Lasagnette nyhtöpossun tähteistä

Oli jäljellä vielä nyhtöpossua. Sitä oli syöty uunijuuresten kanssa, riisin ja paistoliemen kanssa ja jäljellejääneistä riiseistä oli tehty yhdessä nyhtöpossun tähteiden kanssa possu-riisilaatikkoa. Tällä kertaa teki mieli tehdä lasagnette ja nyhtöpossua vielä riitti käytettäväksi, joten tein nyhtöpossusta lasagneten.

Olen tehnyt tähteeksijääneistä lihoista lasagnettea aika monesti. Yleensä olen tehnyt sen reseptillä, jonka kirjoitin tänne, kirjoitukseeni Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat. Kyseiseen kirjoitukseen olen avannut myös muita hyväksihavaitsemiani tapoja tähdelihojen käyttämiseen, resepteineen.

Kyseinen lasagnetteresepti on alun perin Snellmanin sivuilta. Alkuperäisessä reseptissä lasagnette tehtiin jauhelihasta, joka varta vasten paistettiin lasagnettea varten. Itse en ole kuitenkaan koskaan tullut tehneeksi lasagnettea juuri vartavasten paistetusta jauhelihasta. Minulle lasagnetesta on tullut yksi monista tavoista käyttää pois ylimääräisiä kypsiä lihoja ruokaan, joka maistuisi riittävän eriltä kuin siitä lihasta alun perin koottu ateria.

Kyseisellä reseptillä tulee mielestäni tosi hyvää lasagnettea. Nyt vain minulla ei ollut kaikkia siihen tarvittavia aineksia, joten sävelsin vähän. Ensinnäkin, päälle piti tulla maitopohjaisen juustokastikkeen sijaan kermaan sekoitettua juustoraastetta. Se on paljon helpompaa ja nopeampaa kuin maitokastikkeen tekeminen ja niin olisin tehnyt nytkin, jos minulla olisi ollut kermaa. Mutta eipä ollut, mutta maitoa oli, joten tein sen perinteisen lasagneen tulevan juustokastikkeen maidosta. Sekä kermaan sekoitettu juustoraaste että perinteinen juustokastike ovat mielestäni tässä tosi hyviä, mutta eivät keskenään aivan samanlaisia. Vetäytymisen jälkeen kermaan sekoitettu juustoraaste on kiinteämpi, kun taas perinteinen juustokastike on minun kokemukseni mukaan vetelämpi. Maku on luonnollisestikin kermapohjaisessa kermaisempi, ja perinteisessä juustokastikessa lasagnemaisempi. Molemmat hyviä, ja molempia käytän riippuen siitä, mitä on.

Alkuperäisessä Snellmanin ohjeessa pastana käytettiin 7 lasagnelevyä, jotka rikottiin itse. Olen usein korvannut 7 lasagnelevyä 200 grammalla lasagnettepastaa, jota olen ostanut Torino-merkkisenä nimellä Torino Lasagne Piccolo. Sitä on saatavilla sekä vaaleana että täysjyväversiona, joista täysjyväversiossa täysjyvän osuus on 51%. Molemmat versiot mielestäni toimivat tomaattisissa ruuissa. Nyt minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista lasagnettepastaa, mutta niitä isoja lasagnelevyjä oli, joten käytin niitä. Niitä oli jäljellä 10 kpl. En halunnut jättää kolmea lasagnelevyä pyörimään, koska se olisi ollut liian vähän minkäänlaiseen lasagneen. Niinpä päätin 1½-kertaistaa ohjeen, jottei jäisi kolmea lasagnelevyä kaappeihin pyörimään.

1½-kertaistuksessa tuli vastaan sellainen ongelma, että tomaattimurskaa olisi silloin tarvittu 600 grammaa (1½ tölkkiä), mutta minulla oli vain 400 grammaa (1 tölkki). Purkki tomaattipyreetä löytyi, joten päätin korvata 200 grammaa tomaattimurskaa yhdellä purkilla tomaattipyreetä ja lisäksi vettä sen verran, että koostumus näyttää oikealta. Sekin toimi. Tämä korvaus kuitenkin johti siihen, että lopputulos ei maistunut mielestäni yhtä tomaattiselta kuin normaalisti, ja lihan ominaismaku tuli esille normaalia enemmän. Ohjeen mukaisella tomaattimurskamäärällä siis en yleensä tunnista tämän lasagnetten lopputuloksesta lihan ominaismakua mikäli liha on aivan hienoksi pilkottu, vaan vain sellaisen yleisen bolognesekastikkeen maun. Tämänkertaisella korvauksella tosiaan bolognesemainen maku jäi vähemmälle ja possunlihainen maku tuli esille enemmän. Sekään ei periaatteessa ole huono asia, mutta itse tykkään kuitenkin enemmän siitä versiosta, joka maistuu enemmän bologneselta ja vähemmän possunlihalta. Silti, tämäkin versio on mielestäni hyvää, vaikkakin erilaista. Pakastin loput, ja sieltä pakkasesta ne kaikki tulevat kyllä syödyiksi. Alle kirjoitan lasagnetteohjeen molemmilla vaihtoehdoilla.

Lasagnette nyhtöpossusta tai muusta tähdelihasta
10-11 lasagnelevyä tai 300 g lasagnettepastaa (esim. Torino Lasagne Piccolo) – käy sekä vaalea että täysjyvä
Kastike:
450 g nyhtöpossua tai muuta kypsää lihaa/kanaa
1½ tl sipulijauhetta (tai 1-2 sipulia hienonnettuna ja kuullotettuna)
1½ purkkia tomaattimurskaa (600 g) TAI 1 purkki tomaattimurskaa (400 g) + 1 purkki tomaattipyreetä (70 g) + 3 dl vettä (lisäksi joka tapauksessa myös allaoleva vesimäärä)
3 dl vettä
suolaa maun ja lihan suolaisuuden mukaan – nyt lihassa ei maistunut suola, joten laitoin suolaa 1½ tl. Jos liha olisi ollut sopivan suolaisen makuista jo valmiiksi, olisin laittanut tähän suolaa 1 tl.
(halutessa mausteita esim. 3 valkosipulin kynttä kuullotettuna tai 3/4 tl valkosipulijauhetta, 4½ rkl chilikastiketta, 1½ basilikaa, 1½ timjamia)
(tomaattipyreetä käytettäessä lisään tähän määrään myös 1½ tl sokeria tasapainottamaan tomaattipyreen happamuutta)
Päällinen:
3 dl kuohukermaa + 250-450 g juustoraastetta + maun mukaan suolaa (itse laitan 1 maustemitallisen)
TAI
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
suolaa maun mukaan (itse laitoin 1 tl)
250-400 g juustoraastetta (itse laitoin tällä kertaa 360 g, kun sen verran sattui olemaan – alle 300 grammaakin riittäisi aivan hyvin)
Hienonna liha, tai vähintään pilko se suupaloiksi. Sekoita kattilassa kypsä liha, mausteet, tomaattituotteet ja vesi. Kiehauta.
Riko lasagnelevyt suupaloiksi, jos käytät niitä. Ripottele kastikkeen joukkoon rikotut lasagnelevyt tai lasagnettelevyt ja sekoita hyvin. Huolehdi, että lasagnelevyt eivät koske toisiinsa vaan ympäröityvät kokonaan kastikkeella. Kokemusta nimittäin on siitäkin, että toisiinsa koskemaan jääneet rikotut lasagnelevyt ovat jääneet lopputuloksessa koviksi.
Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Jos käytät kermaa, sekoita siihen suola ja juustoraaste. Kaada seos lasagneseoksen päälle uunivuokaan. Paista uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä.
Jos et käytä kermaa, tee ensin valkokastike. Sulata kattilassa voi. Sekoita siihen vehnäjauhot, ja kiehauta seos. Lisää maito mukaan pienissä erissä erissä koko ajan pohjia myöten sekoittaen varoen, ettei pala pohjaan. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes seos on paksuuntunut. Jos ehtii alkaa kiehua ennen kuin on paksuuntunut, käännä levy pienimmälle, ja keitä koko ajan sekoittaen, kunnes on paksuuntunut. Kun on paksuuntunut, siirrä pois levyltä. Sekoita mukaan suolaa. Lisää juustoraaste. Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Kaada kastike lasagneseoksen päälle uunivuokaan. Paista 200-asteisen uunin keski- tai alatasolla noin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut väriä. Itse normaalisti kypsennän keskitasolla, mutta nyt kun vuoka tuli liian täyteen, käytin alatasoa ja leivinpaperia vuoan alla, jotta ylikuohumissotkuja tulee mahdollisimman vähän.
Uunistaoton jälkeen anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Sopii pakastettavaksi.

Lasagneen tuleva kastike, jossa on nyhtöpossua, tomaattituotteita, vettä ja mausteita.

Juustokastike kaadettuna pasta-kastikeseoksen päälle.

Lautasellani annos valmista lasagnettea ja salaattia. Kuten lautaselta näkyy, juustokastiketta oli vähintään tarpeeksi.

Seuraavana päivänä, kun jäljellejääneet lasagnetet olivat jäähtyneet ja kiinteytyneet jääkaapissa, leikkasin loput paloiksi ja pakastin leivinpaperoiduissa uunivuoissa.

Lasagnettepaloja leivinpaperoiduissa uunivuoissa…

Päivitys seuraavana päivänä:

Jäiset lasagnettepalat siirrettynä pakastuspusseihin, joissa niitä säilytän pakastimessa.

Possu-riisilaatikko tähteistä

Eilen söimme riisiä ja nyhtöpossua. Kuten kyseisessä postauksessa kirjoitin, keitin riisiä eilen tarkoituksella ison määrän seuraavan päivän laatikkoruokaa varten. Tänään sitten tein sen laatikkoruoan. Siihen meni loput keitetyt riisit, nyhtöpossua (joka oli savustettu, mutta sitä ei huomaa tämän laatikon lopputuloksesta), lihamurekkeen paistoliemet rasvoineen, smetanapurkin loput, paistettua sipulia ja munamaitoa. Lisukkeena söin uunijuureksia, jotka olivat miehen tekemiä eiliseltä.

Possu-riisilaatikosta tuli miedon makuinen, josta lapset tykkäsivät. Maku muistuttaa mielestäni hyvin paljon makaronilaatikkoa, eli pehmeän makuista vaaleaa viljaa munamaidossa lihasattumilla. Itse kaipaisin lopputulokseen ehkä lisää umamia ja/tai rasvaisuutta, mutta se on makuasia ja niitähän voi lisätä lautasellekin esim. soijakastikkeen ja öljyn muodossa, ja lapset tosiaan tykkäsivät ihan tällaisenaan. Rakenteesta tuli onnistunut eli kiinteä laatikkoruoka, jota on kätevä pakastaa annospaloina. Tästä ruuasta tiedän, että tätä voin kiireisessä arjessa sulattaa lapsille annokset ja olla varma, että he syövät väistelemättä. Kirjoitan ohjeen tänne talteen sellaisena kuin sen tein, ja kirjoitan siihen sulkuihin tuunausohjeet vahvempaa makua kaipaaville.

Possu-riisilaatikko (ohjeen voi myös esim. puolittaa tarvittaessa)
1400 g keitettyä riisiä (17.5 dl – tai keitä 500 g / 6 dl riisiä kypsäksi)
500 g nyhtöpossua tai muuta kypsää/ylikypsää porsaanlihaa (tai muun eläimen lihaa, mutta silloin vaihda myös ruuan nimi – voi myös paistaa 600 g lihaa kypsäksi ja jatkaa siitä. Voi käyttää myös jauhelihaa ja/tai lihajalosteita.)
2 sipulia
1 litra täysmaitoa (tai muuta maitoa – mutta silloin lisäisin enemmän muuta rasvaa)
3 kananmunaa
suolaa maun mukaan (itse laitoin munamaitoon 3/4 tl ja lihan sekaan 1 tl)
umamin lähteitä maun mukaan: tällä kertaa 100 g lihamurekkeen paistolientä – voisi laittaa enemmänkin esim. 200 g ja sen voisi korvata myös muulla umamipitoisella liemellä esim. vahva liha- tai kanaliemi
rasvan lähteitä maun mukaan: tällä kertaa 90 g smetanaa – voisi laittaa enemmänkin esim. 2 purkillista (yht. 240 g) ja sen voisi korvata myös esim. kermalla tai laittamalla pinnalle voinokareita tai öljyä
(halutessa juustoraastetta sekaan ja/tai pinnalle)
(halutessa mausteita: esim. valkosipulia, paprikajauhetta, soijakastiketta, tuoretta inkivääriä, yrttejä, sitruunan/limen/appelsiinin kuorta)
(tarjoiluun halutessa esim. soijakastiketta, kalakastiketta, öljyä, sweet chili -kastiketta, ketsuppia, sinappia, tuoreita yrttejä, sitruuna- tai limemehua)
Pilko kypsä liha suupaloiksi. Sekoita siihen tarvittaessa mausteita. Itse sekoitan tässä vaiheessa puoleen kiloon lihaa 1 tl suolaa, jos liha ei jo maistu suolatulta.
Silppua sipulit. Kuullota ne läpikuultaviksi esim. voissa tai muussa rasvassa. Siirrä jäähtymään.
Sekoita keskenään kypsä riisi, kypsät lihapalat ja sipulit (ja halutessa juustoraastetta). Levitä seos voideltuun riittävän suureen uunivuokaan.
Sekoita keskenään maito, kananmunat ja suola (itse lisään tähän määrään suolaa 3/4 tl). (Voi lisätä halutessa muitakin mausteita.) Jos käytät hyytelöitynyttä lientä, sulata se mikrossa. Sekoita munamaitoon liemi. Sekoita mukaan myös smetana/kerma, jos käytät sitä. Sekoita tasaiseksi esim. kierrevispilällä.
Kaada munamaitoseos riisiseoksen päälle. (Tässä vaiheessa voi halutessa lisätä pinnalle esim. juustoraastetta/voinokareita/öljyä.) Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja munamaito hyytynyt. Minulla siinä kesti 1 tunti.

Toisen lihamurekevuoallisen paistoliemien loput kupissa.

Maito, kananmunat ja suola sekoitettuna tyhjennetyssä riisikattilassa.

Munamaidon sekoittamista tasaiseksi kierrevispilällä.

Possu-riisilaatikko uunistaoton jälkeen.

Possu-riisivlaatikko sivuprofiilista vetäytymisen jälkeen.

Tähteeksijääneet possu-riisilaatikot pakastin. Leikkasin ne paloiksi, ja laitoin ne kahteen isoon leivinpaperoituun uunivuokaan niin, että palat eivät koske toisiinsa. Riisipohjaisten laatikoiden kanssa on myös olennaista pakastuksessa se, että se ruskistunut puoli on alaspäin. Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, että riisilaatikko voi olla hyvin vaikea saada jäisenä irti leivinpaperista, jos ruskistunut puoli on ylöspäin ja ei-ruskistunut puoli kiinni leivinpaperissa.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Jäätyneet possu-riisilaatikon palaset siirrettyinä pakastuspusseihin, jotka menivät kuvanoton jälkeen pakkaseen säilytykseen.

Aiemmin olen tehnyt laatikkoruoan riisistä ja kanasta: https://ruokaideat.com/2019/05/31/kana-riisilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Päivitys 12.12.2019

Alla kuva annoksestani, jossa on pakastimesta lämmitettyä possu-riisilaatikkoa ja salaattia. Hyvin toimi myös pakastamisen jälkeen.

Riisiä, savustettua nyhtöpossua, savunmakuista paistolientä ja salaattia

Edelliseltä päivältä jäi paljon savustettua nyhtöpossua. Ajattelin tehdä osasta jäljellejääneestä riisi-possulaatikon, josta suurin osa menisi pakkaseen annospaloina myöhempiä nälkiä varten. Keitin ison satsin riisiä, josta osa syötiin mikrossalämmitetyn eilisen possun ja paistoliemen (rasvoineen) kanssa heti. Loput keitetystä riisistä ajattelin huomenna käyttää siihen laatikkoruokaan, johon menisi lisäksi muutkin jääkaapin ainekset, mitä on tarvetta saada kulumaan. Tälle aterialle tuli lisäksi salaattia jääsalaatista, suomalaisesta vesimelonista ja kirsikkatomaateista.

Tämäkin ruoka oli mielestäni todella herkullinen, vaikka en tätä ateriaa varten tehnyt muuta kuin keitin riisin, pilkoin salaattiaineksia ja lämmittelin tähteitä mikrossa. Savustetun ja umamin makuinen paistoliemi rasvoineen oli aivan ihana valkoiseen riisiannokseen sekoitettuna ja lihan päälle valuteltuna. Siis oikeasti, aivan täydellinen, silmätnostattava WAU-kokemus! Tälle erää en sitten muuta kaivannutkaan, koska tämä ateria oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan huippu.

Savustettu nyhtöpossu ja uunijuurekset

Juuri kun olin saanut yhden melkein kolmen kilon kasslerin (sian niskan) hoideltua loppuun (osa syöty, osa pakastettu, liemet upotettu lihamurekkeeseen), jääkaapista pilkisti toinenkin, jonka mies oli ostanut. Edellisestä tein nyhtöpossua uunissa. Tätä toista en halunnut tehdä heti perään aivan samalla tavalla, joten kokeiltiin sähkösavustinta. Mies hieroi pintoihin suolaa (2 tl per kilo) ja kypsensi tätä lähes kolmen kilon kassleria sähkösavustimessa kaksi tuntia, jolloin pinta oli saanut väriä. Sen jälkeen kypsennettiin 100-asteisessa uunissa isossa emalipadassa vielä 7 tuntia, jolloin oli valmista nyhdettävää.

Kaksi tuntia sähkösavustimessa ollut lähes kolmen kilon kassler.

Mies teki lisäksi uunijuureksia sellaisista kotimaisista kasviksista, joita meillä harvemmin on: valkojuurta, raitajuurta, juuripersiljaa, pinkkejä perunoita ja keltajuurta (ylempänä kuvassa vasemmalta oikealle tässä järjestyksessä). Uunijuurekset olivat 200-asteisen uunin keskitasolla 35 minuuttia. Kuorittujen juurespalojen seassa oli öljyä (½ dl), voita (nokare), hunajaa (3 rkl), suolaa (1 tl) ja kuivattuja yrttejä (1 tl rosmariinia, 2 tl timjamia, ½ tl meiramia, 1 tl oreganoa). Yrttisyys ja hunajaisuus antoivat kivaa hienostunutta makua.

Itse lihassa en huomannut savustuksen makua, vaikka se savustetulta tuoksuikin. Paistoliemessä kuitenkin huomasin savustuksen makua jonkin verran, mutta ei mitenkään liian voimakkaasti. Näin isoa lihapalaa ei ilmeisesti sähkösavustimella saa kovin savuisan makuiseksi ennen kuin pinta palaa. Ainakaan meidän sähkösavustimellamme lämpötilaa ei nimittäin pysty säätämään. Alle kilon lihapaloja on onnistuttu samalla sähkösavustimella saamaan mukavan savustetun makuiseksi. Niissä tapauksissa paistoliemiin on mielenkiintoisesti tullut juustoisa miellyttävä maku.

Edellinen nyhtöpossu tehtiin uunissa savipadassa. Tämänkertainen tehtiin emalipadassa. Suutuntumassa huomaan nyt näiden välillä selvän eron: tämä emalipadassa tehty on kuivempaa, savipadassa tehty mehukkaampaa. Kuitenkaan tämä emalipadassakaan tehty ei ole syömäkelvottoman kuivaa, mutta kuitenkin ero on sellainen, että sen huomaan.

Uunijuureksia oli nyt mielenkiintoista maistella, kun kyseiset kasvikset eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Pinkki peruna maistui voimakkaanmakuiselta perunalta. Kun vertaan uunissa viipaleina kypsennettyihin tavallisiin perunoihin, tavalliset perunat ovat mielestäni yleensä paljon makeamman ja raikkaamman makuisia kuin nyt tämä pinkki peruna. Tykkään siis tavallisesta perunasta enemmän kuin tästä pinkistä. Tämä pinkki peruna ei ole mielestäni samalla tavalla neutraali lisäke kuin tavallinen peruna, mutta tällä lailla uunijuuressekoituksessa se menee ihan ok. Tämän perusteella en kuitenkaan ostaisi pinkkiä perunaa toiste. Voisin pelastaa, jos muuten menisi hävikkiin, mutta mieluiten kuitenkin ostan perunani keltaisina.

Juuripersilja maistui minun suussani palsternakan ja sellerin välimuodolta, jonka maussa häivähdys persiljaa. Palsternakan näköisenä juureksena kuitenkin minulla tulee tästä juuripersiljasta mieleen, että mieluummin oikeasti söisin ihan vain sitä palsternakkaa. Pidän juureksissa yleensä nimenomaan makeudesta, jota palsternakassa selvästi on, mutta tässä juuripersiljassa ei mielestäni juurikaan. Juuripersiljakin tällaisessa uunikasvissekoituksessa menee, mutta en sitä erikseen jäisi kaipaamaan.

Valkojuuri, keltajuuri ja raitajuuri maistuivat kaikki minun suussani punajuurelta, mutta kaikki vähemmän kuin punajuuri itse. Raitajuuri voimakkaimmin, valkojuuri miedoiten. Keltajuuressa maistui mielestäni punajuurimaun lisäksi sellainen kiva raikkaus, joten keltajuuri taitaa olla nyt suosikkini näistä kaikista punajuuren makuisista juureksista. Olisi tosi kiva, jos keltajuurta saisi ympäri vuoden yhtä halvalla kuin punajuurta.

Kuulematta minun kommenttejani ekaluokkalainen lapseni sanoi valkojuuresta, keltajuuresta ja raitajuuresta, että maistuvat punajuurelta. Juuripersiljasta hän ei osannut sanoa, miltä se maistuu. Pinkki peruna maistui hänenkin mielestään perunoita. Hän ei pyytänyt mitään niistä lisää. Pinkistä perunasta hän ihmetteli, miksi sitä sanotaan pinkiksi, vaikka se on oikeasti violetti.

Seuraavana päivänä mies teki lisää uunijuureksia, kun kerran aineksia vielä riitti.

Valkojuurta, keltajuurta, raitajuurta, porkkanaa, juuripersiljaa ja pinkkiä perunaa menossa uuniin.

Tällä kertaa, kun otin lautaselleni myös paljon paistolientä, kokeilin muusata pinkit perunat paistolientä imemään. Hyvin imivät – ehkä jopa paremmin kuin tavallinen peruna. Muusaamalla löytyi sieltä sisältä ihan nättiä pinkkiäkin väriä:

Silti, edelleen pidän tavallisesta perunasta enemmän kuin pinkistä. Koen pinkin perunan olevan vain jotenkin epäraikkaamman makuinen kuin tavallinen peruna.

Lihamureketta ja paistettuja perunoita nyhtöpossun tähteistä

Viime viikolla tein nyhtöpossua. Siitä oli kaikki lihat joko syöty tai pakastettu. Jääkaapissa siitä oli jäljellä vielä paistoliemi, jonka pinnalla oli kerros kovettunutta rasvaa:

Totesin jo tuoreeltaan sen olevan kovettuneen rasvan ansiosta ilmatiivis, koska kallistelemalla yhtään nestettä ei paennut. Ilmatiiviyden ansiosta käytin huoletta tuon koko liemen rasvoineen pelkäämättä pilaantumista, vaikka se olikin ollut jääkaapissa jo lähes viikon (6 päivää). Liu’utin veitsen rasvan reunoja pitkin, ja nostin rasvakannen veitsen avulla pois. Rasvaa oli noin 50 grammaa ja sen alla lientä noin 300 grammaa. Se oli juuri sopiva määrä lihamurekkeen nesteeksi, kun jauhelihaa käytetään 1.2 kiloa eli kolme 400 grammaan pakettia.

Lihamureketta varten silppusin kolme sipulia. Otin siitä nyhtöpossun kovettuneesta rasvasta ruokalusikallisen pannulle, ja kuullotin sipulisilput siinä. Kulhossa sekoitin liemeen suolaa ja kananmunaa, ja sitten korppujauhot turpoamaan. Joskus liemet ovat hyytelöisiä, jolloin sulatan ne mikrossa ensin, mutta tällä kertaa liemi oli jo valmiiksi juoksevaa, joten sulattamista ei tarvittu. Nyhtöpossun tapauksessa olen joskus huomannut sellaisen taipumuksen, että esiruskistetun kasslerin liemi ei hyytelöidy, mutta esiruskistamattoman hyytyy.

Korppujauhojen turvottua sekoitin mukaan sipulisilput ja jauhelihat, sekoitin käsin tasaiseksi taikinaksi, ja jaoin mureketaikinan kahteen voideltuun leipävuokaan. Paistoin 225-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Usein murekeohjeissa neuvotaan paistamaan alatasolla 175-200-asteisessa uunissa, mutta olen huomannut, että näissä minun vuoissani ja minun uunissani tarvitaan silloin yli tunti kypsennysaikaa, jotta pinnat ruskistuisivat. Niinpä kypsensin 225-asteisen uunin keskitasolla, jolloin pintojen ruskistumiseen riitti 40 minuuttia, ja silloin olivat sisältäkin kypsiä.

Sillä aikaa kuorin ja pilkoin perunoita, ja paistoin ne siinä nyhtöpossusta irronneessa rasvassa. Paistoin keskilämmöllä harvakseltaan käännellen n. 15 minuuttia, kunnes olivat pinnoiltaan ruskistuneita ja rapeita. Sekoitin mukaan suolaa.

Kokonaisuus oli oikein maukas. Sekä lihamureke että perunat olivat mielestäni täynnä umamia, joka tuli niistä nyhtöpossun tähdeliemistä ja -rasvoista. Suolaisuus minulla murekkeissa joskus on mennyt liialliseksi ja joskus liian vähäiseksi, mutta nyt tällä suolamäärällä se tuntui olevan juuri sopiva. Perunat koin olevan sekä maukkaampia että rapeampia kuin normaalisti. Jääkaappilämpötilassa kiinteytyvässä 100% rasvassa paistaminen kuulemma tuottaa rapeamman lopputuloksen kuin juoksevissa öljyissä tai voissa paistaminen.

Lihamureke ja paistetut perunat nyhtöpossun tähdeliemistä ja -rasvoista
Lihamureke
1.2 kg sika-nautajauhelihaa
300 g nyhtöpossun paistolientä ilman rasvaosaa (3 dl – voisi käyttää myös muuta nestettä mitä löytyy)
3 kananmunaa
3 sipulia + 1 rkl nyhtöpossun rasvaa paistamiseen (voisi käyttää myös muuta rasvaa mitä on)
3 tl suolaa (tai maun mukaan, vähemmän suolaista halutessa esim. 2-2½ tl)
Silppua sipulit. Kuullota ne läpikuultaviksi pannulla rasvassa. Siirrä jäähtymään. Sekoita kulhossa keskenään liemi, suola ja kananmunat (esim. kierrevispilällä). Vispaa joukoon korppujauhot. Anna turvota vähintään 5 minuuttia. Sekoita joukkoon sipulisilppu. Sekoita käsin joukkoon jauhelihat. Sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Jaa voideltuihin leipävuokiin (tai muunlaisiin vuokiin tai leivinpaperoidulle pellille). Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja sisältä kypsä (n. 40 min).
Paistetut perunat
perunoita (voi olla kiinteitä, yleisperunoita tai jauhoisia perunoita)
paistamiseen nyhtöpossun rasvat ja/tai muuta rasvaa
suolaa
Kuori perunat. Pilko ne kuutioiksi. Rapeuden saavuttamiseksi perunakuutioita kannattaa olla korkeintaan sen verran, että ne mahtuvat paistinpannuun/-pannuihin yhteen kerrokseen. Kuumenna paistinpannu(i)lla rasva. Kypsennä perunakuutioita keskilämmöllä n. 15 minuuttia, kunnes pinnat ovat ruskistuneet ja ovat sisältä kypsiä. Sekoita välillä, mutta ei missään nimessä koko ajan. Tarjoa lihamurekkeen kanssa, tosin sopii hyvin myös monen muun ruuan kanssa. Lisäksi sopii tarjota jotain raikkaita kasviksia – minulla oli nyt porkkanatikkuja ja kirsikkatomaatteja.

Kovettuneen rasvakannen alla suojassa ollut nyhtöpossun paistoliemi.

Kuullotetut sipulisilput siirrettynä lautaselle jäähtymään.

Liemi-munaseos sekoitettuna kierrevispilällä tasaiseksi.

Voidellut leipävuoat odottamassa mureketaikinaa.

Sipulisilppu sekoitettuna korppujauhoseokseen.

Valmiit lihamurekkeet oltuaan 40 minuuttia 225-asteisen uunin keskitasolla.

Kahdesta lihamurekevuoallisesta toisen pakastin ja toisen jätin jääkaappiin. Leikkasin toisen viipaleiksi ja pakastin uunivuoassa leivinpaperi-lihamurekeviipalekerroksina.

Ensimmäinen leivinpaperi-lihamurekeviipalekerros uunivuoassa.

Lihamurekkeen vuokaan jäi rasvaa ja lientä. Ne siirsin kuppiin jääkaappiin odottamaan käyttöä. Niistä saisi suurustamalla hyvän kastikkeen lihamurekkeelle, mutta käyvät ne moneen muuhunkin ruokaan kuten vaikkapa laatikkoruokiin tai uunimunakkaaseen umamin antajaksi.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Jäiset lihamurekeviipaleet pakastuspussissa. Menivät takaisin pakastimeen säilytykseen.

Alla on kuvia mikrossalämmitetyistä aterioista, joita söin jääkaappiin jääneestä lihamurekkeesta ja tähteeksijääneestä keitetystä spagetista. Kaikki maistuivat hyvin. Spagetti ja munavoi ovat samaa satsia kuin tässä munapastakirjoituksessani.

Kolmannen kuvan aterialla halusin mukaan jotain makeaa kypsennettyä vihannesta, mutta sellaisia ei ollut valmiina, joten kypsensin mikrossa. Leikkasin kuoritun porkkanan ohuiksi viipaleiksi, ja laitoin samalle lautaselle spagetin ja lihamurekepalojen kanssa. Kuumensin mikrossa koko annoksen kuumaksi, ja siinä ajassa porkkanaviipaleet olivat kypsentyneet sopivan pehmeiksi. Kätevä idea, jota varmasti hyödynnän toistekin. Lihamurekkeen umamisuus teki porkkanan ihanan makean makuiseksi.

Spagetin loputtua lihamureketta oli vielä jääkaapissa jäljellä. Loput jääkaapin lihamurekkeet syötiin tortilloiden välissä. En viitsinyt nähdä isoa vaivaa, joten käytin kastikkeina ketsuppia, makeaa sinappia ja majoneesia, joita sattui olemaan. Täytteiksi tuli siten mikrossalämmitettyä lihamureketta, höylättyä Oltermanni-juustoa, jääsalaattia sekä ketsuppi, makea sinappi ja majoneesi. Toimi hyvin.

Kyseisessä tortillassa kuorena oli uusi Oat Goods -tortilla. Täytteiden kanssa en huomannut maussa enkä rakenteessa eroa tavallisiin tortilloihin. Sellaisenaan maistettuna huomaan kauraisuuden ja oudon makeuden, joita en osaa kuvitella kaipaavani juuri tortillan kuoriin. Miedon makuisten täytteiden kanssa en usko näiden tortillankuorien toimivan, mutta voimakkaan makuisten täytteiden kanssa menee siinä missä muutkin tortillankuoret. Kuitenkin jos vertaan muihin sellaisiin tortillankuoriin, joiden jauho ei ole pelkkää valkoista vehnäjauhoa, tämä pysyy hyvin koossa, kun taas graham- ja maissitortillat minulla ovat helpommin hajonneet/revenneet syödessäni.

Nyt kun kaikki lihamurekkeet jääkaapista on syöty, lihamurekkeesta on jäljellä vielä paistoliemiä rasvoineen. Ne todennäköisesti käytän johonkin uuniruokaan, johon sopii niistä tuleva umamilisä.