Mac and cheese mikrossa yhdelle

Mikrossa tehty juustomakaroni ja salaattia.

Tämä on resepti, jolla saadaan aikaan yhden hengen annos alusta loppuun mikroaaltouunissa ilman hellaa, perusaineksista. Tämä ruoka tunnetaan ainakin nimillä mac and cheese, juustomakaroni ja macaroni and cheese. Tähän reseptiin tarvitaan vain viisi ainesosaa: vaalea makaroni, vesi, maito, parmesaani ja suola. Muitakin aineksia voi lisätä halutessa, mutta perusversioon riittävät nuo viisi.

Mac and cheese eli juustomakaroni mikrossa (1 annos)

50 g vaaleaa keittämätöntä makaronia (1 dl)

1/4 tl suolaa (+ tarvittaessa lopussa ripaus lisää)

3 dl vettä

75 g (täys)maitoa (3/4 dl – tai jos haluaa vähemmän kastikemaista niin 1 rkl vähemmän eli 60 g / 4 rkl)

50 g hienoksiraastettua parmesaania (1 dl)

Ota mikronkestävä korkeareunainen syvä lautanen tai kulho. (Itse käytän tähän syvää lautasta Iittalan Teema syvä lautanen 21 cm.) Laita syvän lautasen tai kulhon alle matala lautanen ottamaan vastaan mahdollisia roiskeita ja myös helpottamaan siirtelyä, koska syvä lautanen tai kulho menee tässä kuumemmaksi kuin alla oleva matala lautanen.

Laita syvään lautaseen tai kulhoon makaronit ja suola. Kiehauta vedenkeittimellä vettä. (Vedenkeittimen puuttuessa veden voi myös kiehauttaa mikrossa ennen makaronien ja suolan lisäämistä. ) Sekoita syvässä lautasessa tai kulhossa makaronit, suola ja 3 dl kiehautettua vettä. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 8 minuuttia (tai se keittoaika, joka sanotaan makaronien pakkauksessa). Tarkista kypsyys haarukalla. (Jos jostain syystä ei tullut vielä kypsää, kypsennä vielä 1 minuutti kerrallaan, kunnes on kypsää. Jos vesi jostain syystä ehtii haihtua pois ennen kuin makaroni on kypsää, sitä voi kaataa vedenkeittimestä lisää, kunnes makaronit peittyvät.)

Syvä lautanen tai kulho on yleensä makaronien kypsentämisen jälkeen liian kuuma käsille, joten käytä mielellään tässä vaiheessa patakintaita. Kaada kypsät makaronit siivilään. Kaada siivilöidyt makaronit takaisin siihen syvään lautaseen tai kulhoon. Sekoita mukaan maito ja parmesaani.

Kuumenna mikrossa täydellä teholla puolen minuutin välein sekoittaen, kunnes juusto on sulanut ja kastike alkaa paksuuntua. Minun mikrossani tähän meni yhteensä 3 minuuttia, mutta alkuperäisessä ohjeessa luki 1-1½ minuuttia. Juustoklimppien välttämiseksi mielestäni paras sekoitusväline tähän on haarukka. Lopussa anna vetäytyä 5 minuuttia, jolloin kastike paksuuntuu loppuun. Maista. Lisää tarvittaessa suolaa (itse lisään tässä vaiheessa ripauksen suolaa). Nauti heti. (Jos tulee tarvetta uudelleenlämmittää jääkaappikylmää juustomakaronia, voi olla tarpeen sekoittaa mukaan vähän lisää maitoa ennen mikrolämmitystä.)

Vinkkejä:

Tämä on simppeli perusversio, johon voi halutessa lisätä muitakin aineksia. Alkuperäinen resepti suosittelee lisäämään esimerkiksi jotain näistä: tähteeksi jääneet vihannekset, kypsä liha, muutama ripaus suosikkimausteseosta, puristus Srirachaa, vuohenjuusto tai feta murusteltuna, kuutioitu tofu, sinappijauhe, chilijauhe. Itse voisin kuvitella lisääväni tähän joskus myös jotain näistä, jos sattuisi olemaan ylimääräisenä: tuoreet yrtit erityisesti basilika, pippuri, valkosipuli, kinkku, meetvursti, pepperoni, kypsä pekoni, kypsä broileri, kypsä jauheliha. Lisäainekset sekoittaisin mukaan samaan aikaan maidon ja parmesaanin kanssa, paitsi tuoreet yrtit vasta lopussa. Myös mahdolliset happamat lisäainekset sekoittaisin mukaan vasta lopussa, jotta ne eivät aiheuta maidon juoksettumista.

Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän käy juustoksi muukin juusto, kuten ”cheddar, Monterey Jack, or provolone”. Itse kuitenkin tykkään juustomakaronissa eniten juustoista parmesaaani ja pecorino, johtuen mausta, siitä, että niitä minulla aina on jääkaapissa, ja siitä, että niistä tulee sulaessaan vähemmän venyviä kuin muista juustoista. Kauneimman näköinen tästä ruuasta tulisi, jos juustona käyttäisi oranssia juustoa.

Mac and cheesen voi tehdä myös tähteeksi jääneestä kypsästä makaronista. Edellä oleva linkki on kattilassa tehtävään versioon, mutta myös tämän mikroversion voi tehdä ylijääneestä kypsästä makaronista. Silloin tee muuten samalla tavalla kuin tässä ohjeessa, mutta raa’an makaronin sijaan käytä 125 g kypsää makaronia (n. 2 dl). Sekoita kypsään makaroniin mikronkestävässä korkeareunaisessa astiassa maito ja parmesaani, ja jatka ohjeen kohdasta ”Kuumenna mikrossa täydellä teholla puolen minuutin välein sekoittaen, kunnes juusto on sulanut ja kastike alkaa paksuuntua.”

Tämä mikrossa tehtävä mac and cheese -resepti perustuu tähän Thekitchn-sivuston ohjeeseen: https://www.thekitchn.com/how-to-make-one-bowl-microwave-macaroni-and-cheese-cooking-lessons-from-the-kitchen-94006 Kyseisessä linkissä on myös videoita tämän ruuan teosta.

Mikrossa tehtävästä mac & cheesesta on netissä myös tämä Valion versio: https://www.valio.fi/reseptit/mac-cheese-mikrossa/ … mutta tähänastisten kolmen kommentin perusteella se ei vaikuta lupaavalta, joten olen jättänyt sen version kokeilematta.

Alkuperäisessä Thekitchn-sivuston ohjeessa makaronit kypsennetään mikrossa vähässä vedessä ilman tarvetta siivilöidä tai kaataa vesiä pois. Kuitenkin kyseisessä ohjeessa myös käsketään sekoittaa makaronia 2 minuutin välein, mitä en itse välitä tehdä, koska tiedän myös tavan kypsentää makaronit mikrossa ilman välisekoittamisia. Niinpä korvasin alkuperäisen ohjeen tavan kypsentää makaronit omalla tavallani, eli paljossa vedessä ilman välisekoittamisia ja lopussa ylimääräiset vedet pois. Jos en voisi tai haluaisi käyttää siivilää, siinä tapauksessa saattaisin valita mieluummin alkuperäisen ohjeen tavan kypsentää makaronit vähässä vedessä usein sekoittaen. Siivilöinnin voisi tosin myös kokeilla korvata laittamalla syvän lautasen päälle sopivan kannen tai lautasen ja sitten varovasti kaatamalla kypsennysvedet pois.

Alkuperäisen ohjeen mukaan maitoa riittäisi tähän 60 ml eli 4 rkl, mutta itse lisäsin siihen vielä 1 rkl, jolloin tuli 75 g eli 3/4 dl maitoa. Tein tämän lisäyksen, koska alkuperäisessä reseptissä neuvotaan lisäämään 1 tai 2 rkl maitoa, jos haluaa kermaisemman kastikkeen, ja minähän haluan.

Alkuperäistä ohjetta noudattaen sekoitin maidon ja parmesaanin lisäämisen jälkeen puolen minuutin välein. Kuitenkin minun mikrossani kesti yksi ja puoli minuuttia ennen kuin näytti tapahtuvan mitään, joten jatkossa voisin ihan hyvin sekoittaa ensimmäisen kerran vasta yhden minuutin jälkeen ja vasta sitten puolen minuutin välein.

Tykkäsin lopputuloksesta todella paljon. Maistuu ihanasti parmesaanilta ja makaronilta pehmeän maitoisessa muodossa. Lohturuokaa nopealla tavalla ja vain itselle, joskin itse voisin syödä tätä yhdeltä istumalta toisenkin annoksen. Kattilassa tehtyyn juustomakaroniin verrattuna tämä mikroversio on epätasaisempi. Joissakin kohdissa on enemmän juustoa kuin toisissa, mutta silti kauttaaltaan maistuu hyvältä ja sopivan juustoiselta. Tässä versiossa juusto on myös osittain venyvä, joten jos ei halua venyvän juustoista makaronia vaan mieluummin silkkisen juustomakaronin, silloin kannattaa jättää tämä mikroversio väliin. Silkkistä juustomakaronia haluaville suosittelen kattilassa tehtävää versiota sellaisella reseptillä, johon tulee vehnäjauhoja. Ne kattilaversiot, joihin ei tule jauhoja, ovat jääneet minulla epätasaisiksi ja enemmän tai vähemmän venyväjuustoisiksi niin kuin tämä mikroversiokin, joten silkkisyyteen vaikuttaa jauhoilla suurustaminen olevan avainsana. Kuitenkin tästä venyvämmästä ja epätasaisemmastakin mikro- mac and cheesesta tykkään tosi paljon. Tämä on kätevä ratkaisu sellaisiin tilanteisiin, jolloin tarvitsen annoksen vain yhden annoksen vain itselleni, mutta en jaksa sotkea kattilaa ja liettä.

Yhteensä kahden minuutin mikrokypsennyksen jälkeen. Kuvanoton jälkeen sekoitus.
Tästä näkee, että juustossa oli vähän venyvyyttäkin mukana.

Katso myös:

Viinimarjamehu eli herukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Punaherukkamehu pakastemarjoista.

Alla on ohje, jolla on helppo tehdä mehu viinimarjoista eli herukoista kattilassa ilman mehumaijaa. Viinimarjamehuun eli herukkamehuun voi käyttää ainakin punaherukoita, mustaherukoita, valkoherukoita ja viherherukoita. Voi laittaa kerralla joko yhtä herukkalajia tai sekoituksen useampaa. Herukat voivat olla pakastettuja tai tuoreita, tai sekoitus kumpaakin. Tämä resepti tarvitsee vain herukoita, kattilan, vettä, siivilän sekä mielellään sokeria makeutukseen.

Viinimarjamehu eli herukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

herukoita

vettä

Laita herukat riittävän isoon kattilaan, jossa on paljon tilaa kuohumiselle. Herukoista ei tarvitse perata ensin pois oksia, lehtiä tai muita herukkapensaan roskia. Jos herukat ovat pakastettuja, ne on parasta laittaa kattilaan jäisinä ja peittää heti kylmällä vedellä, koska silloin maku säilyy parhaiten.

Lisää kattilaan kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kun veden laskemisen on lopettanut, pakastemarjat voivat nousta pintaan, mutta se ei haittaa.

Kiehauta. Muodostuvaa vaahtoa voi nostaa lusikalla pois, mutta se ei ole välttämätöntä. Kun on kiehahtanut, keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia.

Ota sopivan kokoinen tiheä siivilä ja sen alle riittävän kokoinen kattila mehun valumista varten. Jos haluaa täysin kirkasta mehua, voi vuorata siivilän harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä. Kaada marjat mehuineen siivilään. Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi alla olevaan kattilaan. Jos mehusta haluaa kirkasta, marjoja ei kannata tässä vaiheessa painella. On hyvä antaa mehun valua rauhassa noin puoli tuntia, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu.

Siivilän läpi valunut mehu on herukkamehutiivistettä. Herukkamehutiivisteen laimennan yleensä suhteessa 1:6, eli 1 osa herukkamehutiivistettä ja 6 osaa vettä. Sopivaksi laimennettuun mehuun sekoitan sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua, eli 100 grammaa (noin 1 1/5 dl) per litra. Kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut laimennan ja makeutan valmiiksi kannuun, ja annan mehun tasaantua jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mieluiten yön yli.

Herukkamehutiivistettä voi säilyttää joko jääkaapissa tai pakastimessa. Jos haluaa säilyttää pitkään (viikkoja tai yli) ja haluaa mehun säilyvän saman vahvuisena ja saman makuisena, suosittelen pakastamaan mehut tiivisteinä pienehköissä pakastusrasioissa tai -pulloissa. Herukat ovat happamia marjoja, joten herukoista tehty mehu voi säilyä jääkaapissa tiiviisti suljetussa puhtaassa astiassa homehtumatta kuukausiakin, mutta maku yleensä kuukausien jääkaappisäilytyksen aikana voimistuu ja raikkaus voi kadota. Jos haluaa säilyttää pitkään jääkaapissa, silloin kannattaa kuoria pois kaikki vaahdot, mitä muodostuu.

Mustaherukkamehu pakastemarjoista.

Samalla tavalla voi tehdä mehun muistakin marjoista tai sekoituksen sekalaisista marjoista, sopiva laimennussuhde vain voi olla eri. Esimerkkejä:

Samalla tavalla voi tehdä mehua kattilassa keittämällä myös hedelmistä, mutta niitä voi olla tarpeen esikäsitellä enemmän. Katso esimerkiksi:

Broilerisuikaleet uunissa

Uunissa kypsennettyjä broilerisuikaleita nuudelien ja kastikkeen kanssa.

Kokeilin vaihteeksi kypsentää maustamattomat broilerin fileesuikaleet uunissa. Sekoitin keskenään 500 g broilerisuikaleita, 4 rkl öljyä ja 1 tl suolaa. Levitin seoksen leivinpaperoidulle uunipellille ja paistoin 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes oli ruskistumista pinnassa. Siinä meni 30 minuuttia. Pellille olisi mahtunut kolmaskin 250 gramman paketti broilerin suikaleita.

Uunissa broilerin suikaleet kutistuivat paljon ja tarttuivat yhteen. Tuli mielestäni maukkaampia kuin pannulla paistetuista broilerin fileesuikaleista. Pinnassa maistui hyvä paahtuneen broilerin maku, ja sisältäkin maistui enemmän broilerilta kuin pannulla paistetut broilerin fileesuikaleet. Laitoin saman määrän suolaa kuin pannulla paistettuihin broilerisuikaleisiin, mutta uunissa paistaessa tiivistyi paitsi broilerin oma maku, myös suolan maku. Itse tykkäsin siitä, että näiden pinnassa maistui suola, mutta vähempisuolaisesta pitäville sopivampi suolamäärä olisi voinut olla esimerkiksi ½ tl suolaa.

Uunissa kypsennettyjen broilerin suikaleiden reunoissa oli vähän sellaista kovuutta, minkä takia en varmaan juuri fileesuikaleita kypsennä uunissa toiste. Sen sijaan voisin joskus kokeilla broilerin paistisuikaleiden kypsentämistä uunissa samalla tavalla kuin näiden fileesuikaleiden (paitsi valmiiksi marinoidut suoraan paketista leivinpaperoidulle pellille). Broilerin paistisuikaleethan ovat koipireisilihaa, joka yleensä kestää ylikypsennystä paremmin kuin filee, josta fileesuikale nimensä mukaisesti tehdään.

Broilerin fileesuikaleiden rakenne ja suutuntuma eivät siis vaikuta pysyvän parhaimmillaan uunikypsennyksessä. Kuitenkin kastikkeen ja nuudelin kanssa kun söin, oli mielestäni hyvää ruokaa. Ilman lisättyä kastiketta tai lientä pitäisin todennäköisesti näitä uunissa kypsennettyjä broilerin fileesuikaleita liian kuivina. Keittoihin tai kastikkeisiin nämä uunissa kypsennetyt fileesuikaleet todennäköisesti sopisivat hyvin, koska silloin saataisiin se broilerin maku mukaan tiiviimmin ja paahteisemmin kuin pannulla paistetuista suikaleista, mutta keiton tai kastikkeen lisätty neste hoitaisi suutuntuman mehevämmäksi.

Ylläolevista kuvista voi nähdä broilerin suikaleissa ruskistumista. Nuo hyvin ruskistuneet kohdat olivat maukkaan paahteisen makuisia, mutta vähän kovia. Broilerin fileesuikaleet voisivat säilyä uunissa pehmeämpinä, jos niitä kypsentäisi vähemmän aikaa ja vain juuri ja juuri kypsäksi, mutta toisaalta ilman sitä maukasta ruskistunutta pintaa en näkisi hyötyä uunikypsentämisessä pannukypsentämisen sijaan. Broilerin fileesuikaleilla siis tilanne näyttää olevan se, että jos ne kypsentää uunissa hyvin ruskistuneiksi, maku paranee mutta suutuntuma kärsii. Jatkossa siis luultavasti kypsennän broilerin fileesuikaleet pannulla, mikä on uunia nopeampaakin. Broilerin paistisuikaleita voisin vielä koittaa kypsentää uunissa, josko niihin saisi samat hyvät maut uunissa kuin fileesuikaleisiin, mutta suutuntuman kärsimättä.

Lihamureke ylijääneestä paistinkastikkeesta

Lihamureketta ja riisiä, joiden kastikkeena paistolientä.

Tein neljä päivää aiemmin kasslerkyljyksiä ja paistinkastiketta. Kasslerkyljysten lihat syötiin pois jo ajat sitten, mutta niiden paistinkastiketta oli jäljellä vielä 3 dl. Se oli juuri sopiva määrä lihamurekkeeseen kolmesta jauhelihapaketista, joten otin eilen kolme jauhelihapakettia sulamaan ja tänään tein niistä murekkeen. Tuli hyvää maukasta ja mehevää mureketta. Maistuu umamiselta, ja vähän enemmän possunlihalta kuin normaalisti. Käytän lihamurekkeeseen normaalistikin nesteeksi jotain jämäliemiä tai -kastikkeita mitkä haluan jonnekin upottaa, mutta nyt kun se neste oli juuri luisesta possusta, possun makua huomaan lopputuloksessa enemmän kuin esim. silloin kun neste on ollut luuttomasta kasslerista, eli saman eläinlajin samasta ruhonosasta, mutta erona on vain luu.

Lihamureke ylijääneestä paistinkastikkeesta

1.2 kg sika-nautajauhelihaa (3×400 g)

1.5 dl korppujauhoja

3 dl paistinkastiketta

3 kananmunaa

3 tl sipulijauhetta

suolaa maun ja paistinkastikkeen suolaisuuden mukaan (tällä kertaa laitoin suolaa 2 1/4 tl, joka lopputuloksessa maistui olevan juuri sopiva määrä)

Sekoita korppujauhoihin suola ja sipulijauhe. Eri astiassa sekoita kierrevispilällä keskenään kananmunat ja paistinkastike (jos paistinkastike on tiukkaa hyytelöä, sen voi ensin lämmittää lämpimäksi nesteeksi, mutta ei sormia polttavaksi, jottei se hyydytä kananmunaa). Vispilöi kananmuna-paistinkastikkeen sekaan korppujauhot. Anna turvota 5 minuuttia.

Sillä aikaa voitele yksi tai kaksi sopivaa uunivuokaa (itse käytän tälle määrälle kahta leipävuokaa). Sekoita käsin taikinaan jauhelihat. Sekoita tasaiseksi ja siirrä taikina yhteen uunivuokaan tai jaa taikina kahteen uunivuokaan. Painele pinta tasaiseksi.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja sisältä on kypsää. Kypsyyden voi tarkistaa esimerkiksi tökkäämällä haarukalla murekkeen keskelle ja katsomalla, onko siellä enää punaista tai pinkkiä. Jos ei ole, on kypsää. Jos on, laita takaisin uuniin ja kypsennä vielä 10 minuuttia kerrallaan, kunnes on kypsää. (Itse paistoin tätä lihamurekemäärää kahdessa leipävuoassa yhden tunnin, jolloin tuli kypsää.) Kun on kypsää, anna mielellään vetäytyä 5 minuuttia ennen leikkaamista.

Lihamureketta voi syödä heti, mutta sopii myös uudelleenlämmittämiseen ja pakastamiseen. Ennen pakastamista leikkaan viipaleiksi ja pakastan irtonaisiksi niin, että viipaleet eivät koske toisiinsa.

Paistamisen jäljiltä vuoissa oli liejuja/rasvaa sen verran, että ne toimivat hyvin lihamurekkeen ja riisin kastikkeena, kun en jaksanut erillistäkään kastiketta väsätä. Tykkäsin tosi paljon.

Ylimääräiset lihamurekkeet leikkaan viipaleiksi ja pakastan irtonaisina viipaleina. Myöhempiä laiskoja nälkiä varten on kätevää olla helpostisulatettavia lihamurekeviipaleita pakkasessa. Siihen on helppo tehdä lisäksi vaikka mikrossa perunoita, perunamuusia tai pastaa, jos ei muutakaan jaksa.

Annoskuvassa oleva keltainen taustalla on muuten keltaista vesimelonia. Keltainen vesimeloni maistuu minun suussani selvästi vesimelonilta, mutta ehkä miedommin ja se maistuu ehkä vähemmän makealta kuin tavallinen vesimeloni. Ihan se minulle vesimelonista kuitenkin menee.

Katso myös:

Ohrarieskat paistinpannulla – pehmeät ja nopeat rieskat pannulla

Pannulla kypsennettyjä pehmeitä ohrarieskoja.

Sain vihdoin kehiteltyä ohrajauhoista tehtävän rieskan reseptin, jolla tulee sekä pehmeitä että hyvänmakuisia ohrarieskoja ilman leivinuunia. Nämä ohrarieskat on nopea tehdä, koska näitä ei tarvitse kohottaa niin kuin esimerkiksi toinen itsetehty ohraleipä nimeltään rievä tarvitsee. Nämä pienet matalat ohraleivät on monia muita leipiä nopeampi tehdä myös siksi, koska uunin sijaan nämä kypsennetään paistinpannulla. Siksi näitä nopeita ohraisia rieskoja voi kutsua myös nimellä pannurieska. Tässä reseptissä tarvitsee vain sekoittaa taikina, muotoilla rieskoiksi ja paistaa pannulla. Taikinaan tarvitaan vain nämä ainekset: ohrajauho, maito, voi, leivinjauhe ja suola. Lisäksi tarvitaan muotoiluun jauhoja, joksi jauhoksi itse valitsen mieluiten halvimman jauhon eli vehnäjauhon, mutta valitsemalla muotoiluun eri jauhon voi nämä ohrarieskat tehdä myös kokonaan ilman vehnää.

Ohrarieskat paistinpannulla (reseptin voi tuplata tai moninkertaistaa, mutta ohrarieskat eivät säily hyvänä seuraavaan päivään)

n. 1½ dl ohrajauhoja (90 g)

½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

1 dl täysmaitoa (100 g)

10 g voita sulatettuna

muotoiluun: jauhoja (vehnäjauhoja tai muita sellaisia jauhoja, joiden maku ei riitele ohran maun kanssa)

Sekoita ensin leivinjauhe ja suola yhteen desilitraan ohrajauhoja. Sekoita kierrevispilällä mukaan maito. Lisää ohrajauhoja vähitellen koko ajan kierrevispilällä sekoittaen. Ohrajauhoja on sopiva määrä sitten, kun taikinaan jää kierrevispilän jäljet. Taikinasta on tarkoitus tulla sellaista, että siitä voi lusikoida möykkyjä, sen kiinteämpää ei tarvitse tulla. Sekoita mukaan voisula.

Laita pöydälle leivinpaperiarkki. Ripottele koko sen leivinpaperiarkin alueelle reilusti jauhoja, jotta sen päälle voidaan lusikoida taikinamöykkyjä ilman, että ne tarttuvat kiinni. Nosta lusikalla taikina pieniksi möykyiksi jauhotetulle leivinpaperille. Koska nämä rieskat tullaan siirtämään raakana leivinpaperilta pannulle, kannattaa mieluummin tehdä pieniä möykkyjä kuin isoja, koska pieniä on helpompi siirrellä niin, että muoto säilyy.

Ripottele taikinamöykkyjen päälle jauhoja. Laita viereen myös syvä lautanen, ja kaada siihen jauhoja kättä varten. Kasta kättä jauhoissa, taputtele taikinamöykky matalaksi, töni röpeloiset reunat tasaisemmiksi. Toista tämä kaikille taikinamöykyille. Muista kastaa käsi jauhoissa aina ennen jokaista möykkyä, jotta taikina ei tartu käsiin. Kun kaikki rieskat on muotoiltu, pistele ne haarukalla.

Kuumenna iso paistinpannu, mieluiten valurautainen. Nosta rieskat lastan avulla pannulle, vain yhteen kerrokseen (ei siis rieskoja päällekkäin). Parasta on, jos rieskat eivät pannulla koske toisiinsa, koska ne helposti tarttuvat yhteen. Paista tarvittaessa useammassa erässä tai useammalla pannulla. Paista puhtaalla kuivalla pannulla ilman lisättyä rasvaa. Paista vähän keskilämpöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3) molemmin puolin n. 5 minuuttia per puoli. Kukin puoli on valmis, kun siinä on jotain ruskistumista, mutta ei vielä paljon mustaa.

Vinkki: Jos mitään ruskistumista ei tapahdu viidessä minuutissa, silloin paistolämpötila on todennäköisesti liian matala ja sitä kannattaa nostaa. Jos taas tulee mustaa jo 1-2 minuutissa, silloin paistolämpötila on todennäköisesti liian korkea ja sitä kannattaa laskea.

Olen yrittänyt paljon tehdä ohrarieskaa tällä reseptillä, joka on Myllyn Paras -sivustolla ja ohrajauhopussin kyljessä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/ohrarieska Minun sähköuunissani, jonka maksimilämpötila on 250 astetta, tuolla reseptillä on aina tullut kovaa ohrarieskaa. Siksi olinkin kauan luovuttaneessa tilassa itsetehtyjen ohrarieskojen suhteen.

Tammikuussa kun tein perunarieskoja pannulla, huomasin niissä olevan sellaisen vanhanajan rieskan maun, jonka halusin myös itsetehdyissä ohrarieskoissa olevan, mutta jollaista en sähköuunissa ole ohrarieskoissa koskaan saanut. Pian tuon jälkeen sitten kokeilin tehdä ohrarieskojakin pannulla. Silloin käytin tuota Myllyn paras -ohjetta, johon tulee vain ohrajauhoja, vettä ja suolaa. Reseptin alla olevien kommenttien perusteella vähensin jauhojen määrää suhteessa nesteen määrään reilusti niin, että jauhoja on vain se minimimäärä, jolla saadaan jotain koossapysyvää. Sillä kerralla, kun paistoin ohrarieskat paistinpannulla, sain ensimmäistä kertaa tehtyä pehmeitä ohrarieskoja. Maku vain ei ollut sillä kertaa hyvä. Perunarieskoissa pannumustuneet pilkut maistuivat hyvältä, mutta sama määrä mustia pilkkuja ohrarieskassa maistuikin huonolta, ja sisus sillä kertaa maistui tylsältä. Sen kerran jälkeen luovutin taas kuukausiksi ohrarieskojen suhteen.

Nyt sitten ohrarieskahimoissani minulle tuli sellainen inspiraatio, että mitä jos teen niistä ohrarieskoista maukkaita samoilla aineksilla kuin muistakin rieskoistani (esim. perunarieskat, puurorieskat, riisirieskat, spagettirieskat, ryynirieska kaurahiutaleista, neljän viljan ryynirieska): täysmaito ja voi. Voisulan lisääminen taikinaan aiheutti sen, että taikina ei ole enää jääkylmä niin kuin ohrarieskataikinan pitäisi olla mureutuakseen ilman kohotusainetta, joten koin tarpeelliseksi lisätä vielä leivinjauhettakin. Pelkällä ohrajauho-vesi-suola -taikinalla siis sain aiemmin tehtyä pehmeitä ohrarieskoja pannulla ilmankin leivinjauhetta, mutta sillä kerralla tosiaan maku ei ollut minulle mieluinen.

Maidon, voin ja leivinjauheen käyttäminen ohrarieskataikinaan teki sen ratkaisevan eron makuun niin, että tulikin maukkaita ohrarieskoja. Sen jälkeen vielä kokeilin, mikä on se paras paistolämpö minun hellallani, jossa säätöväli on 0-3. Kolmosella paistaessa tuli liian mustapintaisen makuisia jo 1-2 minuutissa per puoli. 1½:lla paistaessa ei tullut viidessäkään minuutissa per puoli kunnon ruskistumista pintoihin, ja reunat ehtivät mennä rapeiksi ennen kuin pinnat näyttivät valmiilta. Rapeareunaisetkin silti olivat keskeltä pehmeitä, hyvänmakuisia ja niissä keskellä maistui tiivis ohran maku hyvällä tavalla. Minun makuuni paras kuitenkin tuli, kun paistoin kakkosella. Silloin tuli kauttaaltaan pehmeitä mutta kypsiä, hyvällä tavalla ohran makuisia, eikä tullut liikaa mustaa makua.

Tänään tein tämän saman taikinan toiseenkin kertaan, kun tutkin sitä optimaalista paistolämpöä. Alla kuvat korkeammalla ja matalammalla lämpötilalla paistamistani ohrarieskoista.

Samoilla astioiden sotkemisilla kokeilin tehdä samalla taikinalla myös ohrarieskoja sähköuunissa. Okei, melkein samalla. Uunia varten tein taikinan, jossa oli 1½ dl ohrajauhoja, 1 tl leivinjauhetta, ½ tl suolaa, 1 dl täysmaitoa ja 15 g voisulaa. Taputtelin koko taikinan leivinpaperoidulle pellille yhdeksi rieskaksi ja pistelin sen haarukalla. Paistoin 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes näytti valmiilta. Siinä meni 10 minuuttia. Pinta oli jo rapsakka, mutta sisältä vielä vähän taikinainen. Tämä sähköuunissa paistetun ohrarieskan resepti kaipaa vielä viilaamista, mutta jatkokehitystä varten laitan kuitenkin tähän alle nekin kuvat.

Tämä uunissa paistettu ohrarieska näytti kypsältä, mutta maistui ja tuntui raa’alta. Onneksi kuitenkin pannulla kypsennetyt onnistuivat hyvin.

Päivitys seuraavana päivänä:

Ylijääneet ohrarieskat olivat huoneenlämmössä peitettyinä yön yli. Olivat pysyneet pehmeinä, mutta suutuntuma oli nyt paljon kuivempi. Nämä ohrarieskat selvästikään eivät säily hyvinä seuraavaan päivään, joten jatkossa niitä kannattaa tehdä kerralla vain sellainen määrä, joka syödään samana päivänä. Muutama tunti valmistamisen jälkeen olivat kyllä vielä hyviä.

Muita leipäreseptejä:

Katso myös: Leipäreseptejä ilman hiivaa