Avainsana: grada padano

Poro-pastavuokaa pakkasesta, pestoa ja salaattia

Lämmitin ruuaksi viimeiset poro-pastavuoat pakkasesta. Kyseessä on poronkäristyksen tähteistä tehty pastavuoka, josta kirjoitin alun perin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/14/pastavuokaa-tahteista-ja-eilista-varhaiskaalisalaattia-tuunattuna/

Nyt teki mieli piristää tätä lasten makuun tehtyä miedon makuista pastavuokaa pestolla. Nyt sattui olemaan ruukku basilikaa, joten pesto tehtiin sauvasekoittimella näin:

Pesto

1 ruukku basilikaa (30 g)

50 g pähkinöitä tai siemeniä mitä sattuu olemaan (nyt cashewpähkinöitä)

100 g sektorin muotoista kypsytettyä juustoa mitä sattuu olemaan (nyt ensin pecorinon loput ja jäljelläoleva määrä Grada Padanoa)

1 valkosipulin kynsi

ripaus suolaa

1½ dl oliiviöljyä

Raasta juusto. Kuori valkosipulin kynsi. Irrota basilikasta lehdet. Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella keskenään basilikan lehdet, pähkinät tai siemenet, raastettu juusto, kuorittu valkosipulin kynsi, ripaus suolaa ja oliiviöljy.

Hyvää oli <3 Vaikka se ei kuvasta näy, lisäsin pestoa myös salaatin päälle, kun nyt teki mieli. Kokonaisuus oli oikein hyvää <3

Munakoisopastaa fetajuuston ja tuoreen mintun kanssa

Eilen paistoin pannulla kolme kotimaista munakoisoa: https://ruokaideat.com/2019/07/17/possu-riisivuokaa-tahteista/

Nyt teki mieli tehdä paistetun munakoison tähteistä munakoisopastaa. Kasvispastat ovat minun mielestäni erityisen hyviä yleensä silloin, kuin niissä on suolaisen juustoista pastaa, makeaa kasvista ja päällä suolaista juustoa (hyviä tapoja olisi varmasti muitakin, mutta tällaiseen tapaan minä olen tykästynyt). Takapihallani kasvaa hyvin nyt kesällä tuoretta minttua, joka on vain kaupan mintturuukkuja istutettuna multaan. Tuore minttu sopii hyvin kasvisruokiin, joten laitoin sitä tähän päälle.

Eilisistä munakoisoista otin lautaselle sen verran kuin arvioin tällä aterialla kuluvan, ja valutin sen päälle anteliaasti hunajaa. Laitoin sen lautasen kylmään uuniin, ja sitten säädin uunin 200 asteeseen. Jätin lämpenemään siksi aikaa, kun pasta valmistuu.

Oli tarkoitus käyttää tähän pastaan pecorino- tai parmesaanijuustoa, mutta molemmat olivatkin loppu. Jääkaapistani löytyi sitten Grada Padanoa, jota monet suosittelevat parmesaanin tilalle, joten päätin kokeilla sillä. Keitin siis pastan kypsäksi, ja sillä aikaa raastoin Grada Padanoa hienoimmalla terällä sen verran, kuin tuntui sopivalta. Kun pasta oli kypsää, valutin sen ja säästin keitinveden. Sekoitin pastaan raastetun Grada Padanon ja jonkin verran keitinvettä niin, että pasta näyttää sopivan kostealta. Annostelin lautaselle, ja päälle sitä uunissa lämmitettyä hunajaista paistettua munakoisoa, murennettua fetajuustoa ja tuoretta minttua. Idean hunajan ja fetajuuston yhdistämiseen olen saanut kirjasta Roman Cookery.

Annos oli aika hyvä, mutta siitä puuttui vielä sellainen viimeinen silaus. Mielestäni asia oli nyt kiinni siitä, että itse pasta maistui alisuolaiselta eikä tarpeeksi juustoiselta. En ole varma, eikö Grada Padano sitten ollutkaan tarpeeksi voimakas juusto tähän käyttöön, vai laitoinko sitä vain liian vähän. Todennäköisesti laitoin sitä liian vähän. Olisi varmasti kannattanut mitata pastan ja juuston määrät ja katsoa niiden suhteet vaikkapa tästä hyväksihavaitusta reseptistä https://www.soppa365.fi/reseptit/kasvis-arjen-nopeat-alkuruuat-pastat-ja-risotot-lisukkeet/cacio-e-pepe , mutta eipä sitä aina jaksa punnita ja mittailla. Nyt kun ihan katson tuota reseptiä, siinä on 400 grammaa spagettia ja 200 grammaa pecorino-juustoa, joten jep, liian vähän juustoa suhteessa spagettiin selvästikin laitoin. Noh, muistanpahan sitten punnita ensi kerralla. Käytännössä, tuo pasta cacio e pepe, jonka päällä hunajaista paistettua munakoisoa, fetaa ja tuoretta minttua, olisi varmasti ollut minun makuuni täydellinen annos.

Suolaa laitoin nyt keitinveteen tavallista vähemmän siksi, koska olen aiemmin Pasta Cacio e Pepeä tehdessäni onnistunut tekemään liian suolaista. Nyt kun tämä pasta jäikin alisuolaiseksi, aloin tutkia juustojen suolapitoisuuksia: Grada Padano 1.5%, parmesaani Parmiggiano Reggiano 1.6%, Pecorino Romano 5.2%. Oho, näköjään se liikasuolaisuuden riski olikin vain Pecorinossa, eikä Grada Padanossa ja parmesaanissa, joiden luulin olevan kaikkien suunnilleen yhtäsuolaisia. Ilmeisesti Grada Padanoa ja parmesaania käytettäessä voisin kuitenkin suolata pastan keitinveden samalla tavalla kuin normaalistikin (eli yksi kukkurainen keittolusikallinen noin yhteen ja puoleen litraan vettä), ja varovammin suolata vain Pecorinoa käytettäessä. Noh, opinpahas taas uutta.

Joka tapauksessa, vaikka annos ei nyt ollutkaan täydellinen, se oli silti sellainen, jollaisen söisin mielelläni toistekin. Lapset tykkäsivät nyt kovasti tällaisesta miedon makuisesta spagetista, jossa juustoisuus, suolaisuus ja rasvaisuus eivät olleet heidän makuunsa liiallisia, mutta suutuntuma oli kuitenkin sellainen, että oli pelkkää spagettia mehevämpi. Kyseistä spagettia jäi vielä jääkaappiin, joten sitä varmasti syödään jossakin muodossa vielä tulevina päivinä.

Päivitys 20.7.2019 eli kaksi päivää myöhemmin:

Söin munakoisopastaa fetajuustolla vielä kahtena lounaana tuon ensimmäisen kerran jälkeenkin, kun kerran alkuviikosta paistamistani kolmesta munakoisosta, kypsästä spagetista ja fetajuustosta riitti niin moneen lounaaseen, enkä ehtinyt kyllästyä. Toisella ja kolmannella lounaalla en enää lisännyt munakoisoon hunajaa ollenkaan, koska en tuntenut haluavani sitä enää niillä kerroilla. Toisella ja kolmannella syömiskerralla muutin syömistapaa niin, että lisäsin mikrossa lämmitettyyn annokseen paljon enemmän fetaa, ja sekoitin fetat tasaisesti spagetti-munakoisoseoksen joukkoon. Ensimmäisellä kerralla siis fetaa oli vain vähän pintaripotteluja, mutta toisella ja kolmannella kerralla syötäessä ruoka oli ennen kaikkea fetapasta, jossa vähän munakoisopalasia seassa. Silloin annokseni näytti tältä:

Ylläolevissa kuvissa feta-munakoisopasta-annokseni kolmannella syömiskerralla. Vasemmassa kuvassa annos ennen tuoreen mintun lisäämistä. Oikeanpuoleisessa kuvassa mintun lisäämisen jälkeen. Annos maistui kyllä ilmankin minttua, mutta hain sitä pihalta, kun kerran sitä siellä nyt niin hyvin kasvaa, ja tähän annokseen se hyvin sopii.

Tällä tavalla syötynä tämä ruoka olikin tosi hyvää – sekä mintun kanssa että ilman. Hunaja munakoisoissa ei ollutkaan tässä olennaista, vaan vain se, että ruoka kaipasi enemmän suolaista juustoa ja ihan sekoitettuna koko hommaan, eikä vain pintaripotteluja. Tästä tulikin mieleeni, että voisin tykätä ihan sellaisesta simppelitekoisemmastakin feta-kasvispastasta, että keitetään vain spagetit, sekoitetaan mukaan jotain rasvaa mitä sattuu olemaan ja kypsiä kasviksia mitä sattuu olemaan, ja sitten lautasella sekoitetaan mukaan paljon fetajuustoa tai muuta suolaista vahvaa juustoa. Munakoisopastat tekisin jatkossa näin:

Munakoisopasta

kypsennettyä munakoisoa pilkottuna

keitettyä vaaleaa pastaa

fetajuustoa

(lisäksi öljyä ja tuoreita yrttejä halutessa)

Sekoita kaikkia aineksia keskenään niin, että fetajuustoa on niin paljon, että sitä riittää joka haarukalliseen.

Linssikeittoa, Grada Padano -juustoraastetta ja piimäsämpylä

Katselin tänään keittiötä ja huomasin paprikoita, jotka olivat alkaneet nahistua ja niihin oli tullut jo tummia pilkkuja. Helpoiten paprikat kuluisivat salaattiin, mutta salaatit olivat nyt loppu. Kun huomasin myös jääkaapissa Grada Padano -juuston kannikan, tuli mieleeni, mitä haluan: paprikaista linssikeittoa, jonka päällä raastettua Grada Padano -juustoa. Innostuin siitä ajatuksesta niin paljon, että kävin tuumasta toimeen.

Olen tehnyt linssikeittoa elämäni aikana monilla eri tavoilla. Tomaattimurskaa olen tainnut laittaa aina, mutta loppu on vaihdellut aika paljon sen mukaan, mitä tekee mieli ja mitä pitää saada käytettyä johonkin ennen pilaantumista. Tuoreita vihanneksia yleensä laitan, mitä sattuu olemaan – yleensä ainakin porkkanaa, mutta nyt se oli loppu. Viime kertoina olen tykästynyt erityisesti paprikan makuun linssikeitossa, joten ne olivat nyt se pääasia.

Joskus teen linssikeitosta mausteiden makuisen, jolloin päämausteina ovat jeera eli juustokumina ja kaneli, ja sitruunan tai muun sitrushedelmän kuori ja/tai mehu, jos on. Joskus laitan linssikeittoon lihaa jossain muodossa: esimerkiksi viimeiset ylikypsät kasslerit, kypsien broilerien loput, paistettua jauhelihaa, kinkkua tai pekonia. Erityisesti pekonista linssikeitossa minulla on erittäin hyvät muistot. Viimeksi kun tein pekoni-linssikeittoa, tein lopuista todella hyvän makuisen linssi-pastavuoan, jossa alakerroksena oli pastaa ja linssikeittoa ja yläkerroksena smetanaa, pecorino-juustoraastetta ja kananmuna. Silloin vain googlasin ”pasta bake” ja korvasin reseptissä olevat nesteet linssikeitolla, mikä toimi hyvin sekä rakenteen että maun puolesta.

Nyt kuitenkaan ei tehnyt mieli laittaa tähän linssikeittoon pekonia eikä muitakaan lihasattumia. Nyt halusin vain sellaisen paprikaisen tomaattisen umamisen linssikeiton, jonka päälle sopii raastettu Grada Padano.

Linsseinä käytän linssikeitossa yleensä punaisia linssejä, mutta ne olivat nyt loppu. Löysin sitten kaapista vihreitä linssejä, joiden parasta ennen oli mennyt jo 2017:

En ole heittänyt niitä pois, koska olen vielä tänäkin vuonna saanut niistä hyvää linssikeittoa. Silloin viime kerralla käytin punaiset linssit loppuun, ja jatkoin vihreillä linsseillä. Sekin oli ihan hauska, että keitossa oli yhtä aikaa linssejä kahta eri väriä. Mutta sen jälkeen ei ole näköjään tullut ostettua vielä uusia punaisia linssejä. No, nyt ne on laitettu ostoslistaan.

Nyt halusin tehdä linssikeitosta ei-mausteisen, pizzan makumaailmasta ammentavan, johon sopii se Grada Padano -raaste päälle. Tein sen sitten näin:

Linssikeitto

2 dl vihreitä linssejä

400 g tomaattimurskaa (Mutti Polpa)

1 litra umamipitoista lientä

2 pientä punaista paprikaa

2 pientä keltaista paprikaa

1 pieni oranssi paprika

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 rkl voita paistamiseen

1 laakerinlehti

1 tl savupaprikajauhetta

½ tl oreganoa

½ tl basilikaa

1/4 tl timjamia

3 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista. (Jos liemi on teollisesta lihaliemikuutiosta, sen mukana tulee suolaa 2 tl.)

2 tl sokeria

Silppua sipuli ja valkosipuli. Pilko paprikat. Paista 3 litran kattilan pohjalla voissa sipulit, valkosipulit ja paprikat. Lisää laakerinlehti, savupaprikajauhe ja yrtit. Paista vielä 1 minuutti, tai kunnes mausteiden tuoksut tulevat nenään. Lisää liemi ja tomaattimurska ja kiehauta. Huuhtele linssit ja sekoita ne keittoon. Keitä 20 min, tai kunnes linssit ovat kypsiä. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Tarjoa raastetun Grada Padano -juuston ja pehmeän leivän kanssa.

Alla vasemmassa kuvassa keittoannokseni ennen juustoraasteen ripottelua ja oikean puolimmaisessa juustoraasteen ripottelun jälkeen:

Minulla oli nyt liemenä kotitekoinen ylijäämäaineksista tehty lihaliemikuutio + 1 litra vettä, joten en tarjoaisi tätä ruokaa kasvissyöjälle, vaikka tämä ulkoisesti näyttääkin kasvissyöjälle sopivalta. Kuitenkin tuo lihaliemikuutio olisi helposti tarvittaessa korvattavissa vegetaarisella umamipitoisella liemellä, jota minulla nyt ei vain satu olemaan, koska en henkilökohtaisesti välttele lihaa, vaan välttelen vain ruokahävikkiä, joten käytän hyödyksi kaikki lihaperäisetkin liemet. Jos haluaisin umamipitoista lientä ylijäämäaineksista ilman lihaa, keittäisin liemen parmesaanin kovista kannoista. Niitä minulla onkin rasiallinen pakastimessa, mutta tähän mennessä olen nekin käyttänyt yhdessä luiden yms. lihansyönnin roippeiden kanssa lihaliemeen.

Grada Padano -juustonkaan soveltuvuudesta kasvissyöjälle en menisi vannomaan, koska jotkut italialaiset juustot sisältävät kuolleen eläimen mahasta peräisin olevaa juoksutetta. En tiedä, kuuluuko tämä Grada Padano niihin kasvissyöjälle soveltumattomiin juustoihin, eikä sillä ollut tällä kertaa väliä, koska pöydässämme ei nyt ollut kasvissyöjiä.

Paprikat minulla olivat nyt tämän näköisiä:

Ne olivat Lidlistä ostettuja ja kooltaan ehkä puolet tavallisen paprikan koosta. Siksi nämä eivät täytetyt paprikat -nimiseen ruokaan nyt soveltuneet, mutta linssikeittoon sopivat hyvin.

Nautin tällä kertaa tästä linssikeitosta todella paljon. Maistui lempeän paprikaiselta ja umamiselta, niin kuin nyt kaipasinkin. Savupaprikan ja yrttien makua en nyt lopputuloksesta erottanut, joten joku toinen kerta saattaisin laittaa niitä tuplamääränkin. Raastettu Grada Padano päällä täydensi kokonaisuuden todella hyväksi. Pakastimesta sulatettu viimeinen itseleivottu piimäsämpylä maistui nyt vielä paremmalta kuin aiemmin, johtuen varmasti keiton umameista. Piimäsämpylöistä kirjoitin aiemmin postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/30/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-piimasampyla/

Grada Padano -juuston etsin alun perin käsiini siksi, koska jossakin sanottiin sen olevan halvempaa kuin parmesaani, mutta olevan hyvin samankaltaista. Halvin raastamaton Grada Padano maksoi kuitenkin K-kaupassa 29.95 euroa per kilo ja halvin raastamaton parmesaani K-kaupassa 30.75 euroa per kilo. Hintaero olikin siis niin pieni, että en alkaisi sitä erikseen mainitsemaan. Maun puolesta mielestäni Grada Padano ei sellaisenaan maistu aivan yhtä hyvältä kuin parmesaani, mutta tällaisessa keiton päälle ripottelemisessa se hyvinkin ajaa saman asian. Molempia voin periaatteessa jatkossa ostaa, ja molemmat varmasti tulevat käytetyiksi, jos niitä on.

Vihreät linssit olivat nyt keitossa selvästi enemmän pureskelua vaativia kuin punaiset linssit olisivat. En ollut nyt varma, vaatisivatko vihreät linssit jonkin verran vähemmän pureskelua, jos eivät olisi jo monta vuotta vanhoja. Eivät kuitenkaan kovia olleet, mutta olen jo unohtanut, millainen rakenne vihreillä linsseillä ”kuuluu” keitossa olla, koska olen ilmeisesti jo useita vuosia käyttänyt linssikeittoon vain punaisia linssejä, ja siksi vihreät linssit ovat jääneet vuosiksi kaappiin. Silti, tämä ruoka oli nyt hyvää ja aion syödä tätä hyvällä halulla huomennakin.