Omena-aroniasmoothie

Tällaista on tullut tehtyä usein viime aikoina. Minulla sattuu nyt olemaan paljon sekä aroniamehua että omenoita oman pihan sadoista, joten tämä on ollut kätevä tapa saada molempia kulumaan. Soseutan vain sauvasekoittimella keskenään kuorittuja omenapaloja ja juomavahvuiseksi laimennettua ja makeutettua aroniamehua. Olennaista on, että omenoita ei saa olla liikaa, koska liialliset omenahiput tuntuvat mielestäni epämiellyttävältä suussa.

Sopivassa suhteessa tämä on mielestäni oikein mukavaa juotavaa. Omenan ja aroniamehun maut sopivat hyvin yhteen. Lisäksi aroniamehun väri kätevästi peittää omenan mahdolliset tuntumat. Tätä tarkoitusta varten myös pakastin kuorittuja omenaviipaleita.

Kyseisestä marja-aroniamehusatsista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/31/marja-aroniamehu-oman-pihan-marja-aronioista/

Pyttipannua, paistettua kananmunaa ja ruisleipää

Suomalaisen ruoan päivänä tein tällaisen päivällisen suomalaisista aineksista. Suomalaisen ruoan päivän hengessä tämän aterian kaikki ainekset ovat joko 100% suomalaisia tai Hyvää Suomesta -merkittyjä – lukuunottamatta suolaa, jota ei tietääkeni ole saatavilla suomalaisena. Peruna, sipuli, suippopaprika, pakasteherneet ja kananmuna olivat 100% suomalaisia. Makkara, ruisleipä (Fazer ruispuikula) ja ruisleivän päällä oleva Oivariini olivat Hyvää Suomesta -merkittyjä, eli maatalouden tuotteet 100% suomalaisia ja tuotteen raaka-aineista vähintään 75% suomalaisia. Pakasteherneet lämmitin mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan, ja suippopaprikan viipaloin lautasille raakana.

Hyppää reseptiin: Pyttipannu

Niistä ruuista, jotka itse miellän perinteisiksi suomalaisiksi ruuiksi, pyttipannu on yksi suosikkejani. Se oli yksi lempiruokiani myös lapsena, jolloin tosin saatoin käyttää paljonkin aikaa siihen, että nypin pakastepyttipannusta sipulipalat pois. Paistetusta kananmunasta en tykännyt vielä silloin, mutta aloin pitämään siitä joskus aikuisena.

Lukuisista mahdollisista munanpaistotavoista minun suosikkini on sellainen, että paistetaan voissa niin, että valkuaiseen tulee ruskistumista molemmin puolin. Tiedän, että osalle ihmisistä tärkeää paistetuissa munissa on keltuaisten juoksevuus, mutta itse en pidä sitä tärkeänä, koska silloin yleensä valkuainen jää ilman paistopintaa, enkä sen mausta silloin niin välitä.

Perinteisesti pyttipannu tehdään tietääkseni keitetyistä tähteeksijääneistä perunoista. Minä kuitenkin teen pyttipannun useammin raa’oista kuin keitetyistä perunoista. Keitettyjä perunoitakin minulla välillä on tähteenä, mutta mielestäni niille on parempaakin käyttöä kuin juuri pyttipannu, jossa olen tottunut, että perunat ovat juuri kuution muotoisia. Keitetyt perunat paistan mieluummin ohuina viipaleina, jolloin paistopinnan osuus maksimoituu ja tunkkaisen makuisen jämäperunan maku minimoituu. Raakana paistetuissa perunoissa sen sijaan ei ole sitä tunkkaista kertaalleenjäähdytetyn perunan makua, vaan vain sellainen raikas makeahko maku, joten siksi tykkään enemmän raaoista kuin keitetyistä perunoista tehdystä pyttipannusta. Noin sentin levyisten raakojen perunakuutioiden kypsentämiseen pannulla kesti minulla nyt 15 minuuttia niin, että siinä ajassa oli jo ruskistuneet pinnatkin. Ruskistumispintojen kannalta tosin on myös olennaista, että pannu ei ole liian täysi, vaan perunoita on suunnilleen vain yhdessä kerroksessa:

Puoli kiloa perunaa kypsymässä pannulla voissa.

Itse käytin tähän ateriaan nyt viisi isoa perunaa, jotka kuorittuina painoivat puoli kiloa. Makkaraa irrotin tätä varten yhden Huilun Tuhti makkaran pakkasesta, ja se painoi 100 grammaa. Joissakin resepteissä perunaa ja makkaraa on grammamäärissä yhtä paljon, ja niiden suhdeluvut onkin makuasia. Itse en kaivannut tähän pyttipannuun enempää makkaraa, mutta joku enemmän makkaran ystävä voisi kaivatakin.

Pyttipannu raaoista perunoista

n. puoli kiloa perunaa kuorittuna (5 isoa)

makkaraa tai nakkeja maun mukaan, esim. 100-300 g *

1 sipuli

suolaa

kananmunia 1-2 kpl per syöjä

paistamiseen voita tai muuta rasvaa

Pilko perunat kuutioiksi. Kuutioiden koko on makuasia: Pienemmät kuutiot (n. ½ cm leveitä) tyypillisesti kypsyvät nopeammin, imevät enemmän rasvaa ja niihin on mahdollista saada suhteessa enemmän ruskistumispintaa. Pienempinä kuutioina perunaa myös mahtuu pannuun vähemmän kerralla yhteen kerrokseen kuin isompia (n. 1 cm leveitä) kuutioita.

Silppua sipuli, ja pilko makkara(t)/nakit* kuutioiksi.

Paras tulee, jos perunoita laittaa pannulle kerralla vain sen verran kuin niitä mahtuu yhteen kerrokseen. Tarvittaessa perunat voi myös jakaa useammalle pannulle. Kypsennä perunakuutiot voissa tai muussa rasvassa pannulla keskilämmöllä. Sekoita välillä, mutta ei missään nimessä koko ajan, koska koko ajan sekoitettaessa ruskistumista ei ehdi tapahtua. Hyvä aika sekoittaa on silloin, kun pannuun koskevat pinnat ovat ruskistuneet. Jatka kypsentämistä, kunnes kaikissa perunoissa on ruskistuspintaa. Kypsennys kestää noin 15 minuuttia. Siirrä kypsät, ruskistuspintaiset perunakuutiot pois pannulta ennen kuin ne palavat.

Ruskista pannulla makkara- tai nakkikuutiot*. Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää perunakuutiot takaisin pannulle, ripottele suolaa päälle maun mukaan ja sekoita hyvin. Siirrä pyttipannu tarjoiluastiaan, ja laita pannu(i)lle kananmunia paistumaan tarvittava määrä.

Paista kananmunat haluttuun kypsyysasteeseen ja molemmin puolin tai vain toiselta puolelta makusi mukaan. Itse paistan mieluiten ruskistuneeksi molemmin puolin. Lopussa ripottelen suolaa kananmunien päälle. Tiedän osan ihmisistä haluavan paistettujen kananmuniensa päälle myös valkopippuria, joten sitäkin voi ripotella lopussa munien päälle, jos tykkää.

* Pyttipannuun voi käyttää makkaran/nakkien sijaan myös tähteeksijäänyttä kypsää lihaa/kanaa/kalaa/lihapullia/jauhelihapihvejä/mureketta, jos on, tai leikkeleitä. Niitä käyttäisin tähän määrään perunoita korkeintaan 200 grammaa. Jos käyttää kypsää kalaa, se kannattaa jättää isoiksi paloiksi ja sekoittaa mahdollisimman vähän, koska se hajoaa helposti.

Suomalaisen ruoan päivän kunniaksi söin myös suomalaista jälkiruokaa:

Omenapiirakkaa, kermavaahtoa ja marja-aroniamehua.

Omenapiirakka ja kermavaahto olivat itsetehtyjä pakastettuja. Kyseisestä omenapiirakkasatsista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/30/omenapiirakkaa-ja-kotitekoista-vaniljajaateloa/

Kermavaahdon pakastamisesta olen kirjoittanut tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

Kyseessä on jo eri kermavaahtoerä kuin tuossa postauksessa, mutta pakastamistapa on sama.

Marja-aroniamehukin oli itsetehtyä. Sen tekemisestä kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/31/marja-aroniamehu-oman-pihan-marja-aronioista/

Kylmänä juotavalle marja-aroniamehulle olen kokeilemalla löytänyt sopivan laimennussuhteen 1 osa laimentamatonta mehua + 4 osaa vettä + sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua + sekoituksen jälkeen tasoittuminen jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli.

Marja-aroniamehu muuten ilman laimennusta maistuu mielestäni samalta kuin kokonaiset marja-aroniat sellaisenaan, mutta laimennettuna ja makeutettuna en tunnistaisi sitä marja-aroniamehuksi, jos en tietäisi. Lähimpänä maku on mielestäni mustaherukkamehua. Siinä on mukavaa aromikkuutta ja marjaisuutta, vaikka tuoksu keitettäessä oli vihannesmainen, josta tuli fiilis ”voi ei mitä oikein olen tekemässä”. Lapsi ensin luuli tätä laimennettua ja makeutettua versiota vadelmamehuksi, ja sitten päätti, että maistuu joltain muulta punaiselta mehulta.

Marja-aroniamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Hyppää reseptiin: Marja-aroniamehu eli aroniamehu kattilassa

Pihaltani kerättiin kaksi kiloa marja-aronioita:

En tykkää syödä niitä sellaisenaan, joten päätin kokeilla keittää ne mehuksi. Keitin ne mehuksi samalla tavalla kuin marjamehut yleensäkin: marjat kattilaan, peitetään kylmällä vedellä, kiehautetaan, keitetään 10-15 minuuttia kovalla lämmöllä, siivilöidään, laimennetaan sopivaksi ja makeutetaan.

Keittämisen aikana oli nyt marjamehuksi aika erikoiset tuoksut ilmassa. Tuoksui yllättäen siltä niin kuin keittäisin punajuuria tai härkäpapuja. Keittämisen aikana marja-aronioiden värikin muuttui punajuurien väriseksi, kun alun perin ne olivat mustia.

Maistoin ensin laimentamatonta marja-aroniamehua. Maistui siltä samalta huonolta maulta, joka marja-aronioissa sellaisenaankin on. Sitten kokeilin laimennettuna. Laitoin kuppiin 20 grammaa laimentamatonta marja-aroniamehua, 200 grammaa kuumaa vettä vedenkeittimestä ja 20 grammaa sokeria, ja sekoitin. Maistuikin hyvältä! Maistui hyvältä marjamehulta. Vähän niin kuin mustaherukkamehulta ja vähän niin kuin variksenmarjamehulta. Siinä ei ollut ollenkaan niitä pahoja makuja, joita marja-aroniassa sellaisenaan on, eikä sitä vihannesmaisuutta, joka ilmaan jäi leijailemaan.

Mehuksi keittäminen oli selvästikin hyvä idea. Ainakin kuumana mehuna marja-aroniamehu toimi hyvin. Huomenna varmaan kokeilen kylmänä.

Marja-aroniamehu

marja-aronioita sen verran kuin on (ei tarvitse perata oksia pois ensin)

vettä sen verran että marja-aroniat peittyvät

keittämisen jälkeen vettä laimennukseen ja sokeria makeutukseen

Laita marja-aroniat sellaiseen kattilaan (tai useampaan kattilaan), johon ne mahtuvat hyvin ja kattilaan jää paljon myös kuohumisvaraa. Laske marjojen päälle kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Siivilöi tiheän siivilän läpi (siivilän voi vuorata harsokankaalla, jos haluaa vielä tarkemman ja hitaamman siivilöinnin). (Siivilöinnin jälkeen voi myös kiehauttaa uudelleen ja kuoria vaahdot, jos haluaa ne pois.)

Laimentamattoman mehun voi laittaa kannelliseen purkkiin ja säilyttää jääkaapissa (tai pakastaa pakastusrasioissa tai -pulloissa). Osan tai kaiken voi myös laimentaa ja makeuttaa kannuun tai pulloon juomavalmiiksi mehuksi. Kuumalle mehulle sopiva laimennussuhde minulla oli 1:10 ja sopiva sokerimäärä 10 grammaa per 100 grammaa sopivan vahvuista mehua. Kylmälle mehulle sopivaksi laimennussuhteeksi osoittautui 1:4, eli yksi osa mehua ja 4 osaa vettä, joihin sekoitetaan sokeria 10 grammaa per 100 grammaa sopivaksilaimennettua mehua. Kylmänä juotavan mehun on hyvä antaa tasaantua laimennuksen ja makeutuksen jälkeen jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mutta mieluummin yön yli tai vuorokauden.

Samalla tavalla keitän mehua ilman mehumaijaa muistakin marjoista, mitä sattuu olemaan. Laimennussuhde riippuu marjan hapokkuudesta, mutta sokeria laitan kaikkiin marjamehuihin 10 grammaa per 100 grammaa sopivan vahvuista mehua.

Marja-aroniamehu on laimentamattomana niin hapanta, että odotan sen säilyvän jääkaapissa, kunnes se tulee käytetyksi loppuun. Kaadoin laimentamattomat marja-aroniamehut kahteen eri kannelliseen lasipurkkiin. Isomman purkin tiivistin varmuuden vuoksi kaatamalla sulatettua kookosöljyä mehun pinnalle, jolloin kookosöljy kovettuu jääkaapissa mehun pinnalle tehden mehusta ilmatiiviin pilaantumattoman. Luulen kuitenkin, että vahvahappoinen marja-aroniamehu säilyisi homehtumatta ilmankin, kun kerran vähemmän hapan puolukkasurvoskin on säilynyt jääkaapissani kuukausia pilaantumatta. Laitoin kuitenkin kookosöljykerroksen päälle ihan vain varmuuden vuoksi, kun se oli niin pieni vaiva.

Päivitys 8.12.2019:

Nyt on juotu loppuun tämän syksyn aroniamehut. Purkissa luki tekopäivä 31.8.2019. Mehu oli jääkaapissa koko sen ajan. Ei ehtinyt pilaantua tuossa ajassa. Isommassa, viimeisenä käytetyssä purkissa oli kookosöljykerros päällä ehkä puolet tuosta ajasta. Purkin pohjimmaisissa mehuissa näkyi olevan paksua hyytelöitynyttä sakkaa mukana, joten pohjimmaiset mehut kaadoin siivilän läpi. Tästä aroniamehusatsista jäi sellainen fiilis, että ehdottomasti kannattaa tehdä aroniamehua taas ensi vuonnakin. Olen tätä juodessani tullut siihen tulokseen, että se mehu, jonka makua tämän aroniamehun maku muistuttaa, on varmaan variksenmarjamehu. Maku muistuttaa mielestäni myös jossain määrin mustaherukkamehua.

Päivitys 15.9.2020:

Tein tänäkin vuonna aroniamehua. Tuli hyvää tälläkin kertaa. Kylmänä hyvä sekoitussuhde vaikuttaa olevan sama kuin viime vuonna, eli 1 osaa mehutiivistettä + 4 osaa vettä + 100 g sokeria per 1 litra laimennettua mehua. Tällä kertaa pakastin ylimääräiset mehutiivisteet pakastusrasioissa.