Poro-pastavuokaa pakkasesta, pestoa ja salaattia

Lämmitin ruuaksi viimeiset poro-pastavuoat pakkasesta. Kyseessä on poronkäristyksen tähteistä tehty pastavuoka, josta kirjoitin alun perin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/14/pastavuokaa-tahteista-ja-eilista-varhaiskaalisalaattia-tuunattuna/

Nyt teki mieli piristää tätä lasten makuun tehtyä miedon makuista pastavuokaa pestolla. Nyt sattui olemaan ruukku basilikaa, joten pesto tehtiin sauvasekoittimella näin:

Pesto

1 ruukku basilikaa (30 g)

50 g pähkinöitä tai siemeniä mitä sattuu olemaan (nyt cashewpähkinöitä)

100 g sektorin muotoista kypsytettyä juustoa mitä sattuu olemaan (nyt ensin pecorinon loput ja jäljelläoleva määrä Grada Padanoa)

1 valkosipulin kynsi

ripaus suolaa

1½ dl oliiviöljyä

Raasta juusto. Kuori valkosipulin kynsi. Irrota basilikasta lehdet. Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella keskenään basilikan lehdet, pähkinät tai siemenet, raastettu juusto, kuorittu valkosipulin kynsi, ripaus suolaa ja oliiviöljy.

Hyvää oli <3 Vaikka se ei kuvasta näy, lisäsin pestoa myös salaatin päälle, kun nyt teki mieli. Kokonaisuus oli oikein hyvää <3

Kurpitsa-halloumipasta ja paahdetut kurpitsa- ja halloumikuutiot

Tuli vastaan blogin Jotain maukasta kiinnostava kurpitsa-halloumipasta: http://www.jotainmaukasta.fi/2019/08/25/kurpitsa-halloumipasta/

Minulla jää usein kiintoisat uudet reseptit testaamatta siksi, koska minulla ei ole niihin aineksia. Tässä oli nyt kerrankin sellainen, mihin katsoin minulla olevan ainekset. Kesken tekemisen tosin huomasin, että alkuperäisessä reseptissä luki myskikurpitsa, mutta minun kurpitsani oli patty pan, mutta päätin vain silti jatkaa ja korvata vain myskikurpitsan suoraan patty pan kurpitsalla.

Ja kylläpä olen tyytyväinen että jatkoin ja tein loppuun asti! Tästä tuli tosi hyvää. En vieläkään käsitä, miten näin yksinkertainen voi olla näin hyvää. Patty pan kurpitsat maistuivat makeahkoilta ja pehmeiltä. Vähän niinkuin kesäkurpitsalta, mutta vähemmän vihannesmaiselta ja selvästi makeammalta. Patty pan kurpitsan, suolaisen halloumin ja neutraalin pastan maut sopivat tosi hyvin yhteen, ja nälkäkin lähti hyvin.

Tästä sain nyt useammankin idean, mitä kokeilla jatkossa. Ensinnäkin, tuo että samalla uunipellillä paahdetaan kasvis- ja halloumikuutioita, on aivan huippu idea. En olisi itse sitä keksinyt. Olen yleensä paistanut halloumit pannulla, mutta uunipaahdettuna niiden mausta tuli tiiviimpi, paahteisempi ja vähemmän rasvapintainen. Jatkossa voisin kokeilla paahtaa muitakin makeahkoja kasviksia halloumikuutioiden kanssa samalla pellillä. Nyt ensimmäisenä tulee mieleen makeahkoista kasviksista ainakin porkkana, punajuuri, palsternakka ja bataatti. Syntyvä kasvis-halloumisekoitus sopisi varmasti paitsi pastan kanssa, mutta myös esimerkiksi risoton kanssa, perunoiden ja kastikkeen kanssa tai vaikkapa tortillan välissä. Tai voisi tehdä myös sellaisen herkkuruuan, jossa olisi yksinkertaisesti peruna- ja halloumikuutioita paahdettuna samalla pellillä, jolloin olisi paikallaan lisukkeeksi raikas salaatti. Joka tapauksessa, nämä uunipaahdetut halloumikuutiot ovat nyt sellainen juttu, mistä tosissaan innostuin! Miksi en ole ennen niitä löytänyt?

Uunissa paahdettaessa halloumikuutiot tarttuivat toisiinsa ja niihin kurpitsapaloihin, joihin ne koskevat, mutta makua se ei haitannut. Jos pellillä olisi vähemmän tavaraa kerralla niin, että niiden ei tarvitsisi koskea toisiinsa, eivät varmaan tarttuisi kiinni toisiinsa. Toisaalta taas pidän ajatuksesta tehdä pellillä maksimimäärän ruokaa kerralla, joten ehkä kuitenkin jatkossakin tekisin näin täydellä pellillä huolimatta siitä, että toisiinsa tarttumista tapahtuu.

Uunissa paahdetut kurpitsa- ja halloumikuutiot

700 gramman painoinen keltainen tai oranssi kurpitsa, joka voi olla ainakin patty pan tai myskikurpitsa (vihreää kesäkurpitsaa en käyttäisi tähän, koska se ei ole yhtä makea)

2 pakettia halloumia (alkuperäisessä ohjeessa ei ollut paketin kokoa, mutta minulla ne olivat 250 gramman paketteja)

½ dl oliiviöljyä tai muuta öljyä mitä sattuu olemaan (oliiviöljyn omaa makua en erota lopputuloksesta)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pilko kurpitsa (jos myskikurpitsa, kuori se ensin) ja halloumit kuutioiksi. Levitä ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele öljyä päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes halloumipaloissa on väriä ja kurpitsapalat ovat pehmeitä. (Minulla kesti siinä 45 minuuttia.)

Kurpitsa-halloumipasta (4 annosta)

pellillinen paahdettuja kurpitsa- ja halloumikuutioita ylläolevan ohjeen mukaan

400 g vaaleaa tagliatellepastaa tai spagettia

Keitä pasta kypsäksi. (Itse keitän pastat mieluiten sellaisessa vedessä, jossa on 1% merisuolaa eli tälle määrälle pastaa kiehautan 2 litraa vettä, sekoitan siihen 20 grammaa merisuolaa, sitten lisään pastat ja keitän ohjeen mukaisen ajan.)

Valuta kypsä pasta. Sekoita siihen pelliltä kurpitsa- ja halloumipalat ja öljyt, jos niitä pellillä vielä on. (Minun tapauksessani niitä ei nyt ollut jäljellä, mutta jollain muulla kerralla voisi ollakin.) Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa (itse en kokenut tarpeelliseksi.)

Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän voisi lisätä myös yrttejä kuten salviaa tai timjamia pastan joukkoon, tai kurpitsapaloihin ennen uunia valkosipulia ja/tai mustapippuria, mutta minulle tämä oli nyt niin hyvää näinkin, että en osannut muuta tähän kaivata.

Kurpitsasta otin talteen siemenet:

Koitin paahtaa ne pannulla rapeiksi. Ei tullut rapeita, vaan olivat sisältä pehmeitä vielä silloinkin, kun pinnat ehtivät palaa. Laitoin kuitenkin suolaa päälle ja söin ne pois. Ne maistuivat kurpitsalta, hedelmäiseltä ja auringonkukansiemenmäiseltä. Seuraavalla kerralla voisin ehkä laittaa nekin paahtumaan samalle uunipellille kurpitsapalojen kanssa, josko ne silloin ehtisivät rapeutua mukavan rouskuviksi.

Itsetehtyä minttupestoa ja pestopastaa

Pihallani kasvaa yllin kyllin tuoretta minttua:

Tuli sitten mieleeni kokeilla tehdä siitä pestoa. Käytin vain tavallista pesto-ohjetta, ja korvasin siinä olevat basilikat mintulla. Toimi hyvin. Lopputuloksessa en huomannut mintun ominaismakua, vaan maistui vain sellaiselta geneeriseltä yrtti-juusto-valkosipulitahnalta, joka oli oikein hyvää. Ei tietenkään ole minttupestossa juuri basilikan makua, mutta hyvänmakuista se silti on. Oikein hieno tapa saada paljon minttua kulumaan kerralla. Tällä kertaa oli siitäkin oiva juttu, että kaupassakäynnistä oli jo ainakin viikko aikaa, ja tälläiseen minttupestoon vielä ainekset kotona.

Pinjansiemenet korvaan yleensä pestoissa pähkinöillä tai siemenillä mitä sattuu olemaan. Silloin toki ei tule pinjansiementen mäntymäistä ominaismakua pestoon, mutta itse pärjään pestossa ilmankin sitä makua. Pinjansiemenistä voi joutua maksamaan nelisenkymppiä per kilo tai enemmän, mutta maapähkinät, joilla nyt korvasin pinjansiemenet, maksoivat vain kolme euroa per kilo. Siinä on jo merkittävä hintaero. Mutta jos pitää pinjansiementen makua tärkeänä pestossa, silloin toki kannattaa käyttää pinjansiemeniä. Oma yleisohjeeni pestoille on tässä:

Pesto aineksista mitä sattuu olemaan

30 grammaa tuoreita yrttejä (yhtä lajia tai sekoitus)

50 g pähkinöitä tai siemeniä

1 valkosipulin kynsi

100 grammaa raastettua parmesaania tai pecorinoa tai Grada Padanoa

1-1½ dl extraneitsytoliiviöljyä tai mitä öljyä sattuu olemaan

ripaus suolaa, jos juustona parmesaania ja pähkinät/siemenet suolaamattomia

ripaus pippuria haluttaessa

Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella yrtit, pähkinät/siemenet, valkosipulin kynsi, juustoraaste ja 1 dl öljyä. Lisää halutessa vielä ½ dl, jos pesto vaikuttaa liian kuivalta muuten. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Tehtyäni peston tein samantien lounaaksi pestopastan. Keitin 2 litraa vettä, johon kiehumisvaiheessa lisäsin 20 grammaa suolaa. Siihen lisäsin 300 grammaa tagliatelle-pastaa, ja keitin paketin mukaisen maksimiajan (en välitä al dente pastasta). Valutin, ja säästin keitinvettä. Sekoitin keskenään pastaa, vähän keitinvettä ja pestoa, ja annoksen päälle raastettua pecorinoa. Oli tosi hyvää, wau!

Aiemmin, kun tein pestopastan basilikapestosta, sekä itse peston että pestopastan väri oli aika eri kuin nyt: https://ruokaideat.com/2019/06/10/pestoa-aineksista-mita-oli-ja-pestopastaa/

Vaikuttaisi siltä, että mintusta ei ehkä irtoa vihreää väriä itse pestoon yhtä paljon kuin basilikasta. Mintun palaset näyttävät enemmän jäävän omiksi vihreiksi pikkupalasikseen muun peston pysyessä lähinnä juuston värisenä. Mutta makua se ei haitannut, mielenkiintoinen kuriositeetti vain 🙂

Pestoa aineksista mitä oli ja pestopastaa

Hyppää peston reseptiin

Mieheni oli ostanut kaupasta ruukun basilikaa (ja paljon tomaatteja) aikeenaan tehdä mozzarella-basilika-tomaattisalaattia. Mozzarellat hän vain unohti ostaa, joten basilikalle piti keksiä muuta käyttöä. Kun sitten huomattiin jääkaapissa olevalla pecorino-juustolla parasta ennen -päiväys eilen, mieleeni tuli heti: pestoa! pestopastaa!

Pesto on mielestäni nerokas kastike. Minulla on kirjahyllyssäni kirja Roman Cookery, jossa kerrotaan Rooman valtakunnan aikaisesta ruuanlaitosta kyseisellä alueella. Kyseisessä kirjassa on peston kaltaisia kastikkeita paljon, ja niissä on lähinnä ideana, että jotain vihreää sekoitetaan tasaiseksi seokseksi jonkin pähkinän tai siemenen sekä öljyn ja mahdollisesti kypsytetyn juuston ja mausteiden kanssa. Silloin vielä ei ollut olemassa sähköllä toimivia sekoittimia, joten kirjan mukaan tällaiset kastikkeet tehtiin niin, että orjat hakkasivat ne morttelissa. Onneksi tänä päivänä on sentään jo kätevät sauvasekoittimet keksitty.

Nykypäivänä tavallisesti, kun pestoreseptejä etsii, niissä on tuoretta basilikaa, pinjansiemeniä, parmesaanijuustoa, oliiviöljyä, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Noista pinjansiemenet on se, mitä meillä ei oikein koskaan muuten vain satu olemaan, koska en osaisi käyttää niitä mihinkään muuhun kuin pestoon. Niinpä olen vain sieltä sun täältä (muualtakin kuin vain siitä kirjasta Roman Cookery) ottanut vaarin korvata pestoresepteissä olevat pinjansiemenet muilla siemenillä tai pähkinöillä, mitä sattuu olemaan. Minun suosikkipähkinäni on cashewpähkinä, joten yleensä jos meillä jotain pähkinää tai siementä on, se on cashewpähkinä. Sitä olenkin käyttänyt pestossa usein. Nyt ei kuitenkaan cashewpähkinöitä ollut, koska joku oli jo suosikkipähkinät syönyt pois, joten päätin vain käyttää sekalaisia paahdettuja pähkinöitä, mikä sekin näytti toimivan.

Lähtökohdaksi nyt otettiin tämä resepti: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/pesto

Basilikasta oli osat käytetty jo johonkin – olisiko ollut ihan tavalliseen salaattiin – joten basilikan lehtiä oli jäljellä vain 15 g, mutta reseptiin tarvittiin 30 g. Ei hätää, jääkaapissa olikin jo melkein kuivuneen persiljaruukun loput, joten siitä saatiin kätevästi kaavittua kasaan loput 15 grammaa vihreää. Usein näkee persiljapestoreseptejäkin, joissa ainoana vihreänä käytetään persiljaa. Nyt sitten pesto tuli tehtyä näin aineksilla mitä oli:

Pesto

Yhteensä 30 grammaa tuoreita vihreitä yrttejä (nyt sattui olemaan 15 g basilikaa ja 15 g persiljaa)

50 g siemeniä tai pähkinöitä (nyt sattui olemaan pähkinäsekoitus, jossa manteleita, parapähkinöitä ja pistaasipähkinöitä)

1-2 valkosipulinkynttä

100 g pecorinojuustoa raastettuna (tai parmesaania tai Grada Padanoa)

1-1½ dl oliiviöljyä

ripaus suolaa

ripaus pippuria

Ainekset sekoitetaan sauvasekoittimella tasaiseksi.

Persiljahan on paljon miedomman makuinen kuin basilika, joten luonnollisesti osan basilikasta korvaaminen persiljalla tuotti miedomman makuisen lopputuloksen kuin pelkän basilikan käyttäminen. Mutta eipä se niin nöpönuukaa ole, ideana oli tässä nyt käyttää aineksia mitä oli johonkin, mitä ei ole pitkään aikaan tullut syötyä ja se toimi hyvin. 2 valkosipulinkynttä antoi tässä aika huomattavan raa’an valkosipulin maun, joten joku toinen kerta tyytyisin yhteen valkosipulin kynteen tai ehkä jopa jättäisin valkosipulin kokonaan poiskin. Oliiviöljystä osa erottui peston seisoessa, joten kun nyt laitettiin 1½ dl, sopivampi määrä olisi ehkä ollut 1 dl.

Tuoreeltaan keitettyyn spagettiin sekoitin vähän keitinlientä ja paljon tätä tuoretta pestoa. Niin helppo, ja nopea ja maistuva ateria. Ja rasvaa tuli syötyä varmasti aika paljon siinä samalla, sillä seuraava nälkä ei meinannut tulla sitten millään.

Pestopasta on nyt sitten syöty. Jääkaapissa on vielä jäljellä spagettia ja pestoa. Alkoi nyt jostakin syystä himottaa, että loput pestot käyttäisin kalapullataikinan nesteenä. Pestokalapyörykät voisivat olla hyviä. Mutta nyt on kyllä tilanne sellainen, että olen ehkä seuraavina päivinä liian kiireinen pyörittelemään mitään palleroita. Mutta kiva idea kuitenkin. Ehkä toteutan sen joskus, kunhan yhtäaikaa on aineksia, ehdin, jaksan ja tulee mieleen 🙂