Spelttispagettia pihvinjämien ja pannunhuuhdeliemien kanssa sekä paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä

Tämä oli vähän tällainen jämienkeruuateria. Löysin kaapin perukoilta vajaan pussin spelttispagettia, jolla oli parasta ennen -päiväys mennyt yli kaksi vuotta sitten eli helmikuussa 2017:

Keitin sen kypsäksi. Sekoitin sen joukkoon pilkotut mikrossalämmitetyt pihvinjämät (naudan entrecote) ja pihvienpaistosta säästetyt mikrolämmitetyt pannunhuuhdeliemet. Kylkeen tuli mikrolämmitettyä edellispäivän paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä.

Spelttispagetin iäkkyydestä huolimatta maistui oikein hyvin. En ainakaan näin syötynä huomannut spagetissa mitään vikaa, ja lapsetkin söivät. Ruokamyrkytysbakteerit ja homeethan eivät edes elä kuivassa tuotteessa, mutta maku voi heikentyä, mitä en nyt tällä kertaa huomannut. Edellisestä spelttispagetin syömisestäni oli jo varmaan kaksi vuotta aikaa, joten en muista enää tarkalleen, miltä se silloin alun perin maistui.

Spelttispagetin olin joskus yli kaksi vuotta sitten ostanut, mutta oli jäänyt käyttämättä loppuun. Käyttämättömyys ei ainakaan johtunut siitä, että maistuisi pahalta. Täysjyväspagettien kategoriassa mielestäni täysjyväspelttispagetti on paremman makuista kuin täysjyvävehnäspagetti. Kumpikin mielestäni toimii lihaisten ja tomaattisten ruokien kanssa, mutta kummastakaan en niin välitä vaaleiden tuotteiden kanssa, kuten juustokastikkeet ja makaronilaatikko, joihin haluan pastan olevan ehdottomasti vaaleaa.

Punakaalipalaset oli paahdettu edellisenä päivänä 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperin päällä 40 minuuttia. Sitä ennen niiden päälle oli valeltu rasvaa ja suolaa. Olikin ehkä ensimmäinen kerta, kun söin kypsennettyä punakaalia. Aiemmin olen tehnyt siitä vain salaattia, joka ei silloin kummoisen makuista ollut.

Odotin kypsennetyn punakaalin maistuvan suurin piirtein samalta kuin kypsennetty valkokaali, mutta ei ollut sinne päinkään. Paahdettu punakaali maistui minun mielestäni aivan parsakaalilta. Oikeasti, jos olisin sokkona saanut sitä suuhuni, olisin voinut vaikka vannoa, että se on parsakaalia. Parsakaalinen maku sinänsä ei ole huono asia, mutta mieluiten sekoitan sitä isoon määrään miedomman makuisia makeampia kasviksia, kuten tässä tapauksessa pakasteherneet. Joka tapauksessa, jos valkokaaliin vertaa, paahdettu punakaali on mielestäni paljon parempaa kuin paahdettu valkokaali.

Porsaan loin ribs, keitettyjä perunoita, feta-minttutahnaa ja paahdettuja avomaankurkkuja

Tämä oli tosi hyvä ateria. Kolme päivää sitten tekemäni feta-minttutahna sopi oikein mainiosti yhteen perunoiden ja porsaanlihan kanssa. Makuyhdistelmä muistutti Rossossa joskus syömiäni pestoperunoita. Feta-minttutahnasta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/16/feta-minttupasta-ja-feta-minttutahna/

Porsaan loin ribsit oli alun perin tarkoitus grillata, mutta sade vesitti suunnitelmat. Mies sitten kypsensi ribsit uunissa pakkauksen ohjeen mukaan eli olikohan se 190 asteessa 1½ tuntia, ja sen jälkeen ribsit olivat vielä 100 asteessa uunin alimmalla tasolla 2-3 tuntia. Mausteena oli vain suolaa ripoteltuna molemmin puolin. Oli tosi maukasta ja ei ollenkaan kuivaa <3

Avomaankurkut paahdoin eilen. Niistä kirjoitin eilen tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/17/perunamuusia-lihamureketta-ja-paahdettuja-avomaankurkkuja/

Perunamuusia, lihamureketta ja paahdettuja avomaankurkkuja

Jääkaapissani oli kesäkurpitsoita ja avomaankurkkuja. Ensin ajattelin tehdä paahdettuja kesäkurpitsoita, mutta sitten katsoin avomaankurkkujen olevan vanhemman näköisiä, joten päätin kokeilla paahtaa ne. Leikkasin avomaan kurkut lohkoiksi, levitin ne leivinpaperin päälle pellille, ja laitoin päälle öljyä ja suolaa. Paistoin 225-asteisessa uunissa tilannetta seuraten.

45 minuutin paahtamisen jälkeen totesin, että alapinnat meinaavat palaa, joten otin pois. Yläpinnat eivät olleet vielä ruskistuneet, ja olivat pehmeitä helpostimuusaantuvia. Maku oli mielestäni hyvin samankaltainen kuin paahdetulla kesäkurpitsalla, mutta ehkä miedompi. Ruskistuneet alapinnat maistuivat aika lailla lohkoperunoiden paistopinnoilta. Lihamurekkeen ja perunamuusin kanssa samassa haarukallisessa syödessä maistui hyvin paljon suolakurkulta hyvällä tavalla. Vaikka alapinnat eivät ruskistuneetkaan, sanoisin silti näistä paahdetuista avomaan kurkuista että JATKOON 🙂

Perunamuusin tein kurkkujen ollessa uunissa. Keitin kuoritut perunat vedessä kypsiksi, kaadoin veden pois, survoin perunat. Lisäsin näppituntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa, sekoitin tasaiseksi, ja maistoin, tuliko sopivaa. Tuli, joten oli valmista. Lihamurekkeet lämmitin mikrossa pakastimesta. Kyseisestä lihamurekesatsista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Mielenkiintoista, että sama lihamureke, joka tuoreeltaan maistui liian suolaiselta, ei nyt maistunut enää edes suolaiselta. Nyt perunamuusin kanssa syödessäni jopa koin tarpeelliseksi lisätä siihen suolaa lautasellani. Jännää, miten maut elää pakkasessakin…