Graavilohipasta – helppo ja nopea sitruunainen ja kermainen lohipasta graavilohesta

Sattui olemaan ylimääräisinä graavilohta, puoli purkkia tuorejuustoa (josta puolet meni eilen pikasämpylöihin), kermaa, sitruuna ja ruohosipulia. Niistä aineksista tuli tosi hyvä graavilohipasta. Nimestä voisi periaatteessa jättää graavi-sanan poiskin, koska lopputuloksesta en maista, oliko se lohi graavia vai ei-graavia. Joka tapauksessa, tämä oli nyt oikein mainio keino saada käytettyä ylimääräiset graavilohet. Yhtä hyvin tähän voisi käyttää muunkinlaista lohta, kunhan vain suolan maistaa sopivaksi. Tästä graavilohimäärästä liukeni nyt kastikkeeseen juuri sopivasti suolaa, kun taas alun perin liian suolaisen makuinen graavilohi ei enää tässä ruuassa maistunutkaan liian suolaiselta. Tämä nopea graavilohipasta maistui nyt ennen kaikkea ihanan sitruunaiselta ja kermaiselta lohipastalta.

Graavilohen, pastan ja kastikkeen suhdelukuja katsoin täältä: https://www.arla.fi/reseptit/graavilohipasta/ … mutta muuten poikkesin ohjeesta aika paljon.

Graavilohipasta
300 g vaaleaa spagettia tai muuta vaaleaa pastaa (tämän makuiset ruuat mielestäni eivät toimi tummilla tai täysjyväisillä pastoilla)
150-200 g graavilohta (tai muuta ruodotonta nahatonta lohta paloina – käy sekä raaka että kypsä, myös kylmä- tai lämminsavustettu, mutta valmiiksi kypsiä ei kannata kiehauttaa kastikkeessa, vaan sekoittaa mukaan vasta lopussa isoina paloina)
100 g tuorejuustoa (voi tarvittaessa korvata esim. smetanalla, creme fraichella tai kuohukermalla)
1½ dl kuohukermaa
1 sitruunan kuori raastettuna
½ sitruunan mehu
Tarjoiluun:
tuoretta ruohosipulia tai muuta tuoretta yrttiä, jos on (voidaan joko sekoittaa lopussa koko hommaan tai lisätä vasta lautasella)
Keitä pasta kypsäksi suolaisessa vedessä. Itse käytän tähän pastamäärään 2 litraa vettä, johon käytän 20 g merisuolaa eli kukkuraisen ruokalusikallisen. Ota keitinvettä muutama desilitra talteen varmuuden vuoksi, jotta sitä voidaan lisätä, jos pasta näyttää kuivalta (minulla tällä kertaa ei näyttänyt, mutta joskus näyttää).
Pastaa odotellessa sekoita toisessa kattilassa maitotuotteet ja graavilohi (tai muu raaka lohi paloina). Kiehauta. Tarvittaessa hauduta miedolla lämmöllä, kunnes kala on kypsää. Ohuet graavilohisiivut kypsyivät siinä ajassa, mikä meni kiehauttamiseen. Siirrä kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan sitruunan kuoriraaste ja sitruunan mehu.
Sekoita keskenään pasta ja kastike. Nauti heti. Lopussa voi halutessa sekoittaa mukaan tuoreita silputtuja yrttejä tai vaihtoehtoisesti lisätä niitä vasta lautasella (niin kuin itse tein, koska osa syöjistä väistelee vihreitä). Tuoreet yrtit kruunaavat kokonaisuuden, mutta on hyvää ilmankin.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tältä annos näytti seuraavana päivänä mikrossa lämmitettynä:

Graavilohipastaa seuraavana päivänä mikrotettuna.

Hyvää oli vielä seuraavanakin päivänä, mutta parhaimmillaan tämä ruoka on tuoreena. Tuoreeltaan oli mehevämpi, sillä yön aikana spagetti imi kastiketta itseensä. Lohipalojenkin maku oli parhaimmillaan vastavalmistettuna, mutta kokonaisuudessaan ruoka oli silti hyvää uudelleenlämmitettynäkin.

Linkkejä muihin tekemiini hyviin pastaruokiin:

Muita tapoja käyttää graavilohta löytyy kirjoituksestani Ylijäänyt graavilohi, kylmäsavulohi ja muu suolattu kuumentamaton kala.

Portobello-mozzarellapasta

Pastaa, portobellosieniä ja mozzarellajuustoa.

Jääkaapissani sattui olemaan viimeisen käyttöpäivän mozzarellapaketti ja portobellopaketti, jolla oli parasta ennen eilen:

Niistä tuli sitten mieleeni, että haluan portobellopastaa mozzarellalla eli portobello-mozzarellapastaa. Noista vain mozzarellalla oli oikeasti kiire, sillä sienet yleensä säilyvät jääkaapissa vielä pitkään parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin – voivat säilyä jopa viikkoja.

Sienipastoille löytyy Googlella monimutkaisempiakin ohjeita, mutta nyt halusin tehdä sienipastan yksinkertaisella tavalla. Eli keitin vain pastat, pilkoin sienet, paistoin sienet voissa, suolasin ne, sekoitin lautasella keskenään sienet, pastat, revityt mozzarellat. Oli todella ihanan herkullista! Santsatessani totesin, että itse asiassa parhaan makuinen onkin niin, että pastat ja sienet sekoitetaan keskenään, ja mozzarellat revitään pinnalle sekoittamatta. Tällöin mozzarellan ominaismaku ja suutuntuma tulevat esille parhaiten. Mutta se nyt on makuasia. Tämä ruoka oli mielestäni hyvää molemmilla tavoilla, sekoitti mozzarellan joukkoon tai ei.

Sienipasta on mielestäni yleensä ottaen hyvää teki sen mistä syömäkelpoisesta sienestä tahansa. Portobello on oikeasti herkkusieni, joka on kasvanut tavallista herkkusientä isommaksi. Tavalliseen herkkusieneen verrattuna portobello on mielestäni maukkaampaa (umamisempaa), mutta silti tavallisetkin herkkusienet ovat mielestäni todella hyviä ja tykkään todella paljon myös niistä tehdystä sienipastasta. Myös tällaisella yksinkertaisella paistettuja sieniä + keitettyä pastaa -tavalla, niin kuin olen tässä aiemmassa postauksessa kertonut: https://ruokaideat.com/2019/06/25/paistettuja-herkkusienia-tahdemakaronin-kanssa/

Sienipasta, niin portobellopasta kuin muutkin sienipastat, ovat mielestäni hyviä sekä juustojen kanssa että ilman. Nyt kuitenkin kun minulla sitä viimeisen käyttöpäivän mozzarellaa sattui olemaan, käytin sitä tähän, ja hyvin sopi. Minulla oleva mozzarella sattui olemaan vesipuhvelimozzarellaa, mutta yhtä hyvin tähän sopisi tavallinen mozzarella, joku muu juusto tai juuston jättäminen poiskin. Mozzarella, oli se sitten lehmänmaidosta tai vesipuhvelinmaidosta tehty, ei peitä tässä sienten omaa makua, mutta mielestäni tekee kuitenkin kokonaisuudesta ruokaisamman ja antaa vaihtelevuutta makuun ja suutuntumaan. Samalla kokonaisuudella tekisin mielihyvin uudestaankin, jos sattuisi samoja raaka-aineita olemaan, mutta toisaalta sienipastaa voi tehdä monella muullakin tavalla.

Portobello-mozzarellapasta (2-3 annosta)
3 portobellosientä (n. 200 g – voi korvata osittain tai kokonaan muillakin sienillä, mutta silloin vaihda ruuan nimi esim. sieni-mozzarellapastaksi)
sienten paistamiseen voita tai muuta rasvaa ja suolaa
1 paketti mozzarellajuustoa (125 g – voi olla vesipuhvelin tai lehmänmaidosta tehtyä – voi myös jättää pois tai korvata muulla juustolla mitä löytyy, mutta ota silloin mozzarella pois ruuan nimestä)
250 g vaaleaa tagliatellepastaa (tai muuta vaaleaa pastaa – tummat ja täysjyväpastat mielestäni eivät toimi tässä)
Pilko sienet. Paista ne voissa tai muussa rasvassa, ja sekoita kypsinä niihin suolaa. Rasvaa on hyvä olla sellainen määrä, että kaikki rasva ei imeydy sieniin. On herkullista, kun jää reilusti sienten makuista rasvaa kostuttaman pastaa, jolloin erillistä kastiketta ei tarvita.
Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Itse laitan pastan keitinveteen 1% merisuolaa, eli 2 litraan vettä 20 grammaa merisuolaa.
Kypsän pastan, sienet ja mozzarellan voi halutessa tarjota erikseen, tai voi sekoittaa keskenään pastat ja sienet paistorasvoineen. Mozzarellan maku on mielestäni parhaimmillaan erikseen tarjottuna. Mozzarellan sijaan voi tarjota erikseen myös muuta juustoa esim. parmesaania, pecorinoa, cheddaria, fetajuustoa, aurajuustoa tai jopa perus kermajuustoa, mistä nyt tykkää. Mutta tarjosi mitä tarjosi, kannattaa tarjota heti ennen kuin ainekset jäähtyvät.
Sienipastan kanssa tarjottavaksi sopivat hyvin myös tuoreet yrtit. Sopivia tuoreita yrttejä ovat ainakin rosmariini, rucola, oregano, basilika, timjami ja salvia.

Lasagnette nyhtöpossun tähteistä

Oli jäljellä vielä nyhtöpossua. Sitä oli syöty uunijuuresten kanssa, riisin ja paistoliemen kanssa ja jäljellejääneistä riiseistä oli tehty yhdessä nyhtöpossun tähteiden kanssa possu-riisilaatikkoa. Tällä kertaa teki mieli tehdä lasagnette ja nyhtöpossua vielä riitti käytettäväksi, joten tein nyhtöpossusta lasagneten.

Olen tehnyt tähteeksijääneistä lihoista lasagnettea aika monesti. Yleensä olen tehnyt sen reseptillä, jonka kirjoitin tänne, kirjoitukseeni Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat. Kyseiseen kirjoitukseen olen avannut myös muita hyväksihavaitsemiani tapoja tähdelihojen käyttämiseen, resepteineen.

Kyseinen lasagnetteresepti on alun perin Snellmanin sivuilta. Alkuperäisessä reseptissä lasagnette tehtiin jauhelihasta, joka varta vasten paistettiin lasagnettea varten. Itse en ole kuitenkaan koskaan tullut tehneeksi lasagnettea juuri vartavasten paistetusta jauhelihasta. Minulle lasagnetesta on tullut yksi monista tavoista käyttää pois ylimääräisiä kypsiä lihoja ruokaan, joka maistuisi riittävän eriltä kuin siitä lihasta alun perin koottu ateria.

Kyseisellä reseptillä tulee mielestäni tosi hyvää lasagnettea. Nyt vain minulla ei ollut kaikkia siihen tarvittavia aineksia, joten sävelsin vähän. Ensinnäkin, päälle piti tulla maitopohjaisen juustokastikkeen sijaan kermaan sekoitettua juustoraastetta. Se on paljon helpompaa ja nopeampaa kuin maitokastikkeen tekeminen ja niin olisin tehnyt nytkin, jos minulla olisi ollut kermaa. Mutta eipä ollut, mutta maitoa oli, joten tein sen perinteisen lasagneen tulevan juustokastikkeen maidosta. Sekä kermaan sekoitettu juustoraaste että perinteinen juustokastike ovat mielestäni tässä tosi hyviä, mutta eivät keskenään aivan samanlaisia. Vetäytymisen jälkeen kermaan sekoitettu juustoraaste on kiinteämpi, kun taas perinteinen juustokastike on minun kokemukseni mukaan vetelämpi. Maku on luonnollisestikin kermapohjaisessa kermaisempi, ja perinteisessä juustokastikessa lasagnemaisempi. Molemmat hyviä, ja molempia käytän riippuen siitä, mitä on.

Alkuperäisessä Snellmanin ohjeessa pastana käytettiin 7 lasagnelevyä, jotka rikottiin itse. Olen usein korvannut 7 lasagnelevyä 200 grammalla lasagnettepastaa, jota olen ostanut Torino-merkkisenä nimellä Torino Lasagne Piccolo. Sitä on saatavilla sekä vaaleana että täysjyväversiona, joista täysjyväversiossa täysjyvän osuus on 51%. Molemmat versiot mielestäni toimivat tomaattisissa ruuissa. Nyt minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista lasagnettepastaa, mutta niitä isoja lasagnelevyjä oli, joten käytin niitä. Niitä oli jäljellä 10 kpl. En halunnut jättää kolmea lasagnelevyä pyörimään, koska se olisi ollut liian vähän minkäänlaiseen lasagneen. Niinpä päätin 1½-kertaistaa ohjeen, jottei jäisi kolmea lasagnelevyä kaappeihin pyörimään.

1½-kertaistuksessa tuli vastaan sellainen ongelma, että tomaattimurskaa olisi silloin tarvittu 600 grammaa (1½ tölkkiä), mutta minulla oli vain 400 grammaa (1 tölkki). Purkki tomaattipyreetä löytyi, joten päätin korvata 200 grammaa tomaattimurskaa yhdellä purkilla tomaattipyreetä ja lisäksi vettä sen verran, että koostumus näyttää oikealta. Sekin toimi. Tämä korvaus kuitenkin johti siihen, että lopputulos ei maistunut mielestäni yhtä tomaattiselta kuin normaalisti, ja lihan ominaismaku tuli esille normaalia enemmän. Ohjeen mukaisella tomaattimurskamäärällä siis en yleensä tunnista tämän lasagnetten lopputuloksesta lihan ominaismakua mikäli liha on aivan hienoksi pilkottu, vaan vain sellaisen yleisen bolognesekastikkeen maun. Tämänkertaisella korvauksella tosiaan bolognesemainen maku jäi vähemmälle ja possunlihainen maku tuli esille enemmän. Sekään ei periaatteessa ole huono asia, mutta itse tykkään kuitenkin enemmän siitä versiosta, joka maistuu enemmän bologneselta ja vähemmän possunlihalta. Silti, tämäkin versio on mielestäni hyvää, vaikkakin erilaista. Pakastin loput, ja sieltä pakkasesta ne kaikki tulevat kyllä syödyiksi. Alle kirjoitan lasagnetteohjeen molemmilla vaihtoehdoilla.

Lasagnette nyhtöpossusta tai muusta tähdelihasta
10-11 lasagnelevyä tai 300 g lasagnettepastaa (esim. Torino Lasagne Piccolo) – käy sekä vaalea että täysjyvä
Kastike:
450 g nyhtöpossua tai muuta kypsää lihaa/kanaa
1½ tl sipulijauhetta (tai 1-2 sipulia hienonnettuna ja kuullotettuna)
1½ purkkia tomaattimurskaa (600 g) TAI 1 purkki tomaattimurskaa (400 g) + 1 purkki tomaattipyreetä (70 g) + 3 dl vettä (lisäksi joka tapauksessa myös allaoleva vesimäärä)
3 dl vettä
suolaa maun ja lihan suolaisuuden mukaan – nyt lihassa ei maistunut suola, joten laitoin suolaa 1½ tl. Jos liha olisi ollut sopivan suolaisen makuista jo valmiiksi, olisin laittanut tähän suolaa 1 tl.
(halutessa mausteita esim. 3 valkosipulin kynttä kuullotettuna tai 3/4 tl valkosipulijauhetta, 4½ rkl chilikastiketta, 1½ basilikaa, 1½ timjamia)
(tomaattipyreetä käytettäessä lisään tähän määrään myös 1½ tl sokeria tasapainottamaan tomaattipyreen happamuutta)
Päällinen:
3 dl kuohukermaa + 250-450 g juustoraastetta + maun mukaan suolaa (itse laitan 1 maustemitallisen)
TAI
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
suolaa maun mukaan (itse laitoin 1 tl)
250-400 g juustoraastetta (itse laitoin tällä kertaa 360 g, kun sen verran sattui olemaan – alle 300 grammaakin riittäisi aivan hyvin)
Hienonna liha, tai vähintään pilko se suupaloiksi. Sekoita kattilassa kypsä liha, mausteet, tomaattituotteet ja vesi. Kiehauta.
Riko lasagnelevyt suupaloiksi, jos käytät niitä. Ripottele kastikkeen joukkoon rikotut lasagnelevyt tai lasagnettelevyt ja sekoita hyvin. Huolehdi, että lasagnelevyt eivät koske toisiinsa vaan ympäröityvät kokonaan kastikkeella. Kokemusta nimittäin on siitäkin, että toisiinsa koskemaan jääneet rikotut lasagnelevyt ovat jääneet lopputuloksessa koviksi.
Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Jos käytät kermaa, sekoita siihen suola ja juustoraaste. Kaada seos lasagneseoksen päälle uunivuokaan. Paista uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä.
Jos et käytä kermaa, tee ensin valkokastike. Sulata kattilassa voi. Sekoita siihen vehnäjauhot, ja kiehauta seos. Lisää maito mukaan pienissä erissä erissä koko ajan pohjia myöten sekoittaen varoen, ettei pala pohjaan. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes seos on paksuuntunut. Jos ehtii alkaa kiehua ennen kuin on paksuuntunut, käännä levy pienimmälle, ja keitä koko ajan sekoittaen, kunnes on paksuuntunut. Kun on paksuuntunut, siirrä pois levyltä. Sekoita mukaan suolaa. Lisää juustoraaste. Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Kaada kastike lasagneseoksen päälle uunivuokaan. Paista 200-asteisen uunin keski- tai alatasolla noin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut väriä. Itse normaalisti kypsennän keskitasolla, mutta nyt kun vuoka tuli liian täyteen, käytin alatasoa ja leivinpaperia vuoan alla, jotta ylikuohumissotkuja tulee mahdollisimman vähän.
Uunistaoton jälkeen anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Sopii pakastettavaksi.

Lasagneen tuleva kastike, jossa on nyhtöpossua, tomaattituotteita, vettä ja mausteita.

Juustokastike kaadettuna pasta-kastikeseoksen päälle.

Lautasellani annos valmista lasagnettea ja salaattia. Kuten lautaselta näkyy, juustokastiketta oli vähintään tarpeeksi.

Seuraavana päivänä, kun jäljellejääneet lasagnetet olivat jäähtyneet ja kiinteytyneet jääkaapissa, leikkasin loput paloiksi ja pakastin leivinpaperoiduissa uunivuoissa.

Lasagnettepaloja leivinpaperoiduissa uunivuoissa…

Päivitys seuraavana päivänä:

Jäiset lasagnettepalat siirrettynä pakastuspusseihin, joissa niitä säilytän pakastimessa.

Munapasta tähteistä ja paljon parmesaania

Oli tähteinä keitettyä spagettia, munavoita ja pizzan tomaattikastiketta eiliseltä. Sain sitten päähäni kokeilla yhdistää ne kaikki, ja päälle paljon parmesaania, koska se yleensä sopii tomaattisiin pastaruokiin niin hyvin ja sitäkin löytyi. Ilman isompaa vaivannäköä siis vain ladoin lautaselle spagettia, munavoita ja tomaattikastiketta, lämmitin mikrossa, sekoitin, ja ripottelin päälle paljon raastettua parmesaania.

Tuli tosi hyvää! Munavoita oli alun perin syöty karjalanpiirakoiden kanssa, jotka olivat jo loppuneet, ja jäljelläoleva munavoi tuntui lähinnä ongelmajätteeltä. Pastan kanssa siitäkin tuli just kuin tilauksesta uusi ruoka, joka sekä tuntui että maistui eriltä. Munan palaset pastan seassa olivat pehmeitä, ja myös maistuivat pehmeiltä ja neutraaleilta. Munavoin ja tomaattikastikkeen sekoituksesta tuli niin paksu kastike, että spagetti ei uinut, vaikka kastikkeita olikin paljon. Munavoin ja tomaattikastikkeen maut sopivasti täydensivät toisiaan: munavoi antoi tomaattikastikkeelle sen kaipaamaa rasvaisuutta, kun taas tomaattikastike antoi munavoille sen kaipaamaa ei-munavoin makua. Nyt tuntuu, että tuli nappiyhdistelmä, johon palaan toistekin! Yhtä lailla voisin tehdä munapastaa ihan vain sekoittamalla hienonnettuja keitettyjä kananmunia, rasvaa mitä löytyy, tomaattikastiketta ja pastaa ja sitten se parmesaanikasa päälle, mutta nyt kun munavoita yms. oli valmiina, tämä ruoka tuli niin kätevän helposti ja nopeasti valmiiksi.

Lautasella keitettyä spagettia ja munavoita.

Munapasta
keitettyä pastaa (voi olla vaaleaa tai tummaa, minkämuotoista tahansa)
munavoita (tai keitettyjä munia hienonnettuina ja sekoitettuna suureen määrään rasvaa mitä löytyy)
tomaattikastiketta (itsetehtyä tai valmista)
Päälle:
parmesaania (tai pecorinoa tai Grada Padanoa – varmasti sopisi myös muutkin vahvat juustot esim. fetajuusto)
Jos ainekset ovat kylmiä, lämmitä kypsä pasta, munavoi ja tomaattikastike esim. samalla lautasella mikrossa. Kastikkeiden suhde pastaan on hyvä olla sellainen, että kaikki pastat kastuvat ja että pastaa tulee joka haarukalliseen. Sekoita ainekset keskenään. Raasta päälle paljon parmesaania tai muuta hyvää vahvaa juustoa. (Päälle sopii myös hyvät tuoreet yrtit esim. basilika tai rucola, jos on.) Nauti heti.

Tämän 24 kk kypsytetyn parmesaanipaketin avasin tätä ruokaa varten. Se painoi raastamisen jälkeen 186 g, eli annokseeni käytin sitä noin 14 g.

Persilja-cheddarpasta ja persilja-cheddartahna

Pastan seassa persilja-cheddartahnaa ja päällä raastettua cheddarjuustoa.

Jääkaapissani oli avattu paketti Extra Mature Cheddar -juustoa. Se oli ostettu punalaputettuna, ja parasta ennen -oli mennyt jo viime viikolla:

Ajattelin käyttää sen pois johonkin. Koska jääkaapissani oli myös vajaa ruukku persiljaa, tuli mieleeni kokeilla tehdä persilja-cheddartahnaa samalla periaatteella kuin millä teen pestot. Pestot teen siis yleensä kaavalla 30 g yrttejä, 100 g juustoa, 50 g pähkinöitä ja/tai siemeniä, 1-1½ dl öljyä, 1 valkosipulin kynsi, suolaa maun mukaan. Lopputulosta kutsun sitten joko pestoksi tai tahnaksi riippuen siitä, onko se enää lähelläkään pestoa.

Pestohan yleensä tehdään tuoreesta basilikasta, parmesaanista tai pecorinosta, pinjansiemenistä, oliiviöljystä, valkosipulista ja suolasta. Yleensä jos vaihdan vain basilikan tilalle jonkun muun yrtin ja pinjansiementen tilalle muita siemeniä ja/tai pähkinöitä, kutsun lopputulosta vielä pestoksi. Tästä blogistani löytyviä esimerkkejä sellaisesta ovat ainakin basilika-persiljapesto ja minttupesto. Peston periaattella tekemiäni tahnoja tästä blogista löytyy ainakin feta-minttutahna. Tällaisia tuoreyrtti-juustotahnoja ja pestoja käytän mielelläni ainakin pastaan, leivän päälle, salaatinkastikkeena sekä joidenkin pääruokien kastikkeena esim. perunat/couscous + jokin haarukalla ja veitsellä syötävä proteiiniruoka.

Mutta takaisin tähän persilja-cheddartahnaan. Koska persiljaa oli vain vajaa ruukullinen, tein puolikkaan annoksen. Tähän tuli 19 grammaa persiljan lehtiä, 50 g hienoksiraastettua cheddarjuustoa, 25 g maapähkinöitä, 3/4 dl öljyä ja 3/4 maustemitallista suolaa. Valkosipuliakin olisi voinut laittaa, mutta en nyt tällä kertaa halunnut raa’an valkosipulin makua. Oli nopea tehdä sauvasekoittimella sillä aikaa kuin pasta kypsyi.

Mausta tuli hyvä. Maistuu raikkaalta persiljalta, cheddarjuustolta ja vähän myös hernemäiseltä, mikä maku tulee maapähkinöistä. Maapähkinöiden sijaan voisi myös laittaa jotain muuta pähkinää/siementä mitä löytyy ja mistä tykkää. Oli mielestäni oikein hyvää pastan kanssa niin, että loput raastetuista cheddarjuustoista ripottelin vielä päälle. Alun perin ajattelinkin tehdä siitä päiväysvanhasta cheddarjuustosta juustopastaa, mutta tämä olikin kätevä tapa saada kulumaan samalla persiljatkin ilman tarvetta erikseen kypsentää kastiketta.

Persilja-cheddartahna (n. 2 annosta pasta-annokseen, voi halutessa tuplata)
15-20 g tuoreen persiljan lehtiä
50 g extra mature cheddar -juustoa, hienoksi raastettuna
25 g maapähkinöitä (voi korvata muilla pähkinöillä ja/tai siemenillä mistä tykkää)
3/4 dl öljyä (70 g)
(halutessa ½-1 valkosipulin kynttä)
suolaa maun mukaan (itse laitoin 3/4 maustemitallista)
(halutessa pippuria maun mukaan)
Soseuta kaikki ainekset (paitsi suola) keskenään sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Sekoita lopussa mukaan suolaa maun mukaan. Tarjoa esim. pastan kanssa, leivän päällä, salaatinkastikkeena tai muiden ruokien kastikkeena.
Persilja-cheddarpasta
keitettyä vaaleaa pastaa (esim. tagliatelle)
persilja-cheddartahnaa
pastan keitinvettä 1-2 rkl annos, jos on
päälle lisää raastettua cheddarjuustoa, jos on
Sekoita keskenään kuumaa pastaa, persilja-cheddartahnaa, ja vähän pastan keitinvettä, jos on. Tahnaa ja pastaa on hyvä olla sellaisessa suhteessa, että kaikki pastat kastuvat, mutta eivät ui. Sekoittamisen voi tehdä joko kattilassa tai lautasella. Annoksen päälle lautaselle sopii hyvin raastettu cheddarjuusto.

Ainekset korkeassa kannussa odottamassa soseuttamista.