Mieheni oli ostanut kaupasta ruukun basilikaa (ja paljon tomaatteja) aikeenaan tehdä mozzarella-basilika-tomaattisalaattia. Mozzarellat hän vain unohti ostaa, joten basilikalle piti keksiä muuta käyttöä. Kun sitten huomattiin jääkaapissa olevalla pecorino-juustolla parasta ennen -päiväys eilen, mieleeni tuli heti: pestoa! pestopastaa!
Pesto on mielestäni nerokas kastike. Minulla on kirjahyllyssäni kirja Roman Cookery, jossa kerrotaan Rooman valtakunnan aikaisesta ruuanlaitosta kyseisellä alueella. Kyseisessä kirjassa on peston kaltaisia kastikkeita paljon, ja niissä on lähinnä ideana, että jotain vihreää sekoitetaan tasaiseksi seokseksi jonkin pähkinän tai siemenen sekä öljyn ja mahdollisesti kypsytetyn juuston ja mausteiden kanssa. Silloin vielä ei ollut olemassa sähköllä toimivia sekoittimia, joten kirjan mukaan tällaiset kastikkeet tehtiin niin, että orjat hakkasivat ne morttelissa. Onneksi tänä päivänä on sentään jo kätevät sauvasekoittimet keksitty.
Nykypäivänä tavallisesti, kun pestoreseptejä etsii, niissä on tuoretta basilikaa, pinjansiemeniä, parmesaanijuustoa, oliiviöljyä, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Noista pinjansiemenet on se, mitä meillä ei oikein koskaan muuten vain satu olemaan, koska en osaisi käyttää niitä mihinkään muuhun kuin pestoon. Niinpä olen vain sieltä sun täältä (muualtakin kuin vain siitä kirjasta Roman Cookery) ottanut vaarin korvata pestoresepteissä olevat pinjansiemenet muilla siemenillä tai pähkinöillä, mitä sattuu olemaan. Minun suosikkipähkinäni on cashewpähkinä, joten yleensä jos meillä jotain pähkinää tai siementä on, se on cashewpähkinä. Sitä olenkin käyttänyt pestossa usein. Nyt ei kuitenkaan cashewpähkinöitä ollut, koska joku oli jo suosikkipähkinät syönyt pois, joten päätin vain käyttää sekalaisia paahdettuja pähkinöitä, mikä sekin näytti toimivan.
Lähtökohdaksi nyt otettiin tämä resepti: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/pesto
Basilikasta oli osat käytetty jo johonkin – olisiko ollut ihan tavalliseen salaattiin – joten basilikan lehtiä oli jäljellä vain 15 g, mutta reseptiin tarvittiin 30 g. Ei hätää, jääkaapissa olikin jo melkein kuivuneen persiljaruukun loput, joten siitä saatiin kätevästi kaavittua kasaan loput 15 grammaa vihreää. Usein näkee persiljapestoreseptejäkin, joissa ainoana vihreänä käytetään persiljaa. Nyt sitten pesto tuli tehtyä näin aineksilla mitä oli:
Pesto
Yhteensä 30 grammaa tuoreita vihreitä yrttejä (nyt sattui olemaan 15 g basilikaa ja 15 g persiljaa)
50 g siemeniä tai pähkinöitä (nyt sattui olemaan pähkinäsekoitus, jossa manteleita, parapähkinöitä ja pistaasipähkinöitä)
1-2 valkosipulinkynttä
100 g pecorinojuustoa raastettuna (tai parmesaania tai Grada Padanoa)
1-1½ dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
ripaus pippuria
Ainekset sekoitetaan sauvasekoittimella tasaiseksi.
Persiljahan on paljon miedomman makuinen kuin basilika, joten luonnollisesti osan basilikasta korvaaminen persiljalla tuotti miedomman makuisen lopputuloksen kuin pelkän basilikan käyttäminen. Mutta eipä se niin nöpönuukaa ole, ideana oli tässä nyt käyttää aineksia mitä oli johonkin, mitä ei ole pitkään aikaan tullut syötyä ja se toimi hyvin. 2 valkosipulinkynttä antoi tässä aika huomattavan raa’an valkosipulin maun, joten joku toinen kerta tyytyisin yhteen valkosipulin kynteen tai ehkä jopa jättäisin valkosipulin kokonaan poiskin. Oliiviöljystä osa erottui peston seisoessa, joten kun nyt laitettiin 1½ dl, sopivampi määrä olisi ehkä ollut 1 dl.
Tuoreeltaan keitettyyn spagettiin sekoitin vähän keitinlientä ja paljon tätä tuoretta pestoa. Niin helppo, ja nopea ja maistuva ateria. Ja rasvaa tuli syötyä varmasti aika paljon siinä samalla, sillä seuraava nälkä ei meinannut tulla sitten millään.
Pestopasta on nyt sitten syöty. Jääkaapissa on vielä jäljellä spagettia ja pestoa. Alkoi nyt jostakin syystä himottaa, että loput pestot käyttäisin kalapullataikinan nesteenä. Pestokalapyörykät voisivat olla hyviä. Mutta nyt on kyllä tilanne sellainen, että olen ehkä seuraavina päivinä liian kiireinen pyörittelemään mitään palleroita. Mutta kiva idea kuitenkin. Ehkä toteutan sen joskus, kunhan yhtäaikaa on aineksia, ehdin, jaksan ja tulee mieleen 🙂