Avainsana: pinkki peruna

Pinkkiä perunaa, juuripersiljaa ja patty pan kurpitsaa uunissa sekä hirven jauhelihaa

Kuvassa vasemmalta oikealle: paahdettua juuripersiljaa, paahdettua patty pan kurpitsaa, pinkkiä perunaa voin kanssa ja paistettua hirven jauhelihaa.

Jääkaappiini oli unohtunut pinkkejä perunoita (lajike Mulberry Beauty) ja juuripersiljaa. Niitä oli käytetty viimeksi reilu viikko sitten tällä aterialla: https://ruokaideat.com/2019/10/13/savustettua-nyhtopossua-ja-uunijuureksia/

Nyt päätin käyttää jääkaapista pois ruokia vanhemmasta päästä. Laitoin pinkit perunat kattilaan keittymään ja juuripersiljat uuniin. Juuripersiljoja oli jäljellä kaksi kappaletta, joten ne kuorittuani ja pilkottuani uunipellille jäi vielä paljon tilaa. Täytin sen jäljellejääneen tilan pilkotuilla patty pan kurpitsa -kuutioilla. Edellisen kerran olin paahtanut patty pan kurpitsa -kuutioita uunissa tätä kurpitsa-halloumipastaa varten, joka oli tosi hyvää: https://ruokaideat.com/2019/08/31/kurpitsa-halloumipasta-ja-paahdetut-kurpitsa-ja-halloumikuutiot/

Pinkit perunat keitin kuorittuina kypsiksi samalla lailla kuin tavallisetkin perunat. Juuripersilja- ja patty pan kurpitsa -paloja paahdoin leivinpaperoidulla uunipellillä 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Kasvispalojen päälle olin valutellut ennen paistoa voisulaa ja ripottellut suolaa päälle. Hirven jauhelihan vain paistoin voissa ja maustoin. Mausteeksi laitoin nyt 500 grammaan hirven jauhelihaa ½ tl sipulijauhetta ja 1 tl suolaa, jolloin mausta tuli just hyvä.

Uunikasviksista eli uunijuuripersiljasta ja uunipattypankurpitsasta tuli nyt tosi hyvän makuisia. Juuripersiljan oma (sellerimäinen) maku jotenkin katosi kurpitsan kanssa kypsennettäessä, ja juuripersiljakin maistui lopulta kurpitsalta. Patty pan kurpitsa oli uunissa paahdettuna tosi hyvää niin kuin edelliselläkin kerralla, eli makeahkoa pehmeän hedelmäisen makuista.

Mutta tällä kertaa patty pan kurpitsan kuoret eivät tulleet paahdettuna yhtä mureiksi kuin edellisellä kerralla. Kyllä hampaat saivat ne hienonnettua, mutta kuitenkin oli vähän sillä rajoilla, olisiko kuitenkin parempi ilman kuoria. Juuri tässä yksilössä huomasin kovemman kuoren jo leikkaamisvaiheessa, kun veitsen oli vaikeampi mennä kuoresta läpi. Edellisellä kerralla en muista veitsen olleen niin vaikea mennä kuoren läpi. Seuraavan patty pan kurpitsan kanssa pitäisi ilmeisesti vain todeta, että jos kuoresta ei mene terävä veitsi helpolla läpi, kuoret on parempi ottaa pois ennen kypsennystä. Ellei sitten kypsennä kokonaisena kuorineen ja sitten kypsänä lusikoi pehmeitä sisuksia kuoresta talteen ja sitten vasta kuoret roskiin. Kuorien kanssa kypsennettäessä kuoresta siirtyi maltoon kaunista väriä, mikä olisi sääli menettää.

Kasvisten uunikypsentämisestä tuli muuten jännät tuoksut. Alussa tuoksui selleriltä ja kurpitsalta. Lopussa tuoksuikin joltain joulumausteilta, vaikken ollut niitä mihinkään viime aikoina käyttänyt. Siitä tulikin mieleeni, että yksi perinteinen herkku on kurpitsapiirakka, jossa käytetään jouluisia mausteita. Voisinkin koittaa jossakin vaiheessa tehdä sellaisen patty pan kurpitsasta.

Pinkistä perunasta totesin siinä aiemmassa postauksessa, että tykkään enemmän tavallisesta perunasta kuin pinkistä. Siinä postauksessa pinkki peruna oli uunissa paahdettu ja tällä kertaa keitetty. Keitettynäkin olen edelleen samaa mieltä, että tavallinen peruna on paremman makuista kuin pinkki peruna. Kuitenkin keitetty pinkki peruna voin kanssa oli mielestäni ihan ok, mutta jäi puuttumaan se hyvä perunan ja voin yhdistelmämaku, jonka halusin. Tavallisen perunan tapauksessa siis tykkään paljon tällaisesta simppelistä keitetty peruna + voi + liha/kana/kala -yhdistelmästä.

Pinkissä perunassa vaikuttaisi olevan voimakkaammin niitä perunan huonoja makuja, ja vähemmän niitä perunan hyviä makuja. Silmät kiinni syötynä tunnistaisin maun perunaksi, mutta sanoisin, että tavallista huonompman makuinen peruna. Tämä pinkki peruna tuntui olevan myös jokseenkin jauhoinen, joten muusina olisi ehkä ollut parempaa kuin kokonaisina. Joka tapauksessa, nyt kun nämä pinkit perunat on syöty, en koe halua ostaa niitä enempää, muuten kuin hävikinvälttämis-/ruuanpelastusmielessä. Jos niitä ilmaiseksi saisin, voi olla, että tekisin ne sipseiksi.

Tältä ateria ainoa, mille haluan ihan reseptin kirjoittaa talteen, on ne uunikasvikset eli juuripersilja ja patty pan kurpitsa uunissa. Hirven jauheliha oli niin helppo, että se ei tarvitse reseptiä, ja niitä pinkkejä perunoita en keittäisi uudelleen.

Juuripersiljaa ja patty pan kurpitsaa uunissa

2 juuripersiljaa

1½ patty pan kurpitsaa tai sen verran kuin uunipellille mahtuu yhteen kerrokseen

n. 30 g voita sulatettuna

suolaa

Kuori juuripersiljat. Pilko ne ja laita palat leivinpaperoidulle uunipellille. Jos kurpitsan kuoret tuntuvat kovilta ja sitkeiltä joista veitsi ei meinaa mennä läpi, kannattaa kurpitsa kuoria ja vasta sitten pilkkoa kuutioiksi. Jos kuorestakin menee veitsi helposti läpi, kurpitsan voi leikata kuutioiksi kuorineen. Poista siemenet. (Kurpitsan siemenetkin ovat syömäkelpoisia, mutta minulla on vielä löytämättä, miten niistä saa hyvänmakuisia, joten tällä erää heitin vielä siemenet pois.)

Asettele kasvispalat leivinpaperoidulle uunipellille niin, että ne mielellään eivät koske toisiinsa, mutta pääasia, että eivät ole päällekkäin. Ripottele kasvispalojen päälle suolaa. Valuttele voisula kasvispalojen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes kasvispalat ovat saaneet väriä ja tuntuvat haarukalla kokeiltaessa pehmeiltä. Minulla ne olivat uunissa 40 minuuttia.

  • Pinkkejä perunoita pussissaan raakana.
  • Pinkkejä perunoita raakoina kuorittuina. Olisi varmasti voinut keittää kuorineenkin, mutta en pidä kuorineen keitettyjen perunoiden mausta enkä suutuntumasta.
  • Juuripersiljaa ja patty pan kurpitsaa uunissa paahdettuina.
  • Pinkkejä perunoita kypsinä.
  • Tämän väriseksi meni pinkkien perunoiden keitinvesi.
  • Lautasellani uunikasviksia, pinkkejä perunoita voin kanssa ja paistettua hirven jauhelihaa.
  • Tältä keitettyjen pinkkien perunoiden sisältä näytti.
  • Tähteeksi jääneet keitetyt pinkit perunat.

Seuraavana päivänä tein tähteeksi jääneistä pinkeistä perunoista itselleni tällaisen pikalounaan:

Pinkkiä perunaa, kinkkua, kermaa, suolaa ja pippuria mikrossa lämmitettynä. Päällä persiljaa.

Pilkoin lautaselleni loput pinkit perunat. Revin käsin päälle kinkkua. Kaadoin päälle kermaa sen verran, että kaikki kastuvat. Lisäsin mukaan säästelemättä suolaa ja pippuria. Lämmitin mikrossa, sekoitin tasaiseksi ja ripottelin persiljaa päälle, kun sitäkin sattui olemaan, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Annoksen maku ihan ok. Mutta tämäkin ruoka on kokemukseni mukaan parempi tavallisista keltaisista jämäperunoista kuin pinkeistä perunoista tehtynä, joskin tälläkin nälkä lähti.

Savustettu nyhtöpossu ja uunijuurekset

Juuri kun olin saanut yhden melkein kolmen kilon kasslerin (sian niskan) hoideltua loppuun (osa syöty, osa pakastettu, liemet upotettu lihamurekkeeseen), jääkaapista pilkisti toinenkin, jonka mies oli ostanut. Edellisestä tein nyhtöpossua uunissa. Tätä toista en halunnut tehdä heti perään aivan samalla tavalla, joten kokeiltiin sähkösavustinta. Mies hieroi pintoihin suolaa (2 tl per kilo) ja kypsensi tätä lähes kolmen kilon kassleria sähkösavustimessa kaksi tuntia, jolloin pinta oli saanut väriä. Sen jälkeen kypsennettiin 100-asteisessa uunissa isossa emalipadassa vielä 7 tuntia, jolloin oli valmista nyhdettävää.

  • Kaksi tuntia sähkösavustimessa ollut lähes kolmen kilon kassler.
  • Savustimen jälkeen 7 tuntia uunissa ollut kassler, josta on jo osa nyhdetty ja syöty.

Mies teki lisäksi uunijuureksia sellaisista kotimaisista kasviksista, joita meillä harvemmin on: valkojuurta, raitajuurta, juuripersiljaa, pinkkejä perunoita ja keltajuurta (ylempänä kuvassa vasemmalta oikealle tässä järjestyksessä). Uunijuurekset olivat 200-asteisen uunin keskitasolla 35 minuuttia. Kuorittujen juurespalojen seassa oli öljyä (½ dl), voita (nokare), hunajaa (3 rkl), suolaa (1 tl) ja kuivattuja yrttejä (1 tl rosmariinia, 2 tl timjamia, ½ tl meiramia, 1 tl oreganoa). Yrttisyys ja hunajaisuus antoivat kivaa hienostunutta makua.

Itse lihassa en huomannut savustuksen makua, vaikka se savustetulta tuoksuikin. Paistoliemessä kuitenkin huomasin savustuksen makua jonkin verran, mutta ei mitenkään liian voimakkaasti. Näin isoa lihapalaa ei ilmeisesti sähkösavustimella saa kovin savuisan makuiseksi ennen kuin pinta palaa. Ainakaan meidän sähkösavustimellamme lämpötilaa ei nimittäin pysty säätämään. Alle kilon lihapaloja on onnistuttu samalla sähkösavustimella saamaan mukavan savustetun makuiseksi. Niissä tapauksissa paistoliemiin on mielenkiintoisesti tullut juustoisa miellyttävä maku.

Edellinen nyhtöpossu tehtiin uunissa savipadassa. Tämänkertainen tehtiin emalipadassa. Suutuntumassa huomaan nyt näiden välillä selvän eron: tämä emalipadassa tehty on kuivempaa, savipadassa tehty mehukkaampaa. Kuitenkaan tämä emalipadassakaan tehty ei ole syömäkelvottoman kuivaa, mutta kuitenkin ero on sellainen, että sen huomaan.

Uunijuureksia oli nyt mielenkiintoista maistella, kun kyseiset kasvikset eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Pinkki peruna maistui voimakkaanmakuiselta perunalta. Kun vertaan uunissa viipaleina kypsennettyihin tavallisiin perunoihin, tavalliset perunat ovat mielestäni yleensä paljon makeamman ja raikkaamman makuisia kuin nyt tämä pinkki peruna. Tykkään siis tavallisesta perunasta enemmän kuin tästä pinkistä. Tämä pinkki peruna ei ole mielestäni samalla tavalla neutraali lisäke kuin tavallinen peruna, mutta tällä lailla uunijuuressekoituksessa se menee ihan ok. Tämän perusteella en kuitenkaan ostaisi pinkkiä perunaa toiste. Voisin pelastaa, jos muuten menisi hävikkiin, mutta mieluiten kuitenkin ostan perunani keltaisina.

Juuripersilja maistui minun suussani palsternakan ja sellerin välimuodolta, jonka maussa häivähdys persiljaa. Palsternakan näköisenä juureksena kuitenkin minulla tulee tästä juuripersiljasta mieleen, että mieluummin oikeasti söisin ihan vain sitä palsternakkaa. Pidän juureksissa yleensä nimenomaan makeudesta, jota palsternakassa selvästi on, mutta tässä juuripersiljassa ei mielestäni juurikaan. Juuripersiljakin tällaisessa uunikasvissekoituksessa menee, mutta en sitä erikseen jäisi kaipaamaan.

Valkojuuri, keltajuuri ja raitajuuri maistuivat kaikki minun suussani punajuurelta, mutta kaikki vähemmän kuin punajuuri itse. Raitajuuri voimakkaimmin, valkojuuri miedoiten. Keltajuuressa maistui mielestäni punajuurimaun lisäksi sellainen kiva raikkaus, joten keltajuuri taitaa olla nyt suosikkini näistä kaikista punajuuren makuisista juureksista. Olisi tosi kiva, jos keltajuurta saisi ympäri vuoden yhtä halvalla kuin punajuurta.

Kuulematta minun kommenttejani ekaluokkalainen lapseni sanoi valkojuuresta, keltajuuresta ja raitajuuresta, että maistuvat punajuurelta. Juuripersiljasta hän ei osannut sanoa, miltä se maistuu. Pinkki peruna maistui hänenkin mielestään perunoita. Hän ei pyytänyt mitään niistä lisää. Pinkistä perunasta hän ihmetteli, miksi sitä sanotaan pinkiksi, vaikka se on oikeasti violetti.

Seuraavana päivänä mies teki lisää uunijuureksia, kun kerran aineksia vielä riitti.

  • Valkojuurta, keltajuurta, raitajuurta, porkkanaa, juuripersiljaa ja pinkkiä perunaa menossa uuniin.
  • Pellille jääneet uunijuurekset syönnin jälkeen. Jep, nätimmiltä näyttivät ennen kypsennystä.
  • Savustettua nyhtöpossua paistoliemineen uudelleenlämmitettynä ja uusi satsi uunijuureksia.

Tällä kertaa, kun otin lautaselleni myös paljon paistolientä, kokeilin muusata pinkit perunat paistolientä imemään. Hyvin imivät – ehkä jopa paremmin kuin tavallinen peruna. Muusaamalla löytyi sieltä sisältä ihan nättiä pinkkiäkin väriä:

Silti, edelleen pidän tavallisesta perunasta enemmän kuin pinkistä. Koen pinkin perunan olevan vain jotenkin epäraikkaamman makuinen kuin tavallinen peruna.