Pyttipannua, paistettua kananmunaa ja ruisleipää

Suomalaisen ruoan päivänä tein tällaisen päivällisen suomalaisista aineksista. Suomalaisen ruoan päivän hengessä tämän aterian kaikki ainekset ovat joko 100% suomalaisia tai Hyvää Suomesta -merkittyjä – lukuunottamatta suolaa, jota ei tietääkeni ole saatavilla suomalaisena. Peruna, sipuli, suippopaprika, pakasteherneet ja kananmuna olivat 100% suomalaisia. Makkara, ruisleipä (Fazer ruispuikula) ja ruisleivän päällä oleva Oivariini olivat Hyvää Suomesta -merkittyjä, eli maatalouden tuotteet 100% suomalaisia ja tuotteen raaka-aineista vähintään 75% suomalaisia. Pakasteherneet lämmitin mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan, ja suippopaprikan viipaloin lautasille raakana.

Hyppää reseptiin: Pyttipannu

Niistä ruuista, jotka itse miellän perinteisiksi suomalaisiksi ruuiksi, pyttipannu on yksi suosikkejani. Se oli yksi lempiruokiani myös lapsena, jolloin tosin saatoin käyttää paljonkin aikaa siihen, että nypin pakastepyttipannusta sipulipalat pois. Paistetusta kananmunasta en tykännyt vielä silloin, mutta aloin pitämään siitä joskus aikuisena.

Lukuisista mahdollisista munanpaistotavoista minun suosikkini on sellainen, että paistetaan voissa niin, että valkuaiseen tulee ruskistumista molemmin puolin. Tiedän, että osalle ihmisistä tärkeää paistetuissa munissa on keltuaisten juoksevuus, mutta itse en pidä sitä tärkeänä, koska silloin yleensä valkuainen jää ilman paistopintaa, enkä sen mausta silloin niin välitä.

Perinteisesti pyttipannu tehdään tietääkseni keitetyistä tähteeksijääneistä perunoista. Minä kuitenkin teen pyttipannun useammin raa’oista kuin keitetyistä perunoista. Keitettyjä perunoitakin minulla välillä on tähteenä, mutta mielestäni niille on parempaakin käyttöä kuin juuri pyttipannu, jossa olen tottunut, että perunat ovat juuri kuution muotoisia. Keitetyt perunat paistan mieluummin ohuina viipaleina, jolloin paistopinnan osuus maksimoituu ja tunkkaisen makuisen jämäperunan maku minimoituu. Raakana paistetuissa perunoissa sen sijaan ei ole sitä tunkkaista kertaalleenjäähdytetyn perunan makua, vaan vain sellainen raikas makeahko maku, joten siksi tykkään enemmän raaoista kuin keitetyistä perunoista tehdystä pyttipannusta. Noin sentin levyisten raakojen perunakuutioiden kypsentämiseen pannulla kesti minulla nyt 15 minuuttia niin, että siinä ajassa oli jo ruskistuneet pinnatkin. Ruskistumispintojen kannalta tosin on myös olennaista, että pannu ei ole liian täysi, vaan perunoita on suunnilleen vain yhdessä kerroksessa:

Puoli kiloa perunaa kypsymässä pannulla voissa.

Itse käytin tähän ateriaan nyt viisi isoa perunaa, jotka kuorittuina painoivat puoli kiloa. Makkaraa irrotin tätä varten yhden Huilun Tuhti makkaran pakkasesta, ja se painoi 100 grammaa. Joissakin resepteissä perunaa ja makkaraa on grammamäärissä yhtä paljon, ja niiden suhdeluvut onkin makuasia. Itse en kaivannut tähän pyttipannuun enempää makkaraa, mutta joku enemmän makkaran ystävä voisi kaivatakin.

Pyttipannu raaoista perunoista
n. puoli kiloa perunaa kuorittuna (5 isoa)
makkaraa tai nakkeja maun mukaan, esim. 100-300 g *
1 sipuli
suolaa
kananmunia 1-2 kpl per syöjä
paistamiseen voita tai muuta rasvaa
Pilko perunat kuutioiksi. Kuutioiden koko on makuasia: Pienemmät kuutiot (n. ½ cm leveitä) tyypillisesti kypsyvät nopeammin, imevät enemmän rasvaa ja niihin on mahdollista saada suhteessa enemmän ruskistumispintaa. Pienempinä kuutioina perunaa myös mahtuu pannuun vähemmän kerralla yhteen kerrokseen kuin isompia (n. 1 cm leveitä) kuutioita.
Silppua sipuli, ja pilko makkara(t)/nakit* kuutioiksi.
Paras tulee, jos perunoita laittaa pannulle kerralla vain sen verran kuin niitä mahtuu yhteen kerrokseen. Tarvittaessa perunat voi myös jakaa useammalle pannulle. Kypsennä perunakuutiot voissa tai muussa rasvassa pannulla keskilämmöllä. Sekoita välillä, mutta ei missään nimessä koko ajan, koska koko ajan sekoitettaessa ruskistumista ei ehdi tapahtua. Hyvä aika sekoittaa on silloin, kun pannuun koskevat pinnat ovat ruskistuneet. Jatka kypsentämistä, kunnes kaikissa perunoissa on ruskistuspintaa. Kypsennys kestää noin 15 minuuttia. Siirrä kypsät, ruskistuspintaiset perunakuutiot pois pannulta ennen kuin ne palavat.
Ruskista pannulla makkara- tai nakkikuutiot*. Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää perunakuutiot takaisin pannulle, ripottele suolaa päälle maun mukaan ja sekoita hyvin. Siirrä pyttipannu tarjoiluastiaan, ja laita pannu(i)lle kananmunia paistumaan tarvittava määrä.
Paista kananmunat haluttuun kypsyysasteeseen ja molemmin puolin tai vain toiselta puolelta makusi mukaan. Itse paistan mieluiten ruskistuneeksi molemmin puolin. Lopussa ripottelen suolaa kananmunien päälle. Tiedän osan ihmisistä haluavan paistettujen kananmuniensa päälle myös valkopippuria, joten sitäkin voi ripotella lopussa munien päälle, jos tykkää.
* Pyttipannuun voi käyttää makkaran/nakkien sijaan myös tähteeksijäänyttä kypsää lihaa/kanaa/kalaa/lihapullia/jauhelihapihvejä/mureketta, jos on, tai leikkeleitä. Niitä käyttäisin tähän määrään perunoita korkeintaan 200 grammaa. Jos käyttää kypsää kalaa, se kannattaa jättää isoiksi paloiksi ja sekoittaa mahdollisimman vähän, koska se hajoaa helposti.

Suomalaisen ruoan päivän kunniaksi söin myös suomalaista jälkiruokaa:

Omenapiirakkaa, kermavaahtoa ja marja-aroniamehua.

Omenapiirakka ja kermavaahto olivat itsetehtyjä pakastettuja. Kyseisestä omenapiirakkasatsista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/30/omenapiirakkaa-ja-kotitekoista-vaniljajaateloa/

Kermavaahdon pakastamisesta olen kirjoittanut tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

Kyseessä on jo eri kermavaahtoerä kuin tuossa postauksessa, mutta pakastamistapa on sama.

Marja-aroniamehukin oli itsetehtyä. Sen tekemisestä kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/31/marja-aroniamehu-oman-pihan-marja-aronioista/

Kylmänä juotavalle marja-aroniamehulle olen kokeilemalla löytänyt sopivan laimennussuhteen 1 osa laimentamatonta mehua + 4 osaa vettä + sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua + sekoituksen jälkeen tasoittuminen jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli.

Marja-aroniamehu muuten ilman laimennusta maistuu mielestäni samalta kuin kokonaiset marja-aroniat sellaisenaan, mutta laimennettuna ja makeutettuna en tunnistaisi sitä marja-aroniamehuksi, jos en tietäisi. Lähimpänä maku on mielestäni mustaherukkamehua. Siinä on mukavaa aromikkuutta ja marjaisuutta, vaikka tuoksu keitettäessä oli vihannesmainen, josta tuli fiilis “voi ei mitä oikein olen tekemässä”. Lapsi ensin luuli tätä laimennettua ja makeutettua versiota vadelmamehuksi, ja sitten päätti, että maistuu joltain muulta punaiselta mehulta.

Ruisleivitettyjä voissapaistettuja silakkafileitä, perunamuusia persiljalla ja paahdettua munakoisoa

Hyppää reseptiin

Suomalaisen ruoan päivänä päätin tehdä lounaaksi suomalaista ruokaa suomalaisista aineksista. Ensin ajattelin laittaa uuniin paahtumaan suomalaisia vihanneksia:

Kuvassa on suomalainen munakoiso ja suomalaisia palsternakkoja. Tarkoitus oli laittaa uuniin paahtumaan molempia. Palsternakat jätin kuitenkin odottamaan muuta käyttöä, koska uunipelti tulikin täyteen jo tuosta yhdestä munakoisosta:

Munakoisoja varten sekoitin pikkukupissa ruokalusikallisen sulatettua voita ilman pohjaheraa ja teelusikallisen hunajaa. Sekä voi että hunaja ovat mielestäni huippuja suomalaisia tuotteita, jotka nostavat muiden tuotteiden makuja uudelle tasolle niin yhdessä kuin erikseen. Sekoitin voi-hunajaseoksen munakoisokuutioihin,ripottelin suolaa päälle ja laitoin munakoisopellin uuniin 40 minuutiksi. Silloin ne näyttivät tältä:

Paahdettuja munakoisokuutioita (40 min 200 asteessa)

Muun ruuan valmistumista odotellessani söin osan paahdetuista munakoisokuutioista sellaisenaan. Ne maistuivat mukavan paahteisilta ja hedelmäisiltä. En ollut ennen huomannutkaan, kuinka hedelmäinen maku munakoisossa on.

Silakkafileet olivat suomalaista pakastesilakkaa tämän näköisessä pussissa:

Sieltä otin sulamaan yksittäin pakastettuja silakkafileitä sen verran kuin arvelin minun ja 3-vuotiaani yhdellä aterialla syövän:

Tuoreina myytäviin silakkafileisiin verrattuna nämä pakastesilakkafileet ovat paljon isompia. Tuoreina en ole koskaan nähnyt myytävänä noin isoja. Suuresta koosta tosin seuraa se, että Evira kehottaa rajoittamaan näiden syöntiä:

“Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta. “
Evira

Linkki Eviran lainaukselle: https://aineisto.ruokavirasto.fi/evira20181231/www/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/index.html

Näiden pakastesilakkafileiden pakkauksessa luki, että jos ne haluaa leivittää, niiden pitää ensin antaa sulaa huoneenlämmössä niin kauan, että pinnat näyttävät kosteilta. Siinä kesti minulla nyt jotain puolesta tunnista tuntiin:

Silakkafileitä sulaneina niin paljon, että pinnat ovat kosteita ja leivitys voi tarttua.

Leivitykseksi sekoitin lautasella 1 dl ruisjauhoja ja 1 tl suolaa. En enää muista, mistä olen niiden suhdeluvun oppinut, mutta tuolla suhdeluvulla olen kuitenkin tehnyt jo vuosia. 1900-luvun alun Kotiruoka-kirjassa tosin samaan jauhomäärään tuli suolaa 1 rkl, mutta ehkä siihen aikaan oltiin totuttukin suolaisempaan ruokaan.

1 dl ruisjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl suolaa. Kierittelin silakkafileet tässä seoksessa ennen paistamista.

Ruisjauho-suolaseoksessa molemmin puolin kieritellyt silakkafileet paistoin voissa. Lisäksi tein perunamuusin, jota varten keitin jauhoisia perunoita, survoin ne ja sekoitin näppi- ja suutuntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa. Niiden määrät suhteessa perunan määrään ovat minulla nyt ja yleensäkin maistelun perusteella samaa luokkaa kuin silloin, kun olen noudattanut ainesosien suhteissa tätä Valion ohjetta: https://www.valio.fi/reseptit/perunamuusi/

Niinpä, jos haluaisin kirjoittaa tästä koko ateriasta ihan reseptin auki, kirjoittaisin sen näin:

Ruisleivitettyjä silakkafileitä, perunamuusia ja paahdettua munakoisoa
Silakkafileet:
200-400 g silakkafileitä
1 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
voita paistamiseen
Jos silakkafileet ovat pakastettuja, ota ne sulamaan huoneenlämpöön noin tunti ennen ruuanvalmistusta. Sekoita keskenään ruisjauhot ja suola. Kierittele silakkafileet (jos pakastettuja, on oltava tässä vaiheessa vähintään niin paljon sulanut, että pinnat ovat kostuneet) ruisjauho-suolaseoksessa. Paista silakkafileet voissa molemmin puolin ruskeiksi.
Perunamuusi:
700 g jauhoisia perunoita
vettä keittämiseen niin, että perunat peittyvät
n. 2½ dl täysmaitoa
25 g voita
1 tl suolaa
(halutessa ja jos on: tuoretta persiljaa)
Kuori perunat. Keitä ne kypsiksi vedessä joko kokonaisina tai paloiteltuina. Kaada keitinvesi pois. Survo perunat perunasurvimella. Sekoita mukaan maito, voi ja suola. (Tässä vaiheessa voi vatkata sähkövatkaimella tasaiseksi jos haluaa, mutta itse en pidä sitä tarpeellisena.) Lisää halutessasi perunamuusiin persiljaa.
Paahdetut munakoisot
1 munakoiso
1-2 rkl voita
1 tl hunajaa
suolaa
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi esim. mikrossa tai kattilassa hellalla. Kuutioi munakoiso. Levitä munakoisokuutiot leivinpaperoidulle uunipellille. Nyppäise voisulan pinnasta lusikalla pois valkoiset herapalaset. Kaada voisulaa varovasti toiseen kuppiin niin, että pohjalla oleva hera ei tule mukaan, koska hera herkästi aiheuttaa palaneen maun paahdettaviin ruokiin. (Heran voi säästää ja laittaa jääkaappiin muuta tarkoitusta varten.) Sekoita herattomaan voisulaan hunaja. Kaada seos munakoisokuutioiden päälle, ja sekoita tasaiseksi. Ripottele suolaa päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes munakoisokuutiot näyttävät paahtuneilta (n. 40 min).

Laiskan päivän lounaaksi kaalilaatikkoa

Tänään lounasta ei huvittanut kokata, joten lämmitin pakastimesta viimeiset kaalilaatikkopalaset. Kyseisestä kaalilaatikkosatsista kirjoitin aiemmin tänne:

Kaalilaatikko

Pari kuukautta näköjään kesti syödä pakkasesta koko kaalilaatikkosatsi loppuun. Nyt harmittaa, kun se loppui. Nooh, on siellä pakkasessa monia muita itsetekemiäni laatikkoruokia vielä annospaloina, mutta tämä kaalilaatikko oli jostakin syystä se, mikä tuli valittua niistä useiten.