Itsetehtyä minttupestoa ja pestopastaa

Pihallani kasvaa yllin kyllin tuoretta minttua:

Tuli sitten mieleeni kokeilla tehdä siitä pestoa. Käytin vain tavallista pesto-ohjetta, ja korvasin siinä olevat basilikat mintulla. Toimi hyvin. Lopputuloksessa en huomannut mintun ominaismakua, vaan maistui vain sellaiselta geneeriseltä yrtti-juusto-valkosipulitahnalta, joka oli oikein hyvää. Ei tietenkään ole minttupestossa juuri basilikan makua, mutta hyvänmakuista se silti on. Oikein hieno tapa saada paljon minttua kulumaan kerralla. Tällä kertaa oli siitäkin oiva juttu, että kaupassakäynnistä oli jo ainakin viikko aikaa, ja tälläiseen minttupestoon vielä ainekset kotona.

Pinjansiemenet korvaan yleensä pestoissa pähkinöillä tai siemenillä mitä sattuu olemaan. Silloin toki ei tule pinjansiementen mäntymäistä ominaismakua pestoon, mutta itse pärjään pestossa ilmankin sitä makua. Pinjansiemenistä voi joutua maksamaan nelisenkymppiä per kilo tai enemmän, mutta maapähkinät, joilla nyt korvasin pinjansiemenet, maksoivat vain kolme euroa per kilo. Siinä on jo merkittävä hintaero. Mutta jos pitää pinjansiementen makua tärkeänä pestossa, silloin toki kannattaa käyttää pinjansiemeniä. Oma yleisohjeeni pestoille on tässä:

Pesto aineksista mitä sattuu olemaan

30 grammaa tuoreita yrttejä (yhtä lajia tai sekoitus)

50 g pähkinöitä tai siemeniä

1 valkosipulin kynsi

100 grammaa raastettua parmesaania tai pecorinoa tai Grada Padanoa

1-1½ dl extraneitsytoliiviöljyä tai mitä öljyä sattuu olemaan

ripaus suolaa, jos juustona parmesaania ja pähkinät/siemenet suolaamattomia

ripaus pippuria haluttaessa

Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella yrtit, pähkinät/siemenet, valkosipulin kynsi, juustoraaste ja 1 dl öljyä. Lisää halutessa vielä ½ dl, jos pesto vaikuttaa liian kuivalta muuten. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Tehtyäni peston tein samantien lounaaksi pestopastan. Keitin 2 litraa vettä, johon kiehumisvaiheessa lisäsin 20 grammaa suolaa. Siihen lisäsin 300 grammaa tagliatelle-pastaa, ja keitin paketin mukaisen maksimiajan (en välitä al dente pastasta). Valutin, ja säästin keitinvettä. Sekoitin keskenään pastaa, vähän keitinvettä ja pestoa, ja annoksen päälle raastettua pecorinoa. Oli tosi hyvää, wau!

Aiemmin, kun tein pestopastan basilikapestosta, sekä itse peston että pestopastan väri oli aika eri kuin nyt: https://ruokaideat.com/2019/06/10/pestoa-aineksista-mita-oli-ja-pestopastaa/

Vaikuttaisi siltä, että mintusta ei ehkä irtoa vihreää väriä itse pestoon yhtä paljon kuin basilikasta. Mintun palaset näyttävät enemmän jäävän omiksi vihreiksi pikkupalasikseen muun peston pysyessä lähinnä juuston värisenä. Mutta makua se ei haitannut, mielenkiintoinen kuriositeetti vain 🙂

Mahtavaa sienipastaa ja porkkanatikkuja

img_8764.jpg

Jääkaappini oli jo melkein tyhjä. Jo niin lähellä tyhjyyttä, että huomasin sinne unohtuneet 4 jumboherkkusientä. En muista, kuinka kauan ne olivat olleet siellä. Joitakin viikkoja varmaan. Joka tapauksessa, osa niistä näytti jo epäilyttäviltä:

IMG_8762IMG_8763

Silti, kun niitä sieniä katselin, minut valtasi tunne, että haluan ehdottomasti syödä sienipastaa. Niinpä leikkasin sienistä pahan näköiset kohdat pois, ja käytin loput sienipastaan.

Keitin 2 pesää tagliatelle-pastaa runsassuolaisessa vedessä ja säästin keitinveden. Pastaveden kiehuessa pilkoin kunnossa olevat osat sienistä ja paistoin ne pannulla kokoon voissa. Maustoin ne pienillä määrillä sokeria ja suolaa. Raastoin myös parmesaania sen verran, kuin tuntui sopivalta. Pastan ollessa kypsä valutin sen niin, että keitinvettä jäi mukaan vähäsen. Sekoitin mukaan paistetut sienet, toissapäivältä tähteeksi jäänyttä voi-valkoviinikastiketta ehkä kaksi ruokalusikallista, raastetut parmesaanit ja vähän lisää keitinvettä. Sekoitin tasaiseksi, ja valmista tuli. Kylläpäs alkoikin näyttää herkulliselta. Kastiketta tuli varmaan jonkun mielestä vähän liikaa, mutta minun mielestäni juuri sopivasti. Minä tykkään syödä pastan kanssa paljon hyvää kastiketta niin, että melkein on leukakin kastikkeessa. Silloin kun pastanhimo on, tykkään myös syödä pastaa paljon, enkä laimentaa sitä liioilla kasvismäärillä.

Kaadoin koko satsin omalle lautaselleni ja raastoin päälle paljon parmesaania. Kyllä, tykkään syödä pastan kanssa paljon parmesaania. Ja sitten maistamaan:

IMG_8765

Oi wau! Olipas parasta ruokaa, mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Tosi hyvää. Jes! Tällaista haluan lisää. Paitsi että se loppui. Mitään ei jäänyt tähteeksi. Mitähän huomenna söisin?

(Ai niin joo, ne porkkanatikut. Niitä söin lisäksi, koska niitä nyt sattui olemaan jääkaapissa. Lapsia varten olin pilkkonut.)