Tomaatti-mozzarella-basilikapasta eli pasta caprese

Tomaatti-mozzarella-basilikapasta eli pasta caprese on helppo, nopea, yksinkertainen ja herkullinen ruoka. Tähän tarvitaan nimessä olevien ainesten lisäksi vain suolaa ja öljyä, ja pisin vaihe tässä ruuassa on pastan keittäminen. Muut ainekset ehtii hyvin valmistella pastan kypsyessä. Tästä ruuasta tulee minulle hyvin kesäinen fiilis. Tämä on kätevä kahdelle tehtävä ruoka, koska yhdessä mozzarellapaketissa on sopivasti kahteen annokseen.

Tomaatti-mozzarella-basilikapasta eli pasta caprese
vaaleaa nauhapastaa (tai vaaleaa spagettia)
öljyä
1 kypsä tomaatti per annos
½ pakettia vesipuhvelimozzarellaa per annos
kourallinen tuoretta basilikaa per annos
Keitä pasta kypsäksi suolaisessa vedessä (esim. suolaa 10 g / 2 tl per litra vettä). Valuta kypsä pasta.
Pastan kypsyessä leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi, ja sitten ne ohuet viipaleet kuutioiksi. Kaada mozzarelloista neste pois, ja pilko mozzarellat kuutioiksi.
Kokoa annokset. Annostele lautaselle kypsää pastaa. Valuta päälle öljyä sen verran, että pasta kiiltää. (Öljyn voi myös sekoittaa pastan joukkoon suoraan kattilassa – silloinkin lisää sen verran öljyä, että pasta kiiltää.)
Lado pasta-annosten päälle tomaattia ja mozzarellaa. Revi tai silppua päälle tuoretta basilikaa. Nauti heti.
Tämä ruoka tomaatteineen, mozzarelloineen ja basilikoineen ei kestä uudelleenlämmitystä. Pelkkä pasta tai pelkkä öljytty pasta kuitenkin kestää. Tapoja käyttää tähteeksi jäänyt pasta on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta.

Veden kiehumista nopeutan nykyään vedenkeittimen avulla näin: Kun haluan keittää 2 litraa vettä niin kuin tätä pastaa varten tein, laitoin vedenkeittimeen maksimimäärän vettä kiehumaan eli 1.7 L. Samaan aikaan laitoin hellan levyllä 3 dl vettä kiehumaan siihen kattilaan, jossa keitän pastat. 3 dl vettä kattilassa ja 1.7 L vedenkeittimessä kiehuivat samaan aikaan. Kaadoin vedenkeittimessä kiehautetut vedet sinne kattilaan, jolloin 2 litraa vettä kiehui noin viidessä minuutissa. 2 litran vettä kiehauttaminen pelkällä hellalla kestää minun hellallani 20 minuuttia.

Uunijuures-mozzarellapasta

Sattui olemaan tähteenä hunajaisia uunijuureksia (punajuuri, porkkana, lanttu). Sattui olemaan myös mozzarellaa jolla parasta ennen huomenna. Tein sitten niistä tällaisen nopean juures-mozzarellapastan. Keitin vaaleaa spagettia, lämmitin uunijuurekset mikrossa. Sekoitin keskenään kypsää spagettia, uunijuureksia, öljyä ja vähän spagetin keitinvettä. Annoksen päälle revin mozzarellaa. Pellillinen uunijuureksia oli maustettu kaavalla 3 rkl hunajaa + ½ dl öljyä, 1 tl kuivattua timjamia + 1 tl kuivattua rosmariinia, ja kypsennetty 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia.

Porkkana ja lanttu sopivat mielestäni hyvin yhteen spagetin ja mozzarellan kanssa. Ne muodostivat kivan lohturuokamaisen kokonaisuuden. Syödessä revin annoksen päälle lisää mozzarellaa niin, että yhteen annokseen meni mozzarellaa koko paketti.

Punajuuri ei sopinut tähän yhtä hyvin kuin porkkana ja lanttu. Punajuuren maku olisi kaivannut vastapainoksi jotain vahvempaa suolaisempaa juustoa, kuten vaikkapa halloumi, feta, pecorino tai parmesaani. Niinpä jatkossa jättäisin juures-mozzarellapastasta punajuuret pois, ja punajuuripastat sitten mieluummin jonkin vahvemman juuston kanssa.

Alla linkkejä tästä blogista löytyviin hyviin kasvispastoihin.

Tomaatti-mozzarella-basilikapatonki

Tämä oli oikein hyvä täytetty patonki. Leikkasin puolikkaan patongin auki niin, että sen mahtuu täyttämään, mutta osat pysyvät vielä kiinni toisissaan. Voitelin molemmat leikkauspinnat Oivariinilla. Viipaloin tomaatin ohueksi, ja asettelin ehkä puolen tomaatin verran tomaattiviipaleita alapuoliskolle vähän limittäin. Mozzarellapaketista valutin nesteet ulos, ja leikkasin mozzarellan neljään osaan. Asettelin mozzarellaviipaleet tomaattiviipaleiden päälle patongin väliin limittäin. Päälle asettelin limittäin basilikan lehtiä, ja heti valmis syötäväksi. Oli hyvää, nopeaa, ja ehdottomasti uudelleen tekemisen arvoista. Mozzarella oli nyt vesipuhvelimozzarellaa, mutta yhtä hyvin tähän sopisi lehmänmaitomozzarellakin.

Portobello-mozzarellapasta

Pastaa, portobellosieniä ja mozzarellajuustoa.

Jääkaapissani sattui olemaan viimeisen käyttöpäivän mozzarellapaketti ja portobellopaketti, jolla oli parasta ennen eilen:

Niistä tuli sitten mieleeni, että haluan portobellopastaa mozzarellalla eli portobello-mozzarellapastaa. Noista vain mozzarellalla oli oikeasti kiire, sillä sienet yleensä säilyvät jääkaapissa vielä pitkään parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin – voivat säilyä jopa viikkoja.

Sienipastoille löytyy Googlella monimutkaisempiakin ohjeita, mutta nyt halusin tehdä sienipastan yksinkertaisella tavalla. Eli keitin vain pastat, pilkoin sienet, paistoin sienet voissa, suolasin ne, sekoitin lautasella keskenään sienet, pastat, revityt mozzarellat. Oli todella ihanan herkullista! Santsatessani totesin, että itse asiassa parhaan makuinen onkin niin, että pastat ja sienet sekoitetaan keskenään, ja mozzarellat revitään pinnalle sekoittamatta. Tällöin mozzarellan ominaismaku ja suutuntuma tulevat esille parhaiten. Mutta se nyt on makuasia. Tämä ruoka oli mielestäni hyvää molemmilla tavoilla, sekoitti mozzarellan joukkoon tai ei.

Sienipasta on mielestäni yleensä ottaen hyvää teki sen mistä syömäkelpoisesta sienestä tahansa. Portobello on oikeasti herkkusieni, joka on kasvanut tavallista herkkusientä isommaksi. Tavalliseen herkkusieneen verrattuna portobello on mielestäni maukkaampaa (umamisempaa), mutta silti tavallisetkin herkkusienet ovat mielestäni todella hyviä ja tykkään todella paljon myös niistä tehdystä sienipastasta. Myös tällaisella yksinkertaisella paistettuja sieniä + keitettyä pastaa -tavalla, niin kuin olen tässä aiemmassa postauksessa kertonut: https://ruokaideat.com/2019/06/25/paistettuja-herkkusienia-tahdemakaronin-kanssa/

Sienipasta, niin portobellopasta kuin muutkin sienipastat, ovat mielestäni hyviä sekä juustojen kanssa että ilman. Nyt kuitenkin kun minulla sitä viimeisen käyttöpäivän mozzarellaa sattui olemaan, käytin sitä tähän, ja hyvin sopi. Minulla oleva mozzarella sattui olemaan vesipuhvelimozzarellaa, mutta yhtä hyvin tähän sopisi tavallinen mozzarella, joku muu juusto tai juuston jättäminen poiskin. Mozzarella, oli se sitten lehmänmaidosta tai vesipuhvelinmaidosta tehty, ei peitä tässä sienten omaa makua, mutta mielestäni tekee kuitenkin kokonaisuudesta ruokaisamman ja antaa vaihtelevuutta makuun ja suutuntumaan. Samalla kokonaisuudella tekisin mielihyvin uudestaankin, jos sattuisi samoja raaka-aineita olemaan, mutta toisaalta sienipastaa voi tehdä monella muullakin tavalla.

Portobello-mozzarellapasta (2-3 annosta)
3 portobellosientä (n. 200 g – voi korvata osittain tai kokonaan muillakin sienillä, mutta silloin vaihda ruuan nimi esim. sieni-mozzarellapastaksi)
sienten paistamiseen voita tai muuta rasvaa ja suolaa
1 paketti mozzarellajuustoa (125 g – voi olla vesipuhvelin tai lehmänmaidosta tehtyä – voi myös jättää pois tai korvata muulla juustolla mitä löytyy, mutta ota silloin mozzarella pois ruuan nimestä)
250 g vaaleaa tagliatellepastaa (tai muuta vaaleaa pastaa – tummat ja täysjyväpastat mielestäni eivät toimi tässä)
Pilko sienet. Paista ne voissa tai muussa rasvassa, ja sekoita kypsinä niihin suolaa. Rasvaa on hyvä olla sellainen määrä, että kaikki rasva ei imeydy sieniin. On herkullista, kun jää reilusti sienten makuista rasvaa kostuttaman pastaa, jolloin erillistä kastiketta ei tarvita.
Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Itse laitan pastan keitinveteen 1% merisuolaa, eli 2 litraan vettä 20 grammaa merisuolaa.
Kypsän pastan, sienet ja mozzarellan voi halutessa tarjota erikseen, tai voi sekoittaa keskenään pastat ja sienet paistorasvoineen. Mozzarellan maku on mielestäni parhaimmillaan erikseen tarjottuna. Mozzarellan sijaan voi tarjota erikseen myös muuta juustoa esim. parmesaania, pecorinoa, cheddaria, fetajuustoa, aurajuustoa tai jopa perus kermajuustoa, mistä nyt tykkää. Mutta tarjosi mitä tarjosi, kannattaa tarjota heti ennen kuin ainekset jäähtyvät.
Sienipastan kanssa tarjottavaksi sopivat hyvin myös tuoreet yrtit. Sopivia tuoreita yrttejä ovat ainakin rosmariini, rucola, oregano, basilika, timjami ja salvia.

Kesäkurpitsa-jauhelihavuoka

Jääkaapissani oli kolme kesäkurpitsaa, joista en muista enää, milloin ne oli ostettu. Ei se ainakaan tällä viikolla ollut, eikä ne priimakuntoisilta enää näyttäneetkään. Halusin käyttää ne kaikki kesäkurpitsat kerralla johonkin hyvänmakuiseen ruokaan, johon olisi jo ainekset kotona, ja josta voisi helposti pakastaa ylimääräiset. Muuten onnistui, mutta pakastettavaksi ei riittänytkään. Aterialta jäi jäljelle vain yksi annos, ja sen haluan ehdottomasti syödä tänään. Tuli nimittäin tosi hyvää. Kesäkurpitsa on mielestäni parhaimmillaan tällaisissä tomaattisissa juustoisissa ruuissa. Koen kesäkurpitsan maun makeammaksi tässä ruuassa kuin sellaisenaan kypsennettynä.

Olen tehnyt kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa yleensä kerran vuodessa silloin, kun suomalaisella kesäkurpitsalla on satokausi. Haasteena siinä on ollut se, että usein siitä tulee enemmän tai vähemmän uiva ruoka. Uivuutta vähentääkseni paahdoin nyt ensin uunissa kesäkurpitsaviipaleista kosteutta pois, annoin bolognesekastikkeesta haihtua nestettä pois ilman kantta, ja sidoin juustokerroksen kananmunalla. Päälliskerrokseen käytin mozzarellaa enkä raastettavaa juustoa, koska raastettavasta juustosta tuppaa tihkumaan paljon rasvaa alempiin kerroksiin, mikä ei tässä tapauksessa ollut toivottavaa, koska rasvassauivaa olisi riskinä tulla muutenkin.

Onnistuin mielestäni hyvin. Heti uunistaoton jälkeen ruuassa näkyi selvästi ylimääräistä imeytymätöntä rasvaa, mutta vetäytymisen jälkeen sitä ei ollutkaan enää mitenkään häiritsevästi liikaa. Varmuuden vuoksi kuitenkin keitin pastaa lisukkeeksi, ja söin tätä pastan kanssa. Pasta imi lautaselta ylimääräisiä rasvoja, mutta niitä ei kuitenkaan ollut lammikoksi asti, joten olisi mennyt ilmankin. Mieheni söikin tätä ruokaa sellaisenaan, ja sanoi sen olevan hyvää ja onnistunutta. Alla resepti, joka on nyt oma sovellukseni niillä aineksilla, mitä sattui olemaan.

Kesäkurpitsa-jauhelihavuoka
Kesäkurpitsat:
1 kg kesäkurpitsaa (nyt 3, mutta riippuu kesäkurpitsojen koosta)
oliiviöljyä (tai muuta öljyä mitä löytyy) ja suolaa päälle
Bolognesekastike:
400 g sika-nautajauhelihaa (kävisi mikä tahansa jauheliha, mutta tätä nyt sattui olemaan)
400 g tomaattimurska
1 sipuli silputtuna
1 tl suolaa
1 tl sokeria
½ tl oreganoa
1/4 tl timjamia
(olisin laittanut myös 1 valkosipulin kynnen ja ½ tl basilikaa, mutta olivat loppu)
Juustoseos:
200 g tuorejuustoa
100 g parmesaania raastettuna (kävisi mikä tahansa raastettava juusto mistä tykkää)
1 kananmuna
1 maustemitta suolaa
Päälle:
1 paketti mozzarellaa revittynä (mahtuisi toinenkin, mutta minulla ei nyt ollut)
Leikkaa kesäkurpitsat pitkiksi ohuiksi viipaleiksi. Levitä ne kahdelle leivinpaperoidulle pellille. Levitä päälle vähän oliiviöljyä, ja ripottele päälle suolaa. Paahda 150-asteisessa uunissa puolisen tuntia (itse vaihdoin peltien paikkoja keskenään puolivälissä, koska minulla ei ole kiertoilmauuni).
Sillä aikaa tee bolognesekastike. Paista jauheliha sipulisilpun kanssa. (Tässä vaiheessa voi paistaa myös valkosipulin kynnen silputtuna, jos on ja tykkää.) Lisää tomaattimurska, kiehauta. Anna hautua miedolla lämmöllä ilman kantta puoli tuntia. Sekoita mukaan mausteet, ja siirrä pois levyltä.
Sekoita tuorejuustoon suola ja kananmuna (esim. kierrevispilällä). Sekoita mukaan juustoraaste. Seoksesta tulee paksua.
Lado voidellun uunivuoan pohjalle puolet kesäkurpitsaviipaleista niin, että vuoan pohja peittyy. Levitä päälle bolognesekastike. Lado lusikalla päälle juustoseos, ja levitä lusikalla tasaisemmaksi sen verran kuin pystyt. Lado päälle loput kesäkurpitsaviipaleista niin, että alemmat kerrokset peittyvät. Jos osa kesäkurpitsaviipaleista on ohuempia ja tummuneempia kuin muut, taita tummuneet osat vaaleampien alle, jotta valmiiksitummuneet eivät pala uunissa.
Laita päällimmäiseksi revittyä mozzarellaa. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (minulla kesti siinä 45 min). Uunistaoton jälkeen anna vetäytyä vähintään 15 min. Voi syödä sellaisenaan tai pastan/riisin/couscousin/leivän kanssa.

Uunissa paahdettuja kesäkurpitsasiivuja.

Seos, jossa on tuorejuustoa, suolaa, kananmuna ja parmesaaniraaste.

Mozzarellaa päällä. Valmis menemään uuniin.

Annokseni farfallepastaa ja kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa.

Päivitys 27.9.2019:

Tämä oli vielä parempaa seuraavana päivänä! Lämmitin annoksen mikrossa, jolloin osa jäi kylmäksi ja osa kuumaksi. Sekä kylmät että kuumat osat maistuivat tosi hyvältä. Harmi, että se jo loppui…