Ruokablogi jossa nirso aikuinen käyttää kaikkea ja kaiken
Sattui olemaan paketti viimeisen käyttöpäivän mozzarellaa. En jaksanut alkaa siitä sen kummemmin kokkailemaan, joten tein siitä vain voileivät. Otin pakkasesta ruisleipiä paahtimeen, ja kun olivat pompanneet, voitelin ne. Leikkasin mozzarellasta paloja, ja levitin ne ruisleipien päälle. Päälle laitoin vielä rucolaa, kun sitä sattui olemaan. Oli tosi hyvää, ja oikein hyvin sopivat ainekset yhteen! Kyllä teen toistekin <3
Tämä oli oikein maukas ja nopea ateria. Otin pakkasesta ruisleipiä, joiden päälle levitin jäisinä voita, ja höyläsin päälle vähän Oltermannia (vähemmän kuin lämppäreihin normaalisti, koska näihin tuli lisäksi fetajuustoa). Murustelin päälle fetaa, joka oli ollut avattuna jääkaapissa ties kuinka kauan ja sille oli jo tarvetta jotain tehdä. Joskus nimittäin on liian kauan avattuna ollut fetajuusto alkanut maistua hiivaiselta ilman mitään näkyvää muutosta. Lämmitin mikrossa, kunnes juusto oli sulanut. Sen jälkeen ripottelin päälle tuoreita mintun lehden palasia, koska minttua vielä kasvoi pihalla. Maistui tosi hyvin <3 Fetan ja mintun loistava makuyhdistelmä toimi tosi hyvin myös ruisleivän päällä. Fetan ja mintun yhdistelmään ihastuin aikoinaan feta-minttutahnassa: https://ruokaideat.com/2019/08/16/feta-minttupasta-ja-feta-minttutahna/
Tämä oli oikein loisteliaan hyvää. Lohet on paistettu pannulla voissa, riisit ovat pikariisiä ja kasvispalat on kypsennetty uunissa voisula-hunajaseoksella siveltyinä 40 minuuttia. Tässä ateriassa se kaikista kirkkain tähti on kuitenkin se kastike, joka tehtiin näin:
Voi-siiderikastike
1 sipuli
2 dl kuivaa siideriä (tai sama määrä valkoviiniä, jolloin nimeksi vaihtuu voi-valkoviinikastike)
1 dl vettä
½ dl smetanaa (50 g)
150 g voita
ripaukset suolaa ja valkopippuria
Kuori sipuli, hienonna se. Kiehauta siideri, lisää sipulisilppu ja vesi. Keitä kasaan, kunnes jäljellä on noin puoli desilitraa. Siivilöi. Kaada siivilän läpi mennyt neste sipulittomaan kattilaan. Lisää smetana ja kiehauta. Ota kattila pois levyltä. Vatkaa kierrevispilällä kylmä voi pieninä kuutioina vähän kerrallaan joukkoon niin, että voita lisätään vasta silloin, kun edellisiä voikuutioita ei enää näy. Mausta.
Tämän kastikkeen ohje oli alun perin nimellä Voi-valkoviinikastike Yhteishyvän sivuilla reseptissä Lohiperhoset ja voi-valkoviinikastike: https://yhteishyva.fi/reseptit/lohiperhoset-ja-voi-valkoviinikastike/recipe-4629
Tekemisen myötä olen muokannut reseptin oman makuni mukaiseksi. Alkuperäisen reseptin ½ dl etikkaa antaa minun makuuni liian etikkaisen maun, joten olen korvannut sen lisämäärällä siideriä tai valkoviiniä, kumpaa nyt sattuu olemaan. Kerman olen korvannut smetanalla siksi, koska smetanalla tulee paksumpaa ja sitä jääkaapissani on aina, toisin kuin kermaa. Tämä resepti on todettu toimivaksi sekä siiderillä että valkoviinillä, enkä itse huomaa lopputuloksen mausta eroa, kumpaa tähän on käytetty. Lopputulos maistuu mielestäni sellaiselta mukavalta ja ylelliseltä voiemulsiokastikkeelta, jossa on vähän jotain hapokkuutta mukana, enkä tunnista sen hapokkuuden lähdettä mausta.
Tämä oli oikein maistuva jälkiruoka porukalle, vaikkakin loppui kesken ennen kuin sain sitä kylläksi syötyä. Tähteeksi oli jäänyt uuniomenoita, jotka pilkoin vuoan pohjalle. Päälle otin sulamaan pakkasesta kermavaahtoa, jotka levitin tasaiseksi sitten, kun olivat sulaneet pehmeiksi. Päälle murustelin pipareita, kun niitä nyt sattui löytymään. Ainoa, minkä jatkossa muuttaisin on, että jatkossa laittaisin ehkä uuniomenoiden päälle vielä lisämakeutusta kuten vaikkapa vaahterasiirappia tai vaaleaa siirappia. Muuten ehdottomasti jatkoon!
Kermavaahdon pakastamisesta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/
Nyt oli kyseessä jo eri kermavaahtoerä kuin juuri tuossa kirjoituksessa, mutta sama pakastamistapa kuitenkin. Kermavaahtonokareiden pakastaminen on osoittautunut erittäin hyväksi ideaksi, joka helpottaa pikaisten jälkiruokien tekoa yllättäviä vieraita tai omia jälkiruokahimoja varten.
Tekaisin jauhelihakeittoa porukalle ruuaksi. Yritin tehdä sen sellaiseksi, että se maistuu vauvasta vaariin, joten tein sen näin:
Jauhelihakeitto
10 perunaa
1½ litraa lihalientä
1 laakerinlehti
400 g sika-nautajauhelihaa
1 sipuli (meni lisäksi ihan pieni määrä viipaloidun punasipulin loppuja, jotka olivat jääneet edellispäivän lämppäreiden teosta)
200 g porkkanaa (voi myös korvata osan muilla juureksilla kuten lanttu, palsternakka, selleri tai pakastekeittojuurespussi, jos tykkää)
suolaa maun mukaan (liemeni oli suolatonta, joten laitoin tähän suolaa 4 tl, joka oli hyvin varovasti, ettei ole kenellekään syöjistä liian suolainen)
Tarjolle lisäsuolaa + tuoretta persiljaa (jota kasvoi vielä pihalla)
Kuori perunat. Pilko ne pieniksi kuutioiksi (helpottaa lasten pienellä lusikalla syömistä, kun samaan pikkulusikkaan mahtuu muutakin kerralla kuin vain perunaa). Laita perunat kattilaan ja lisää päälle kylmä liemi ja laakerinlehti. Kiehauta, madalla lämpöä ja keitä kannen alla kypsiksi.
Kiehumista odotellessa kuori ja pilko porkkanat. Lisää ne liemeen sitten, kun kaikki porkkanat on pilkottu. Perunoiden ja porkkanoiden kypsymistä odotellessa silppua sipuli niin hienoksi kuin pystyt, ettei lapsilla mene koko ruoka-aika näkyvien sipulipalojen poisnyppimiseen.
Ruskista jauheliha voissa (tai muussa rasvassa tai ilman). Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen läpikuultavaksi. Sekoita jauhelihaseos rasvoineen keiton joukkoon. Anna hautua, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Maista suolaisuus sopivaksi.
Itse näen perunaa sisältävissä keitoissa olennaisena sen, että laitan perunat kylmään veteen, en kuumaan. Koen, että perunan maku ja suutuntumat ovat paremmat, jos ne aloittaa kylmästä eikä kuumasta vedestä. 3-vuotias lapseni on jossain vaiheessa tullut siihen käsitykseen, että hän ei tykkää perunoista, mutta tätä keittoa maistaessaan hän totesi yllättyneenä: ”äiti, peruna ei ole pahaa, se on hyvää!”
Tätä keittoa riitti mukavasti kolmeksi päiväksi ilman, että ehdin kyllästyä. Sen kanssa syötävät leivät tosin vaihdoin joka kerta.