Persilja-cheddarpasta ja persilja-cheddartahna

Jääkaapissani oli avattu paketti Extra Mature Cheddar -juustoa. Se oli ostettu punalaputettuna, ja parasta ennen -oli mennyt jo viime viikolla:

Ajattelin käyttää sen pois johonkin. Koska jääkaapissani oli myös vajaa ruukku persiljaa, tuli mieleeni kokeilla tehdä persilja-cheddartahnaa samalla periaatteella kuin millä teen pestot. Pestot teen siis yleensä kaavalla 30 g yrttejä, 100 g juustoa, 50 g pähkinöitä ja/tai siemeniä, 1-1½ dl öljyä, 1 valkosipulin kynsi, suolaa maun mukaan. Lopputulosta kutsun sitten joko pestoksi tai tahnaksi riippuen siitä, onko se enää lähelläkään pestoa.

Pestohan yleensä tehdään tuoreesta basilikasta, parmesaanista tai pecorinosta, pinjansiemenistä, oliiviöljystä, valkosipulista ja suolasta. Yleensä jos vaihdan vain basilikan tilalle jonkun muun yrtin ja pinjansiementen tilalle muita siemeniä ja/tai pähkinöitä, kutsun lopputulosta vielä pestoksi. Tästä blogistani löytyviä esimerkkejä sellaisesta ovat ainakin basilika-persiljapesto ja minttupesto. Peston periaattella tekemiäni tahnoja tästä blogista löytyy ainakin feta-minttutahna. Tällaisia tuoreyrtti-juustotahnoja ja pestoja käytän mielelläni ainakin pastaan, leivän päälle, salaatinkastikkeena sekä joidenkin pääruokien kastikkeena esim. perunat/couscous + jokin haarukalla ja veitsellä syötävä proteiiniruoka.

Mutta takaisin tähän persilja-cheddartahnaan. Koska persiljaa oli vain vajaa ruukullinen, tein puolikkaan annoksen. Tähän tuli 19 grammaa persiljan lehtiä, 50 g hienoksiraastettua cheddarjuustoa, 25 g maapähkinöitä, 3/4 dl öljyä ja 3/4 maustemitallista suolaa. Valkosipuliakin olisi voinut laittaa, mutta en nyt tällä kertaa halunnut raa’an valkosipulin makua. Oli nopea tehdä sauvasekoittimella sillä aikaa kuin pasta kypsyi.

Mausta tuli hyvä. Maistuu raikkaalta persiljalta, cheddarjuustolta ja vähän myös hernemäiseltä, mikä maku tulee maapähkinöistä. Maapähkinöiden sijaan voisi myös laittaa jotain muuta pähkinää/siementä mitä löytyy ja mistä tykkää. Oli mielestäni oikein hyvää pastan kanssa niin, että loput raastetuista cheddarjuustoista ripottelin vielä päälle. Alun perin ajattelinkin tehdä siitä päiväysvanhasta cheddarjuustosta juustopastaa, mutta tämä olikin kätevä tapa saada kulumaan samalla persiljatkin ilman tarvetta erikseen kypsentää kastiketta.

Persilja-cheddartahna (n. 2 annosta pasta-annokseen, voi halutessa tuplata)

15-20 g tuoreen persiljan lehtiä

50 g extra mature cheddar -juustoa, hienoksi raastettuna

25 g maapähkinöitä (voi korvata muilla pähkinöillä ja/tai siemenillä mistä tykkää)

3/4 dl öljyä (70 g)

(halutessa ½-1 valkosipulin kynttä)

suolaa maun mukaan (itse laitoin 3/4 maustemitallista)

(halutessa pippuria maun mukaan)

Soseuta kaikki ainekset (paitsi suola) keskenään sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Sekoita lopussa mukaan suolaa maun mukaan. Tarjoa esim. pastan kanssa, leivän päällä, salaatinkastikkeena tai muiden ruokien kastikkeena.

Persilja-cheddarpasta

keitettyä vaaleaa pastaa (esim. tagliatelle)

persilja-cheddartahnaa

pastan keitinvettä 1-2 rkl annos, jos on

päälle lisää raastettua cheddarjuustoa, jos on

Sekoita keskenään kuumaa pastaa, persilja-cheddartahnaa, ja vähän pastan keitinvettä, jos on. Tahnaa ja pastaa on hyvä olla sellaisessa suhteessa, että kaikki pastat kastuvat, mutta eivät ui. Sekoittamisen voi tehdä joko kattilassa tai lautasella. Annoksen päälle lautaselle sopii hyvin raastettu cheddarjuusto.

Persilja-cheddartahnaa lusikassa. Sauvasekoittimella ei tullut täysin sileää, mutta makua se ei haitannut. Ei ole myöskään yhtä paksua kuin pesto.

Munakas punakaali-parmesaanitäytteellä ja itsetehtyjä ruisleipäsiä

Aiemmalta päivältä oli jäänyt paahdettua punakaalia: https://ruokaideat.com/2019/09/30/spelttispagettia-pihvinjamien-ja-pannunhuuhdeliemien-kanssa-seka-paahdettua-punakaalia-ja-pakasteherneita/

Kokeilin sitten, miten se toimii munakan täytteenä. Jännitin, maistuisiko se siinä liian voimakkaalta. Ei maistunut. En itse asiassa huomannut munakkaassa punakaalin makua ollenkaan, vaan huomasin vain parmesaanin ja munakkaan omat maut (parmesaanista raastoin kuvanoton ja maistamisen jälkeen vielä loput munakkaan päälle niin, että parmesaania oli paljon.) Punakaalin mausta olinkin saanut jo edellisinä päivinä kylläkseni, joten oli ihan tervetullutta saada ne uppoamaan tällaisella tavalla, missä se maku ei töki.

Munakkaan paistoin samalla tavalla kuin pannulla paistettavat munakkaat yleensäkin. Sekoitin lasissa haarukalla 3 kananmunaa ja 1 maustemitallisen suolaa. Kuumensin paistinpannulla nokareen voita. Kun se oli ruskistunut ja juuri kun kuohunta loppunut, kaadoin sinne muna-suolaseoksen. Käänsin levyn pienimmälle ei-nollalle. Ripottelin päälle punakaalipalasia, ja kypsensin, kunnes päällinen näytti hyytyneeltä, miltä se itse asiassa näytti jo heti ripottelun jälkeen. Moni tykkää jättää munakkaan päältä kosteaksi, mutta itse tykkään mieluummin kiinteästä. Ripottelin vielä raastettua parmesaania päälle, käänsin munakkaan toisen puolen päälle ja liu’utin lautaselle. Lisäksi otin pakkasesta paahtimeen itsetehtyjä ruisleipäsiä, ja laitoin niiden päälle voita.

Paahdettua punakaalia juuri ripoteltuna kypsyvän munakkaan päälle. Tässä vaiheessa ajattelin vielä tekeväni avomunakkaan ja siksi ripottelin koko munakkaan alueelle, mutta lopussa päätin kuitenkin taittaa kahtia, jolloin olisi riittänyt, että täytteitä on vain puolikkaalla.

Ruisleipäset olivat tästä satsista: https://ruokaideat.com/2019/08/12/itsetehdyt-ruisleipaset/

Ruisleipäset maistuivat vielä paremmilta kuin muistin. Toki asiaan vaikuttaa myös se, että paahtaminen yleensä parastaa ruisleivän makua lisää. Paahtaminen ehkä vahvistaa rukiista makua, jonka lisäksi näissä leipäsissä maistan kivan hedelmäisen maun.

Punakaali toimi munakkaassa parmesaanin kanssa maun puolesta ihan ok siten, että punakaali ei nyt tuonut makuun mitään lisää, mutta ei myöskään pilannut mitään. Väri oli kuitenkin munakkaan sisällä vähän hurja. Punakaalista tuli munakkaaseen sinisiä laikkuja, aivan kuin olisi vesivärillä sotkettu. Liittyy varmaan jotenkin joihinkin pH-indikaattorijuttuihin.

Suolainen puuro voilla, kinkulla, juustolla ja rucolalla

Instagramissa tuli vastaan kuva suolaisesta puurosta. Kuvatekstissä kerrottiin, että voi laittaa päälle, mitä löytyy. Innostuin heti kokeilemaan.

Ensin tein kaurapuuron mikrossa. Sekoitin syvässä lautasessa 1 dl kaurahiutaleita, 2 dl vettä ja suolaa. Suolaa ripottelin selvästi enemmän kuin makeisiin puuroihin. Kuumensin mikrossa täydellä teholla 3 minuuttia. Sekoitin tasaiseksi. Laitoin pienen voisilmän päälle sulamaan. Revin käsin päälle kinkkua, Oltermanni-juuston loppuja ja rucolaa, ja söin.

Oli tosi hyvää! Innostuin tästä nyt täysillä. Tämä on mielestäni vähän niin kuin söisi risottoa, mutta aikaa ja vaivannäköä tarvitsi paljon vähemmän. 3 minuuttia mikrossa, täytteet päälle ja syömään. Tämä taitaa olla uusi suosikkipikaruokani. Voin syödä tätä niin aamiaiseksi kuin lounaaksikin. Lounaaksi tekisin vähän isomman määrän, eli yhteen annokseen ehkä jotain 1.5-2 dl kaurahiutaleita ja 3-4 dl vettä. Nesteenä voisi toki käyttää veden sijaan jotain makuja sisältävää lientäkin tai maitoa ja ehkä vähän kermaakin, mutta suolattu vesikin toimi tässä mielestäni hyvin. (Maitoa ja kermaa käyttäessä tosin on oltava korkeareunainen astia, jottei kuohu yli.) Omassani suolaa oli tosiaan sellainen määrä, että se maistuikin siinä.

Tässä suolaisessa puurossa ovat varmasti vaihtelumahdollisuudet rajattomat. Päälle voi kuulemma laittaa mitä löytyy, jos vain siitä tykkää. Hiutaleina voi luultavasti käyttää muutakin kuin vain kauraa. Maun puolesta voisin kuvitella sopivan ainakin riisi-, ohra-, tattari- ja neljän viljan hiutaleet. Olen nyt niin innostunut tästä, että varmasti kokeilen tätä eri jutuillakin… tai samallakin, kun se nyt maistui niin hyvin.

Spelttispagettia pihvinjämien ja pannunhuuhdeliemien kanssa sekä paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä

Tämä oli vähän tällainen jämienkeruuateria. Löysin kaapin perukoilta vajaan pussin spelttispagettia, jolla oli parasta ennen -päiväys mennyt yli kaksi vuotta sitten eli helmikuussa 2017:

Keitin sen kypsäksi. Sekoitin sen joukkoon pilkotut mikrossalämmitetyt pihvinjämät (naudan entrecote) ja pihvienpaistosta säästetyt mikrolämmitetyt pannunhuuhdeliemet. Kylkeen tuli mikrolämmitettyä edellispäivän paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä.

Spelttispagetin iäkkyydestä huolimatta maistui oikein hyvin. En ainakaan näin syötynä huomannut spagetissa mitään vikaa, ja lapsetkin söivät. Ruokamyrkytysbakteerit ja homeethan eivät edes elä kuivassa tuotteessa, mutta maku voi heikentyä, mitä en nyt tällä kertaa huomannut. Edellisestä spelttispagetin syömisestäni oli jo varmaan kaksi vuotta aikaa, joten en muista enää tarkalleen, miltä se silloin alun perin maistui.

Spelttispagetin olin joskus yli kaksi vuotta sitten ostanut, mutta oli jäänyt käyttämättä loppuun. Käyttämättömyys ei ainakaan johtunut siitä, että maistuisi pahalta. Täysjyväspagettien kategoriassa mielestäni täysjyväspelttispagetti on paremman makuista kuin täysjyvävehnäspagetti. Kumpikin mielestäni toimii lihaisten ja tomaattisten ruokien kanssa, mutta kummastakaan en niin välitä vaaleiden tuotteiden kanssa, kuten juustokastikkeet ja makaronilaatikko, joihin haluan pastan olevan ehdottomasti vaaleaa.

Punakaalipalaset oli paahdettu edellisenä päivänä 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperin päällä 40 minuuttia. Sitä ennen niiden päälle oli valeltu rasvaa ja suolaa. Olikin ehkä ensimmäinen kerta, kun söin kypsennettyä punakaalia. Aiemmin olen tehnyt siitä vain salaattia, joka ei silloin kummoisen makuista ollut.

Odotin kypsennetyn punakaalin maistuvan suurin piirtein samalta kuin kypsennetty valkokaali, mutta ei ollut sinne päinkään. Paahdettu punakaali maistui minun mielestäni aivan parsakaalilta. Oikeasti, jos olisin sokkona saanut sitä suuhuni, olisin voinut vaikka vannoa, että se on parsakaalia. Parsakaalinen maku sinänsä ei ole huono asia, mutta mieluiten sekoitan sitä isoon määrään miedomman makuisia makeampia kasviksia, kuten tässä tapauksessa pakasteherneet. Joka tapauksessa, jos valkokaaliin vertaa, paahdettu punakaali on mielestäni paljon parempaa kuin paahdettu valkokaali.