Suklaamukikakku mikrossa – nopea jälkiruoka yhdelle

Suklaamukikakkua ja ruokakermasta tehtyä vaniljakastiketta.

Aiempana päivänä tehtyä vaniljakastiketta ruokakermasta oli jäljellä, ja teki mieli tehdä sille suklaamukikakku kaveriksi. Tämä on kätevä ja nopea suklaaherkku, joka kypsennetään mukissa mikroaaltouunissa. Mukikakku on toki erilainen kuin perinteinen suklaakakku, mutta akuuttiin jälkiruokahimooni se toimii oikein hyvin silloin, kun sen kanssa voi syödä paljon vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa. Tämä maistui minulle tosi hyvin ruokakermasta tehdyn vaniljakastikkeen kanssa, kun laitoin vaniljakastiketta paljon ja lisäilin sitä aina vähän väliä.

Suklaamukikakku mikrossa (1 annos)
2 rkl voita
2 rkl kaakaojauhetta
3 rkl sokeria
1 maustemitta leivinjauhetta
1 kananmuna
2 rkl täysmaitoa
3 rkl vehnäjauhoja
Ota isoin mikronkestävä kuppisi mitä löytyy, jotta kuohuu yli mahdollisimman vähän. Laita varmuuden vuoksi kupin alle lautanen ottamaan kiinni mahdollisia ylikuohumisia.
Laita kuppiin voi. Sulata se mikrossa täydellä teholla. Sekoita voisulaan haarukalla reseptin seuraavat ainekset yksi kerrallaan reseptin mukaisessa järjestyksessä. Kuumenna mikrossa täydellä teholla ensin 1 minuutti. Jos ei ole kypsää, kuumenna täydellä teholla vielä toinenkin minuutti (minun mikrossani tämä kypsyi 2 minuutissa, alkuperäisessä ohjeessa 1 minuutissa). Jos ei vieläkään ole kypsää, kuumenna 30 sekunnin jaksoissa täydellä teholla, kunnes on kypsää.
Liu’uta veitsi mukin sisäreunoja pitkin ja kumoa mukikakku lautaselle. Nauti sen kanssa riittävä määrä vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.

Tämä resepti perustuu tähän Meillä kotona -sivuston ohjeeseen: https://www.meillakotona.fi/reseptit/mukikakku-mikrossa. En tykkää puolittaa munaa ja jättää puolikasta munaa lojumaan, joten käytän tähän kokonaisen munan. Maitoa lipsahti alun perin 2 rkl 1½ ruokalusikallisen sijaan, ja se osoittautuikin olevan hyvä niin. Olen testaillut muitakin suklaamukikakkuja, ja paremman makuisia ovat mielestäni olleet maitoa sisältävät kuin maitoa sisältämättömät. Koska alkuperäisen reseptin kuvassa ja kommenteissa kuohui yli, käytin isointa kuppia, jonka löysin, ja silloin ei kuohunut yli.

Olen aiemmin syönyt mukikakkuja suoraan kupista lusikalla, mutta nyt halusin kumota sen lautaselle, jotta on helpompi syödä sen kanssa reilusti vaniljakastiketta. Lisäksi lautasella jäähtyy nopeammin, kun taas mukissa pysyy kuumana kauemmin kuin jaksan odottaa.

Mukikakun pohja, joka lautaselle kipattuna tuli päällimmäiseksi, oli tosi ruman näköinen. Hienoilla illallisilla en siis tätä tarjoaisi. Mutta kun se on vain itselle ja sen kanssa saa syödä paljon hyvää vaniljakastiketta, tykkään tosi paljon. Toki tämä ei ole niitä sisältä kosteita suklaakakkuja, mutta vaniljakastikkeen kanssa silti hyvää tämäkin. Ilman mitään valkoista lisuketta pitäisin tätä tylsänä ja vähän liian kuivanakin, joten mielestäni tätä kannattaa tehdä vain, jos sen kanssa voi syödä reilusti vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.

Vaniljakastikkeella peitetty suklaamukikakku. Tämä vaniljakastikemäärä ei siis ollut riittävä, vaan lisäilin paljon syönnin aikana.

Jacky Makupalan tapainen suklaavanukas ruokakermasta

Eilen tein ruokakermasta vaniljakastiketta, jonka suutuntumasta tuli mieleeni Jacky Makupalat, joita tykkäsin syödä lapsena. Nyt teki mieli kokeilla, tuleeko samalla reseptillä itse tehty Jacky Makupala, jos lisään valmistusvaiheessa sopivat määrät kaakaojauhetta ja sokeria. Kyllä tuli! Maku ja suutuntuma ovat juuri sitä, miltä muistan Jacky Makupalan maistuvan ja tuntuvan. Edellisestä kerrasta, kun söin Jacky Makupalaa, on tosin jo pari vuosikymmentä aikaa, joten makumuisto ei ole tuore, mutta minulle tuli tästä kuitenkin vahva deja vu -tunne.

Kotitekoinen Jacky Makupala -tyylinen suklaavanukas ruokakermasta (3 pientä annosta – voi tuplata tai moninkertaistaa)
3 ½ dl ruokakermaa (350 g – voi olla UHT-ruokakermaa tai tavallista)
1 rkl Maizena-maissitärkkelystä (10.5 g)
1 rkl kaakaojauhetta (6 g – siis 100-prosenttista kaakaojauhetta, kuten Van Houten)
2 ⅓ rkl sokeria (28 g)
Sekoita kaikki ainekset kattilassa (esim. kierrevispilällä). Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen (tässä vaiheessa sekoittaminen kannattaa tehdä lastalla, jotta pohjalle jäävätkin sekoittuvat hyvin). Siirrä eri astiaan jäähtymään. Jäähdytä jääkaappikylmäksi, mieluiten peittämättä. Tarjoa jääkaappikylmänä. Ennen tarjoamista poista mahdollinen kuorettunut pinta.
Vinkki!
Ruokakermoja myydään monenlaisia. Tähän reseptiin ruokakerman on oltava maustamatonta. Maun vuoksi kannattaa valita sellainen ruokakerma, jossa ei ole lisättyä vettä. Itse käytin tähän Arlan UHT-ruokakermaa, jota olin ostanut alennuksella hävikkiruokakaupasta.

Tällä kertaa olin tyytyväinen tässä kaikkeen muuhun paitsi pintaan, josta tuli ruma. Jäähdytin annoskulhoissa, jolloin rumaa pintaa tuli suhteessa paljon. Seuraavalla kerralla jäähdyttäisin koko määrän yhdessä isossa astiassa, poistaisin kuorettuneen pinnan ja vasta sitten siirtäisin annoskulhoihin. Instagramissa sain myös hyvän vinkin, että pinta voisi pysyä samanlaisena kuin alla olevat osat, jos pintaan aivan kiinni laittaa jäähtymisen ajaksi kelmun ja poistaa kelmun vasta sitten, kun on jäähtynyt. En ole itse sellaista kokeillut, mutta kuulostaa toimivalta.

Käytin tähän muuten samaa reseptiä kuin eiliseen vaniljakastikkeeseen ruokakermasta, mutta katsoin sopivat kaakaojauheen ja sokerin määrät tästä Kotikokin suklaavanukas-reseptistä: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/97779/Suklaavanukas/ Suhteutin maissitärkkelyksen, kaakaojauheen ja sokerin määrät sille ruokakermamäärälle, mikä minulla nyt oli, eli 3 ½ dl. Vaniljatuotteet jätin pois, enkä niitä tähän kaivannut.

Ainekset sekoitettuna ennen kuumentamista.

Tätä en tekisi ensi kerralla: Siirsin annoskulhoihin jäähtymään. Parempi olisi jäähdyttää yhdessä isossa kulhossa.

Vaniljakastike ruokakermasta

Ruokakermasta tehtyä vaniljakastiketta ja hedelmäsalaattia.

Kaapissani oli vielä yksi litra Fiksuruoka.fi-kaupasta ostettua Arlan UHT-ruokakermaa, jolla oli parasta ennen 11.6. eli neljä päivää sitten. Haistelujen ja katselujen perusteella kyseinen ruokakerma oli vielä kunnossa, joten ajattelin käyttää sen pois. Nyt teki mieli kokeilla tehdä siitä ruokakermasta vaniljakastiketta. Onnistui hyvin, ja tästä tuli uusi suosikkitapani käyttää ruokakermaa. Tuli ihanan paksua, sopivan makeaa ja sopivan vaniljaista. Himona lusikoin vaniljakastiketta suuhuni ihan sellaisenaankin, vaikka hedelmäsalaattiakin olisi voinut ottaa lisää.

Vaniljakastike ruokakermasta
6 ½ dl ruokakermaa (650 g – voi olla UHT-ruokakermaa tai tavallista)
½ dl sokeria (43 g)
2 rkl Maizena-maissitärkkelystä (21 g)
1 rkl vaniljauutetta TAI 1 rkl vaniljasokeria TAI 3/4 tl vaniljajauhetta TAI 1 ½ vaniljatangon siemenet
Sekoita kattilassa ruokakerma, sokeri ja maissitärkkelys (esim. kierrevispilällä). Kuumennan kiehuvaksi koko ajan sekoittaen (sekoita mielellään lastalla, ettei kattilan pohjaan jää mitään ruskistumaan). Kiehahtamisen jälkeen siirrä kattila pois levyltä. Sekoita mukaan vaniljatuote. Kaada tarjoiluastiaan (esim. kastikekannu) ja siirrä jäähtymään. Jäähdytä vähintään kädenlämpöä viileämmäksi, mieluiten jääkaappikylmäksi. Tarjoa kylmänä.
Vinkki!
Ruokakermoja myydään monenlaisia. Tähän reseptiin ruokakerman on oltava maustamatonta. Maun vuoksi kannattaa valita sellainen ruokakerma, jossa ei ole lisättyä vettä.

Tällä kertaa jäähdytin tämän vaniljakastikkeen kaatamalla kastikekannuun ja siirtämällä jääkaappiin useaksi tunniksi. Kolmen tunnin jälkeen oli jäähtynyt kädenlämpöä viileämmäksi ja samalla paksuuntunut ihanaksi, joten silloin oli valmista tarjottavaksi.

En löytänyt googlaamalla reseptiä, jolla vaniljakastike tehtäisiin ruokakermasta, joten otin tavallisen vaniljakastikereseptin ja korvasin kaikki siinä olevat nesteet ruokakermalla, koska päiväysvanhana halusin saada sitä ruokakermaa kulumaan mahdollisimman paljon. Käytin tätä Kotilieden vaniljakastikereseptiä: https://kotiliesi.fi/resepti/vaniljakastike/ , jossa oli 6 dl maitoa, 1 dl kermaa ja 2 keltuaista. Korvasin ne kaikki 6 ½ desilitralla ruokakermaa, ja muiden ainesten määrät pidin ennallaan. Hyvää tuli näin. Suutuntuma muistuttaa Jacky makupaloja, joita söin innoissani lapsena.

Kattilassa sekoitetut ruokakerma, sokeri ja maissitärkkelys.

Vaniljauutteen sekoitus mukaan kierrevispilällä.

Tämä oli mielestäni hyvä tapa saada käytettyä pois ylimääräistä ruokakermaa, ja hyvältä maistui. Kuitenkin, jos tarvetta käyttää pois jotain tiettyä raaka-ainetta ei olisi ja voisin tehdä vaniljakastikkeen mistä tahansa aineksista mistä haluaisin eikä ylimääräiselle vaivannäölle olisi esteitä, tekisinkö silloin juuri ruokakermasta? Todennäköisesti en. Jos vaniljakastikkeen tekee sillä Kotilieden alkuperäisellä reseptillä täysmaidosta, kuohu- tai vispikermasta, kananmunan keltuaisista, sokerista, vaniljatuotteesta ja maissitärkkelyksestä, lopputuloksesta tulee selvästi umamisempi ja täyteläisempi kuin tästä ruokakermaversiosta. Kun vaniljakastiketta syö jonkin muun tuotteen kanssa, mahdollisen umamisuuden huomaan siitä, korostaako se vaniljakastike sen muun tuotteen makua niin, että kokonaisuudesta tulee enemmän kuin osiensa summa. Tässä ruokakermapohjaisessa vaniljakastikkeessa maistan olevan paljon enemmän umamia kuin esimerkiksi kasvipohjaisissa vaniljakastikkeissa (kaura-, soija- ja riisipohjaiset), mutta selvästi vähemmän umamia kuin kuohu- tai vispikermaa ja keltuaisia sisältävissä vaniljakastikkeissa. Vaniljakastikkeista kaikista eniten umamia on minun kokemusteni mukaan sellaisessa creme anglaise -vaniljakastikkeessa, jossa kaikki neste on kuohu- tai vispikermaa ja keltuaisia, ja paksuunnus tehdään keltuaisilla ilman lisättyjä tärkkelystuotteita. Kuitenkin mielestäni kaikista helpoin tapa saada jälkiruualle jotain valkoista umamiboostia on vatkata vaahdoksi kuohu- tai vispikermaa, maustaa se 1 ruokalusikallisella sokeria per desilitra kermaa sekä vaniljatuotteella. Pitkään säilyvistä helppokäyttöisistä tuotteita saman asian ajaa kotitekoinen vaniljajäätelö, jossa kaikki neste on kuohu- tai vispikermaa ja keltuaisia.

Silti, tällekin ruokakermasta tehdylle vaniljakastikkeelle on paikkansa. Tämä on kätevä, kun tähän ei tarvita muita valkoisia nestemäisiä tuotteita kuin ruokakerma, joka voi olla pitkän säilyvyyden tuote. Tulen tehneeksi tätä varmasti uudelleenkin tilanteissa, joissa on tarvetta käyttää pois ylimääräistä ruokakermaa, tai jos haluan tehdä maitopohjaista vaniljakastiketta paksumpaa, eikä kuohu- tai vispikermaa satu olemaan. Silloin kun kaupassa ei ole käyty eikä tuoreita maitotuotteita ole, UHT-ruokakermasta tulee mielestäni parempaa vaniljakastiketta kuin UHT-maidosta ja UHT-vispikermasta, koska UHT-maidossa on oma kyllästyttävä makunsa, jollaista en huomaa UHT-kermoissa.

Päivitys 24.6.2020: Tämä vaniljakastike on tosi hyvää suklaamukikakun kanssa.

Punaherukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Pakastimessa oli paljon viime vuonna pakastettuja punaherukoita ja jääkaapista oli mehut loppu, joten teki mieli keittää pakastepunaherukat mehuksi. Mehu onkin suosikkitapani käyttää punaherukat eli punaviinimarjat: silloin saa siivilöityä huonon makuiset ja huonon suutuntumaiset osat pois sekä laimennettua ja makeutettua mehun sopivan makuiseksi. Olen tehnyt mehua punaherukoista sekä kylmäpuristamalla että keittämällä, ja todennut keittämällä tulevan paljon parempaa. Kylmäpuristaessa punaherukoista tulee esille kitkeriä ja jopa metallisia makuja, kun taas keittäminen tuo punaherukoista esille hienoja aromaattisia ja raikkaita makuja. Keitetty punaherukkamehu kuuluu mielestäni ehdottomasti niihin mehuihin, mitä kannattaa tehdä, jos aineksia on. Punaherukkamehun teen keittämällä samalla tavalla riippumatta siitä, olivatko marjat pakastemarjoja vai tuoreita. Keitän mehun punaherukoista samalla tavalla kuin muistakin marjoista: Laitan marjat kattilaan, peitän kylmällä vedellä, kiehautan, keitän 10 minuuttia, siivilöin. Lähiaikoina kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut laimennan ja makeutan sopivaksi hyvissä ajoin, jotta maut ehtivät tasaantua, kun taas kuumana juotavat mehut voin laimentaa ja makeuttaa vasta juuri ennen käyttöäkin.

Punaherukkamehu keittämällä
punaherukoita (pakastettuja tai tuoreita)
vettä
Laita punaherukat riittävän isoon kattilaan, jossa on paljon tilaa kuohumiselle. Punaherukoista ei tarvitse perata ensin pois oksia tai muita punaherukkapensaan roskia. Jos punaherukat ovat pakastettuja, ne on parasta laittaa kattilaan jäisinä ja peittää heti kylmällä vedellä, koska silloin maku säilyy parhaiten.
Lisää kattilaan kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kun veden laskemisen on lopettanut, pakastemarjat voivat nousta pintaan, mutta se ei haittaa.
Kiehauta. Muodostuvaa vaahtoa voi nostaa lusikalla pois, mutta se ei ole välttämätöntä. Kun on kiehahtanut, keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia.
Ota sopivan kokoinen tiheä siivilä ja sen alle riittävän kokoinen kattila mehun valumista varten. Jos haluaa täysin kirkasta mehua, voi vuorata siivilän harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä. Kaada marjat mehuineen siivilään. Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi alla olevaan kattilaan. Jos mehusta haluaa kirkasta, marjoja ei kannata tässä vaiheessa painella. On hyvä antaa mehun valua rauhassa noin puoli tuntia, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu.
Siivilän läpi valunut mehu on punaherukkamehutiivistettä. Punaherukkamehutiivisteen laimennan yleensä suhteessa 1:6, eli 1 osa punaherukkamehutiivistettä ja 6 osaa vettä. Sopivaksi laimennettuun mehuun sekoitan sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua, eli 100 grammaa (noin 1 1/5 dl) per litra. Kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut laimennan ja makeutan valmiiksi kannuun, ja annan mehun tasaantua jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mieluiten yön yli.
Punaherukkamehutiivistettä voi säilyttää joko jääkaapissa tai pakastimessa. Jos haluaa säilyttää pitkään (viikkoja tai yli) ja haluaa mehun säilyvän saman vahvuisena ja saman makuisena, suosittelen pakastamaan mehut tiivisteinä pienehköissä pakastusrasioissa tai -pulloissa. Punaherukka on hapan marja, joten punaherukoista tehty mehu voi säilyä jääkaapissa tiiviisti suljetussa puhtaassa astiassa homehtumatta kuukausiakin, mutta maku yleensä kuukausien jääkaappisäilytyksen aikana voimistuu ja raikkaus voi kadota. Jos haluaa säilyttää pitkään jääkaapissa, silloin kannattaa kuoria pois kaikki vaahdot, mitä muodostuu.

Tässä näkyy, minkä väristä tuli punaherukkamehutiivisteestä.

Punaherukkamehua heti laimentamisen ja makeuttamisen jälkeen.

Nakki-riisivuoka keitetystä riisistä, nakeista ja ruokakermasta

Eilen syötiin savukirjolohifileetä ja riisiä voin kanssa. Riisiä keitettiin silloin iso määrä, joten iso määrä keitettyä riisiä oli jääkaapissani vielä tänäänkin. Jääkaapissani oli myös paketti nakkeja. Kaapissani taas oli 1 litran purkki Arlan UHT-ruokakermaa, joka oli ostettu alennuksella kaupasta Fiksuruoka.fi. UHT-ruokakerman parasta ennen -päiväys oli mennyt 3 päivää sitten, eli 11.6. Avasin sen, haistelin ja vähän kaadoinkin siitä nähdäkseni, onko se vielä käyttökelpoinen. Aistieni perusteella se vaikutti olevan vielä kunnossa, joten ajattelin käyttää sen pois. Kokeilin sitten yhdistää ne riisin jämät, nakit ja sen ruokakerman samaan uuniruokaan. Sen rakenteesta ja suutuntumasta tuli onnistunut, mutta maku kaipaa vielä hiomista. Riisi turposi ruokakermassa niin paljon, että alussa sopivalta näyttänyt nakkien ja riisin suhde muuttuikin sellaiseksi, että riisiä oli turhan paljon suhteessa nakkien määrään. Seuraavalla kerralla käyttäisin tähän ruokaan suhteessa enemmän nakkeja, ja maun vahvistukseksi lisäisin jatkossa myös liemitiivistettä esimerkiksi 2 lihaliemikuution verran. Alla kaksi versiota: ensimmäinen, miten tein tällä kertaa ja toinen, miten tekisin seuraavalla kerralla.

Nakki-riisivuoka, miedon makuinen nakkien säästelyversio
280 g nakkeja
1 kg keitettyä riisiä (punnittu kypsänä, raakana n. 330 grammaa eli noin 3 3/4 dl)
9 dl ruokakermaa + 1 3/4 tl suolaa
Voitele iso uunivuoka (3-4 litran vetoinen). Pilko nakit. Sekoita uunivuoassa pilkotut nakit ja kypsä riisi. Sekoita keskenään ruokakerma ja suola. Kaada riisien ja nakkien päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnassa on väriä, eikä enää näy juoksevaa kermaa (noin 1 tunti). Anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Ylimääräiset voi pakastaa.
Nakki-riisivuoka, ehdotus parannelluksi versioksi (reseptin voi puolittaa tarvittaessa)
500 g nakkeja
1 kg keitettyä riisiä (punnittu kypsänä, raakana n. 330 grammaa eli noin 3 3/4 dl)
9-10 dl ruokakermaa
2 lihaliemikuutiota (tai lihafondia tai muuta liemitiivistettä sellainen määrä, että vastaa 1 litra lihalientä ja 2 tl suolaa)
(halutessa juustoraastetta pinnalle ja/tai sekaan)
Voitele iso uunivuoka (3-4 litran vetoinen). Pilko nakit, mieluiten ohuiksi. Sekoita voidellussa uunivuoassa pilkotut nakit ja kypsä riisi (sekoita mukaan halutessa myös juustoraastetta). Sekoita keskenään ruokakerma ja liemitiivisteet (murenna kuutiot, jos käytät niitä). Kaada ruokakermaseos riisien ja nakkien päälle. (Halutessa ripottele päälle juustoraastetta.)
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä ja enää ei näy juoksevaa kermaa (noin 1 tunti). Uunista ottamisen jälkeen anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Ylimääräiset voi pakastaa.

Tästä näkyy, että nakkeja saisi olla enemmänkin kuin nyt käytetyt 280 g kiloa kypsää riisiä kohden.

Ylimääräiset nakki-riisivuoat laitoin pakkaseen. Tällä kertaa pakastin annokset irtopaloina näin: Laitoin leikkuulaudan päälle ison pakastuspussin. Leikkasin kiinteäksi jäähtyneestä nakki-riisivuoasta paloja. Siirsin palat varovasti pakastuspussiin niin, että palat eivät koske toisiinsa. Suljin pussin pussinsulkijalla. Siirsin pakastuspussin leikkuulautoineen pakastimeen suorassa niin, että palat eivät valu koskemaan toisiinsa. Tarvitsin vielä toisenkin pakastuspussin, joten otin toisenkin leikkuulaudan, sen päälle toisen pakastuspussin, sinne siirsin varovasti nakki-riisivuoan paloja, pussinsulkijalla kiinni. Siirsin pakastuspussin leikkuulautoineen pakastimeen sen edellisen pakastuspussin päälle. Huomenna sitten, kun ovat pakastuneet, voin ottaa leikkuulaudat pois pakastimesta, jos tarvitsen niitä muuhun. Ennen jäätymistä leikkuulaudat ovat kätevästi apuna siihen, että pakastuspussit pysyvät suorassa pakastumisen aikana, eivätkä palat valu ja jäädy toisiinsa kiinni. Irtonaisiksi pakastuneita paloja on sitten myöhemmin kätevä sulattaa sen verran, kuin kerralla tarvitsee, ilman tarvetta sulattaa koko hommaa kerralla.