Kikherne limonello – somen hittipasta, joka on ihan ok

Instagramissa tuli vastaan kikherne limonellon resepti, jonka on sanottu olevan somehitti, ja jota on tituleerattu myös nimillä somepasta ja pandemiapasta. Reseptin on kirjoittanut Nata Salmela blogissaan WTD (White Trash Disease). Tässä linkki: https://wtd.fi/kikherne-limonello/

Tämän sitruunaisen kikhernepastan raaka-aineet ovat pasta, kikherneet (tölkistä), sitruuna, hunaja, turkkilainen jogurtti, soijakastike, kurkuma, inkivääri ja voi. Tarjoiluun suositellaan ohjeessa parmesaania ja tuoretta korianteria, joista jälkimmäistä minulla ei ollut, mutta muuten menin ohjeen mukaan.

Tämä pasta herätti mielenkiintoni, koska se näytti sisältävän suurin piirtein kaikkea, mitä ruualta haluan: hiilareita, makeutta, raikkautta, umamia, suolaa ja rasvaa. Lisäksi se oli nopea tehdä. Kaiken kukkuraksi minulla oli kaikki tarvittavat ainekset jo muutenkin kotona, vaikka kaupassa ei ole käyty 12 päivään.

Tältä kikhernelimonello näytti ennen parmesaanin lisäämistä.

Plussaa siitä, että kikherneet eivät maistu tässä ruuassa kitkeriltä. Monissa ruuissa kikherneet maistuvat minun suussani kitkeriltä, mutta tässä ruuassa kikherneet maistuvat mielestäni sisältä neutraaleilta ja pinnasta siltä, miltä tämän ruuan kastike maistuu. Kikherneiden kitkerän maun olen huomannut tulevan esille usein ohuissa kastikkeissa/keitoissa/liemissä, mutta tämän pastan kastike oli paksua turkkilaisen jogurtin ansiosta.

Yllätyin siitä, että tässä ruuassa lapsetkin söivät kikherneitä, eli eivät väistelleet niitä, eivätkä valittaneet niistä. Lapset söivät annoksensa muutenkin reippaasti valittamatta tai viivyttelemättä, vaikka tämän ruuan makumaailma ei ole heille tuttu. He tosiaan eivät tästä ruuasta valittaneet, mutta eivät myöskään kehuneet, eivätkä myöskään pyytäneet tekemään tätä toistekin.

Minun suussani tämä ruoka maistuu hunajalta, sitruunalta ja joltain itämaiselta ruualta. Ei siis missään nimessä mautonta. Kurkuman piti tulla tähän ruokaan vain keltaisen värin takia, mutta tällä ohjeen mukaisella määrällä (½ rkl per 2 annosta) maistan kurkuman maun tässä selvästi. Pastaruuassa pidän kurkuman makua aika odottamattomana makuna, mutta onhan se keltainen väri kieltämättä hieno.

Kokonaisuutena sanoisin tämän ruuan olevan minun suussani tasoa ”ihan ok”. Kyllä sitä syö, mutta en ainakaan tällaisena jää kaipaamaan. Minun makuuni kaipaisin enemmän umamia, makeutta ja rasvaa. Vaikka hunajan ominaismaun tässä maistankin, se hunajamaku maistuu tässä ilman makeutta. Sitruuna, turkkilainen jogurtti ja kurkuma ovat tässä ruuassa niin isossa roolissa, että ne vievät hunajan makeuskokemuksen pois, ainakin minun suussani. Niinpä omaan makuuni tämä ruoka toimisi todennäköisesti paremmin ilman turkkilaista jogurttia ja kurkumaa. Soijakastiketta laittaisin enemmän, ja pastan paistaisin säästelemättömässä määrässä öljyä. Silloin tämä ruoka olisi jo hyvin lähellä suosikkireseptiäni nuudeliwokille sekä tätä paistetun spagetin reseptiä. Väri olisi toki paljon tylsempi ilman kurkumaa, eikä kikhernekään häikäise värillään, mutta värikkäillä kasviksilla ja/tai yrteillä voisi hoitaa värihomman kuntoon.

Parmesaani tämän annoksen päällä ei mielestäni jotenkin sopinut yhteen tämän ruuan sisältämien itämaisten makujen kanssa. Parmesaani ei myöskään toiminut tälle pastalle umamibuustina samalla tavalla kuin pastoille yleensä. Luulen tämän johtuvan siitä, että parmesaani ei sulanut tämän pastan päälle. Tämä pasta siis ei ollut höyryävän kuumaa siksi, koska tähän pastaan lopussa sekoitettiin turkkilaista jogurttia, eikä sen jälkeen saanut enää kypsentää, jottei jogurtin rakenne mene rikki.

Tähän reseptiin meni nyt ainoa kikhernepurkki, mikä minulla oli. Tämän ruuan innoittamana laitoin lisää kikherneitä ostoslistaan. Kikherneiden yhdistäminen pastaan on jotain, mitä en olisi itse keksinyt, joten kiitokset siitä. Olen avoin kikherneiden ja pastan yhdistämiselle jatkossakin, joskin juuri omille makuhermoille täydellisen tavan löytäminen ei välttämättä tapahdu hetkessä.

Tämän ruuan makumaailma tuo mieleeni jonkin kookosmaitoa sisältävän kanakastikkeen, jota syödään riisin kanssa. Sellaiseenkin olisi vielä kaapeissa aineksia käymättä kaupassa, joten voi olla, että innostun tekemään sellaista lähipäivinä.

Kukkakaalicurrya, riisiä ja paistettuja kikherneitä

Toissapäivänä tein kukkakaalista ja tomaatista kukkakaalicurryn ja keitin lisukkeeksi basmatiriisiä: https://ruokaideat.com/2019/07/28/kukkakaalicurry-ja-riisia/

Silloin paistoin lisäksi pilkottuja maapähkinöitä. Tällä kertaa halusin kokeilla maapähkinöiden sijaan rapeaksi paistettuja kikherneitä säilykekikherneistä. Aiemmin olen itsekeittämiäni pakastettuja kikherneitä paistanut pannulla rapeiksi, ja ne ovat olleet hyviä. Itseasiassa rapeaksipaistettu muoto onkin ollut ainoa muoto, jossa ne itsekeittämäni kikherneet ovat minun mielestäni olleet hyviä.

En ole viitsinyt keittää enempää kikherneitä itse, kun kerran ne ovat olleet hyvänmakuisia vain rapeiksipaistettuina. Hommasin sitten kokeeksi tölkin säilykekikherneitä ja koitin paistaa ne rapeiksi.

Säilykekikherneet hyppivät ja pomppivat pannullani paistettaessa ympäri keittiötä, kunnes tajusin laittaa kannen päälle. Paistoin aika runsaassa öljyssä niitä niin kauan, että näyttivät valmiilta. Sen jälkeen sekoitin niihin suolaa ja sokeria.

Kesken paistamisen maistelin niitä pannulta poishypänneitä kikherneitä, kun kerran nälkäinen jo olin. Hämmästyin, kuinka ne olivat maukkaita! Itsekeittämiini verrattuna ne olivat ainakin sata kertaa parempia! Itsekeittämäni ovat ilman rapeutusta olleet tympeän kitkerähkön makuisia ja kuivan jauhoisen suutuntumaisia. Nämä säilykekikherneet olivatkin suutuntumaltaan meheviä ja maultaan muistuttivat hyvinhautunutta hernekeittoa hyvällä tavalla. Olin maistavani näissä säilykekikherneissä jopa umamiakin, mitä en ole koskaan itsekeitetyissä kikherneissä vähäisessäkään määrin huomannut.

Itsekeittäessäni olen varmasti jotain tehnyt kikherneiden kanssa väärin, kun kerran ero on niin dramaattinen. Jos jaksan, voin ehkä perehtyä asian saloihin tarkemmin. Yhdessä kikhernepurkissa on vain kertasyöntiin sopiva määrä, joten kuivattuina ostaminen olisi käytännöllisempää kuin suuren määrän tölkkejä kaupasta kantaminen.

Näistä säilykekikherneistä ei tullut rapeita yhtä helposti kuin itsekeitetyistä. Silloin kuin ulkonäöltään olivat saman näköisiä kuin paistetut itsekeitetyt kikherneet rapeina ovat, ei ollutkaan rapeaa. Mutta se ei haitannut yhtään, koska maku oli niin paljon parempi kuin itsekeitetyillä kikherneillä rapeutettuina.

Tämä itse ateria eli basmatiriisiä, kukkakaalicurrya ja paistettuja kikherneitä oli minulle nyt todella nautinnollinen. Itse kukkakaalicurryn maku oli elänyt edellisestä päivästä sen verran, että nyt siinä maistui muutkin mausteet kuin vain se korianterinsiemen, joka siinä tuoreeltaan oli se huomattavin maku. Nyt kuvailisin makua enemmän sellaiseksi, mitä miellän intialaisten ravintoloiden ruokien maun olleen. Hyvän makuista oli kyllä sekä tuoreeltaan että seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä, mutta selvästi eri makuista.

Paistetut kikherneet olivat tämän ruuan päällä syötynä mielestäni paremman makuisia kuin ne paistetut maapähkinäpalaset, joita tuoreeltaan tämän ruuan kanssa söin. Molemmat hyviä, mutta kikherneet veivät nyt tässä voiton. Taidan alkaa ostaa säilykekikherneitä useamminkin.

Tuoreeltaan laitoin tämän ruuan päälle myös tuoretta minttua, ja se sopi siihen, mutta toisella kerralla en enää jaksanut. En ehkä joka päivä kuitenkaan välitä sitä tuoretta minttua syödä, vaikka se hyvää onkin. Toimi hyvin sekä ilman tuoretta minttua että sen kanssa.

Tämä ruoka on ehdottomasti sellainen, mitä haluan tehdä toistekin. Kukkakaali tällä tavalla valmistettuna maistui mukavan neutraalilta, ja tämä kotitekoinen currymausteseos toi tähän ruokaan todella hyvän maun, erityisesti yhdistettynä basmatiriisin makuun. Maukkaat paistetut kikherneet kruunasivat tämän ruuan oikein kivasti. JES!