Avainsana: kotimaiset kasvikset

Kurpitsa-halloumipasta ja paahdetut kurpitsa- ja halloumikuutiot

Tuli vastaan blogin Jotain maukasta kiinnostava kurpitsa-halloumipasta: http://www.jotainmaukasta.fi/2019/08/25/kurpitsa-halloumipasta/

Minulla jää usein kiintoisat uudet reseptit testaamatta siksi, koska minulla ei ole niihin aineksia. Tässä oli nyt kerrankin sellainen, mihin katsoin minulla olevan ainekset. Kesken tekemisen tosin huomasin, että alkuperäisessä reseptissä luki myskikurpitsa, mutta minun kurpitsani oli patty pan, mutta päätin vain silti jatkaa ja korvata vain myskikurpitsan suoraan patty pan kurpitsalla.

Ja kylläpä olen tyytyväinen että jatkoin ja tein loppuun asti! Tästä tuli tosi hyvää. En vieläkään käsitä, miten näin yksinkertainen voi olla näin hyvää. Patty pan kurpitsat maistuivat makeahkoilta ja pehmeiltä. Vähän niinkuin kesäkurpitsalta, mutta vähemmän vihannesmaiselta ja selvästi makeammalta. Patty pan kurpitsan, suolaisen halloumin ja neutraalin pastan maut sopivat tosi hyvin yhteen, ja nälkäkin lähti hyvin.

Tästä sain nyt useammankin idean, mitä kokeilla jatkossa. Ensinnäkin, tuo että samalla uunipellillä paahdetaan kasvis- ja halloumikuutioita, on aivan huippu idea. En olisi itse sitä keksinyt. Olen yleensä paistanut halloumit pannulla, mutta uunipaahdettuna niiden mausta tuli tiiviimpi, paahteisempi ja vähemmän rasvapintainen. Jatkossa voisin kokeilla paahtaa muitakin makeahkoja kasviksia halloumikuutioiden kanssa samalla pellillä. Nyt ensimmäisenä tulee mieleen makeahkoista kasviksista ainakin porkkana, punajuuri, palsternakka ja bataatti. Syntyvä kasvis-halloumisekoitus sopisi varmasti paitsi pastan kanssa, mutta myös esimerkiksi risoton kanssa, perunoiden ja kastikkeen kanssa tai vaikkapa tortillan välissä. Tai voisi tehdä myös sellaisen herkkuruuan, jossa olisi yksinkertaisesti peruna- ja halloumikuutioita paahdettuna samalla pellillä, jolloin olisi paikallaan lisukkeeksi raikas salaatti. Joka tapauksessa, nämä uunipaahdetut halloumikuutiot ovat nyt sellainen juttu, mistä tosissaan innostuin! Miksi en ole ennen niitä löytänyt?

Uunissa paahdettaessa halloumikuutiot tarttuivat toisiinsa ja niihin kurpitsapaloihin, joihin ne koskevat, mutta makua se ei haitannut. Jos pellillä olisi vähemmän tavaraa kerralla niin, että niiden ei tarvitsisi koskea toisiinsa, eivät varmaan tarttuisi kiinni toisiinsa. Toisaalta taas pidän ajatuksesta tehdä pellillä maksimimäärän ruokaa kerralla, joten ehkä kuitenkin jatkossakin tekisin näin täydellä pellillä huolimatta siitä, että toisiinsa tarttumista tapahtuu.

Uunissa paahdetut kurpitsa- ja halloumikuutiot

700 gramman painoinen keltainen tai oranssi kurpitsa, joka voi olla ainakin patty pan tai myskikurpitsa (vihreää kesäkurpitsaa en käyttäisi tähän, koska se ei ole yhtä makea)

2 pakettia halloumia (alkuperäisessä ohjeessa ei ollut paketin kokoa, mutta minulla ne olivat 250 gramman paketteja)

½ dl oliiviöljyä tai muuta öljyä mitä sattuu olemaan (oliiviöljyn omaa makua en erota lopputuloksesta)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pilko kurpitsa (jos myskikurpitsa, kuori se ensin) ja halloumit kuutioiksi. Levitä ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele öljyä päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes halloumipaloissa on väriä ja kurpitsapalat ovat pehmeitä. (Minulla kesti siinä 45 minuuttia.)

Kurpitsa-halloumipasta (4 annosta)

pellillinen paahdettuja kurpitsa- ja halloumikuutioita ylläolevan ohjeen mukaan

400 g vaaleaa tagliatellepastaa tai spagettia

Keitä pasta kypsäksi. (Itse keitän pastat mieluiten sellaisessa vedessä, jossa on 1% merisuolaa eli tälle määrälle pastaa kiehautan 2 litraa vettä, sekoitan siihen 20 grammaa merisuolaa, sitten lisään pastat ja keitän ohjeen mukaisen ajan.)

Valuta kypsä pasta. Sekoita siihen pelliltä kurpitsa- ja halloumipalat ja öljyt, jos niitä pellillä vielä on. (Minun tapauksessani niitä ei nyt ollut jäljellä, mutta jollain muulla kerralla voisi ollakin.) Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa (itse en kokenut tarpeelliseksi.)

Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän voisi lisätä myös yrttejä kuten salviaa tai timjamia pastan joukkoon, tai kurpitsapaloihin ennen uunia valkosipulia ja/tai mustapippuria, mutta minulle tämä oli nyt niin hyvää näinkin, että en osannut muuta tähän kaivata.

  • Patty pan kurpitsa, joka tähän ruokaan meni.
  • Halloumipaketit, jotka tähän ruokaan meni.
  • Kurpitsa- ja halloumikuutiot ennen uunia.
  • Kurpitsa- ja halloumikuutiot oltuaan 200-asteisessa uunissa 45 minuuttia.
  • Valmis kurpitsa-halloumipasta.

Kurpitsasta otin talteen siemenet:

Koitin paahtaa ne pannulla rapeiksi. Ei tullut rapeita, vaan olivat sisältä pehmeitä vielä silloinkin, kun pinnat ehtivät palaa. Laitoin kuitenkin suolaa päälle ja söin ne pois. Ne maistuivat kurpitsalta, hedelmäiseltä ja auringonkukansiemenmäiseltä. Seuraavalla kerralla voisin ehkä laittaa nekin paahtumaan samalle uunipellille kurpitsapalojen kanssa, josko ne silloin ehtisivät rapeutua mukavan rouskuviksi.

Riisinuudelia, grillikanaa wokkikastikkeella ja höylättyjä vihanneksia nopeasti ilman hellaa

Hyppää reseptiin

Eilen tein kanasalaattia, johon tuli valmista grillattua broileria: https://ruokaideat.com/2019/08/02/kanasalaattia-ja-patonkia/

Grillibroileria oli vielä jäljellä. Kun kerran se oli jo kypsää, en viitsinyt alkaa hellaa käyttää lisäkkeitäkään varten, vaan päätin kokeilla riisinuudeleita ja kylmää wokkikastiketta. Riisinuudeleita ei pakkauksen mukaan tarvitse keittää, vaan vain seisottaa kiehautetussa vedessä 4 minuuttia ja sitten huuhdella kylmällä vedellä siivilässä:

Pakkauksessa jostakin syystä on ruotsiksi tarkempi ohje kuin suomeksi, mutta ei se mitään. Ohjeessa neuvotaan keittämään 2 litraa vettä ja lisäämään siihen nuudelit, mikä ilmeisesti tarkoitti koko paketillista nuudelia. Halusin keittää vedet vedenkeittimellä, mutta vedenkeittimeeni ei mahdu kahta litraa vettä, vaan vain 1.7 litraa. Päätin sitten keittää litran vettä ja käyttää siihen puoli paketillista nuudelia. Tästä tuli nuudelia noin kaksi annosta.

Kiehautin siis veden vedenkeittimellä, ja sillä aikaa laitoin puoli paketillista nuudelia kahden litran kattilaan. Kaadoin kiehuvat vedet päälle, laitoin kannen päälle ja jätin 4 minuutiksi pehmenemään. Sitten kaadoin nuudelit siivilään, huuhtelin kylmän veden alla ja annoin ylimääräisten vesien valua pois.

Veden kiehumista ja nuudelin valmistumista odotellessani höyläsin kesäkurpitsaa ja porkkanaa juustohöylällä. Minulla on kaksi juustohöylää, joista toisella tulee ehkä normaalipaksuista höylättyä ja toisella ohuempaa. Käytin tähän sitä, jolla tulee ohuempaa, koska halusin kasvikset nyt superohuina. Kesäkurpitsat oli helppo höylätä ohuiksi pyöreiksi viipaleiksi. Porkkanatkin ensin yritin höylätä pyöreiksi ohuiksi viipaleiksi, mutta se ei ollutkaan helppoa ja kätevää, joten siirryin höyläämään pitkiä ohuita viipaleita. Tällaiset ohuiksihöylätyt olisivat olleet sopivia nopeastikypsyviä wokkiinkin, mutta ei huvittanut nyt alkaa hellan levyä kuumentamaan, kun ei ollut pakko.

Kastikkeen tein samalla tavalla kuin wokkityylisiäkin ruokia varten minulla on tapana tehdä. En enää muista, mistä olen alkuperäisen ohjeen katsonut, koska olen jo vuosia tehnyt tämän wokkikastikkeen ulkomuistista. Joku suomenkielinen sivusto se joka tapauksessa oli. Olisikohan ehkä ollut Kotimaiset kasvikset ry:n sivusto? En ole varma, koska siitä on jo niin kauan. No kuitenkin, näin se menee: 2 rkl soijakastiketta, 1 rkl viinietikkaa ja 1 rkl sokeria sekoitetaan kupissa haarukalla. Wok-ruuissa lisään kyseisen kastikkeen vasta lopussa, sekoitan ja kuumennan. Tämänpäiväisessä ruuassa vain valelin tätä kastiketta kypsien kanapalojen päälle sen verran, että kanapalat näyttivät mukavan kosteilta. Loput kastikkeen siirsin jääkaappiin myöhempää käyttöä varten. Koska kaikki sen ainekset sellaisenaan säilyvät jääkaapissa ikuisuuden, olettaisin tämän kastikkeenkin säilyvän yhtä lailla ikuisuuden, kunnes tulee käytettyä pois.

Tuo 2rkl+1rkl+1rkl-satsini on se määrä, minkä normaalisti teen ja käytän ehkä noin 4 annoksen wokkiin. Tällä kertaa kuitenkin soijakastiketta oli pullossa jäljellä 3 rkl, enkä halunnut jättää vain yhtä ruokalusikkallista pyörimään isossa pullossa jääkaappiin, joten tein tällä kertaa wokkikastiketta 1.5-kertaisen annoksen. Eli 3 rkl soijakastiketta, 1½ rkl viinietikkaa ja 1½ rkl sokeria. Ohjeeseen kuitenkin kirjoitan tuon 2rkl+1rkl+1rkl-satsin, koska sen enempää tähän ohjeeseen ei tarvita, ja koen 2+1+1-ohjeen helpompana muistaa.

Wokkia tehdessäni lisään joskus myös mausteita, jos siltä tuntuu. Wokkiin tyypillisiä käyttämiäni mausteita ovat tuore tai (10% suolaliuokseen) säilötty inkivääri, tuore valkosipuli ja tuore tai (10% suolaliuokseen) säilötty chili. Joskus saatan laittaa myös chilihiutaleita tai mustapippuria. Viinietikan joskus korvaan sitruunamehulla, jos on. Välillä taas laitan viinietikan sijaan kotitekoista tai kaupasta ostettua siideriä tai viiniä, jos on. Viinietikan voi korvata myös etikoituneella kombuchalla, jota minulla on lähes aina. Sokerin joskus korvaan fariinisokerilla tai muulla tummalla sokerilla, joskus hunajalla ja joskus taas siirapilla. Tälläkin kertaa olisin korvannut sokerin hunajalla, mutta hunajapurkissa näytti olevan niin vähän jäljellä, että en jaksanut alkaa kaapimaan, joten koin helpoimmaksi vain käyttää sokeria. Ideana tässä kastikkeessa joka tapauksessa minun mielestäni on, että siinä on sopivassa suhteessa umamia, makeutta ja happoa ja minun makuuni vielä niin päin, että makeus-happosuhde on selvästi makean puolella.

Wokkiruokia olen eniten tehnyt tapana käyttää tähteitä. Yleensä wokkiruokaa tulee tehtyä, jos jotain lihaa on enemmän kuin viitsii lihan itsensä makuisena syödä. Tyypillisin sellainen liha meidän taloudessamme on ollut 2-3 kilon pakkauksissa tarjouksena myytävä porsaan kassler, jonka olen käyttänyt wokkiin vasta sitten, kun iso lihaköntsä on ensin kypsennetty ylikypsäksi ja osa ehkä pakastettukin pikkupaloina. Porsaan ulkofileetäkin on välillä ollut tarjouksessa sen verran isona kimpaleena, että sen omaan makuun ehtii kyllästyä – silloinkin wokiksi tekeminen on ollut pelastus.

Broileria käytän wokkeihin enää silloin, kun minulla on kokonaisena kypsennetyn broilerin tähteitä. Raaoista broilerin suikaleista tehdystä wokista ei minun kokemukseni mukaan tule yhtä maukasta kuin kokonaisena kypsennetyn broilerin tähteistä. Vielä kokeilematon wokkiraaka-aine, joka minua kiinnostaisi kokeilla, on kananmuna. Uskon, että se voisi toimia, mutta en voi olla varma ennen kuin kokeilen.

Mutta takaisin tämänpäiväiseen ruokaan. Pidemmittä puheitta kirjoitan tähän ylös koko ohjeen, koska haluan ehdottomasti syödä samaa uudestaankin:

Riisinuudelia, grillibroileria wokkikastikkeella ja höylättyjä vihanneksia (n. 2 aikuisen annosta)

Ainekset joita tarvitaan:

riisinuudelia ½ paketillista eli 125 grammaa + 1 litra kiehautettua vettä

valmista grillattua broileria

kesäkurpitsaa

porkkanaa

öljyä

Kastike:

2 rkl soijakastiketta

1 rkl viinietikkaa

1 rkl sokeria

Riisinuudeleita varten kiehauta vedenkeittimessä yksi litra vettä. Laita kahden litran kattilaan puolet 250 gramman riisinuudelipaketin sisällöstä ja kaada kiehuva vesi päälle. Laita kansi päälle, ja jätä siihen neljäksi minuutiksi (4 min). Neljän minuutin jälkeen kaada nuudelit siivilään ja huuhtele nopeasti kylmän veden alla. Laita siivilä takaisin sen kattilan päälle, ja anna ylimääräisten vesien valua siihen.

Höylää kesäkurpitsa ja kuorittu porkkana juustohöylällä ohuiksi. Sekoita haarukalla kupissa kastikkeen ainekset. Irrota grillibroilerista lihoja sen verran, kuin tällä aterialla tarvitaan. Valele lihapalojen päälle kastiketta sen verran, että lihapalat näyttävät mukavan kosteilta. Lautasella valuttele vielä öljyä lihapalojen ja nuudelin päälle.

Tavallisiin vehnästä tehtyihin nuudeleihin verrattuna voin muuten sanoa näistä riisinuudeleista, että rakenne ja suutuntuma ovat jonkin verran erilaiset. Tämä riisinuudeli on ehkä jonkin verran kumisen tuntuista, ja veitsi ei joka kerralla saanut katkaistua nuudeleita. Maun sanoisin olevan riisimäinen/neutraali. Kumisuus ei kuitenkaan minua suussa haitannut, ja kyllä aion syödä näitä toistekin.

Toinen nopea hellaton tärkkelyslisäke, jota harkitsin tekeväni tämän kypsän broilerin lisäkkeeksi, on couscous. Sekin on kätevä, kun siihenkin voi vedenkeittimellä kiehauttaa veden, sekoittaa kiehautetun veden couscousiin ja jättää turpoamaan kuudeksi minuutiksi. Sen jälkeen couscous on jo kätevästi valmis syötäväksi, ja haarukalla voi sekoittaa irtonaiseksi, jos nyt jaksaa.

Kuitenkin couscousilla on mielestäni selvästi kuivempi suutuntuma kuin näillä riisinuudeleilla, joten couscousin kanssa olisin halunnut paksumman kastikkeen. Mielessäni kävi kokeilla tehdä minttupestoa, koska siihen olisi ollut ainekset, eli tuoretta minttua (pihalta, jossa sitä nyt kesällä kasvaa hyvin), parmesaania/pecorinoa, pähkinää/siementä (jona tällä kertaa olisin käyttänyt maapähkinää, kun sitä nyt on paljon ja se nyt on sellaisenaan tylsin), oliiviöljyä ja valkosipulia. Idea kana-couscous-minttupesto-ateriasta jäi kuitenkin tällä kertaa taka-alalle, koska sain idean tästä riisinuudeli-kana-wokkikastike-ateriasta, ja se alkoi houkutella enemmän. Tämänkertaisesta ateriasta nautin todella paljon, mutta varmasti joskus vielä kokeilen sitä minttupesto+couscous-ateriaakin sellaisena kertana, kun ei huvita käyttää hellaa.

Hellattomista kypsän kanan ympärille rakentuvista aterioista minun makuuni ovat myös tortillat ja tacot valmiskuorista, mutta niitä minulla ei tällä kertaa sattunut olemaan. Kanalla täytetyt sämpylät/patongit/voileivät ovat myös kivoja ja hellattomia, jos leipäpuoli ja kana ovat valmiina. Tällä kertaa ei kuitenkaan tehnyt sellaisia mieli, vaan juuri tätä nuudeliateriaa – ja todella hyvin kyllä maistui, WAU! <3

Päivitys 4.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Söin tätä samaa päivälliseksi tänäänkin. Kun kerran kaikki olivat jo kypsiä, en lämmittänyt mitään mitenkään. Riisinuudeli toimi hyvin kylmänäkin. Porkkanaa en jaksanut tällä kertaa höylätä, mutta höyläsin kesäkurpitsaa. Tällä kertaa laitoin sitä kastiketta kesäkurpitsankin päälle toisin kuin eilen. Toimi hyvin. Koko ateria edelleen tosi hyvää. Tässä kuva: