Mummo Ankan omenapiirakka

Omia omenoita oli vielä jäljellä, joten koitettiin tehdä niistä amerikkalainen omenapiirakka Mummo Ankan tapaan. Ohje oli täältä: https://www.kodinkuvalehti.fi/reseptit/makea-leivonta/mummo-ankan-omenapiirakka

Tämä piirakka tuli tehtyä muuten ohjeen mukaan, mutta paistettiin pitempään jotta tulisi väriäkin pintaan, ja hillosokerin sijaan käytettiin tavallista sokeria. Hillosokeri oli nyt loppu, ja tiesin näiden omien omppujen hilloutuvan hyvin ilmankin lisättyä pektiiniä. Lopputuloksesta tuli oikein onnistunut, eikä siinä hillosokeria kaivattu.

Tämä omenapiirakka oli mielestäni aivan täydellinen. Mielenkiintoni amerikkalaistyylistä omenapiirakkaa kohtaan oli herännyt siitä, kun lasteni My Little Pony -kirjoissa hehkutettiin (amerikkalaisen) omenapiirakan olevan täydellinen yhdistelmä rapeaa kuorta ja pehmeää sosetta. Sitä tämä todella oli! Ihanan makuinen rapea kuori kätki sisälleen makeaa omenasosetta, jossa oli toffeista makua. Oli täydellistä kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa, mutta hyvää myös sellaisenaan. Se sopi paloina pakastettavaksi, oli hyvää sekä lämpimänä, kylmänä, että pakastimesta mikrolämmitettynä. Tämä on uusi suosikkiomenapiirakkani. Näin mittavan omenasadon vuotena on kiitettävää myös, että tähän saa uppoamaan peräti kilon omenoita yhteen piirakkavuokaan.

Mummo Ankan omenapiirakka
Pohja:
4½ dl vehnäjauhoja (290 g)
1 sokeria (85 g)
1/4 tl suolaa
150 g voita
½ dl vettä (50 g)
Täyte:
1 kg omenoita (happamia tai minkälaisia sattuu olemaan)
1 3/4 dl hillosokeria tai tavallista sokeria (150 g)
1 tl kanelia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja (20 g)
2 rkl voita (60 g)
Sekoita kulhossa kuivat aineet. Leikkaa voi sekaan pieniksi paloiksi. Nypi seos sormin tasaiseksi. Lisää kylmä vesi, sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri kelmuun, siirrä jääkaappiin odottamaan täytteen valmistamista.
Kuori omenat. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi. Sekoita keskenään sokeri, kaneli, suola ja jauhot. Sekoita seos ja omenaviipaleet keskenään.
Jaa taikina kahteen osaan. Ota halkaisijaltaan noin 23-24 cm piirakkavuoka, ja painele sen pohjalle ja reunoille puolet taikinasta. Kauli toinen pala kanneksi.
Nosta omenaviipaleseos vuoan keskelle keoksi. Vuole päälle voita.
Voitele reunat vedellä. Laita kaulittu taikinapala piiraan kanneksi. Nipistele reunat sormin kiinni. Sivele piiraan pinta vedellä. Ripottele sokeria päälle. Pistele haarukalla pintaan reikiä höyryn poistumista varten.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla 15 minuuttia. Laske lämpö 175 asteeseen. Paista vielä noin 45 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut väriä. Voidaan syödä lämpimänä tai kylmänä. On hyvää sekä tuoreeltaan että seuraavana päivänä. Sopii myös pakastettavaksi. Lisäkkeeksi sopii hyvin kermavaahto, vaniljajäätelö tai vaniljakastike.

Sivuhuomautuksena muuten: söin tämän kanssa kermavaahtoa kuohukermasta, jonka parasta ennen oli 7 päivää aiemmin. En huomannut kyseisessä kermassa mitään vikaa.

Kuivatut omenat

Kokeilin omenoiden kuivaamista tavallisessa uunissa. Aiemmin olen kuivannut omenoita kiertoilmauunissa 50 asteessa kiertoilma päällä luukku auki yhden vuorokauden, jolloin on tullut hyviä rapeita uuniomenan makuisia kuivattuja omenaviipaleita.

Nyt tavallisen uunin kanssa mittailin uunini eri tasoille tulevia lämpötiloja infrapunalämpömittarilla, ja säädöllä 50 astetta todellinen keskitasolle tuleva lämpö oli 50-65 astetta, mikä on liian korkea lämpötila loppuun asti kuivaamiselle. Kuitenkin halusin kuivattuihin omenoihin uuniomenan maun, joten kypsensin kutakin kolmesta omenaviipalepellistä 50 asteessa keskitasolla puoli tuntia, jolloin ne olivat käpristyneet. Kaikki kolme peltiä kuivasin loppuun yhtä aikaa 30-asteisessa uunissani (lamppu päällä) luukku raollaan kaksi vuorokautta. Lopputuloksena näissäkin oli uuniomenan maku, mutta suutuntuma ei ollut rapea niin kuin muistan kiertoilmauunilla tulleen. Kuitenkin nämäkin olivat silti hyvän makuisia, ja tulevat kyllä ajan mittaan syödiksi. Niitä voin syödä sellaisenaan, tai käyttää esimerkiksi kotitekoisen myslin raaka-aineena.

Omenoita leivinpaperoiduilla uunipelleillä ennen kuivausta.

Omena-aroniasmoothie

Tällaista on tullut tehtyä usein viime aikoina. Minulla sattuu nyt olemaan paljon sekä aroniamehua että omenoita oman pihan sadoista, joten tämä on ollut kätevä tapa saada molempia kulumaan. Soseutan vain sauvasekoittimella keskenään kuorittuja omenapaloja ja juomavahvuiseksi laimennettua ja makeutettua aroniamehua. Olennaista on, että omenoita ei saa olla liikaa, koska liialliset omenahiput tuntuvat mielestäni epämiellyttävältä suussa.

Sopivassa suhteessa tämä on mielestäni oikein mukavaa juotavaa. Omenan ja aroniamehun maut sopivat hyvin yhteen. Lisäksi aroniamehun väri kätevästi peittää omenan mahdolliset tuntumat. Tätä tarkoitusta varten myös pakastin kuorittuja omenaviipaleita.

Kyseisestä marja-aroniamehusatsista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/31/marja-aroniamehu-oman-pihan-marja-aronioista/

Omenamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Meillä on tällä hetkellä enemmän omenoita kuin mitä ehditään sellaisenaan syödä. Olin juuri keittänyt omenahilloa, joten ajattelin samoilla kattilan, leikkuulaudan ja leikkuuveitsen sotkemisilla keittää samalla omenamehuakin. Keitin omenamehun tutulla periaatteella:

Keitetty omenamehu
omenoita
vettä
sokeria
Pese omenat tarvittaessa. Pilko omenat kuorineen, poista siemenkodat ja kannat. Laita omenapalat kattilaan. Lisää kylmää vettä niin paljon, että omenapalat peittyvät. Omenapalat nousevat yleensä pintaan, jolloin jos päällimmäiset ovat kuitenkin kastuneet, vettä on todennäköisesti tarpeeksi.
Kiehauta. Keitä n. 10 minuuttia, tai kunnes omenapalat ovat pehmeitä. (Minulla ehti nyt kiehua 15 minuuttia, jolloin ehtivät jo hajota, mikä ei ole tarpeellista.)
Siivilöi. Vaahdonkin voi kuoria pois, jos haluaa. Pitkässä säilytyksessä vaahto voi nopeuttaa homehtumista.
Laimenna ja makeuta makusi mukaan. Itse en keitettyä omenamehua laimenna ollenkaan, mutta lisään sokeria 10 grammaa per 100 grammaa juomavahvuista mehua, eli saman sokerimäärän kuin muihinkin itsetehtyihin mehuihin.

Olen keittänyt omenamehua usein silloin, kun minulla on liikaa omenoita kerralla. Yleensä olen keittänyt 10 minuuttia, mikä on ollut sopivasti, mutta tulipa nyt testattua, että 15 minuutissa omenat ovat jo hajoavia.

Mehuksi keittäminen on mielestäni yksi parhaita tapoja saada paljon omenoita kulumaan kerralla. Keitetty omenamehu ei ole mielestäni riittoisaa, koska sitä ei tarvitse laimentaa niin kuin monia happamista marjoita tehtyjä mehuja. Keitetyt omenamehut maistuvat minun mielestäni aina uuniomenoilta, enkä lopputuloksen mausta erota, millaisia siihen käytetyt omenat alun perin olivat: raakoja, happamia, kypsiä, makeita – kaikista mielestäni on tullut saman makuista uuniomenan makuista hyvää makeaa mehua.

Keitetyn omenamehun väri riippuu ennen kaikkea kuorten väristä. Omenamehuun valikoin yleensä sellaisia omenoita, joissa on punaisuutta kuorissa, koska tykkään saada omenamehuun punertavaa sävyä. Täysin punaistakin omenamehua olen joskus saanut tehtyä, kun mukaan on päässyt muutama tummanpunakuorinen omena.

Linkkejä muihin blogikirjoituksiini, joissa olen tehnyt itse mehua:

Päivitys 3.10.2019:

Keitin uuden satsin omenamehua. Tällä kertaa mukaan tuli yksi punajuuren värinen omena:

Kyseinen omena on mielestäni sellaisenaan syötäväksi aivan liian hapan eli syömäkelvoton, ja lienee tarkoitettu siiderinvalmistukseen.

Alla olevista kuvista näkyy, minkä väristä mehua tuli, kun mukana oli yksi punajuuren värinen omena.

Päivitys 13.10.2019:

Keitetty omenamehu omenoista, joita ei ole valikoitu värin perusteella.

Päivitys 11.11.2019:

Keitetty omenamehu omenoista, joita ei ole valikoitu värin perusteella. Osa tähän käytetyistä omenoista oli jo vähän tummunut.

Omenahillo oman pihan omenoista ja viiliä omenahillon kanssa

Päätin keittää osan omista omenoista hilloksi. Käytin tätä Dan Sukkerin reseptiä: https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/omppuhillo-oman-maun-mukaan.aspx

Muutin reseptiä sen verran, että tuplasin sen, en viitsinyt paloitella pieniksi, ja siten keitin pitempään. Näin tein:

Omenahillo
2 kg kuorittuja ja paloiteltuja omenoita ilman siemenkotia ja kantoja (painoivat kokonaisina n. 4 kg)
1 kg hillosokeria
1 sitruunan mehu
2 dl vettä
Laita kattilaan vesi, sitruunamehu ja omenapalat. Kiehauta. Keitä 15 minuuttia, tai kunnes omenat ovat pehmeitä (alkuperäisessä ohjeessa 5-10 min pieneksi paloitelluille omenoille). Soseuta sauvasekoittimella.
Sekoita mukaan hillosokeri. Kiehauta. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia välillä sekoittaen. (Kuori vaahto pinnalta, jos on – minulla ei ollut.) Kaada hillo kuumiin puhtaisiin purkkeihin, sulje hyvin, säilytä viileässä.
Vinkki:
Hillosokerilla tehdyn omenahillon on tarkoitus säilyä homehtumatta. Omenahillon tekeminen onnistuu rakenteen puolesta myös tavallisella sokerilla, mutta silloin omenahillon pintaan voi pitkässä säilytyksessä tulla hometta (toisaalta, meillä on jääkaapissa myös vuosia vanhoja tavallisella sokerilla tehtyjä omenahilloja, jotka ovat vielä säilyneet). Vanhoissa suomalaisissa keittokirjoissa (kuten Kotiruoka v. 1908) homehtunut hillo neuvotaan käsittelemään näin: Kuori hillo pinnalta pois huolellisesti. Kiehauta hillo uudelleen. Siirrä hillo kuumiin puhtaisiin purkkeihin. Pintahomeen ehkäisemiseksi Kotiruoka-kirjassa neuvotaan peittämään hillon pinta konjakkiin kastetulla pergamenttipaperilla, tai peittämään hillo parafiiniöljyllä. Nykyaikana helposti saatavista tuotteista saman asian ajaa esimerkiksi kookosöljy: sen kun sulattaa ja kaataa hillon pinnalle, kookosöljy kovettuu ilmatiiviiksi kerrokseksi, joka ehkäisee homehtumisen. Maun puolesta paras vaihtoehto tähän on mielestäni mausta ja hajusta puhdistettu neitsytkookosöljy (ei extra virgin, jossa maut ovat tallella). Munkinpaistorasvana myytävä kokonaan kovetettu kookosrasva taas ei ole suosikkivalintani tähän, koska se kovettuu jääkaappilämpötilassa sellaiseksi tiiliskiveksi, jota on todella vaikea saada pinnasta pois. Mutta kovettamaton kookosöljy kovettuu jääkaappilämpötilassa sellaiseksi, mistä veitsi menee läpi, joten se on poistettavissa.

Kattilassa vesi, sitruunamehu ja paloitellut omenat.

Testasin tätä omenahilloa heti tuoreeltaan viilin kanssa. Oli hyvää <3