Yksinkertainen broilerikeitto

Jääkaapissani oli vielä jäljellä ankkalientä, jonka olin keittänyt uuniankasta jääneistä luista viisi päivää sitten. Nyt oli aika käyttää ja/tai kiehauttaa se uudelleen. Tuli sitten mieleeni tehdä siitä broilerikeitto. Se osoittautui hyväksi ideaksi, sillä broilerikeitosta tuli todella hyvää. Keitosta tuli mukavan umamisen makuinen, ja broilerinsuikaleet tässä umamisessa liemessä maistuivat enemmän kanalta kuin kana itse. Mausta erotin selvästi, että broilerisuikale oli nimenomaan paistisuikaletta eikä fileesuikaletta, joiden makueroa en ihan joka yhteydessä huomaa, mutta tällaisessa umamisessa yhteydessä, jossa ei ole mukana peittäviä makuja, huomaan makueron heti ja vielä niin päin, että paistisuikaleen maku on paljon parempi.

Alla resepti, jolla tein tämän broilerikeiton tällä kertaa. Katsoin vähän ainesosien suhteita aiemmasta postauksestani Kanakeitto grillatun broilerin jämistä.

Yksinkertainen broilerikeitto

1½ litraa hyvää umamipitoista lientä (voi olla esim. kanalientä tai kasvislientä)

250 g broilerin paistisuikaleita + n. 1 rkl voita paistamiseen

1-1½ dl riisiä (1½ desilitralla riisin määrä keitossa on suuri – jos ei tykkää isosta määrästä riisiä keitossa, ei kannata 1½ litraan laittaa 1 desilitraa enempää riisiä)

2 porkkanaa

suolaa maun mukaan (nyt meni 2 tl)

Kuori ja pilko porkkanat. Kiehauta liemi. Sekoita siihen riisi ja porkkanat. Madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle, laita kansi päälle ja jätä kypsymään 15 minuutiksi.

Sillä aikaa ruskista broilerin paistisuikaleet voissa (tai muussa rasvassa). Siirrä ruskistetut broilerisuikaleet kattilaan muiden ainesten sekaan. Älä pese vielä paistinpannua, vaan lisää pannuun vähän kylmää vettä, kiehauta se vesi ja kaada se vesi keittoon, koska osa ruskistetun broilerin mausta on siinä. Sekoita keitto tasaiseksi ainesten lisäämisen jälkeen.

Kun riisit ovat kypsyneet 15 minuuttia (tai pakkauksessa annettu riisin keittämisaika), siirrä keitto pois levyltä. Anna olla vielä 5 minuuttia. Lisää suolaa maun mukaan.

Lautasellani lisäsin keiton pinnalle vielä tuoretta persiljaa, jota nyt sattui olemaan. Tykkäsin kuitenkin enemmän tällä kertaa tästä keitosta ilman persiljaa. Liemen umamisuus vahvisti persiljan maun aika voimakkaaksi, enkä niin voimakasta persiljan makua nyt kaivannut.

Tämän helpon ja aika nopean keiton lisukkeeksi tein neljän viljan ryynirieskan.

Jauhelihakeitto

Tekaisin jauhelihakeittoa porukalle ruuaksi. Yritin tehdä sen sellaiseksi, että se maistuu vauvasta vaariin, joten tein sen näin:

Jauhelihakeitto

10 perunaa

1½ litraa lihalientä

1 laakerinlehti

400 g sika-nautajauhelihaa

1 sipuli (meni lisäksi ihan pieni määrä viipaloidun punasipulin loppuja, jotka olivat jääneet edellispäivän lämppäreiden teosta)

200 g porkkanaa (voi myös korvata osan muilla juureksilla kuten lanttu, palsternakka, selleri tai pakastekeittojuurespussi, jos tykkää)

suolaa maun mukaan (liemeni oli suolatonta, joten laitoin tähän suolaa 4 tl, joka oli hyvin varovasti, ettei ole kenellekään syöjistä liian suolainen)

Tarjolle lisäsuolaa + tuoretta persiljaa (jota kasvoi vielä pihalla)

Kuori perunat. Pilko ne pieniksi kuutioiksi (helpottaa lasten pienellä lusikalla syömistä, kun samaan pikkulusikkaan mahtuu muutakin kerralla kuin vain perunaa). Laita perunat kattilaan ja lisää päälle kylmä liemi ja laakerinlehti. Kiehauta, madalla lämpöä ja keitä kannen alla kypsiksi.

Kiehumista odotellessa kuori ja pilko porkkanat. Lisää ne liemeen sitten, kun kaikki porkkanat on pilkottu. Perunoiden ja porkkanoiden kypsymistä odotellessa silppua sipuli niin hienoksi kuin pystyt, ettei lapsilla mene koko ruoka-aika näkyvien sipulipalojen poisnyppimiseen.

Ruskista jauheliha voissa (tai muussa rasvassa tai ilman). Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen läpikuultavaksi. Sekoita jauhelihaseos rasvoineen keiton joukkoon. Anna hautua, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Maista suolaisuus sopivaksi.

Jauhelihakeittoa kattilassa.

Itse näen perunaa sisältävissä keitoissa olennaisena sen, että laitan perunat kylmään veteen, en kuumaan. Koen, että perunan maku ja suutuntumat ovat paremmat, jos ne aloittaa kylmästä eikä kuumasta vedestä. 3-vuotias lapseni on jossain vaiheessa tullut siihen käsitykseen, että hän ei tykkää perunoista, mutta tätä keittoa maistaessaan hän totesi yllättyneenä: ”äiti, peruna ei ole pahaa, se on hyvää!”

Tätä keittoa riitti mukavasti kolmeksi päiväksi ilman, että ehdin kyllästyä. Sen kanssa syötävät leivät tosin vaihdoin joka kerta.