Marja-aroniamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Hyppää reseptiin: Marja-aroniamehu eli aroniamehu kattilassa

Pihaltani kerättiin kaksi kiloa marja-aronioita:

En tykkää syödä niitä sellaisenaan, joten päätin kokeilla keittää ne mehuksi. Keitin ne mehuksi samalla tavalla kuin marjamehut yleensäkin: marjat kattilaan, peitetään kylmällä vedellä, kiehautetaan, keitetään 10-15 minuuttia kovalla lämmöllä, siivilöidään, laimennetaan sopivaksi ja makeutetaan.

Keittämisen aikana oli nyt marjamehuksi aika erikoiset tuoksut ilmassa. Tuoksui yllättäen siltä niin kuin keittäisin punajuuria tai härkäpapuja. Keittämisen aikana marja-aronioiden värikin muuttui punajuurien väriseksi, kun alun perin ne olivat mustia.

Marja-aronioita kattilassa peitettynä kylmällä vedellä.

Maistoin ensin laimentamatonta marja-aroniamehua. Maistui siltä samalta huonolta maulta, joka marja-aronioissa sellaisenaankin on. Sitten kokeilin laimennettuna. Laitoin kuppiin 20 grammaa laimentamatonta marja-aroniamehua, 200 grammaa kuumaa vettä vedenkeittimestä ja 20 grammaa sokeria, ja sekoitin. Maistuikin hyvältä! Maistui hyvältä marjamehulta. Vähän niin kuin mustaherukkamehulta ja vähän niin kuin variksenmarjamehulta. Siinä ei ollut ollenkaan niitä pahoja makuja, joita marja-aroniassa sellaisenaan on, eikä sitä vihannesmaisuutta, joka ilmaan jäi leijailemaan.

Vahvaa marja-aroniamehua kupin pohjalla.

Mehuksi keittäminen oli selvästikin hyvä idea. Ainakin kuumana mehuna marja-aroniamehu toimi hyvin. Huomenna varmaan kokeilen kylmänä.

Marja-aroniamehu
marja-aronioita sen verran kuin on (ei tarvitse perata oksia pois ensin)
vettä sen verran että marja-aroniat peittyvät
keittämisen jälkeen vettä laimennukseen ja sokeria makeutukseen
Laita marja-aroniat sellaiseen kattilaan (tai useampaan kattilaan), johon ne mahtuvat hyvin ja kattilaan jää paljon myös kuohumisvaraa. Laske marjojen päälle kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Siivilöi tiheän siivilän läpi (siivilän voi vuorata harsokankaalla, jos haluaa vielä tarkemman ja hitaamman siivilöinnin). (Siivilöinnin jälkeen voi myös kiehauttaa uudelleen ja kuoria vaahdot, jos haluaa ne pois.)
Laimentamattoman mehun voi laittaa kannelliseen purkkiin ja säilyttää jääkaapissa (tai pakastaa pakastusrasioissa tai -pulloissa). Osan tai kaiken voi myös laimentaa ja makeuttaa kannuun tai pulloon juomavalmiiksi mehuksi. Kuumalle mehulle sopiva laimennussuhde minulla oli 1:10 ja sopiva sokerimäärä 10 grammaa per 100 grammaa sopivan vahvuista mehua. Kylmälle mehulle sopivaksi laimennussuhteeksi osoittautui 1:4, eli yksi osa mehua ja 4 osaa vettä, joihin sekoitetaan sokeria 10 grammaa per 100 grammaa sopivaksilaimennettua mehua. Kylmänä juotavan mehun on hyvä antaa tasaantua laimennuksen ja makeutuksen jälkeen jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mutta mieluummin yön yli tai vuorokauden.
Samalla tavalla keitän mehua ilman mehumaijaa muistakin marjoista, mitä sattuu olemaan. Laimennussuhde riippuu marjan hapokkuudesta, mutta sokeria laitan kaikkiin marjamehuihin 10 grammaa per 100 grammaa sopivan vahvuista mehua.

Marja-aroniamehu on laimentamattomana niin hapanta, että odotan sen säilyvän jääkaapissa, kunnes se tulee käytetyksi loppuun. Kaadoin laimentamattomat marja-aroniamehut kahteen eri kannelliseen lasipurkkiin. Isomman purkin tiivistin varmuuden vuoksi kaatamalla sulatettua kookosöljyä mehun pinnalle, jolloin kookosöljy kovettuu jääkaapissa mehun pinnalle tehden mehusta ilmatiiviin pilaantumattoman. Luulen kuitenkin, että vahvahappoinen marja-aroniamehu säilyisi homehtumatta ilmankin, kun kerran vähemmän hapan puolukkasurvoskin on säilynyt jääkaapissani kuukausia pilaantumatta. Laitoin kuitenkin kookosöljykerroksen päälle ihan vain varmuuden vuoksi, kun se oli niin pieni vaiva.

Päivitys 8.12.2019:

Nyt on juotu loppuun tämän syksyn aroniamehut. Purkissa luki tekopäivä 31.8.2019. Mehu oli jääkaapissa koko sen ajan. Ei ehtinyt pilaantua tuossa ajassa. Isommassa, viimeisenä käytetyssä purkissa oli kookosöljykerros päällä ehkä puolet tuosta ajasta. Purkin pohjimmaisissa mehuissa näkyi olevan paksua hyytelöitynyttä sakkaa mukana, joten pohjimmaiset mehut kaadoin siivilän läpi. Tästä aroniamehusatsista jäi sellainen fiilis, että ehdottomasti kannattaa tehdä aroniamehua taas ensi vuonnakin. Olen tätä juodessani tullut siihen tulokseen, että se mehu, jonka makua tämän aroniamehun maku muistuttaa, on varmaan variksenmarjamehu. Maku muistuttaa mielestäni myös jossain määrin mustaherukkamehua.

Päivitys 15.9.2020:

Tein tänäkin vuonna aroniamehua. Tuli hyvää tälläkin kertaa. Kylmänä hyvä sekoitussuhde vaikuttaa olevan sama kuin viime vuonna, eli 1 osaa mehutiivistettä + 4 osaa vettä + 100 g sokeria per 1 litra laimennettua mehua. Tällä kertaa pakastin ylimääräiset mehutiivisteet pakastusrasioissa.

Mehua sekalaisista puutarhamarjoista

Jääkaapissani oli sekalaisia puutarhamarjoja, joiden syömiseen oli jo kyllästytty. Samassa kulhossa oli vihreitä karviaisia, mustaherukoita, punaherukoita ja kirsikoita. Tuli sitten mieleeni keittää ne sekamehuksi. Keitin samalla tavalla kuin muutkin mehut: Marjat kattilaan, ja kylmää vettä päälle niin, että peittyy. Kiehautetaan, ja keitetään kovalla lämmöllä 10-15 min, kunnes marjat ovat pehmeitä. Siivilöidään tiheän siivilän läpi toiseen kattilaan. Siivilään jääneitä marjoja ei kannata painella, koska silloin mehusta tulee sumuisemman näköistä. Siivilään jääneet marjat heitän surutta biojätteeseen, vaikka yleensä ruokahävikkiä vältänkin. Koen, että ne marjat ovat tässä vaiheessa jo parhaansa antaneet, eikä kukaan hyödy siitä, että väkisin yrittäisi syödä kaikki marjojen (ikävän makuiset ja suutuntumaiset) parhaan mehunsa jo antaneet kuoret ja siemenet.

Maistoin tätä mehua ensin laimentamattomana ja makeuttamattomana. Se maistui enimmäkseen mustaherukkamehulta. Laimensin sitten tämän mehun vedellä sellaiseksi, että se silmämääräisesti näyttää hyvän mustaherukkamehun väriseltä eli sellaiselta tummanpunaiselta kuin näkyy ylempänä olevassa kuvassa. Punnitsin laimennetun mehun, ja lisäsin sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua, sekoitin, ja siirsin jääkaappiin tasoittumaan. Seuraavana päivänä join tätä mehua, ja se oli oikein hyvää. Päällimmäinen maku oli edelleen mustaherukkamehun maku, mutta taustalla oli jotain miellyttävää aromikkuutta, jonka uskon tulevan karviaisista. Lapsi sanoi maistuvan vähän vadelmalta. Vadelmamehussakin on tiettyä aromikkuutta, joten ehkä lapsi tarkoitti sitä.

Yleisohjeeni keitetylle mehulle:

Keitetty mehu ilman mehumaijaa
marjoja, omenoita, kirsikoita tai raparperia
vettä niin, että marjat/omenat/kirsikat/raparperi peittyy ja tarvittaessa vielä lisää vettä valmiin mehun laimennukseen
sokeria maun mukaan tai 10 grammaa per 100 grammaa sopivan vahvuista mehua
Jos käytät omenoita tai raparperia, pilko ne paloiksi. Omenoita ei tarvitse kuoria, mutta siemenkodat kannattaa ottaa pois, koska siemenistä voi tulla mehuun kitkerä maku. Punakuorisista omenoista tulee kaunista punaista väriä keitettyyn mehuun.
Marjoja ei tarvitse perata, koska mehu siivilöidään joka tapauksessa. Marjojen lehdistä voi tulla mehuun yrttistä makua, mutta sitä ei yleensä huomaa, jos lehtien osuus kokonaisuudessa on vähäinen. Kirsikoiden kiviä ja varsia ei tarvitse poistaa, mutta kivien murskaaminen/jauhaminen kuulemma antaa huonon maun.
Laita kattilaan marjat ja/tai omena-/kirsikka-/raparperipalat. Lisää kylmää vettä niin, että ne peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10-15 min, kunnes keitettävät ovat pehmeitä. Kaada mehu tiheän siivilän läpi toiseen kattilaan painelematta siivilään jääviä sattumia. Siivilän voi myös vuorata puhtaalla harsokankaalla, jos haluaa estää pienimpienkin sattumien pääsemisen mehuun.
Maista mehua. Tarvittaessa laimenna vedellä makusi mukaiseksi juotavaksi, ja sokeroi makusi mukaan. Itse lisään sopivan vahvuiseen mehuun 10 grammaa sokeria per 100 grammaa mehua. Omenoista ja/tai mustikoista keitetty mehu on mielestäni sopivanvahvuista ilman laimentamista, mutta mitä happamampi raaka-aine, sitä enemmän yleensä laimennan. Mustaherukkamehun yleensä laimennan tummanpunaiseksi ja happamista punaisista marjoista tehdyn mehun haalean punaiseksi, eli vaaleammaksi kuin mitä ne happamat marjat alunperin itse olivat.
Jos/kun lisäät mehuun sokeria ja/tai vettä, siirrä jääkaappiin tasoittumaan vähintään muutamaksi tunniksi, mutta mieluummin anna tasoittua yön yli. Yleensä vastasekoitettuna mehu maistuu siltä, että suuhun tulisi vuorotellen hapanta mehua, paljasta vettä ja sokeria, mutta yön yli jääkaapissa tekeytymisen jälkeen maistuu jo tasaisen makealta (ja tasaisen laimennetulta, jos on laimennettu).

Mehua voi toki tehdä myös mehumaijalla. On olemassa myös mehupuristimia ja mehulinkoja. Itse kuitenkin suosin keitettyjä mehuja siksi, koska mehumaija on niin iso, että sillä en viitsi tehdä pientä määrää kerralla. Isoa määrää mehua kerralla en taas viitsi tehdä siksi, koska kyllästyn, jos on isot määrät samaa mehua. Pieniä määriä kerralla tehdessäni voin paremmin vaihdella ja yhdistellä mehuun eri makuja. Niinpä happamatkin marjat mieluummin pakastan sellaisenaan kuin mehuna.

Omenoita varten meillä on myös sähköinen mehupuristin. Omenamehut kuitenkin olen päätynyt valmistamaan mieluummin keittämällä kuin kylmäpuristamalla siksi, koska keittäminen mielestäni muuttaa kotiomenoidemme kirpeät maut makeiksi ja aromaattisiksi. Lisäksi kylmäpuristetun omenamehun väri on ruskeaa, mutta keitetystä omenamehusta on tullut sitä punaisempaa, mitä suuremmassa osassa mehuun käytetyistä omenoista on ollut punaista kuorta.

Mehu sekalaisista pakastemarjoista keittämällä ilman mehumaijaa

Itsetehtyä mehua sekalaisista pakastemarjoista.

Keittelin vähän sekamehua viimevuotisista pakastemarjoista. Laitoin kattilaan yhden rasiallisen puolukkaa, yhden mansikkaa ja yhden pussillisen mustikkaa (suoraan pakkasesta, sulattamatta). Peitin vedellä, kiehautin, keitin 10 min, siivilöin. Laimensin ja sokeroin nyt niin, että tuli kannulliseen 170 g mehua, vettä niin että on yhteensä nestettä 1500 g, ja sokeria 150 grammaa. Tuli hyvän makuista, mutta jatkossa tämän mehusatsin kanssa taidan laittaa ehkä vähän enemmän mehua suhteessa veteen. Ehkä 250 grammaa mehua kannulliseen niin, että nestettä on yhteensä 1500 g. Tätä ”tiiviste”mehua tuli nyt jotain kaksi litraa, ja valmiiksilaimennettua tein nyt jääkaappiin kaksi 1.5 L:n kannullista. Koska mehussa on mukana puolukkaa sen verran, että se tiivisteessä maistuu selvästi, nämä tiivistemehut todennäköisesti säilyvät jääkaapissa, kunnes tulevat käytetyiksi pois.

Päivitys 16.7.2020

Mehu sekalaisista pakastemarjoista kattilassa keittämällä
pakastemarjoja (voi olla kokonaisia tai paloiteltuja, mukana voi olla myös survosta tai sosetta, mukaan sopii myös omena ja raparperi – ei haittaa, jos mukana on marjapensaan lehtiä, oksia tai muita marjapensaan omia roskia)
vettä
Laita pakastemarjat kattilaan, mieluiten jäisinä suoraan pakkasesta. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia.
Siivilöi kaatamalla seos tiheään siivilään, jonka alla on puhdas kattila ottamassa valuvaa mehua vastaan. (Siivilän voi halutessa vuorata puhtaalla harsokankaalla, jos haluaa mehusta ehdottoman kirkasta. ) Mieluiten älä sekoittele äläkä painele siivilässä olevaa massaa, jottei mehuun tulisi sameutta, vaan anna valua rauhassa, kunnes mehua ei enää tipu, esimerkiksi puoli tuntia. Siivilän läpi valunut läpi on makeuttamatonta mehutiivistettä. Siivilään jäänyttä massaa ei tarvita tässä reseptissä.
Jos mehua tuli enemmän kuin mitä ehditään käyttää jääkaapista esimerkiksi viikon kuluessa, maun säilymisen vuoksi kannattaa pakastaa ylimääräiset mehut. Pakastemarjoista keittämällä tehty mehu sopii pakastamiseen, vaikka marjat ovatkin kertaalleen pakastettuja, koska marjat on kypsennetty välissä. Kylmäpuristettua pakastemarjoista tehtyä mehua sen sijaan en pakastaisi.
Lähiaikoina kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut kannattaa laimentaa ja makeuttaa sopivaksi ja antaa makujen tasoittua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten yön yli. Sekalaisista marjoista tehdylle mehulle löytää sopivan sekoitussuhteen helpoiten kokeilemalla ja maistamalla. Kun mukana on happamia marjoja, aloitan yleensä kokeilun lähtökohdasta 1:5, eli 1 osa mehua ja 5 osaa vettä. Sitten kun mehun ja veden seos ei maistu minun suussani liian happamalta, koen oikean sekoitussuhteen löytyneen. Sitten sekoitan siihen sopivasti laimennettuun mehuun sokeria 100 grammaa (1 ¹/₅ dl) per 1 litra sopivaksi laimennettua mehua. Sekoittamisen jälkeen siirrän kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut jääkaappiin tasaantumaan, kun taas kuumana juotavat ovat yleensä riittävän tasaisia heti kuumana sekoittamisen jälkeen.

Alla kuvia mehun keittämisestäni sekalaisista pakastemarjoista kesällä 2020. Tällä kertaa sekalaisina pakastemarjoina on puolukoita, punaherukoita, mustaherukoita ja puolukkasurvosta.