Omenaiset myslipatukat

Myllyn paras Neljän viljan hiutale -paketissa oli ohje itsetehdyille myslipatukoille. Koska ohjeessa oli sekä kuivattuja hedelmiä että hedelmämehua, näin tämän oivana tilaisuutena saada käytettyä sekä kuivattuja omenoita että omenamehua, joita molempia minulla sattui olemaan itsetehtyinä. Alkuperäisen ohjeen kaikki kuivatut hedelmät korvasin kuivatuilla omenoilla, ja ohjeen mehuna käytin omenamehua. Ohjeessa oli myös kauraleseitä ja pähkinärouhetta/kookoshiutaleita, jotka kaikki korvasin kaurahiutaleilla. Näin ollen laitoin näihin myslipatukoihin vain neljän viljan hiutaleita, kaurahiutaleita, kuivattua omenaa, omenamehua, vaaleaa siirappia ja suolaa.

Kuivatut omenat ajoin ensin tehosekoittimella rouheeksi. Sekoitin keskenään kuivat aineet eli kaurahiutaleet, neljän viljan hiutaleet ja kuivatut omenat. Sekoitin kattilassa mehun, siirapin ja suolan, ja kiehautin. Otin kattilan levyltä, ja sekoitin mukaan kuivat aineet, jolloin massasta tuli paksua tahnaa. Muotoilin pötköiksi pellille leivinpaperille, ja paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla 10 minuuttia.

Heti kun vain oli jäähtynyt sopivaksi, maistoin yhden. Sellaisenaan syötynä ei ollut oikein syömisen arvoista. Oli kuivaa ja liian rukiisen makuista. Minusta tuntuu, että en halua ruismakuja myslipatukoihin. Lisäksi tuntuu, että ollakseen hyvä myslipatukka, pitäisi olla kunnolla lisättyä rasvaakin.

Kun kerran näistä ei tullut hyviä myslipatukoita, laitoin niitä sitten kulhoon maidon kanssa ja söin Weetabixin tapaan muro-/myslityyppisesti. Niin syötynä olikin oikein hyvää! Maistui omenaiselta hyvältä mysliltä, jossa oli minun makuuni sopiva makeustaso. Rukiinen maku ei näin syötynä häirinnytkään, vaan oli just sopiva. Jos sitten joskus näiden loputtua haluan tehdä lisää mysliä, voin kurkata täältä tämän reseptin ja käyttää sitä uudestaan:

Omenaiset myslipatukat, jotka olivatkin parempia myslinä kuin patukoina

5 dl neljän viljan hiutaleita

2 dl kaurahiutaleita (alkuperäisessä ohjeessa 1 dl kauraleseitä ja 1 dl pähkinärouhetta/kookoshiutaleita)

2 dl kuivattuja omenoita (tai muita kuivattuja hedelmiä – alkuperäisessä ohjeessa rusinoita, mangoa ja papaijaa)

1½ dl omenamehua (tai muuta maultaan sopivaa mehua – sen makuisena, jota on kiva juoda sellaisenaankin)

1½ vaaleaa siirappia (tai muuta siirappia esim. vaahterasiirappia tai hunajaa)

½ tl suolaa

(alkuperäisessä ohjeessa lisäksi 1-2 tl vaniljasokeria – minulla ei ollut enkä sitä kaivannut)

Jos kuivatut hedelmät ovat isoina paloina, pienennä ne rouheeksi esim. tehosekoittimella, veitsellä tai käsin, millä nyt onkaan helpointa. Itsekuivatut omenat oli helpointa pienentää tehosekoittimella.

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sekoita kattilassa mehu, siirappi ja suola (ja vaniljasokeri, jos käytät – tässä vaiheessa voi halutessa lisätä myös muita mausteita kuten vähän kanelia). Kiehauta seos, ja nosta sitten kattila pois levyltä.

Sekoita siirappiseokseen kuiva-aineseos. Sekoita hyvin. Seoksesta tulee paksua tahnaa.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Tässä vaiheessa seoksesta voi muotoilla pötköjä, muita muotoja tai levittää kerrokseksi. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes seos on saanut vain vähän väriä, mutta ei ole vielä kärähtänyt. Pötköjen tapauksissa ohjeellinen kypsennysaika on 7-10 minuuttia. Minulla ne olivat uunissa 10 minuuttia.

Siinä paketin kyljessä muuten neuvottiin säilyttämään nämä myslipatukat jääkaapissa tai pakastimessa. Itse säilytän ihan paperipussissa huoneenlämmössä, koska nämä ovat niin kuivia, etten usko niiden voivan pilaantua. Raportoin kyllä tänne, jos ehtivät pilaantua!

Kuivatut omenat

Kokeilin omenoiden kuivaamista tavallisessa uunissa. Aiemmin olen kuivannut omenoita kiertoilmauunissa 50 asteessa kiertoilma päällä luukku auki yhden vuorokauden, jolloin on tullut hyviä rapeita uuniomenan makuisia kuivattuja omenaviipaleita.

Nyt tavallisen uunin kanssa mittailin uunini eri tasoille tulevia lämpötiloja infrapunalämpömittarilla, ja säädöllä 50 astetta todellinen keskitasolle tuleva lämpö oli 50-65 astetta, mikä on liian korkea lämpötila loppuun asti kuivaamiselle. Kuitenkin halusin kuivattuihin omenoihin uuniomenan maun, joten kypsensin kutakin kolmesta omenaviipalepellistä 50 asteessa keskitasolla puoli tuntia, jolloin ne olivat käpristyneet. Kaikki kolme peltiä kuivasin loppuun yhtä aikaa 30-asteisessa uunissani (lamppu päällä) luukku raollaan kaksi vuorokautta. Lopputuloksena näissäkin oli uuniomenan maku, mutta suutuntuma ei ollut rapea niin kuin muistan kiertoilmauunilla tulleen. Kuitenkin nämäkin olivat silti hyvän makuisia, ja tulevat kyllä ajan mittaan syödiksi. Niitä voin syödä sellaisenaan, tai käyttää esimerkiksi kotitekoisen myslin raaka-aineena.

Omenamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Kattilassa keitetty omenamehu.

Meillä on tällä hetkellä enemmän omenoita kuin mitä ehditään sellaisenaan syödä. Olin juuri keittänyt omenahilloa, joten ajattelin samoilla kattilan, leikkuulaudan ja leikkuuveitsen sotkemisilla keittää samalla omenamehuakin. Keitin omenamehun tutulla periaatteella:

Keitetty omenamehu

omenoita

vettä

sokeria

Pese omenat tarvittaessa. Pilko omenat kuorineen, poista siemenkodat ja kannat. Laita omenapalat kattilaan. Lisää kylmää vettä niin paljon, että omenapalat peittyvät. Omenapalat nousevat yleensä pintaan, jolloin jos päällimmäiset ovat kuitenkin kastuneet, vettä on todennäköisesti tarpeeksi.

Kiehauta. Keitä n. 10 minuuttia, tai kunnes omenapalat ovat pehmeitä. (Minulla ehti nyt kiehua 15 minuuttia, jolloin ehtivät jo hajota, mikä ei ole tarpeellista.)

Siivilöi. Vaahdonkin voi kuoria pois, jos haluaa. Pitkässä säilytyksessä vaahto voi nopeuttaa homehtumista.

Laimenna ja makeuta makusi mukaan. Itse en keitettyä omenamehua laimenna ollenkaan, mutta lisään sokeria 10 grammaa per 100 grammaa juomavahvuista mehua, eli saman sokerimäärän kuin muihinkin itsetehtyihin mehuihin.

Olen keittänyt omenamehua usein silloin, kun minulla on liikaa omenoita kerralla. Yleensä olen keittänyt 10 minuuttia, mikä on ollut sopivasti, mutta tulipa nyt testattua, että 15 minuutissa omenat ovat jo hajoavia.

Mehuksi keittäminen on mielestäni yksi parhaita tapoja saada paljon omenoita kulumaan kerralla. Keitetty omenamehu ei ole mielestäni riittoisaa, koska sitä ei tarvitse laimentaa niin kuin monia happamista marjoita tehtyjä mehuja. Keitetyt omenamehut maistuvat minun mielestäni aina uuniomenoilta, enkä lopputuloksen mausta erota, millaisia siihen käytetyt omenat alun perin olivat: raakoja, happamia, kypsiä, makeita – kaikista mielestäni on tullut saman makuista uuniomenan makuista hyvää makeaa mehua.

Keitetyn omenamehun väri riippuu ennen kaikkea kuorten väristä. Omenamehuun valikoin yleensä sellaisia omenoita, joissa on punaisuutta kuorissa, koska tykkään saada omenamehuun punertavaa sävyä. Täysin punaistakin omenamehua olen joskus saanut tehtyä, kun mukaan on päässyt muutama tummanpunakuorinen omena.

Linkkejä muihin blogikirjoituksiini, joissa olen tehnyt itse mehua:

Päivitys 3.10.2019:

Keitin uuden satsin omenamehua. Tällä kertaa mukaan tuli yksi punajuuren värinen omena:

Kyseinen omena on mielestäni sellaisenaan syötäväksi aivan liian hapan eli syömäkelvoton, ja lienee tarkoitettu siiderinvalmistukseen.

Alla olevista kuvista näkyy, minkä väristä mehua tuli, kun mukana oli yksi punajuuren värinen omena.

Päivitys 13.10.2019:

Keitetty omenamehu omenoista, joita ei ole valikoitu värin perusteella.

Päivitys 11.11.2019:

Keitetty omenamehu omenoista, joita ei ole valikoitu värin perusteella. Osa tähän käytetyistä omenoista oli jo vähän tummunut.