Kinkkukiusausta ja salaattia

Nyt teki lounaaksi oikeasti mieli kinkkukiusausta, joten lämmitin annoksen sitä pakkasesta. Kylläpä maistui nyt hyvin! Enää yksi todella pieni annos kinkkukiusausta pakastimessa jäljellä. Minusta tuntuu, että kinkkukiusausta pitänee tehdä pakastimeen uudestaankin sitten, kun se loppuu. Tein tämän kinkkukiusauksen pari kuukautta sitten muistaakseni näin: Kilo kiinteitä perunoita kuoritaan ja leikataan suikaleiksi. Yksi sipuli silputaan ja paistetaan voissa. Yksi palvikinkun pala (olisiko ollut jotain 450 g?) pilkotaan pieniksi kuutioiksi. Voideltuun uunivuokaan levitetään kerroksittain perunasuikaleita, sipulisilppua ja kinkkukuutioita niin, että päällimmäisenä on perunakerros. Kuuteen desilitraan kuohukermaa sekoitetaan kaksi teelusikkaa suolaa ja kaadetaan perunakerroksen päälle. Paistetaan 200-asteisen uunin keskitasolla tunti. Niin yksinkertaista ja niin maistuvaa.

Lisänä oli nyt salaattia, jossa salaatinlehtiä, paprikaa, kurkkua ja veriappelsiinia. Hyvää sekin.

Kinkkukiusausta, salaattia, hapankorppuja ja jäätelöannos

Tänäänkään ei sitten huvittanut kokata lounasta, joten pakastin tuli apuun. Olin joskus ehkä kuukausi sitten tehnyt ison määrän kinkkukiusausta ja pakastanut annospaloina. Nyt sitten lämmitin pakkasesta kaksi pientä annospalaa kinkkukiusausta ja otin lisäksi eiliseltä jäänyttä salaattia ja pari hapankorppua voin kanssa. Hyvin toimi.

Silloin arviolta kuukausi sitten, kun pakastin kinkkukiusausta, pelkäsin, että se menisi pakastimessa jotenkin huonoksi, mutta halusin kuitenkin kokeilla. Netistä löytyvien kommenttien mukaan perunaruokia ei kannattaisi pakastaa, koska heidän mukaansa peruna muuttuu rakeiseksi ja maku heikkenee pakkasessa. Itse en kuitenkaan nyt huomannut kummankaanlaista vikaa, vaan mielestäni pakastamisen jälkeenkin oli hyvää ja ehkä jopa paremman makuista kuin tuoreeltaan. Mikrossa lämmittäessä kermasta (kuohukermaa) vähän rasvat erottuivat, mutta ei se minua haitannut. Tästä rohkaistuneena aion kokeilla myös muiden perunapohjaisten laatikkoruokien pakastamista, kuten jauheliha-perunasoselaatikko ja jauheliha-perunaviipalelaatikko. Välillä minun tekee mieli syödä juuri perunapohjaisia laatikkoruokia, mutta se ei tarkoita, että haluaisin syödä pelkkää sitä monta päivää putkeen, kunnes loppuu. Nyt kun olen rohkaistunut pakastamaan niiden loput, voin jatkossa paremmin mielin niitä tehdä sitoutumatta syömään samaa liian pitkään.

IMG_8744

Jälkiruuaksi kokosin nyt jäätelöannoksen aineksista, mitä oli. Vaniljajäätelöä, banaanipaloja, maitosuklaahippuja, vaaleaa siirappia ja Marie-keksi tuntuivat nyt toimivalta kombolta. Maitosuklaahiput olin kauan sitten ostanut johonkin tarkoitukseen, johon ne eivät sopineetkaan. Vaalean siirapin olin alun perin ostanut mansikkajäätelökakkua varten, koska sen reseptissä oli vaaleaa siirappia. Silloin tykästyin vaalean siirapin karamellimaiseen makuun, joka muistuttaa vaahterasiirapin makua ja sopii monen jälkiruuan makeaksi kastikkeeksi. Tämä jäätelöannos toi minulle mieleeni Banana split -jäätelöannoksen, jota lapsena söin aina tilaisuuden tullen.