Mustikka-mansikkamehua

Pakastimessani oli viimevuotisia pakastemustikoita vielä muutama pussi ja mansikoita kaksi rasiaa, ja ne uhkasivat jo sekoittua tämän vuotisiin. Päätin sitten keittää ne mehuksi. Eli marjat suoraan jäisinä kattilaan, vettä päälle niin että peittyy, kiehautetaan, keitetään 10 minuuttia ja siivilöidään. Sitten sekoitetaan sokeria 10 grammaa per 100 grammaa mehua, ja siirretään jääkaappiin maustumaan. Tämä on vakiokaavani miedoista marjoista eli mansikoista ja mustikoista tehtäville mehuille. Kaikista muista marjoista tehtäviä mehuja laimennan sen keittämis- ja siivilöimisvaiheen jälkeen vedellä aika paljon, ja sitten sokeroin 10 grammaa per 100 grammaa sopivaksi laimennettua mehua. Omenoista keitetty mehu taas on yleensä sopivan vahvuista ilman laimentamista, ja siihenkin lisään sokeria sen 10 grammaa per 100 grammaa.

Mustikkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Itse tehtyä mustikkamehua pakastemustikoista.

Tämän mustikkamehun voi tehdä joko pakastemarjoista tai tuoreista mustikoista. Tähän resepiin tarvitaan vain mustikoita, vettä, kattila ja siivilä + mielellään sokeria makeuttamiseen. Tämä mustikkamehu tehdään samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko mustikat pakastettuja vai tuoreita. Muuta eroa ei ole kuin se, että pakastemustikoiden kanssa kiehuminen kestää kauemmin.

Hyppää reseptiin

Aiemmin tein pakastimeen tilaa keittämällä mehua sekalaisista pakastemarjoista. Nyt se mehu oli jo juotu jääkaapista loppuun, joten päätin tehdä uuden satsin mehua. Tällä kertaa jäljellä oli viimevuotisista pakastemarjoista vain mustikkaa, joten keitin mehun vain niistä. Halusin nyt tehdä sellaisen määrän, jonka mahtuu siististi ylikuohumatta keittämään kolmen litran kattilassa. Kokemukseni mukaan silloin optimaalinen määrä on kolme pussia mustikkaa. Laitoin mustikat jäisinä kylmään veteen (jota on sen verran että mustikat juuri ja juuri peittyvät), kiehautin, keitin kymmenen minuuttia kovalla lämmöllä ja siivilöin. Siivilöityyn mehuun lisäsin sokeria 10 grammaa per 100 grammaa mehua, sekoitin, ja siirsin jääkaappiin maustumaan. Hyvä maustumisaika on kokemukseni mukaan yön yli – 2 vrk. Näin tehty mustikkamehu on kokemukseni mukaan hyvää juotavaa sellaisenaan ilman laimentamista. Siten tämä on myös nopea tapa saada pakastemustikoita kulumaan. Happamammista pakastemarjoista kuten vadelma, puolukka, herukka, tyrni jne. keitetty mehu taas yleensä vaatii aika paljon laimennusta, joten niille mehuksi keittäminen ei ole yhtä nopea kulutustapa.

Mustikkamehu on niin tumman väristä, että sain villin idean. Voisin tehdä joskus itse lakritsia, jossa käyttäisin nesteenä mustikkamehua, jolloin väristä tulisi tumma niin kuin lakritsin olen tottunut olevan, mutta ilman tarvetta erikseen ostaa lääkehiiltä värjäystarkoitukseen. Mustikkalakritsi voisi olla hyvää. Pitääpäs katsoa, kokeilenko joskus. Minulla on jossakin kirjassa kotitekoisen lakritsin resepti, johon tuli lakritsijauhetta, sokeria, vehnäjauhoja, liivatetta ja vapaavalintaista nestettä. Pitääpäs etsiä se resepti joskus.

Päivitys 16.7.2020

Mustikkamehu pakastemustikoista tai tuoreista mustikoista keittämällä

pakastemustikoita ja/tai tuoreita mustikoita (voi olla vain jompaa kumpaa tai sekoitus pakastettuja ja tuoreita)

vettä

Laita mustikat kattilaan. Pakastemustikat laita kattilaan jäisinä, mieluiten suoraan pakkasesta. Jos mustikoiden seassa on mustikan lehtiä, varpuja tai muita vastaavia mustikan roskia, niitä ei tarvitse perata pois ennen mehuksi keittämistä. Jos mustikoiden seassa on pieni määrä raakoja puolukoita niin kuin poimurilla poimituissa mustikoissa usein on, niitäkään ei tarvitse perata pois ennen mehuksi keittämistä (suuri osuus raakoja puolukoita sen sijaan voi aiheuttaa hyytelöitymisen).

Lisää kylmää vettä sen verran, että mustikat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Siivilöi kaatamalla tiheään siivilään, jonka alla on puhdas kattila ottamassa mehuja vastaan. (Siivilän voi vuorata puhtaalla harsokankaalla, jos haluaa mehusta ehdottoman kirkasta.) Mieluiten älä painele äläkä sekoita siivilässä olevaa massaa valumisen aikana, koska silloin voi tulla mehuun sameutta. Anna rauhassa valua esimerkiksi puoli tuntia, kunnes enempää mehua ei tipu. Siivilän läpi valunut neste on mustikkamehua. Siivilään jäänyttä mustikkamassaa ei tarvita tässä reseptissä.

Mustikkamehua voi halutessa laimentaa vedellä miedommaksi, mutta itse yleensä jätän keitetyt mustikkamehut laimentamatta. Makeuta mustikkamehu makusi mukaan. Itse sekoitan mustikkamehuun (ja muihinkin mehuihin) 100 grammaa sokeria (1 1/5 dl) per 1 litra sopivan vahvuista mehua. Sen jälkeen kun isoon mehumäärään on sekoitettu jotain, kannattaa antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten yön yli. Kuumana juotavan mehuannoksen voi myös sekoittaa vasta juuri ennen juontia.

Mustikkamehu ei säily jääkaapissa hyvin, joten pitkäaikaissäilytystä varten kannattaa pakastaa ne mustikkamehut, joita ei esimerkiksi viikon kuluessa ehtisi jääkaapista käyttää. Koska pakastemustikat on tässä tapauksessa keitetty sulattamisen jälkeen, tämän mehun voi pakastaa, vaikka se olisikin tehty kertaalleen pakastetuista mustikoista. Kylmäpuristettua pakastemarjoista tehtyä mehua sen sijaan en pakastaisi.

Vinkki:

Mustikkamehua voi tehdä myös ilman kuumentamista. Kylmäpuristetun mustikkamehun voi tehdä ilman erillistä mehupuristinta tai mehulinkoa näin:

1) Peitä jäiset tai tuoreet mustikat (tai sekoitus molempia) kylmällä vedellä. Jos mukana on jäisiä mustikoita, anna mieluiten niiden sulaa rauhassa vedessä.

2) Survo mustikat esimerkiksi perunasurvimella. Survomisen voi tehdä myös sauvasekoittimella tai tehosekoittimella, mutta minun kokemusteni mukaan mausta tulee parempi, jos survomisen tekee ilman konetta. Koneen käyttämisestä tulee myös sameampi ja vaikeammin siivilöitävä mehu, mutta konettakin voi silti käyttää, jos tykkää. Monissa ohjeissa sekoitetaan tässä vaiheessa mukaan vähän sitruunahappoa, sitruunamehua tai muuta hapanta. En ole täysin varma hapon funktiosta tässä, mutta itse olen tykännyt mausta enemmän silloin, kun ei ole lisätty mitään hapanta.

3) Anna survottujen mustikoiden olla nesteessään jääkaapissa tai muussa kylmässä vähintään yön yli, mutta mieluiten 1-2 vuorokautta.

4) Siivilöi survos kaatamalla se tiheän siivilän läpi puhtaaseen astiaan. Siivilän voi vuorata puhtaalla harsokankaalla, jos haluaa mehusta ehdottoman kirkasta, mutta itse en yleensä viitsi. Kirkkauden takia kannattaa myös jättää siivilässä oleva massa painelematta, eli on parasta antaa mehun valua rauhassa, kunnes mehua ei enää tipu.

5) Siivilän läpi valunut neste on kylmäpuristettua mustikkamehua. Maista sitä, ja makeuta se makusi mukaan. Tällä tavalla tehtyä mustikkamehua voi halutessa myös laimentaa vedellä, mutta itse en yleensä koe sitä tarpeelliseksi. Sokeria sekoitan yleensä tähänkin mustikkamehuun 100 grammaa per 1 litra sopivan vahvuista mehua.

6) Kun mehuun on sekoitettu jotain, sen jälkeen on hyvä antaa mehun maun tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten seuraavaan päivään.

Kylmäpuristetun mehun voi pakastaa, jos siihen ei ole käytetty kertaalleen pakastettuja marjoja. Kylmäpuristettu mustikkamehu maistuu kuumentamattomalta mustikalta. Keittämällä tehty mustikkamehu taas maistuu kypsennetyltä mustikalta, eli siltä samalta mustikkamaulta, joka on esimerkiksi mustikkapiirakassa.

Samalla tavalla voi tehdä kylmäpuristettua mehua muistakin marjoista, niitä vain voi olla tarpeen laimentaa vedellä enemmän. Olen testaillut monia mehuja sekä kylmäpuristettuina että keitettyinä, ja mustikkamehun tapauksessa suosikkini maun puolesta ovat kuumentamalla tehdyt mustikkamehut, eli keitetyt ja mehumaijalla tehdyt. Vadelman tapauksessa taas tykkään kylmäpuristetusta mehusta enemmän kuin keittämällä tehdystä. Herukkamehut taas mielestäni maistuvat paremmilta keittämällä kuin kylmäpuristamalla tehtyinä.

Alla kuvia mustikkamehun keittelystäni pakastemustikoista kesällä 2020.

Pakastemustikoita jäisinä pusseissaan. Seuraavissa kuvissa mehun keittäminen tästä mustikkamäärästä.

Mehu sekalaisista pakastemarjoista keittämällä ilman mehumaijaa

Itsetehtyä mehua sekalaisista pakastemarjoista.

Keittelin vähän sekamehua viimevuotisista pakastemarjoista. Laitoin kattilaan yhden rasiallisen puolukkaa, yhden mansikkaa ja yhden pussillisen mustikkaa (suoraan pakkasesta, sulattamatta). Peitin vedellä, kiehautin, keitin 10 min, siivilöin. Laimensin ja sokeroin nyt niin, että tuli kannulliseen 170 g mehua, vettä niin että on yhteensä nestettä 1500 g, ja sokeria 150 grammaa. Tuli hyvän makuista, mutta jatkossa tämän mehusatsin kanssa taidan laittaa ehkä vähän enemmän mehua suhteessa veteen. Ehkä 250 grammaa mehua kannulliseen niin, että nestettä on yhteensä 1500 g. Tätä ”tiiviste”mehua tuli nyt jotain kaksi litraa, ja valmiiksilaimennettua tein nyt jääkaappiin kaksi 1.5 L:n kannullista. Koska mehussa on mukana puolukkaa sen verran, että se tiivisteessä maistuu selvästi, nämä tiivistemehut todennäköisesti säilyvät jääkaapissa, kunnes tulevat käytetyiksi pois.

Päivitys 16.7.2020

Mehu sekalaisista pakastemarjoista kattilassa keittämällä

pakastemarjoja (voi olla kokonaisia tai paloiteltuja, mukana voi olla myös survosta tai sosetta, mukaan sopii myös omena ja raparperi – ei haittaa, jos mukana on marjapensaan lehtiä, oksia tai muita marjapensaan omia roskia)

vettä

Laita pakastemarjat kattilaan, mieluiten jäisinä suoraan pakkasesta. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia.

Siivilöi kaatamalla seos tiheään siivilään, jonka alla on puhdas kattila ottamassa valuvaa mehua vastaan. (Siivilän voi halutessa vuorata puhtaalla harsokankaalla, jos haluaa mehusta ehdottoman kirkasta. ) Mieluiten älä sekoittele äläkä painele siivilässä olevaa massaa, jottei mehuun tulisi sameutta, vaan anna valua rauhassa, kunnes mehua ei enää tipu, esimerkiksi puoli tuntia. Siivilän läpi valunut läpi on makeuttamatonta mehutiivistettä. Siivilään jäänyttä massaa ei tarvita tässä reseptissä.

Jos mehua tuli enemmän kuin mitä ehditään käyttää jääkaapista esimerkiksi viikon kuluessa, maun säilymisen vuoksi kannattaa pakastaa ylimääräiset mehut. Pakastemarjoista keittämällä tehty mehu sopii pakastamiseen, vaikka marjat ovatkin kertaalleen pakastettuja, koska marjat on kypsennetty välissä. Kylmäpuristettua pakastemarjoista tehtyä mehua sen sijaan en pakastaisi.

Lähiaikoina kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut kannattaa laimentaa ja makeuttaa sopivaksi ja antaa makujen tasoittua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten yön yli. Sekalaisista marjoista tehdylle mehulle löytää sopivan sekoitussuhteen helpoiten kokeilemalla ja maistamalla. Kun mukana on happamia marjoja, aloitan yleensä kokeilun lähtökohdasta 1:5, eli 1 osa mehua ja 5 osaa vettä. Sitten kun mehun ja veden seos ei maistu minun suussani liian happamalta, koen oikean sekoitussuhteen löytyneen. Sitten sekoitan siihen sopivasti laimennettuun mehuun sokeria 100 grammaa (1 1/5 dl) per 1 litra sopivaksi laimennettua mehua. Sekoittamisen jälkeen siirrän kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut jääkaappiin tasaantumaan, kun taas kuumana juotavat ovat yleensä riittävän tasaisia heti kuumana sekoittamisen jälkeen.

Alla kuvia mehun keittämisestäni sekalaisista pakastemarjoista kesällä 2020. Tällä kertaa sekalaisina pakastemarjoina on puolukoita, punaherukoita, mustaherukoita ja puolukkasurvosta.