Lihamureketta ja paistettuja perunoita nyhtöpossun tähteistä

Viime viikolla tein nyhtöpossua. Siitä oli kaikki lihat joko syöty tai pakastettu. Jääkaapissa siitä oli jäljellä vielä paistoliemi, jonka pinnalla oli kerros kovettunutta rasvaa:

Totesin jo tuoreeltaan sen olevan kovettuneen rasvan ansiosta ilmatiivis, koska kallistelemalla yhtään nestettä ei paennut. Ilmatiiviyden ansiosta käytin huoletta tuon koko liemen rasvoineen pelkäämättä pilaantumista, vaikka se olikin ollut jääkaapissa jo lähes viikon (6 päivää). Liu’utin veitsen rasvan reunoja pitkin, ja nostin rasvakannen veitsen avulla pois. Rasvaa oli noin 50 grammaa ja sen alla lientä noin 300 grammaa. Se oli juuri sopiva määrä lihamurekkeen nesteeksi, kun jauhelihaa käytetään 1.2 kiloa eli kolme 400 grammaan pakettia.

Lihamureketta varten silppusin kolme sipulia. Otin siitä nyhtöpossun kovettuneesta rasvasta ruokalusikallisen pannulle, ja kuullotin sipulisilput siinä. Kulhossa sekoitin liemeen suolaa ja kananmunaa, ja sitten korppujauhot turpoamaan. Joskus liemet ovat hyytelöisiä, jolloin sulatan ne mikrossa ensin, mutta tällä kertaa liemi oli jo valmiiksi juoksevaa, joten sulattamista ei tarvittu. Nyhtöpossun tapauksessa olen joskus huomannut sellaisen taipumuksen, että esiruskistetun kasslerin liemi ei hyytelöidy, mutta esiruskistamattoman hyytyy.

Korppujauhojen turvottua sekoitin mukaan sipulisilput ja jauhelihat, sekoitin käsin tasaiseksi taikinaksi, ja jaoin mureketaikinan kahteen voideltuun leipävuokaan. Paistoin 225-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Usein murekeohjeissa neuvotaan paistamaan alatasolla 175-200-asteisessa uunissa, mutta olen huomannut, että näissä minun vuoissani ja minun uunissani tarvitaan silloin yli tunti kypsennysaikaa, jotta pinnat ruskistuisivat. Niinpä kypsensin 225-asteisen uunin keskitasolla, jolloin pintojen ruskistumiseen riitti 40 minuuttia, ja silloin olivat sisältäkin kypsiä.

Sillä aikaa kuorin ja pilkoin perunoita, ja paistoin ne siinä nyhtöpossusta irronneessa rasvassa. Paistoin keskilämmöllä harvakseltaan käännellen n. 15 minuuttia, kunnes olivat pinnoiltaan ruskistuneita ja rapeita. Sekoitin mukaan suolaa.

Kokonaisuus oli oikein maukas. Sekä lihamureke että perunat olivat mielestäni täynnä umamia, joka tuli niistä nyhtöpossun tähdeliemistä ja -rasvoista. Suolaisuus minulla murekkeissa joskus on mennyt liialliseksi ja joskus liian vähäiseksi, mutta nyt tällä suolamäärällä se tuntui olevan juuri sopiva. Perunat koin olevan sekä maukkaampia että rapeampia kuin normaalisti. Jääkaappilämpötilassa kiinteytyvässä 100% rasvassa paistaminen kuulemma tuottaa rapeamman lopputuloksen kuin juoksevissa öljyissä tai voissa paistaminen.

Lihamureke ja paistetut perunat nyhtöpossun tähdeliemistä ja -rasvoista

Lihamureke

1.2 kg sika-nautajauhelihaa

300 g nyhtöpossun paistolientä ilman rasvaosaa (3 dl – voisi käyttää myös muuta nestettä mitä löytyy)

3 kananmunaa

3 sipulia + 1 rkl nyhtöpossun rasvaa paistamiseen (voisi käyttää myös muuta rasvaa mitä on)

3 tl suolaa (tai maun mukaan, vähemmän suolaista halutessa esim. 2-2½ tl)

Silppua sipulit. Kuullota ne läpikuultaviksi pannulla rasvassa. Siirrä jäähtymään. Sekoita kulhossa keskenään liemi, suola ja kananmunat (esim. kierrevispilällä). Vispaa joukoon korppujauhot. Anna turvota vähintään 5 minuuttia. Sekoita joukkoon sipulisilppu. Sekoita käsin joukkoon jauhelihat. Sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Jaa voideltuihin leipävuokiin (tai muunlaisiin vuokiin tai leivinpaperoidulle pellille). Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja sisältä kypsä (n. 40 min).

Paistetut perunat

perunoita (voi olla kiinteitä, yleisperunoita tai jauhoisia perunoita)

paistamiseen nyhtöpossun rasvat ja/tai muuta rasvaa

suolaa

Kuori perunat. Pilko ne kuutioiksi. Rapeuden saavuttamiseksi perunakuutioita kannattaa olla korkeintaan sen verran, että ne mahtuvat paistinpannuun/-pannuihin yhteen kerrokseen. Kuumenna paistinpannu(i)lla rasva. Kypsennä perunakuutioita keskilämmöllä n. 15 minuuttia, kunnes pinnat ovat ruskistuneet ja ovat sisältä kypsiä. Sekoita välillä, mutta ei missään nimessä koko ajan. Tarjoa lihamurekkeen kanssa, tosin sopii hyvin myös monen muun ruuan kanssa. Lisäksi sopii tarjota jotain raikkaita kasviksia – minulla oli nyt porkkanatikkuja ja kirsikkatomaatteja.

Kahdesta lihamurekevuoallisesta toisen pakastin ja toisen jätin jääkaappiin. Leikkasin toisen viipaleiksi ja pakastin uunivuoassa leivinpaperi-lihamurekeviipalekerroksina.

Lihamurekkeen vuokaan jäi rasvaa ja lientä. Ne siirsin kuppiin jääkaappiin odottamaan käyttöä. Niistä saisi suurustamalla hyvän kastikkeen lihamurekkeelle, mutta käyvät ne moneen muuhunkin ruokaan kuten vaikkapa laatikkoruokiin tai uunimunakkaaseen umamin antajaksi.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Jäiset lihamurekeviipaleet pakastuspussissa. Menivät takaisin pakastimeen säilytykseen.

Alla on kuvia mikrossalämmitetyistä aterioista, joita söin jääkaappiin jääneestä lihamurekkeesta ja tähteeksijääneestä keitetystä spagetista. Kaikki maistuivat hyvin. Spagetti ja munavoi ovat samaa satsia kuin tässä munapastakirjoituksessani.

Kolmannen kuvan aterialla halusin mukaan jotain makeaa kypsennettyä vihannesta, mutta sellaisia ei ollut valmiina, joten kypsensin mikrossa. Leikkasin kuoritun porkkanan ohuiksi viipaleiksi, ja laitoin samalle lautaselle spagetin ja lihamurekepalojen kanssa. Kuumensin mikrossa koko annoksen kuumaksi, ja siinä ajassa porkkanaviipaleet olivat kypsentyneet sopivan pehmeiksi. Kätevä idea, jota varmasti hyödynnän toistekin. Lihamurekkeen umamisuus teki porkkanan ihanan makean makuiseksi.

Spagetin loputtua lihamureketta oli vielä jääkaapissa jäljellä. Loput jääkaapin lihamurekkeet syötiin tortilloiden välissä. En viitsinyt nähdä isoa vaivaa, joten käytin kastikkeina ketsuppia, makeaa sinappia ja majoneesia, joita sattui olemaan. Täytteiksi tuli siten mikrossalämmitettyä lihamureketta, höylättyä Oltermanni-juustoa, jääsalaattia sekä ketsuppi, makea sinappi ja majoneesi. Toimi hyvin.

Kyseisessä tortillassa kuorena oli uusi Oat Goods -tortilla. Täytteiden kanssa en huomannut maussa enkä rakenteessa eroa tavallisiin tortilloihin. Sellaisenaan maistettuna huomaan kauraisuuden ja oudon makeuden, joita en osaa kuvitella kaipaavani juuri tortillan kuoriin. Miedon makuisten täytteiden kanssa en usko näiden tortillankuorien toimivan, mutta voimakkaan makuisten täytteiden kanssa menee siinä missä muutkin tortillankuoret. Kuitenkin jos vertaan muihin sellaisiin tortillankuoriin, joiden jauho ei ole pelkkää valkoista vehnäjauhoa, tämä pysyy hyvin koossa, kun taas graham- ja maissitortillat minulla ovat helpommin hajonneet/revenneet syödessäni.

Nyt kun kaikki lihamurekkeet jääkaapista on syöty, lihamurekkeesta on jäljellä vielä paistoliemiä rasvoineen. Ne todennäköisesti käytän johonkin uuniruokaan, johon sopii niistä tuleva umamilisä.

Omenapiirakkaa ja kotitekoista vaniljajäätelöä

Tein omenapiirakkaa Hellapoliisin ohjeella: https://www.hellapoliisi.fi/makeat-leivonnaiset/omenapiirakka/

Eli omin sanoin kirjoitettuna näin:

Omenapiirakka pellillinen

5-6 kotimaista omenaa + päälle sokeria ja kanelia

4 kananmunaa

3 dl sokeria (255 g)

4½ dl vehnäjauhoja (290 g)

2 tl leivinjauhetta

1½ dl täysmaitoa (150 g)

100 grammaa voita sulatettuna

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhe. (Itse tässä vaiheessa siirrän ne pienempään astiaan, jotta ei tarvitse tiskata kahta isoa kulhoa.) Vatkaa kananmunat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi (eri astiassa kuin missä vehnäjauho-leivinjauheseos sillä hetkellä on). Sekoita nuolijalla (tai lusikalla, kunhan EI sähkövatkaimella) kananmuna-sokerivaahtoon vehnäjauho-leivinjauheseos, maito ja voisula. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Leikkaa omenat sellaisiksi viipaleiksi, joissa ei ole mukana siemenkotaa. Asettele omenaviipaleet taikinan päälle. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. (Itselläni on sirotinpurkissa sokeri-kaneliseos 50/50, ja ripottelin sillä, mikä on mielestäni helpompaa kuin suoraan kanelipussista ripottelu.)

Tämä oli mielestäni hyvää sekä kotitekoisen vaniljajäätelön kanssa että seuraavana päivänä jääkaappikylmänä sellaisenaan. Kuvassa olevassa annoksessa tosin jäätelöä on aivan liian vähän suhteessa omenapiirakan määrään – päädyin ottamaan jäätelöä paljon lisää. Vaniljajäätelön kanssa syödessä piirakka on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun piirakka kauttaaltaan kostuu sulaneesta jäätelöstä. Vaniljajäätelön teosta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/17/paivayskermasta-kotitekoista-vaniljajaateloa/

Ylimääräiset omenapiirakat leikkasin paloiksi ja laitoin pakkaseen:

En ole varma, olisivatko nämä omenapiirakan palaset tarttuneet yhteen päällekkäinpakastettaessa, mutta varmuuden vuoksi pakastin ne ensin yhdessä kerroksessa leivinpaperoidussa kelmutetussa uunivuoassa, ja vasta pakastumisen jälkeen siirsin ne pakastuspussiin.

Pizzaa gluteenittoman suolaisen pannukakun pohjalla

Lapsi toivoi kinkku-ananaspizzaa. Meillä oli siihen muuten ainekset, mutta vehnäjauho oli loppu. Tuli sitten mieleeni gluteeniton pannukakkupohja, joka on osoittautunut aiemmin hyväksi ja sopivaksi suolaisten täytteiden kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/15/gluteenitonta-pannukakkua-suolaisilla-ja-makealla-taytteella/

Kokeeksi tein sitten pizzapohjan tuolla ohjeella. Maito tosin meillä oli loppu, joten sen korvasin tällä kertaa vedellä (seuraavalla kerralla käyttäisin maitoa, jos sitä olisi). Pizzapohja ei nyt ollut kaikista paras tekemäni pizzapohja (vaan tämä vehnäjauhoista tehty edelleen on: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/ )

… mutta tämä ei ollut missään nimessä myöskään huonoin koskaan tekemäni pizzapohja. Tätä riisi- ja maissijauhoista tehtyä pizzapohjaa huonompia maultaan ovat mielestäni olleet minun kokeilemistani pizzapohjista erityisesti grahamjauhoista ja/tai hiivaleipäjauhoista tehdyt pizzapohjat. Täysjyväspelttijauhoista tehdyn pizzapohjan kanssa tämä on ehkä samalla viivalla, sanoisin. Mutta tosiaan, edelleen suosikkipizzapohjani on vehnäjauhoista tehty, jossa on voita taikinassa.

Kuitenkin, vehnäjauhojen puuttuessa tämäkin pizzapohja nyt kelpasi. Se oli mielestäni maultaan neutraali, mutta paistaessa tuoksui nachoilta. Ne ruskistuneet reunat, joiden päällä ei ollut täytettä, maistuivat jostakin syystä joltakin jäätelötötteröltä, jota olen joskus syönyt jossain. Ei välttämättä huono asia, mutta pizzapohjassa vähän epätavallinen kyllä. Tähän pohjaan tuli sokeria 2 rkl (alkuperäisen Virtasalmen viljatuotteen ohjeen mukaan eli lettutaikinan ohje tuplattuna uunipannukakuksi), mikä ei maistunut liian makealta täytteiden alla, mutta ruskistuneet reunat maistuivat makeammilta kuin pizzapohjalta odottaisi. Seuraavalla kerralla siis, jos sellainen tulee, olisi varmaan hyvä vähentää sokerin määrää.

Suutuntuma tällä pizzapohjalla oli aika erilainen kuin pizzapohjilla yleensä. Suutuntumassa oli jonkinlaista puuromaisuutta, kun pizzapohjilta yleensä odottaisi leipämäisyyttä. Mutta se nyt ei ollut iso asia. Joka tapauksessa, tämäkin nyt ajoi asiansa pizzapohjana. Ei maistunut pahalta, ei ollut liian kovaa, sitkeää eikä haurasta, täytti pizzanhimon ja pystyi syömään käsin. Voin tehdä tätä toistekin joskus, jos on pizzanhimo, eikä voi käyttää vehnäjauhoja. Kuitenkin silloin, kun vehnäjauhoja on, käytän pizzapohjaan mieluiten niitä.

Vastaisuuden varalle kirjoitan tähän auki koko ohjeen:

Gluteeniton pizza pannukakkupohjalla

Pohja:

3 dl (180 grammaa) riisijauhoa
2 dl (100 grammaa) maissijauhoa
2 tl suolaa
2 rkl sokeria (tai vähemmän esim. 1 rkl, jos ei halua makeita reunoja)
4 kananmunaa
6 dl vettä tai maitoa
50 grammaa voita sulatettuna

(Kannattaa tehdä tomaattikastike ensin, jos sitä ei ole valmiina. Löytyy alempaa.) Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vispaa käsivispilällä sekaisin kananmunat ja neste. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Sekoita mukaan jauhot ja vispaa niin kauan, että on tasaista, eikä ole möykkyjä. Vispaa sekaan sulatettu voi. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes pinta on kiinteä ja osittain ruskistunut.

Tomaattikastike (tästä riittää kahteen pellilliseen – ylimääräiset voi esim. pakastaa):
400 g tomaattimurskaa
1 laakerinlehti
½ tl suolaa riippuen täytteiden suolaisuudesta
1 tl sokeria
½ tl oreganoa
½ tl basilikaa
1/4 tl timjamia
Laita kattilaan tomaattimurska, laakerinlehti, suola ja sokeri. Kiehauta. Madalla lämpöä matalimmalle ei-nollalle ja hauduta ilman kantta tunti. Poista laakerinlehti. Lisää oregano, basilika ja timjami. Sekoita tasaiseksi, ja siirrä kastike jäähtymään.

Kinkku-ananaspizzan täytteet:

100 g kinkkusiivuja pilkottuna

1 tölkki ananaspaloja (mehut viemäriin tai talteen muuta käyttöä varten)

350 g raastettua juustoa

Pizzan kokoaminen:

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Levitä kypsän pohjan päälle tomaattikastiketta. Ripottele päälle juustoraaste ja sitten täytteet. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 15 min, kunnes juusto on sulanut.

Söin tämän pizzan kanssa tähteeksi jääneitä paahdettuja avomaankurkkuja, joista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/17/perunamuusia-lihamureketta-ja-paahdettuja-avomaankurkkuja/

Loput tomaattikastikket pakastin rasiassa: