Minulla oli vieraita, joiden kanssa söimme eilen haudutettua ylikypsää poronlihaa ja perunamuusia. Molempia jäi. Tähteeksi jääneet poronlihat halusin nyt käyttää pizzaan. Pizza on mielestäni yksi hyvä tapa käyttää tähteeksi jääneet kypsät lihat ja kalat, päiväysleikkeleet ja juustonkannikat, mutta tapoja on tietenkin muitakin. Muita suosikkitapojani käyttää tähteeksi jääneet kypsät lihat ovat ainakin pellillinen lihapiirakkaa, suolainen pannukakku ja uunissa tehdyt pastavuoat. Ylikypsille lihoille mielestäni hyvä käyttökohde on myös lettupannun koloissa paistettavat pihvit, jotka teen samalla ohjeella kuin kypsistä kaloista tehtävät pihvit, joista kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/15/kalapihveja-makaronia-ja-uunijuureksia/
Tällä kertaa kuitenkin tähdelihoista teki mieli tehdä pizzaa. Parhaaksi pizzapohjan ohjeeksi olen todennut Valion pizzapohjan: https://www.valio.fi/reseptit/pizzapohja-3/
Olen muokannut sitä oman makuni mukaiseksi näin:
Oivariini juoksevan sijaan käytän sulatettua voita 50 grammaa. Minulla ei koskaan satu olemaan Oivariini juoksevaa, eikä tule tällä hetkellä mieleen, mihin sitä tarvitsisinkaan. Voita minulla sen sijaan aina on, koska se sopii niin moneen ruokaan. Voin käyttö pizzapohjassa ei varmasti ole sen autenttisempaa kuin Oivariini juoksevankaan, mutta minun kokemukseni mukaan kuitenkin voilla tulee paremman makuinen pizzapohja – erityisesti reunat – kuin öljyllä. (Vielä entisestään pizzapohjan maku mielestäni paranee, jos siihen tavalla tai toisella imeytyy pekonin rasvaa, mutta nyt minulla ei sitä ollut enkä sitä kaivannut.)
Suolan määrää olen säätänyt niin, että jos täytteet eivät ole voimakassuolaisia kuten pekoni, salami, pepperoni jne. niin laitan pohjaan suolaa 1 teelusikallisen pellilliseen (tai per 5 dl jauhoja). Jos taas on voimakassuolaisia täytteitä, laitan suolaa vain ½ tl pellilliseen eli Valion ohjeen mukaan.
Usein haluan tehdä isomman satsin kerralla. Hiivan määrää en silti välttämättä lisää, sillä olen huomannut, että tuolla 25 grammalla hiivaa nousee aika isokin taikina. Tällä kertaa hiivapaketin parasta ennen -päiväys oli mennyt yli viikko sitten, mutta en epäillytkään, etteikö se vielä toimisi. Joitakin viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen olen nähnyt hiivan yleensä vielä toimivan, mutta yli kuukauden vanha hiiva, jonka pinta on jo kova ja tumma, ei olekaan aina enää toiminut.
Valion alkuperäisessä ohjeessa sanotaan tuosta pizzapohjasta näin: “Kauli tai taputtele taikina uunipannun kokoiseksi tai 2-4 pyöreäksi pizzapohjaksi. ” Itse en yleensä viitsi kaulinta sotkea ja puhdistaa, jos ei ole pakko, joten pizzapohjat vain vedän suoraan käsillä voidellulla uunipellillä pellin kokoiseksi jutuksi. Jos koko tuon ohjeen mukaisen taikinan laittaa yhdelle uunipannulle niin kuin ohjeessa sanotaan, tulee mielestäni aika pannupizzamainen tai sitten korkeat reunat, joita sellaisiakin välillä haluan. Nyt kuitenkin kokeilin jakaa tuon taikinamäärän kahdelle uunipellille, ja niinkin se juuri ja juuri riitti. Nyt tuli ohuempi pohja ja matalammat reunat, mutta en osaa sanoa kumpi sitten on parempi – saattaa riippua tilanteesta ja senhetkisistä mielihaluista. Paistamista en tee uunin alaosassa niin kuin ohjeessa on, vaan yläosassa, koska pizzalle tietääkseni enempi lämpö sähköuunissa on parempi.
Pizzan tomaattikastikkeen teen suurin piirtein koulun kotitalouden tunnilta saamani Hyvää pataa -kirjan ohjeella. Ohjeessa on sipulia ja valkosipulia, mutta itse jätän ne pois ihan vain siksi, koska en jaksa niitä alkaa kuorimaan ja pilkkomaan, ja tiedän lopputuloksen olevan silti maistuva. Tomaattisoseen ja pippurin olen jättänyt ohjeesta pois, koska en kaipaa tähän tomaattisoseen voimakkaanhapanta makua enkä pippurisuutta, jota lapseni vierastavat. Suolan määrä alkuperäisessä ohjeessa on ½ tl, minkä tuplaan silloin, kun täytteet eivät ole niitä voimakassuolaisia. 400 gramman purkista tomaattimurskaa tulee mielestäni sopiva määrä kahteen pellilliseen pizzaa, joten uutta tomaattikastikesatsia tehdessäni mieluusti teen usein saman tien pizzataikinaakin kaksi pellillistä.
Kokonaisuudessaan pizzaohjeeni menisi siis näin:
Pizza (1 pellillinen)
Pohja:
5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
25 g hiivaa
50 g sulatettua voita
½-1 tl suolaa riippuen täytteiden suolaisuudesta
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liuota siihen suola ja hiiva. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja alustamisen loppuvaiheessa voisula sen lämpöisenä, että se on sula, mutta ei niin kuuma, ettei pystyisi käsillä siihen koskemaan (jos on liian kuuma käsille, on liian kuuma myös hiivalle). Vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna kohota peitettynä puolisen tuntia.
Tomaattikastike (tästä riittää kahteen pellilliseen – ylimääräiset voi esim. pakastaa):
400 g tomaattimurskaa
1 laakerinlehti
½-1 tl suolaa riippuen täytteiden suolaisuudesta
1 tl sokeria
½ tl oreganoa
½ tl basilikaa
1/4 tl timjamia
Laita kattilaan tomaattimurska, laakerinlehti, suola ja sokeri. Kiehauta. Madalla lämpö matalimmalle ei-nollalle ja hauduta ilman kantta tunti. Poista laakerinlehti. Lisää oregano, basilika ja timjami. Sekoita tasaiseksi ja siirrä kastike jäähtymään.
Pizzan päälle:
juustoraastetta maun mukaan (itse laitan niin paljon kuin vaan jaksan raastaa)
täytteitä maun mukaan tai mitä sattuu olemaan (esim. 100-200 g kypsää lihaa per pellillinen)
—
Pizzan kokoaminen:
Lämmitä uuni 250 asteeseen. Voitele uunipelti tai uunipannu ja levitä pizzataikina siihen (tai jaa taikina kahtia ja jaa kahdelle voidellulle pellille, jolloin pohjasta tulee ohuempi, mutta taikinan levittäminen on vaikeampaa). Levitä päälle tomaattikastiketta. Ripottele tomaattikastikkeen päälle juustoraastetta. Ripottele juustoraasteen päälle mahdolliset muut täytteet. Täytteitä on hyvä olla korkeintaan sen verran, että täytteet eivät koske toisiinsa ja niiden väleistä näkyy vielä juustoa.
Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet vähän väriä, juusto sulanut ja pizza näyttää valmiilta. Paistoaika riippuu pohjan paksuudesta ja koosta sekä täytteiden määrästä. Heti uunistaottamisen jälkeen ripottele pizzan päälle oreganoa, jos tykkäät.
Pizza oli nyt hyvää niin kuin yleensäkin. Allaolevissa kuvissa ensimmäisessä vasemmalta on kohoamassa oleva pizzataikina, keskimmäisessä valmis tomaattikastike ja kolmannessa valmis pizza.
Jääkaapissani oli nyt yksi varhaiskaali, jonka olin ostanut, kun kerran se on sesongissa ja jotkut kehuvat sitä makean ja raikkaan makuiseksi. Niinpä koitin päättää tehdä varhaiskaalisalaatin.
Maistoin varhaiskaalia ensin sellaisenaan. Maistui kaalilta, mutta jonkin verran miedommin ja raikkaammin kuin talvikaali. Erityisesti ne varhaiskaalin sisimmät valkoiset osat maistuivat siltä kaalin ominaiskitkeryydeltä. Mausta tuli mieleen koulun kaalisalaatit, eli kaalin maku niin, että kitkeryys ei ole niin voimakas kuin talvikaalissa sellaisenaan normaalisti on. Lopputuloksena kuitenkin totesin, että varhaiskaali tarvitsee makeutusta, mutta en jaksanut alkaa nyt hedelmiä kuorimaan ja pilkkomaan. Tein sitten varhaiskaalisalaatin, johon pilkoin varhaiskaalin ja lisäksi tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Tein erikseen kastikkeeksi sokeri/kombucha 50/50-seoksen (jollaista käytän myös juuresraasteisiin), ja kaadoin sitä annokseni päälle. Sitten maistui todella hyvältä ja makealta. Saman asian olisi varmasti ajanut myös purkillinen säilykepersikoita liemineen (jonka luulen olleen myös koulun kaalisalaattien maistuvuuden salaisuus). Tuntuu, että makeutettuna voin tehdä ja syödä varhaiskaalisalaattia toistekin – ja syönkin, koska samaa satsia on vielä kulhollinen jäljellä. Talvikaaliin verrattuna suutuntuma on varhaiskaalissa mukavan murea ihan vain rennosti pilkottuna ilman sen kummempia hienontamisia ja hakkaamisia.