Jätskiauton minipizzat

Jätskiauton minipizzoja. Osassa täytteenä salamia, osassa mozzarellaa ja kuivattuja yrttejä.

Olen aina tilaisuuden tullen ostanut Jätskiautolta minipizzoja. Niitä on saatavilla kolmea eri makua: kinkku, salami ja margherita (mozzarella + kuivatut yrtit). Kinkkupizzat olivat tällä kertaa poikkeuksellisesti loppu, joten ostin vain salami- ja margheritaversioita. Jätskiauton minipizzat ovat mielestäni riittävän hyviä siihen, että ostan niitä jatkossakin. Salamiversiossa maistuu savuaromi enemmän kuin tarvitsisi maistua, mutta mitäs pienistä. Valmistaminen on helppoa: Otetaan pois muovipakkauksesta, joissa on neljä minipizzaa kussakin. Yhdessä pizzalaatikossa on kolme sellaista muovipakkausta. Paistetaan 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes juustossa on ruskistumista. Minun uunissani siihen kestää yleensä 10-15 minuuttia. Me söimme tällä kertaa näitä minipizzoja koko perhe lounaaksi. Yhdelle pellille saan mahtumaan kaksi laatikollista minipizzoja.

Minipizzat ennen paistamista. Juustoraasteet yleensä putoilevat jonkin verran ennen paistoa, joten poimin ne sormin takaisin minipizzojen päälle.

Tältä näytti margheritaminipizzan pakkaus.

Kuten kuvista näkyy, pohjat ovat näissä aika paksut. Nämä maistuvat mielestäni ennen kaikkea siltä, että on paksujen rieskojen päällä tomaattipyreetä, juustoa ja muut täytteet. Helppous, nopeus, säilyvyys, koko perheelle kelpaavuus ja ilmainen kotiinkuljetus takaavat minun osaltani sen, että ostan näitä aina silloin, kun jäätelöauto käy.

Joskus olen tehnyt minipizzoja myös itse, ja silloin on tullut tosi hyvää. Silloin tein minipizzat lapsen synttäreille, joilla minipizzat menivät kuin kuumille kiville huoneenlämpöisinäkin. Silloin olen tehnyt samalla taikinalla kuin muutkin pizzat, mutta muotoillut pizzat minikokoisiksi leivinpaperoiduille pelleille. Olen levittänyt minipizzojen keskelle tomaattikastiketta, sekä ripotellut päälle juustoraastetta ja kinkkukuutioita. Olen paistanut 250-asteisen uunin keskitasolla 15 min. Pohjan ja tomaattikastikkeen olen silloin tehnyt samalla reseptillä kuin tässä postauksessani Portobello-aurajuustopizzasta: https://ruokaideat.com/2019/08/24/portobello-aurajuustopizzaa/

Päivitys 15.5.2020:

Tässä Jätskiauton kinkkutäytteisiä minipizzoja:

Kuten Jätskiauton salamipizzat, myös nämä Jätskiauton kinkkupizzat maistuvat mielestäni siltä, että on liikaa savuaromia, mutta ei yhtä huomattavasti liikaa kuin salamipizzoissa. Kuitenkin mielestäni riittävän hyviä nämäkin ostettavaksi.

Pekonipizza, pellillinen ja toinenkin – uunissa kypsennetystä pekonista

Jääkaapissa oli kaksi pakettia pekonia, joilla oli viimeinen käyttöpäivä tänään. Ensimmäisenä tuli mieleeni tehdä kaksi pellillistä pekonipizzaa, joten menin sillä. Yhteen pellilliseen pizzaa menee kätevästi yksi pellillinen pekonia, kun ei lisää muita täytteitä. Pizzoista tuli mahtavan mehevää, maukasta ja umamista. Tällainen rasvainen savustettu lihajaloste pizzassa antaa minulle sellaisen fiiliksen, että maistuu, näyttää, tuntuu ja tuoksuu ihan Oikealta Pizzalta.

Pizzapohja kahteen pellilliseen
1 litra vehnäjauhoja (650 g)
4 dl vettä
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
1 tl suolaa
100 g sulatettua voita
Lämmitä hiiva kädenlämpöiseksi (tai 42-asteiseksi, jos käytät kuivahiivaa). Murenna veteen tuorehiiva (tai sekoita kuivahiiva puoleen jauhoista). Sekoita mukaan suola. Alusta mukaan jauhot. Alustamisen loppuvaiheessa sekoita käsin mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia.
Pekonipizza kaksi pellillistä, uunissa kypsennetystä pekonista
Pizzataikina kahteen pellilliseen kuten edellä
Pizzan tomaattikastike kahteen pellilliseen
2 pakettia pekonia
n. 700-800 g juustoraastetta tai maun mukaan
Levitä pekoniviipaleet leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 10 minuuttia, tai kunnes pekoniviipaleet ovat käpristyneet vain hieman. Rapeaksi asti ei tarvitse tässä vaiheessa tulla, koska ne kypsyvät vielä lisää pizzan päällä. Älä imeytä ylimääräisiä pekonin rasvoja talouspaperiin, vaikka joissakin ohjeissa neuvotaankin niin tekemään, vaan maukkaimman lopputuloksen saamiseksi kaikki pekonin rasvat kannattaa laittaa pizzaan (tai jos ei pizzaan, niin kannattaa säästää ne jonkin muun ruuan maun parantamista varten).
Voitele puhdas uunipelti. Voitelussa kannattaa käyttää mahdolliset pekonin kypsentämisestä irronneet rasvat ja nesteet, ja lisäksi vähän voita. (Vaihtoehtoisesti voi voidella pellin pelkällä voilla, ja kaataa pekonista irronneet jutut vasta päällimmäiseksi pizzan päälle ennen paistoa.) Levitä puolet kohonneesta taikinasta voidellulle pellille käsin. Levitä päälle puolet tomaattikastikkeesta. Ripottele päälle juustoraastetta. Leikkaa pekonit paloiksi, ja levitä puolet pekonipaloista pizzan päälle. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla noin 12 minuuttia, tai kunnes reunat ovat saaneet vähän väriä ja juusto on sulanut, mutta mikään ei ole vielä palanut. Toista sama toisella uunipellillä, lopulla taikinalla, lopulla tomaattikastikkeella, lopulla juustolla ja lopulla pekonilla.
Ylimääräiset pekonipizzat voi pakastaa esim. paloina.

Nyt ensimmäisen pellin voitelin pekonista irronneilla rasvoilla ja nesteillä. Toisen pellillisen voitelin pelkällä voilla. Lopputuloksena tykkäsin ensimmäisestä pellillisestä paljon enemmän, vaikka molemmat pellilliset olivat tosi hyviä. Pekonimehuja imeneen pizzan reunat maistuivat umamisilta niin suuressa määrin, että olisi voinut luulla taikinan olevan juureen tehty, vaikka sitä se ei ollut. Toisenkin pellillisen pizzan reunoissa toki oli umamia (sekä voista taikinassa että hiivasta), mutta nyt kun samasta taikinasta tehtyjä maistelin rinnakkain, pekonimehuja imeneen pizzan reunat olivat selvästi maukkaampia. Pekonimehu ei vain itsessään ollut nyt tarpeeksi rasvapitoista voiteluun, minkä huomasin siitä, että kyseisestä pellillisestä reunat eivät irronneet yhtä helposti kuin voilla voidellusta. Niinpä jatkossa voitelisin ensimmäisen pellillisen sekä voilla että pekonimehulla.

Ensimmäiseen pellilliseen nyt tuli juustoksi 375 grammaa Oltermannia, jota sattui sen verran olevan paketissa jäljellä. Toiseen pellilliseen tuli 420 grammaa Arla Tolkuton Cheddar -juustoa, jota puolestaan sattui olemaan paketissaan sen verran jäljellä. Cheddarin maku maistui toisessa pellillisessä selvästi ja yleensä tykkäänkin cheddarin mausta, mutta tällä kertaa juuri näissä pizzoissa tykkäsin enemmän miedommasta juuston ominaismausta.

Toinen pellillinen 12 minuutin paistamisen jälkeen.

Muita pizzoja:

Päivitys 7.4.2020:

Nyt on kaikki tämän satsin pekonipizzat syöty. Vaikka tuoreeltaan tykkäsin enemmän siitä pizzasta, missä oli miedomman makuinen juusto, uudelleenlämmitettynä tykkäsinkin enemmän siitä pizzasta, jossa oli voimakkaamman makuinen juusto. Uudelleenlämmityksen jälkeen en enää tunnistanut pizzasta cheddar-juuston ominaismakua, vaan se maku oli muuttunut lähinnä umamipommiksi, josta tykkäsin tosi paljon.

Valkoinen pizza nyhtöpossun jämistä

Oli jäljellä nyhtöpossua sen verran, että se olisi sopiva määrä pellilliseen pizzaa. Nyt oli tomaattituotteet loppu kaikkien mentyä eiliseen nyhtöpossulasagnetteen, joten tuli mieleen tehdä valkoinen pizza. Valkoiseen pizzaan yleensä laitetaan kastikkeeksi creme fraichea, mutta minulla ei ollut sitäkään. Smetanaa oli, joten korvasin sillä.

Tein pizzapohjan samalla tavalla kuin yleensäkin. Blogiaikoinani olen tehnyt sillä pohjalla ainakin lihapulla-pekonipizzaa, portobello-aurajuustopizzaa ja poropizzaa. Kohonneen pizzapohjan levitin voidellulle uunipellille niin kuin yleensäkin, mutta tomaattikastikkeen sijaan levitin pohjan päälle kaksi purkkia smetanaa. Päälle laitoin säikeiksirevittyä nyhtöpossua, suolaa ja parmesaania. Moni tekee valkoisen pizzan ilmankin juustoa, mutta itse halusin nyt tähän käyttää parmesaania, joka on hyvää ja sitä sattui olemaan avattuna. Paiston jälkeen valuttelin vielä kauttaaltaan päälle öljyä, niin kuin tässä Valion valkoisen pizzan ohjeessa neuvottin tekemään.

Tuli superhyvää! Smetana sopi tähän aivan mahtavan hyvin. Smetanasta tuli ihana paksu suutuntuma ja raikas täyteläinen maku. Nyhtöpossu, jonka katsominenkin jo kyllästytti, sai uutta eloa tästä ruuasta. Jo tympivästä nyhtöpossusta tuli kuin tulikin vielä yksi herkullinen ruoka, JES!

Lisäksi tein pakastevihanneksia mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan. Eli 250 grammaa kulhoon, 5 min mikrossa täydellä teholla puolivälissä sekoittaen.

Valkoinen pizza
Pohja:
5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa (puolet 50 gramman paketista)
50 g sulatettua voita
Kastike:
2 purkkia (à 120 g) smetanaa tai creme fraichea (joissakin ohjeissa kastikkeena käytetään turkkilaista jogurttia, kermaviiliä tai tuorejuustoa – niitäkin voisin joskus tähän kokeilla)
Täytteet:
tällä kertaa 150 grammaa nyhtöpossua, suolaa ja 110 grammaa parmesaania, mutta vain mielikuvitus on rajana – ainakin kaikki mikä sopii leivän päälle, todennäköisesti sopii tähänkin. Yksi hyvä tunnettu yhdistelmä tähän on pekoni ja punasipuli.
Päälle:
öljyä (voi olla mitä öljyä löytyy ja mistä tykkää, tai voi käyttää halutessa myös voisulaa)
Jos käytät tuorehiivaa, lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota tuorehiiva siihen. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä vesi 42-asteiseksi (kädenlämpöä kuumempi mutta ei kättä polttava) ja sekoita kuivahiiva jauhoihin. Sekoita suola jauhoihin tai veteen, kunhan jompaan kumpaan. Sekoita keskenään jauhot ja vesi. Jos seos vaikuttaa kuivalta, voi sekoittaa mukaan vähän lisääkin vettä. Sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä peitettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi.
Levitä kohonnut taikina voidellulle uunipellille. Levitä päälle smetana/cremefraiche/turkkilainenjogurtti/kermaviili/tuorejuusto. Ripottele tai asettele päälle täytteet. Nyhtöpossua käytettäessä ripottelin päälle ensin nyhtöpossusäikeet, sitten suolaa, ja sen jälkeen ripottelin päälle parmesaania. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla 10-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet väriä ja pohjasta on kypsä. Minulla sopiva paistoaika oli nyt 12 minuuttia. Uunistaoton jälkeen valuttele öljyä kauttaaltaan päälle. Öljyn lisäksi sopii päälle tuoreet hyvät yrtit kuten rucola ja basilika. Joissakin ohjeissa myös lisätään parmesaanilastuja tai ilmakuivattua kinkkua tai kylmäsavulohta päälle paistamisen jälkeen.

Pizzapohjan päällä smetanaa ja nyhtöpossua.

Paistamisen jälkeen, kun on öljyä valuteltu päälle.

Muita suosimiani tapoja tähteeksijääneiden lihojen käyttämiseen löytyy kirjoituksestani Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat.

Lihapulla-pekonipizza

Oli tähteenä 5 lihapullaa, paistettua pekonia ja pekonin paistorasvaa:

Jatkoin sitten nuo koko porukan yhteiseksi ateriaksi laittamalla ne pizzaan. Nämä olivat juuri sopiva täytemäärä yhteen pellilliseen pizzaa.

Pizzasta tuli tosi hyvää. Lihapullat eivät enää pekonisessa pizzassa maistuneet lihapullilta, vaan nyt nekin maistuivat mukavasti pekonilta. Olinkin saanut jo lihapullien omaa makua kylläksi, joten huippujuttu! Suutuntuma lihapullaviipaleissa oli nyt aika rapea, ja suussa tuntui nyt se paahtuneiden korppujauhojen rouheus enemmän kuin samoissa lihapullissa ennen pizzaan menoa.

Tein pizzapohjan ja pizzan tomaattikastikkeen samalla lailla kuin tässä aiemmassa blogikirjoituksessani: https://ruokaideat.com/2019/08/24/portobello-aurajuustopizzaa/

Juustoraastetta ladoin tomaattikastikkeen päälle 320 grammaa. Lihapullat leikkasin ohuiksi viipaleiksi, ja laitoin ne juustoraasteen päälle. Pekonit revin käsin paloiksi, ja laitoin ne juustoraasteen päälle niihin kohtiin, joissa ei ollut lihapullaviipaleita. Pekoninrasvan sulatin mikrossa, ja valutin sen pizzan päälle ympäriinsä. Pekoninrasvaa oli 26 grammaa. Paistoin pizzaa 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10 minuuttia. Heti uunistaoton jälkeen ripottelin päälle oreganoa.

Pizza pekoninrasvaa vaille valmiina uunin.

Portobello-aurajuustopizza

Jääkaapissani oli paketti Aura-juustoa, jolla oli parasta ennen tänään, ja Portobello-sieniä, joilla parasta ennen eilen:

Hyppää reseptiin

Tuli sitten mieleeni tehdä näistä pizza. Se tuntui helpolta hommalta senkin takia, että pakastimessani oli aiemmasta pizzanteosta valmiina pizzan tomaattikastiketta yhdelle pellilliselle pizzaa: https://ruokaideat.com/2019/08/19/pizzaa-gluteenittoman-suolaisen-pannukakun-pohjalla/

Viimeksi pizzaa tehdessäni oli vehnäjauhot loppu, mutta nyt niitä oli taas ostettu. Niinpä tein pizzapohjan suosikkiohjeellani (5 dl vehnäjauhoja, 2 dl vettä, 1 tl suolaa, 25 g hiivaa, 50 g voisulaa), joka pohjautuu Valion ohjeeseen https://www.valio.fi/reseptit/pizzapohja-3/ ja on sama, josta olen kirjoittanut aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/

Pizzan tomaattikastikekin on sama kuin ylläolevassa linkissä. Täytteeksi tuli nyt 220 grammaa Oltermanni-juustoa, 170 grammaa Aura-juustoa (eli koko paketti) ja 1½ Portobello-sientä ohuiksi viipaleiksi leikattuna. Tuli hyvää <3

Portobello-aurajuustopizza (1 pellillinen)
Pohja:
5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
25 g hiivaa tai 1 pussi kuivahiivaa
50 g sulatettua voita
1 tl suolaa
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liuota siihen suola ja hiiva (tai jos käytät kuivahiivaa, sekoita kuivahiiva jauhoihin). Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja alustamisen loppuvaiheessa voisula sen lämpöisenä, että se on sula, mutta ei niin kuuma, ettei pystyisi käsillä siihen koskemaan (jos on liian kuuma käsille, on liian kuuma myös hiivalle). Vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna kohota peitettynä puolisen tuntia.
Tomaattikastike (tästä riittää kahteen pellilliseen – ylimääräiset voi esim. pakastaa):
400 g tomaattimurskaa
1 laakerinlehti
½ tl suolaa
1 tl sokeria
½ tl oreganoa
½ tl basilikaa
1/4 tl timjamia
Laita kattilaan tomaattimurska, laakerinlehti, suola ja sokeri. Kiehauta. Madalla lämpö matalimmalle ei-nollalle ja hauduta ilman kantta tunti. Poista laakerinlehti. Lisää oregano, basilika ja timjami. Sekoita tasaiseksi ja siirrä kastike jäähtymään.
Täytteet:
juustoraastetta maun mukaan (esim. 200-350 grammaa)
1 paketti Aura-juustoa (170 grammaa)
1½ portobello-sientä viipaloituna
Pizzan kokoaminen:
Lämmitä uuni 250 asteeseen. Levitä kohonnut pizzapohja voidellulle uunipellille. Levitä päälle tomaattikastiketta. Ripottele päälle juustoraaste ja täytteet. Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10-15 minuuttia, kunnes reunat ovat ruskistuneet ja juusto sulanut, mutta mikään ei ole vielä palanut.