Mansikkakiisseli sulaneista pakastemansikoista

Pakastin hajosi ja sulatti pyytämättä mansikoita. Ensin niitä sulaneita pakastemansikoita syötiin sellaisenaan, ja kun ei enää uponnut, tein lopuista kiisselin. Kiisselistä tykkäsin tosi paljon enemmän kuin niistä sulaneista pakastemansikoista sellaisenaan. Mansikat olivat sulaessaan päästäneet niin paljon nestettä ulos, että lisättyä mehua ei tarvittu. Kiisselin maussa huomaan pienoisen karvauden – merkkinä siitä, että mansikat ehtivät sulaa kokonaan ennen kypsennystä – mutta ei se kuitenkaan liikaa häirinnyt.

Mansikkakiisseli sulaneista pakastemansikoista

500 g sulaneita pakastemansikoita nesteineen

reilu 50 g sokeria

1 rkl perunajauhoja + 1 dl vettä

Sekoita kattilassa mansikat nesteineen ja sokeri. Kiehauta. Kiehumista odotellessa sekoita keskenään perunajauhot ja vesi. Kun mansikkaseos on kiehahtanut, nosta kattila pois levyltä. Lisää seokseen perunajauhoseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila takaisin levylle ja levy täysille. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes pulpahtaa. Sitten siirrä kattila heti pois levyltä. Siirrä kiisseli jäähtymään tarjoiluastiaan. Ripottele päälle sokeria kuorettumisen ehkäisemiseksi.

Aamiaisella meetvursti-juustovoileipiä, mansikkakiisseliä ja kombuchaa (vedellä laimennettua).

Savukirjolohi-mangosalaatti ja kombuchavinaigrette

Tein tällaisen nopean lounaan, kun oli ostettu savukirjolohta, salaattiaineksia ja sämpylöitä. Revin lautaselle romainesalaattia ja persiljaa. Pilkoin päälle kurkkua ja mangoa. Asettelin päälle savukirjolohta. Kastikkeeksi tein kombuchavinaigretten sekoittamalla kipossa haarukalla tällaisen seoksen: 1 tl makeaa sinappia, 1 tl kombuchaa, 1 tl sokeria, 1 rkl öljyä, ripaukset suolaa ja pippuria. Valutin kastkkeen annoksen päälle, ja nautin heti. Maistui tosi hyvin. Ylikypsä mango sopi oikein hyvin yhteen savukirjohen kanssa, ja kombuchavinaigrette kruunasi annoksen.

Lisänä söin Lidlistä ostetun Leipä-Aitta maalaissämpylän. Olen vaikuttunut, kuinka hyvänmakuisia sämpylöitä nämä ovatkaan! Kymmenen kappaleen pussi isoja sämpylöitä tuntui aluksi paljolta, mutta näyttääkin loppuvan liian aikaisin…

Alla linkkejä muihin tästä blogista löytyviin kalasalaatteihin.

Croissantteja aamiaisella

Viikonlopun kunniaksi paistoin uunissa kaupastaostettuja paistovalmiita raakapakastecroissantteja. Ne olivat merkkiä Eesti Pagar Voicroissant. Aiemmin olen kokeillut Rainbow’n voicroissantteja. Nämä Eesti Pagar -merkkiset tuntuivat olevan rakenteeltaan hajoavampia ja haukatessa kokoonpainuvampia, mutta maultaan parempia/makeampia. Jatkossa ehkä siis valitsen tämän Eesti Pagar -merkin, jos croissantteja tekee mieli. Nyt söin näitä aamiaisella jotain 2-3, eli kaksi kokonaista ja yhden sellaisen, josta lapsi oli syönyt osan. Hyvää oli <3

Kuvassa myös tuoreita vadelmia, mustaa Yellow Label -teetä täysmaidolla ja vedellä laimennettua kombuchaa. Kombuchan juomistavoistani kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/15/pekonia-paistettuja-munia-paahtoleipaa-ja-kombuchaa/comment-page-1/

Tomaatti-mozzarellapannukakkua, kombuchaa, tuoreita karviaisia ja teetä hunajalla

Tällaista söin aamiaiseksi tänään. Tomaatti-mozzarellapannukakun palasia lämmitin mikrossa pakkasesta. Kyseisestä pannukakkusatsista kirjoitin teon jälkeen tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/27/suolaista-pannukakkua-tahteista-ja-paivaystuotteista/

Kombuchan juomistavoistani kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/15/pekonia-paistettuja-munia-paahtoleipaa-ja-kombuchaa/

Karviaiset oli eilen kerätty pihalta. Musta tee oli Lipton Yellow Label -pussiteetä, jota eilen haudutin suuren määrän, ja nyt vain lämmitin kupillisen mikrossa. Normaalisti lisään mustaan teehen maitoa, mutta nyt maito oli loppu, joten lisäsin hunajaa, mikä sekin toimii minulle hyvin.

Hyvin maistui nyt nämä kaikki. Tomaatti-mozzarellapannukakkua otin vielä pari palaa lisääkin, eli yhteensä söin neljä palaa. Vielä kuitenkin on yksi pussillinen näitä tomaatti-mozzarellapannukakkupaloja jäljellä pakastimessa. Tomaatin tuore maku on yllättävän hyvin säilynyt näissä pannukakkupaloissa pakastamisen jälkeenkin. Jäisenä nämä pannukakkupalat tuoksuvat samalla tavalla aromaattisilta kuin samanvuotiset pakastemarjatkin. Yhtä lailla varmaan se tomaatinkin maku/tuoksu hälvenisi, jos se yli vuoden olisi pakastimessa. Mutta nyt muutaman viikon pakastamisen jälkeen vaikuttaa vielä oikein hyvin säilyneeltä.

Pekonia, paistettuja munia, paahtoleipää ja kombuchaa

Jääkaapissamme oli paketti pekonia, jolla on viimeinen käyttöpäivä huomenna. Puolisoni päätti paistaa sen tänään aamiaiseksi, jottei se unohdu pilaantumaan. Lisäksi hän paistoi pekoninpaistosta jääneessä rasvassa kananmunia, joiden parasta ennen -päiväys on huomenna. Niitä sinänsä ei ollut kiirettä käyttää, sillä ne säilyvät yleensä viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen, mutta yli kuukauden vanhoja olen joutunut joskus heittämään pois kellutustestin jälkeen.

Tällaisella aamiaisella tykkään syödä lisäksi paahtoleipää, jota säilytän pakastimessa niin kauan kunnes loppuu. Nykyisessä paahtoleipäpussissa lukee parasta ennen 27.2, joten se on varmaan ostettu joskus tammi- tai helmikuussa ja pakastettu silloin. Nyt heitin suoraan pakastimesta paahtimeen ja paahdoin leivänpaahtimeni asetuksella 4, jolloin tuli minun makuuni sopiva paahtotulos.

Maistuipa nyt hyvin pitkästä aikaa pekoni, paistettu kananmuna ja paahtoleipä. Varsinkin, kun ei tarvinnut itse tehdä muuta kuin paahtaa leipä ja voidella se 🙂

Ruokajuomaksi join nyt, niin kuin kaikilla muillakin aterioilla, joilla olen viime vuosina syönyt kotona, vedellä laimennettua kombuchaa. Nyt tuli mieleen ottaa siitä kuvakin, kun puoliso laittoi juuri uuden sokeroidun tee-erän hautumaan seuraavaa kombuchasatsia varten:

Yllä vasemmassa kuvassa tee hautumassa kombuchaa varten. Oikeanpuoleisessa kuvassa kombuchajuomani, jonka olen laimentanut vedellä omaan makuuni sopivaksi. Kuten kuvasta näkyy, laimennan kombuchaa todella paljon vedellä, ja juuri niin se on minun mielestäni hyvä. Kuvassa näkyvässä laimennussuhteessa juon kombuchaa sekä ruokajuomana että janojuomana. Tuollainen maistuu mielestäni paremmalta kuin vesi sellaisenaan, ja koen sen myös sammuttavan janon vettä paremmin. Maun voisin kuvailla olevan vesi raikastettuna, jossa mukana aavistus hedelmäisyyttä. Jos taas laitan enemmän kombuchaa suhteessa veteen kuin normaalisti, happamuustaso nousee jo sellaiseksi, mistä en pidä, minkä voi tasapainottaa sokeroimalla, mutta minun ei tee mieli juoda jatkuvasti makeita juomia.

Silloin tällöin kuitenkin olen tehnyt ”kombuchamehua” sekoittamalla kombuchaa veteen ehkä tuplasti sen verran kuin normaalisti ja sokeroimalla. Tällöin olen laittanut 1 osa kombuchaa, 4-5 osaa vettä ja sokeria 10 grammaa per desilitra, ja antanut tasoittua jääkaapissa yön yli. Tuoreesta kombuchasta tehtynä kyseinen ”mehu” maistuu tasoittuneena säilykepersikalta, ja etikoituneesta kombuchasta tehtynä monipuolisen hedelmäiseltä ja raikkaalta. Etikoituneille kombuchoille en itse asiassa olekaan keksinyt muuta hyvää nautintokäyttöä kuin ”mehuksi” tekeminen eli sopivasti laimentaminen ja sokeroiminen (samassa suhteessa laimennan ja sokeroin muuten myös monia kotitekoisia marjamehuja, joita teen silloin, kun on ylimääräisiä marjoja). Hyvää käyttöä etikoituneelle kombuchalle on myös vessanpöntön pesu ja kalkkeumien liuotus, joihin se toimii kuin etikka, mutta ei löyhkää.

Meillä on ollut kombucha ehkä jotain 5 vuotta. Silloin ostettiin jostakin ekokaupasta Karma Kombucha -niminen pakkaus, jolla kombucha lähti alkuun. Nykyään kombuchamme on jo aika iso, ja siitä on välillä leikattu paloja irti ja tehty siitä karkkeja Art of Fermentation -kirjan ohjeen mukaan. Kyseiset karkit maistuvat omenaisilta. Itse kombuchajuoman maku oli alussa omenainen, mutta nykyään persikkainen.

Itsetehty kombucha oli minulle sellainen, johon ihastuin heti ensimaistamisella. Silloin kombucha oli vielä tosi pieni ja nestemäärä suhteessa kombuchasienen määrään todella suuri, joten silloin kombuchaa ei tarvinnut laimentaa ollenkaan, vaan se oli sellaisenaan hyvää juotavaa, joka silloin mielestäni maistui raikkaalta jääteeltä. Kombuchan kasvaessa aloin kaivata vähitellen enemmän laimennusta, ja nyt viime vuosina olen pitäytynyt suurin piirtein laimennussuhteessa 1:10. Päällimmäinen syy, miksi pidän ja pidin heti alusta alken kotitekoisesta kombuchasta, on se, että se tyydyttää minulla raikkaiden juomien kaipuun. Silloin kun en ole kotona ja kombuchaa ei ole saatavilla, tulen tyydyttäneeksi sen raikkaan juoman kaipuun hedelmä- ja marjamehuilla. Kotona, kun kombuchaa on saatavilla, kombucha täyttää sen saman himon, joka minulla on mehuihin, enkä yleensä silloin kaipaa mehuja erikseen. Jos taas sekä kotikombuchaa että hyvää mehua on yhtä aikaa saatavilla, juon yleensä ruokajuomaksi mieluummin kombuchaa ja makeat mehut sitten aterian jälkeen, jos tekee mieli.

Kaupasta ostetut valmiit kombuchat eivät ole olleet minun makuuni. Niissä on sellainen ärhäkkä liian vahva maku, josta en pidä. En ole tosin kokeillut laimentaa niitä yhtä paljon kuin kotikombuchaa. Joka tapauksessa, kodin ulkopuolella en osta niitä kaupan kombuchapulloja, koska niissä tilanteissa laimentaminen ei yleensä ole käytännöllistä.

Tästä ateriasta muuten jäi yksi tähde, jonka aion hyötykäyttää myöhemmin: pekonista irronnut rasva. Kaikki se ei imeytynyt kananmuniin. Kaadoin pekoninpaistorasvan tiheän siivilän läpi mukiin, ja siirsin sen jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä. Pekoninrasvasta saa hyvää umamia, joka sopii moneen ruokaan. Pekoninrasvassa on kokemukseni mukaan selvästi enemmän umamia kuin voissa ja vielä paljon merkittävämmin enemmän kuin öljyissä.