Feta-kasvispannaria kasvissosekeiton tähteistä

Kokeilin tällaista, että tein feta-kasvispannaria kasvissosekeitosta, joka keittona sellaisenaan ei ollut oikein minun makuuni: https://ruokaideat.com/2019/09/23/kasvissosekeittoa-ja-kinkkuvoileipia/

Mittasin kulhoon kasvissosekeittoa saman verran kuin mitä yleensä laitan nestettä (maitoa) pellilliseen pannaria, eli 600 grammaa. Soseutin sen joukkoon paketin fetajuustoa.

Sekoitin mukaan vielä suolaa, kananmunia ja voisulaa.

Kaadoin ja levitin taikinan voidellulle uunipellille. Taikina oli paksumpaa kuin pannukakkutaikina normaalisti on. Paistoin 200-asteessa 30 minuuttia, jolloin pinta oli ruskistunut. Leikkasin paloiksi.

Minun uunissani alapinnat ruskistuvat enemmän kuin yläpinnat, joten alapinnat näyttivät tällaisilta:

Maku oli ennen kaikkea fetainen, jossa taustalla vähän vihannesmakua. Suu- ja sormituntuma oli vähemmän rasvainen kuin pannareilla yleensä – ilmeisesti kasvissose imi itseensä rasvat. Silti tuli hyvin rasvaa syönyt olo. Maku muistuttaa mielestäni feta-pinaattipiirakkaa, mutta tosiaan vähemmän rasvaisena. Tämä näyttää ja tuntuu rieskamaisemmalta kuin pannarit yleensä.

Mielestäni toimii näin, mutta ei ole täydellinen, koska tämä ei tunnu täysin pannarilta vaan pannarin ja rieskan välimuodolta. Pannarimaisempaan lopputulokseen ehkä puolet nesteestä olisi kuitenkin hyvä olla maitoa ja vain puolet sakeaa kasvissosekeittoa ja ehkä voisulaakin enemmän, mutta toisaalta rakenne oli sopivan kiinteä leikattava ja tämä oli näppärä tapa saada kulumaan niinkin paljon kuin 600 grammaa sitä kasvissosekeittoa, josta sellaisenaan en oikein välittänyt. Loput näistä pannaripaloista pakastin pakastuspussissa myöhempiä laiskoja nälkiä varten. Ajan mittaan tulevat kyllä syödyiksi.

Feta-kasvispannari (rieskamainen)

600 g kasvissosekeittoa (tai esim. puolet maitoa ja puolet kasvissosekeittoa)

200 g fetajuustoa

4 kananmunaa

½ tl suolaa tai maun mukaan

50 g sulatettua voita (tai enemmän, jos haluaa tuntea imeytymättömän rasvan suutuntuman suussaan)

Soseuta keskenään kasvissosekeitto ja fetajuusto. Fetajuuston voi myös jättää soseuttamatta, ja murustella vasta pellillelevitetyn pannaritaikinan pinnalle.

Sekoita sosekeittoseokseen suola ja kananmunat. Sekoita kierrevispilällä tasaiseksi. Sekoita mukaan voisula.

Kaada ja levitä taikina tasaisesti voidellulle tai leivinpaperoidulle pellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (n. 30 min).

Sosekeiton lopuista tulee myös hyviä lättyjä. Olen tehnyt hyviä lättyjä sekä suoraan sosekeiton lopuista korvaamalla taikinan nesteet sosekeitolla, että kesäkeiton lopuista soseuttamalla kesäkeitot ensin.

Kasvissosekeittoa ja kinkkuvoileipiä

Jääkaappiin oli jäänyt sekä raakoja että uunikypsennettyjä kasviksia, joten päätin tehdä niistä kasvissosekeiton. Siihen meni yksi patty pan kurpitsa, kaksi palsternakkaa, ja painoltaan noin 100 grammaa uunipaahdettuja kukkakaalta, parsakaalia ja palsternakkaa. Tein ne aika tavallisella kasvissosekeiton kaavallani: kasvikset pilkottuina kattilaan, lientä päälle niin, että kasvikset peittyy, tuorejuustoa yksi paketti per 7dl-1litra lientä, keitetään kypsäksi, soseutetaan, lopussa lisätään suolaa ja sokeria maun mukaan.

Mausta ei nyt tullut hyvä. Maistui liikaa parsakaalilta, vaikka sitä oli näkyvästi vain pieni osuus kokonaisuudesta, mutta kun se oli uunissa paahdettu tiiviimmäksi, niin sitä oli selvästikin liikaa. Parsakaalinen maku olisi tarvinnut vastapainokseen lisää maitoa, kermaa tai jotain vahvaa juustoa. Aiemmin olen tehnyt uuniparsakaalin lopuista hyvää sosekeittoa niin, että kaikki liemi oli maitoa.

Pattyn pan kurpitsan laittaminen kuorineen tähän keittoon ei ollut hyvä idea. Vaikka kypsensin niin, että kuorista meni haarukka helposti läpi, sauvasekoittimella soseuttaessa keittoon jäi näkyviä keltaisia kuoren palasia, joita joutui pureskelemaan. Uunipaahdetuissa patty pan kurpitsoissa taas kuoretkin ovat toimineet hyvin: https://ruokaideat.com/2019/08/31/kurpitsa-halloumipasta-ja-paahdetut-kurpitsa-ja-halloumikuutiot/

Söin tätä keittoa kuitenkin vielä seuraavanakin päivänä. Silloin makuun oli tullut lisää palsternakkaisuutta, mutta silti mukana oli vielä liian hallitseva parsakaalin maku. Lapsi ei tykännyt tästä keitosta ollenkaan, ja miehen mielestä ”ihan ok keitto”.

Jatkojalostin osan tästä keitosta feta-kasvispannariksi, söin sitä, ja sen jälken tuntuikin olevan jo mitta täynnä tämän keiton makua. Pakastin loput kolme annosta suoraan syvissä lautasissa (kuva ylhäällä) odottamaan sellaista hetkeä, että on nälkä, ei jaksa laittaa ruokaa ja en ole sillä hetkellä kyllästynyt tähän makuun. Joskus varmasti sellaisiakin hetkiä tulee. Puolen litran pakastusrasioissa olisin pakastanut muuten, mutta ne olivatkin jo kaikki käytössä. Pakkasesta näitä annoksia syödessä voi olla hyvä idea tuunata näitä annoksia lisäämällä päälle esim. paistettua pekonia tai fetajuustoa.

Broilerin jauhelihapihvejä, farfallepastaa, uunikasviksia ja kastikkeena pannunhuuhdelientä

Sattui olemaan paketti viimeisen käyttöpäivän broilerin jauhelihaa, joten tein siitä pihvejä. Yleensä olen tehnyt broilerinjauhelihapihvit taikinasta, jonka nesteenä on kanalientä, jolloin tulee oikein maukkaita kananmakuisia pihvejä, mutta nyt en viitsinyt alkaa taikinaa sekoittamaan.

Muotoilin sitten vain jauhelihat suoraan pihveiksi, paistoin voissa ruskeiksi molemmin puolin, haudutin vielä hetken kypsäksi, ja ripottelin molemmille puolille mausteseosta. Mausteseokseksi sekoitin 1 tl suolaa, 1 tl sokeria, 1 tl paprikajauhetta, 1 tl sipulijauhetta, ½ tl currya ja 1/4 tl valkosipulijauhetta. Sekoitin mausteseoksen kupissa, ja ripottelin sitä pihveille molemmin puolin. Mausteseosta jäi vielä paljon myöhempää käyttöä varten.

Uunikasviksina oli nyt parsakaalia ja palsternakkaa, jotka pilkottiin paloiksi ja paistettiin voisulaan sekoitettuina ja suolattuina 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla pellillä 40 minuuttia.

Kastikkeeksi tuli nyt pannunhuuhdelientä, joka oli oikein maukasta. Kun pihvit olivat kypsiä, nostin ne pois pannulta, ja laitoin pannuun kylmää vettä tilalle. Kiehautin, ja annoin kiehua vähemmäksi hetken aikaa. Lopulta siivilöin tämän nesteen, ja kaadoin sen kuppiin, josta sitä saa kukin syöjä kaataa ruokansa päälle sen verran kuin haluaa. Suurustaakin olisi voinut, mutta en viitsinyt, koska lautasella olevat pastat sitovat nesteet joka tapauksessa.

Kokonaisuus oli oikein maukas. Broilerinjauhelihapihvit itsessään olivat nyt miedon makuisia, koska mausteseosta oli vain pinnoissa. Suutuntuma niissä oli kuitenkin sellainen miellyttävä, josta tykkään. Pannunhuuhdeliemessä oli enemmän mausteiden makua kuin itse pihveissä, ja lisäksi pannunhuuhdeliemi maistui umamilta, joka teki kokonaisuudesta oikein maukkaan. Kokonaisuus oli hyvin yksinkertainen, helppo, nopea ja maukas, jota aion kyllä hyödyntää jatkossakin.

Paistettua lohta, voi-siiderikastiketta, riisiä ja uunikasviksia

Tämä oli oikein loisteliaan hyvää. Lohet on paistettu pannulla voissa, riisit ovat pikariisiä ja kasvispalat on kypsennetty uunissa voisula-hunajaseoksella siveltyinä 40 minuuttia. Tässä ateriassa se kaikista kirkkain tähti on kuitenkin se kastike, joka tehtiin näin:

Voi-siiderikastike

1 sipuli

2 dl kuivaa siideriä (tai sama määrä valkoviiniä, jolloin nimeksi vaihtuu voi-valkoviinikastike)

1 dl vettä

½ dl smetanaa (50 g)

150 g voita

ripaukset suolaa ja valkopippuria

Kuori sipuli, hienonna se. Kiehauta siideri, lisää sipulisilppu ja vesi. Keitä kasaan, kunnes jäljellä on noin puoli desilitraa. Siivilöi. Kaada siivilän läpi mennyt neste sipulittomaan kattilaan. Lisää smetana ja kiehauta. Ota kattila pois levyltä. Vatkaa kierrevispilällä kylmä voi pieninä kuutioina vähän kerrallaan joukkoon niin, että voita lisätään vasta silloin, kun edellisiä voikuutioita ei enää näy. Mausta.

Tämän kastikkeen ohje oli alun perin nimellä Voi-valkoviinikastike Yhteishyvän sivuilla reseptissä Lohiperhoset ja voi-valkoviinikastike: https://yhteishyva.fi/reseptit/lohiperhoset-ja-voi-valkoviinikastike/recipe-4629

Tekemisen myötä olen muokannut reseptin oman makuni mukaiseksi. Alkuperäisen reseptin ½ dl etikkaa antaa minun makuuni liian etikkaisen maun, joten olen korvannut sen lisämäärällä siideriä tai valkoviiniä, kumpaa nyt sattuu olemaan. Kerman olen korvannut smetanalla siksi, koska smetanalla tulee paksumpaa ja sitä jääkaapissani on aina, toisin kuin kermaa. Tämä resepti on todettu toimivaksi sekä siiderillä että valkoviinillä, enkä itse huomaa lopputuloksen mausta eroa, kumpaa tähän on käytetty. Lopputulos maistuu mielestäni sellaiselta mukavalta ja ylelliseltä voiemulsiokastikkeelta, jossa on vähän jotain hapokkuutta mukana, enkä tunnista sen hapokkuuden lähdettä mausta.