Uunijuures-mozzarellapasta

Sattui olemaan tähteenä hunajaisia uunijuureksia (punajuuri, porkkana, lanttu). Sattui olemaan myös mozzarellaa jolla parasta ennen huomenna. Tein sitten niistä tällaisen nopean juures-mozzarellapastan. Keitin vaaleaa spagettia, lämmitin uunijuurekset mikrossa. Sekoitin keskenään kypsää spagettia, uunijuureksia, öljyä ja vähän spagetin keitinvettä. Annoksen päälle revin mozzarellaa. Pellillinen uunijuureksia oli maustettu kaavalla 3 rkl hunajaa + ½ dl öljyä, 1 tl kuivattua timjamia + 1 tl kuivattua rosmariinia, ja kypsennetty 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia.

Porkkana ja lanttu sopivat mielestäni hyvin yhteen spagetin ja mozzarellan kanssa. Ne muodostivat kivan lohturuokamaisen kokonaisuuden. Syödessä revin annoksen päälle lisää mozzarellaa niin, että yhteen annokseen meni mozzarellaa koko paketti.

Punajuuri ei sopinut tähän yhtä hyvin kuin porkkana ja lanttu. Punajuuren maku olisi kaivannut vastapainoksi jotain vahvempaa suolaisempaa juustoa, kuten vaikkapa halloumi, feta, pecorino tai parmesaani. Niinpä jatkossa jättäisin juures-mozzarellapastasta punajuuret pois, ja punajuuripastat sitten mieluummin jonkin vahvemman juuston kanssa.

Alla linkkejä tästä blogista löytyviin hyviin kasvispastoihin.

Paahdettu kokonainen ankka uunissa, paistinkastike, uunijuurekset ja riisi

Lidlissä myytiin pakasteena kokonaisia ankkoja 6 euroa per kilo. Tämä yksilö painoi 3 kg. Tämä ankka tehtiin uunissa tällä ohjeella, jossa ankkaa valellaan balsamicolla, sitruunamehulla ja hunajalla: https://juliasalbum.com/how-to-cook-duck/

Aiemmin olen tehnyt Lidlin kokonaiset ankat tällä ohjeella, jossa päälle ei lisätä mitään muita makuaineita kuin suolaa ja pippuria: https://www.epicurious.com/recipes/food/views/crisp-roast-duck-235744

Täytyy sanoa, että enemmän tykkäsin jälkimmäisestä. Siinä tulee esille se ankan paras osa eli rapea paahtuneen nahkan maku. Valellussa versiossa se mahtava maku jäi saamatta. Sen sijaan pinta maistuu balsamicolta ja hunajalta ja paistinkastike sitruunalta. Itse lihassa en huomannut niiden makuja ollenkaan, vaan itse liha maistui samalta ankanlihalta molemmissa versioissa.

Tässä valellussa versiossa paistolientä tuli paljon paljon enemmän (7 dl). Suurustin sen 3 ruokalusikalla maizenaa ja lisäsin vähän suolaa, muuta en sille tehnyt. Paistinkastike tosiaan maistui selvästi sitruunalta, mutta ei kuitenkaan maistunut liian happamalta. Silti, vähempikin sitruunan maku minulle riittäisi, ja tosiaan jatkossa mieluummin haluan ankat ilman sitruunalla ja balsamicolla valelua.

Uunijuurekset kypsyivät samassa uunissa yhtä aikaa ankan kanssa. Ankka kypsyi yhteensä 3 tuntia, joista uunijuurekset olivat saman uunin alatasolla 2 tuntia välillä käännellen. Pieni osa juureksista ehti siinä ajassa vähän palaa, mutta palaneita oli niin vähän, että se ei haitannut. Uunijuuresten maku oli onnistunut, joten niiden reseptin kirjoitan tähän ylös. Mausteiden, öljyn ja hunajan määrät ovat Kaisa Niemisen kirjasta Ruokakirja.

Uunijuurekset pellillinen
3 isoa porkkanaa
1 pieni lanttu
2 punajuurta
3 rkl hunajaa
½ dl öljyä
½ tl jauhettua mustapippuria (pippurista pitämättömälle lapselle se oli liikaa, joten jatkossa jättäisin pois)
1 tl kuivattua rosmariinia
2 tl kuivattua timjamia
Kuori juurekset ja pilko ne. Lanttu kannattaa kuoria huolellisesti niin, että kitkeränmakuista vihreää ei jää jäljelle ollenkaan.
Laita juurekset uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita keskenään öljy, hunaja ja mausteet. Kaada juuresten päälle, ja sekoita. Kypsennä 175-asteisen uunin alatasolla vähintään tunti, välillä voi käydä sekoittamassa.

Päivitys myöhempänä päivänä

Tämän aterian tähteitä söin tämän näköisenä:

Laitoin lautaselle riisiä ja ankanlihaa, pilkoin lihat. Lusikoin päälle kastiketta, lämmitin annoksen mikrossa. Sekoitin tasaiseksi, saksin ruohosipulin loppuja päälle. Lisäksi tomaatin loput. Olipas tosi hyvää! Ruohosipuli nosti maun oikein ihanaksi, oikein uudelle tasolle!

Toinen päivitys myöhempänä päivänä

Makaronia, ankan ja paistinkastikkeen tähteitä, persiljaa ja porkkanaraastetta.

Riisit jo syötiin loppuun, joten keitin lisäkkeeksi makaronia. Kylläpä maistui hyvin! Makaronien suutuntuma oli ihana tämän kastikkeen kanssa. Kastikkeen umamisuus toi persiljasta esille hienoja makuja, joita en tiennyt siinä olevankaan,wau!

Lihamureketta pakkasesta, rakettispagettia ja raakana paistetut juurekset

Tänään tein tällaisen helpon ja maukkaan aterian. Lämmitin mikrossa pakastettuja lihamurekeviipaleita, jotka olin pakastanut tästä satsista: https://ruokaideat.com/2019/10/09/lihamureketta-ja-paistettuja-perunoita-nyhtopossun-tahteista/

Lisäksi keitin rakettispagettia pakkauksen ohjeen mukaan, valutin ja kaadoin sen päälle lautasella öljyä kostukkeeksi. Veden kiehumista odotellessa kuorin juureksia, ja pilkoin ne ohuiksi tikuiksi. Ne kypsyivät kätevästi pannulla siinä ajassa, minkä raketti spagetti tarvitsi kypsymiseen. Makukin oli oikein hyvä.

Raakana paistetut hunajaiset juurekset
1 pieni lanttu
1 pieni punajuuri
2 isoa porkkanaa
voita paistamiseen
suolaa
reilu 1 tl hunajaa tai maun mukaan
Kuori juurekset. Lanttu kannattaa kuoria huolellisesti niin, että jäljelle ei jää yhtään vihreää (vihreä on kitkerää). Pilko juurekset ohuiksi tikuiksi. Paista isolla paistinpannulla voissa keskilämmöllä välillä käännellen, kunnes juurekset ovat kypsiä (5-10 min). Mausta suolalla ja hunajalla. Voi maustaa myös yrteillä ja pippurilla, jos tykkää.

Risottoa, broilerisuikaleita ja uunijuureksia

Eilisen broilerisuikaleita oli jäljellä vielä tänään päivällisaikaankin. Tällä kertaa juolahti mieleeni syödä loput risoton ja uunijuuresten kanssa, joihin molempiin sattui olemaan ainekset kotona. Uunijuureksia olen tehnyt usein, mutta risottoa tein nyt ensimmäistä kertaa.

Ensin hoidin uunijuurekset uuniin. Juureksina minulla oli tällä kertaa punajuuria ja porkkanoita. Olisin voinut laittaa myös lanttua, selleriä ja palsternakkaa, jos olisi ollut, mutta ei tällä kertaa ollut. Viimeiset nahistuneet lantun ja sellerin palaset olin juuri vastikään upottanut hernekeittoon.

Silloin kun käytän uunijuureksiin punajuuria, koen olennaisimmaksi sen, että punajuurista haihdutetaan ylimääräinen neste pois, koska punajuurista helposti jää jäljelle melkoinen lammikko. Tällä kertaa toteutin tämän paistamalla punajuuri- ja porkkanapaloja (voisulan, hunajan, suolan ja yrttimausteiden kanssa) 250 asteessa isossa metallivuoassa välillä sekoitellen niin kauan, kunnes vuoasta oli irtonesteet haihtuneet. Sitten laskin lämpötilan 200 asteeseen ja aloin puuhastelemaan risoton parissa. (Jos taas olisin laittanut mukaan lanttua, silloin olisin pyrkinyt pitämään todella matalaa lämpötilaa mahdollisimman pitkään, jotta lantun kitkeryys muuttuu aromaattiseksi makeudeksi. Siitä ehkä postaus joskus myöhemmin.)

Risoton tein tällä ohjeella: https://www.soppa365.fi/reseptit/pastat-ja-risotot/risoton-perusohje

Ohjeen mukaan ”Riisissä saa olla vielä hieman puruvastusta jäljellä. Kypsä risotto on löysähköä, ja riisinjyvät ovat vielä erillään.”. Minä varmaan kypsensin liian kauan, koska puruvastusta ei jäänyt, ja lautasellesiirtämisvaiheessa riisinjyvät jo tarttuivat toisiinsa. Silti pidin nyt tässä risotossa erityisesti siitä pehmeästä suutuntumasta, joten ehkä en sitä puruvastusta halunnutkaan, niin kuin en välitä al dente pastoistakaan.

Vielä kattilassa ollessaan risotto oli löysähköä ja silloin maistui miedosti parmesaanilta, mutta siinä vaiheessa kun sain siirrettyä annoksen lautaselleni, löysyys oli mennyt ja maku oli sellaisenaan lähinnä neutraali. Mutta broilerisuikaleiden kanssa yhdessä syötynä risotto oli oikein hyvää ja toi broilerista makuja paremmin esille, umamia kun risottoon kanaliemestä tuli. Suutuntuma oli oikein mukava ja sopi hyvin näiden viimeisten tähdebroilerien pariksi. En ole kuitenkaan varma, tuleeko risottoa tehtyä uudestaan, koska siinä on kattilan ääressä seisoskelua aika paljon, enkä varma onko lopputulos kuitenkaan sen vaivan arvoista. Mutta kyllähän tuo risotto perus sellaisenaan keitetyt riisit voittaa mennen tullen, jos ei erillistä kastiketta ole, ja tällä kertaa ei ollut.

Tämän aterian ehdoton stara olivat kuitenkin ne uunijuurekset. Ne olivat hauskan käpristyneitä ja kiiltäviä. Tällä kertaa laitoin niihin hunajaa reilulla kädellä, eli isoon melkein pellin kokoiseen metallivuokaan taisi mennä 3 rkl. Ihanan makeita ja maukkaita tuli. Taidanpa laittaa jatkossakin reilusti hunajaa. Joskus laitan hunajan sijaan siirappia, mutta tällä kertaa teki mieli juuri hunajaisia uunijuureksia, joten niitä sitten tein.

Tähteeksi jäi tällä kertaa risottoa ja uunijuureksia. Niitä voisin syödä huomenna lounaaksi ihan kasvisruokana ja raastaa vaikkapa loput parmesaanit päälle tai miksei muutkin juustot, mitä löytyy. Risottoa todennäköisesti jää vielä sen jälkeenkin, joten pitää kehitellä niille vielä joku muukin käyttötapa. Joskus olen kuullut italialaisten tekevän tähderisotoista jotain friteerattuja palleroita. Pitäisikin ehkä tutustua siihen asiaan enemmän. Olisi varmaan hyvää.