Risottoa, broilerisuikaleita ja uunijuureksia

IMG_8722

Eilisen broilerisuikaleita oli jäljellä vielä tänään päivällisaikaankin. Tällä kertaa juolahti mieleeni syödä loput risoton ja uunijuuresten kanssa, joihin molempiin sattui olemaan ainekset kotona. Uunijuureksia olen tehnyt usein, mutta risottoa tein nyt ensimmäistä kertaa.

Ensin hoidin uunijuurekset uuniin. Juureksina minulla oli tällä kertaa punajuuria ja porkkanoita. Olisin voinut laittaa myös lanttua, selleriä ja palsternakkaa, jos olisi ollut, mutta ei tällä kertaa ollut. Viimeiset nahistuneet lantun ja sellerin palaset olin juuri vastikään upottanut hernekeittoon.

Silloin kun käytän uunijuureksiin punajuuria, koen olennaisimmaksi sen, että punajuurista haihdutetaan ylimääräinen neste pois, koska punajuurista helposti jää jäljelle melkoinen lammikko. Tällä kertaa toteutin tämän paistamalla punajuuri- ja porkkanapaloja (voisulan, hunajan, suolan ja yrttimausteiden kanssa) 250 asteessa isossa metallivuoassa välillä sekoitellen niin kauan, kunnes vuoasta oli irtonesteet haihtuneet. Sitten laskin lämpötilan 200 asteeseen ja aloin puuhastelemaan risoton parissa. (Jos taas olisin laittanut mukaan lanttua, silloin olisin pyrkinyt pitämään todella matalaa lämpötilaa mahdollisimman pitkään, jotta lantun kitkeryys muuttuu aromaattiseksi makeudeksi. Siitä ehkä postaus joskus myöhemmin.)

Risoton tein tällä ohjeella: https://www.soppa365.fi/reseptit/pastat-ja-risotot/risoton-perusohje

Ohjeen mukaan ”Riisissä saa olla vielä hieman puruvastusta jäljellä. Kypsä risotto on löysähköä, ja riisinjyvät ovat vielä erillään.”. Minä varmaan kypsensin liian kauan, koska puruvastusta ei jäänyt, ja lautasellesiirtämisvaiheessa riisinjyvät jo tarttuivat toisiinsa. Silti pidin nyt tässä risotossa erityisesti siitä pehmeästä suutuntumasta, joten ehkä en sitä puruvastusta halunnutkaan, niin kuin en välitä al dente pastoistakaan.

Vielä kattilassa ollessaan risotto oli löysähköä ja silloin maistui miedosti parmesaanilta, mutta siinä vaiheessa kun sain siirrettyä annoksen lautaselleni, löysyys oli mennyt ja maku oli sellaisenaan lähinnä neutraali. Mutta broilerisuikaleiden kanssa yhdessä syötynä risotto oli oikein hyvää ja toi broilerista makuja paremmin esille, umamia kun risottoon kanaliemestä tuli. Suutuntuma oli oikein mukava ja sopi hyvin näiden viimeisten tähdebroilerien pariksi. En ole kuitenkaan varma, tuleeko risottoa tehtyä uudestaan, koska siinä on kattilan ääressä seisoskelua aika paljon, enkä varma onko lopputulos kuitenkaan sen vaivan arvoista. Mutta kyllähän tuo risotto perus sellaisenaan keitetyt riisit voittaa mennen tullen, jos ei erillistä kastiketta ole, ja tällä kertaa ei ollut.

Tämän aterian ehdoton stara olivat kuitenkin ne uunijuurekset. Ne olivat hauskan käpristyneitä ja kiiltäviä. Tällä kertaa laitoin niihin hunajaa reilulla kädellä, eli isoon melkein pellin kokoiseen metallivuokaan taisi mennä 3 rkl. Ihanan makeita ja maukkaita tuli. Taidanpa laittaa jatkossakin reilusti hunajaa. Joskus laitan hunajan sijaan siirappia, mutta tällä kertaa teki mieli juuri hunajaisia uunijuureksia, joten niitä sitten tein.

Tähteeksi jäi tällä kertaa risottoa ja uunijuureksia. Niitä voisin syödä huomenna lounaaksi ihan kasvisruokana ja raastaa vaikkapa loput parmesaanit päälle tai miksei muutkin juustot, mitä löytyy. Risottoa todennäköisesti jää vielä sen jälkeenkin, joten pitää kehitellä niille vielä joku muukin käyttötapa. Joskus olen kuullut italialaisten tekevän tähderisotoista jotain friteerattuja palleroita. Pitäisikin ehkä tutustua siihen asiaan enemmän. Olisi varmaan hyvää.

Vastaa