Eiliseltä jäi tähteeksi paistettuja broilerisuikaleita ja kylmää kastiketta. Aloin heti eilen haaveilla tekeväni niistä kanasalaatin, ja tänään lounaaksi tein sellaisen. Siitä ei tullut niin hyvää kuin odotin. Siihen tuli tällä kertaa vain salaatinlehtiä, kurkkua ja paprikaa, joihin sekoitin sitä kastiketta, sekä päälle mikrossa lämmitettyjä broilerinsuikaleita. Maistui hyvältä silloin kun broileria tuli suuhun, mutta itse salaattiosat maistuivat tylsältä. Kaipasin mukaan jotain makeaa hedelmää, jollaista kotona ei nyt sattunut olemaan. Ehkä vastaisuuden varalle olisi hyvä pitää kotona jotain säilykehedelmiä, kuten persikkaa, ananasta tai päärynää. Sellaisen kanssa tuo salaatti olisi varmasti olisi ollut hyvä, ja ruokaisiin salaatteihin taidan yleensäkin kaivata jotain makeaa komponenttia mukaan. Nyt oli sokeria kastikkeessa, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Kokonaisuudesta jäi minulle makeanhimo, joten tyhjensin kaapista pääsiäiseltä jääneet makeiset. Noh, kai nekin on hyvä joskus syödä pois kuleksimasta.
Itse kastike oli yön aikana muuttunut valkoisesta nätin vaaleankeltaiseksi. Ilmeisesti curryn värjäävät jutut olivat liuenneet kylmään kastikkeeseen vasta yön aikana. Salaatin seassa ollessaan en siinä kastikkeessa kuitenkaan huomannut curryn makua, vaikka curry siinä näkyikin, joten tämä kastike sopii varmaan muihinkin ruokaisiin salaatteihin kuin vain kanasalaattiin. Ehkäpä käytän kyseistä kastiketta vaikkapa kinkku-juustosalaattiin lähipäivinä, jos sitä on vielä jäljellä ja jotain makeaa hedelmää on haettu kaupasta.
Salaatin kanssa syötäväksi sulatin pakastimesta itseleivottuja ruisleipäsiä. Ne oli leivottu Myllärin ruisjauhopussin ohjeen mukaan. Ne olivat yleiseen makuun liian kovia ja sitkeitä, mutta hyvin ne silti voin kanssa minulle maistuivat. Mutta samalla reseptillä en aio tehdä toiste, vaan etsin mieluummin ruisleipäsille jonkin muun sopivan reseptin. Tähän mennessä sille ruisjauhopussille mielestäni parasta käyttöä ovat olleet siirappiset limput sekä silakoiden ja muikkujen leivitys.