Halloumi-pastavuoka eli halloumipasta uunissa

Halloumi-pastavuoka.

Halloumista, pastasta, tomaattimurskasta ja parmesaanista tuli hyvä pastavuoka uunissa. Keitin pastat kypsäksi, kuutioin halloumit, ruskistin ne öljyssä, sekoitin mukaan tomaattimurskaa, sokeria ja kypsät valutetut pastat, kaadoin uunivuokaan, ripottelin päälle parmesaaniraastetta ja paistoin 225-asteisen uunin keskitasolla 20 minuuttia. Sanoisin, että helppo ja hyvä ruoka, joka vielä parani uudelleenlämmitettäessä. Lapsi sanoi ”tosi hyvää” ja ”haluan tätä toistekin”. Mutta kaunista ruokaa tästä ei tullut. Kun olin ensin ruskistanut halloumikuutiot pannulla nätin näköisiksi, uunissa ne ruskistuivat vielä lisää aivan naudanlihan värisiksi, mikä sinänsä ei makua haitannut. Myös ne halloumikuutiot, jotka eivät olleet päällimmäisinä, ruskistuivat lisää uunissa. Jatkossa jos teen samoilla fusillipasta- ja nestemäärillä, voi olla, että laitan halloumikuutiot sekaan ruskistamatta, jolloin ne toki ovat tarttuvampia, mutta ulkonäkö jäänee nätimmäksi. Toisaalta voin joskus tehdä tätä isommalla nestemäärällä, jolloin ruskistuminen uunissa jää vähäisemmäksi. Voisin kuvitella lisääväni tähän joku kerta esimerkiksi pienen tölkillisen ananaspaloja nesteineen, sillä halloumin maku sopii yleensä hyvin yhteen makeiden hedelmäisten makujen kanssa. Tämä ruoka on kuitenkin oikein hyvä tällaisenaankin: yksinkertainen juustopasta, jossa maistuu myös tomaattimurska. Tällaisenaan tämä on mielestäni tuhtia ja täyttävää, jolloin lisäkkeeksi valitsen mieluiten jotain makeaa, kevyttä ja raikasta.

Katso myös: Halloumipasta

Halloumi-pastavuoka (n. 4-5 annosta)

200 g vaaleaa pastaa, esim. fusilli- (tällaiset ennen kaikkea juustopastat eivät mielestäni ole yhtä hyviä tummalla tai täysjyväisellä pastalla)

250 g halloumia

3 rkl öljyä

400 g tomaattimurskaa

1 tl sokeria

50 g parmesaania raastettuna

Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Sillä aikaa pilko halloumi kuutioiksi. Ruskista halloumikuutiot paistinpannulla öljyssä, ja sitten siirrä pannu pois levyltä. Lisää pannulle tomaattimurska ja sokeri, sekoita. Sekoita mukaan kypsä valutettu pasta. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle parmesaaniraastetta. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnassa on väriä tai vähintäänkin parmesaani sulanut (n. 20 min).

Vinkkejä:

Jos tykkää vaaleammasta halloumista, halloumin voi jättää ruskistamatta. Silloin halloumikuutiot vain sekoitetaan suoraan tomaattimurskan, sokerin ja öljyn kanssa (sama 3 rkl), ja sitten mukaan sekoitetaan keitetty valutettu pasta, ja jatketaan samaan tapaan kuin yllä. Ruskistamattomat halloumikuutiot voivat tarttua kypsennettäessä siihen, mihin osuvatkaan, mutta tällaisessa ruuassa sen ei pitäisi juuri haitata. Jos kuitenkin haluaa ruskistaa halloumit, mutta tekee sen mieluummin uunissa, niinkin voi tehdä samalla tavalla kuin tässä: https://ruokaideat.com/2019/08/31/kurpitsa-halloumipasta-ja-paahdetut-kurpitsa-ja-halloumikuutiot/

Tämä on yksinkertainen perusresepti, johon voi halutessa lisätä aineksia. Voi lisätä halutessa esimerkiksi:

* mausteita kuten yrttimausteet kuivattuina tai tuoreina ja/tai savupaprika

* kuullotettua valkosipulia ja/tai sipulia (keltasipulia tai punasipulia)

* paistettuja vihanneksia ja/tai sieniä

* hedelmäpaloja (myös säilykehedelmät – halutessa mehuineen)

* kypsää lihaa/kanaa tai lihajalosteita – suupaloina

* muita juustoja paloina tai raasteina

* kermaa ja/tai mehua

Enemmän nesteitä käytettäessä voi olla tarpeen paistaa pidempään. Suosittelen paistamaan uunissa, kunnes pinnassa on väriä tai vähintään kunnes pintajuusto on sulanut.

Tätä tehdessäni laskin samalla, paljonko suolaa itse halloumista tulee tähän ruokaan. Halloumissa on paketin mukaan suolaa 2.6%, eli tästä 250 gramman paketista halloumia tulee suolaa 6.5 grammaa, eli noin 1 1/5 teelusikallista (1 teelusikka + 1 maustemitta). Siten en kokenut tarpeelliseksi lisätä tomaattimurskaan suolaa. Lopputulos maistui mielestäni sopivan suolaiselta. Pastat keitin tapojeni mukaan vedessä, johon lisään suolaa 1% veden painosta, eli tällä kertaa 1600 grammaan vettä 16 grammaa suolaa.

Tällä kertaa tein tämän halloumi-pastavuoan tomaattisena, mutta joku muu kerta voisin tehdä ilmankin tomaattia. Tomaattimurskan sijaan voisin kokeilla myös vaikkapa kermaa ja/tai tuorejuustoa, jos niitä sattuisi olemaan (tällä kertaa ei ollut). Sillon tämä lähestyisi makumaailmaltaan perinteistä amerikkalaista mac and cheese -ruokaa. Tomaattimurskakin maultaan sopii tähän yhdessä halloumin kanssa, mutta nyt kun tuota alla olevaa vasenta kuvaa katson, niin kyllähän tomaattimurska selvästi rumentaa ruskistetun halloumin ulkonäköä, jos nyt ulkonäkösekoilla on väliä. Sekä tomaattimurskaversioon että ”valkoiseen” versioon sopisi varmasti myös hedelmämehu, jos sellaista sattuisi kaapista löytymään (tällä kertaa ei löytynyt).

Söin tätä halloumi-pastavuokaa ensin uunijuuresten kanssa (jotka olivat jääneet tähteeksi aiemmalta päivältä). Uunijuurekset oli punajuuri, lanttu ja porkkana. Ne oli kypsennetty samalla lailla kuin tässä: https://ruokaideat.com/2019/12/13/uunijuures-mozzarellapasta/

Halloumi-pastavuokaa ja uunijuureksia.

Halloumi-pastavuoka ei kyllästyttänyt vielä ensisyönnin jälkeen, joten söin sitä vielä seuraavallakin aterialla. Uunijuurekset olivat loppu, ja nyt halusin lisäkkeeksi jotain makeaa ja raikasta kasvista. Katselin lähes tyhjää jääkaappiani, ja sieltä osui silmiin kaali ja puolikas lime. Raastoin hienolla terällä annoksen kaalia. Puristin limestä mehua, ja sekoitin annokseen seoksen 1 tl limemehua + 1 rkl sokeria + 1 rkl vettä. Tulipas kerrankin hyvää kaalisalaattia! Maistui miellyttävästi limeltä, selvästi makealta niin kuin halusinkin, ja hienoksiraastamisen ansiosta oli mureaa eikä sellaista tympeää liian pureskeltavaa niin kuin kaali monesti on. Kaalin raastaminen käsin ei vain ollut kovin helppoa, koska päällimmäisiä lehtiä aina irtoili kesken raastamisen. Pitäisikin löytää joku tapa raastaa helposti iso määrä kaalia kerralla. Olen aiemmin tehnyt kaalisalaatit ihan vain leikkamalla veitsellä ohuiksi, sitten hakkaamalla kaalit pehmeämmiksi, mutta tämän hienoksi raastetun suutuntumasta pidän paljon enemmän.

Halloumi-pastavuokaa ja hyvää kaaliraastetta.

Aiheesta poiketen, tänään muuten minulle soitettiin jokin huijauspuhelu. Aasialaiselta kuulostava naisääni sanoi englanniksi ”Your computer has been infected. You need to restart your computer”. Ennen sitä hän myös sanoi, mistä hän soittaa, mutta en saanut selvää. Lopetin puhelun, koska se kuulosti liian epäilyttävältä. Heti lopetettuani puhelun minulle soitettiin uudestaan puhelinnumerosta, joka oli melkein sama kuin edellinen, mutta kaksi numeroa olivat erit. Kyseiset puhelinnumerot googlaamalla en löytänyt niistä tätä tietoa, joten siltä varalta, että joku muu googlaa samoja puhelinnumeroita, kirjoitan ne tähän: 0400696088 ja 0400692388. Minulle siis kyseisistä puhelinnumeroista soitettiin mitä ilmeisimmin huijaustarkoituksissa. Kyse lienee tästä kolme päivää sitten julkaistusta uutisesta ”Väärennettyjä puheluita teknisen tuen nimissä”, joskin en saanut selvää, väittivätkö he soittavansa nimenomaan Microsoftin teknisestä tuesta: https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/fi/ajankohtaista/vaarennettyja-puheluita-teknisen-tuen-nimissa?fbclid=IwAR1BH3fgeDDWLRZoueyMf-iGopr9CoOs9EJoMbq7fz20VzARowp6rp3sn3c

Päivitys 26.6.2020: Yllä mainitsemani huijauspuhelu liittyy ilmeisesti tähän uutiseen ”Helsingin poliisi on vastaanottanut useita rikosilmoituksia Microsoft-huijauksista – kahdessa uudessa tapauksessa rikoshyöty on yli 30 000 euroa”: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/helsingin-poliisi-on-vastaanottanut-useita-rikosilmoituksia-microsoft-huijauksista-kahdessa-uudessa-tapauksessa-rikoshyoty-on-yli-30-000-euroa/7854572#gs.9d3j4t

Mutta takaisin aiheeseen. Muita ruokia, joissa käytetään halloumia:

Uunijuures-mozzarellapasta

Sattui olemaan tähteenä hunajaisia uunijuureksia (punajuuri, porkkana, lanttu). Sattui olemaan myös mozzarellaa jolla parasta ennen huomenna. Tein sitten niistä tällaisen nopean juures-mozzarellapastan. Keitin vaaleaa spagettia, lämmitin uunijuurekset mikrossa. Sekoitin keskenään kypsää spagettia, uunijuureksia, öljyä ja vähän spagetin keitinvettä. Annoksen päälle revin mozzarellaa. Pellillinen uunijuureksia oli maustettu kaavalla 3 rkl hunajaa + ½ dl öljyä, 1 tl kuivattua timjamia + 1 tl kuivattua rosmariinia, ja kypsennetty 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia.

Porkkana ja lanttu sopivat mielestäni hyvin yhteen spagetin ja mozzarellan kanssa. Ne muodostivat kivan lohturuokamaisen kokonaisuuden. Syödessä revin annoksen päälle lisää mozzarellaa niin, että yhteen annokseen meni mozzarellaa koko paketti.

Punajuuri ei sopinut tähän yhtä hyvin kuin porkkana ja lanttu. Punajuuren maku olisi kaivannut vastapainoksi jotain vahvempaa suolaisempaa juustoa, kuten vaikkapa halloumi, feta, pecorino tai parmesaani. Niinpä jatkossa jättäisin juures-mozzarellapastasta punajuuret pois, ja punajuuripastat sitten mieluummin jonkin vahvemman juuston kanssa.

Alla linkkejä tästä blogista löytyviin hyviin kasvispastoihin.

Paahdettu kokonainen ankka uunissa, paistinkastike, uunijuurekset ja riisi

Lidlissä myytiin pakasteena kokonaisia ankkoja 6 euroa per kilo. Tämä yksilö painoi 3 kg. Tämä ankka tehtiin uunissa tällä ohjeella, jossa ankkaa valellaan balsamicolla, sitruunamehulla ja hunajalla: https://juliasalbum.com/how-to-cook-duck/

Aiemmin olen tehnyt Lidlin kokonaiset ankat tällä ohjeella, jossa päälle ei lisätä mitään muita makuaineita kuin suolaa ja pippuria: https://www.epicurious.com/recipes/food/views/crisp-roast-duck-235744

Täytyy sanoa, että enemmän tykkäsin jälkimmäisestä. Siinä tulee esille se ankan paras osa eli rapea paahtuneen nahkan maku. Valellussa versiossa se mahtava maku jäi saamatta. Sen sijaan pinta maistuu balsamicolta ja hunajalta ja paistinkastike sitruunalta. Itse lihassa en huomannut niiden makuja ollenkaan, vaan itse liha maistui samalta ankanlihalta molemmissa versioissa.

Tässä valellussa versiossa paistolientä tuli paljon paljon enemmän (7 dl). Suurustin sen 3 ruokalusikalla maizenaa ja lisäsin vähän suolaa, muuta en sille tehnyt. Paistinkastike tosiaan maistui selvästi sitruunalta, mutta ei kuitenkaan maistunut liian happamalta. Silti, vähempikin sitruunan maku minulle riittäisi, ja tosiaan jatkossa mieluummin haluan ankat ilman sitruunalla ja balsamicolla valelua.

Uunijuurekset kypsyivät samassa uunissa yhtä aikaa ankan kanssa. Ankka kypsyi yhteensä 3 tuntia, joista uunijuurekset olivat saman uunin alatasolla 2 tuntia välillä käännellen. Pieni osa juureksista ehti siinä ajassa vähän palaa, mutta palaneita oli niin vähän, että se ei haitannut. Uunijuuresten maku oli onnistunut, joten niiden reseptin kirjoitan tähän ylös. Mausteiden, öljyn ja hunajan määrät ovat Kaisa Niemisen kirjasta Ruokakirja.

Uunijuurekset pellillinen

3 isoa porkkanaa

1 pieni lanttu

2 punajuurta

3 rkl hunajaa

½ dl öljyä

½ tl jauhettua mustapippuria (pippurista pitämättömälle lapselle se oli liikaa, joten jatkossa jättäisin pois)

1 tl kuivattua rosmariinia

2 tl kuivattua timjamia

Kuori juurekset ja pilko ne. Lanttu kannattaa kuoria huolellisesti niin, että kitkeränmakuista vihreää ei jää jäljelle ollenkaan.

Laita juurekset uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita keskenään öljy, hunaja ja mausteet. Kaada juuresten päälle, ja sekoita. Kypsennä 175-asteisen uunin alatasolla vähintään tunti, välillä voi käydä sekoittamassa.

Päivitys myöhempänä päivänä

Tämän aterian tähteitä söin tämän näköisenä:

Laitoin lautaselle riisiä ja ankanlihaa, pilkoin lihat. Lusikoin päälle kastiketta, lämmitin annoksen mikrossa. Sekoitin tasaiseksi, saksin ruohosipulin loppuja päälle. Lisäksi tomaatin loput. Olipas tosi hyvää! Ruohosipuli nosti maun oikein ihanaksi, oikein uudelle tasolle!

Toinen päivitys myöhempänä päivänä

Makaronia, ankan ja paistinkastikkeen tähteitä, persiljaa ja porkkanaraastetta.

Riisit jo syötiin loppuun, joten keitin lisäkkeeksi makaronia. Kylläpä maistui hyvin! Makaronien suutuntuma oli ihana tämän kastikkeen kanssa. Kastikkeen umamisuus toi persiljasta esille hienoja makuja, joita en tiennyt siinä olevankaan,wau!

Savustettu nyhtöpossu ja uunijuurekset

Juuri kun olin saanut yhden melkein kolmen kilon kasslerin (sian niskan) hoideltua loppuun (osa syöty, osa pakastettu, liemet upotettu lihamurekkeeseen), jääkaapista pilkisti toinenkin, jonka mies oli ostanut. Edellisestä tein nyhtöpossua uunissa. Tätä toista en halunnut tehdä heti perään aivan samalla tavalla, joten kokeiltiin sähkösavustinta. Mies hieroi pintoihin suolaa (2 tl per kilo) ja kypsensi tätä lähes kolmen kilon kassleria sähkösavustimessa kaksi tuntia, jolloin pinta oli saanut väriä. Sen jälkeen kypsennettiin 100-asteisessa uunissa isossa emalipadassa vielä 7 tuntia, jolloin oli valmista nyhdettävää.

Mies teki lisäksi uunijuureksia sellaisista kotimaisista kasviksista, joita meillä harvemmin on: valkojuurta, raitajuurta, juuripersiljaa, pinkkejä perunoita ja keltajuurta (ylempänä kuvassa vasemmalta oikealle tässä järjestyksessä). Uunijuurekset olivat 200-asteisen uunin keskitasolla 35 minuuttia. Kuorittujen juurespalojen seassa oli öljyä (½ dl), voita (nokare), hunajaa (3 rkl), suolaa (1 tl) ja kuivattuja yrttejä (1 tl rosmariinia, 2 tl timjamia, ½ tl meiramia, 1 tl oreganoa). Yrttisyys ja hunajaisuus antoivat kivaa hienostunutta makua.

Itse lihassa en huomannut savustuksen makua, vaikka se savustetulta tuoksuikin. Paistoliemessä kuitenkin huomasin savustuksen makua jonkin verran, mutta ei mitenkään liian voimakkaasti. Näin isoa lihapalaa ei ilmeisesti sähkösavustimella saa kovin savuisan makuiseksi ennen kuin pinta palaa. Ainakaan meidän sähkösavustimellamme lämpötilaa ei nimittäin pysty säätämään. Alle kilon lihapaloja on onnistuttu samalla sähkösavustimella saamaan mukavan savustetun makuiseksi. Niissä tapauksissa paistoliemiin on mielenkiintoisesti tullut juustoisa miellyttävä maku.

Edellinen nyhtöpossu tehtiin uunissa savipadassa. Tämänkertainen tehtiin emalipadassa. Suutuntumassa huomaan nyt näiden välillä selvän eron: tämä emalipadassa tehty on kuivempaa, savipadassa tehty mehukkaampaa. Kuitenkaan tämä emalipadassakaan tehty ei ole syömäkelvottoman kuivaa, mutta kuitenkin ero on sellainen, että sen huomaan.

Uunijuureksia oli nyt mielenkiintoista maistella, kun kyseiset kasvikset eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Pinkki peruna maistui voimakkaanmakuiselta perunalta. Kun vertaan uunissa viipaleina kypsennettyihin tavallisiin perunoihin, tavalliset perunat ovat mielestäni yleensä paljon makeamman ja raikkaamman makuisia kuin nyt tämä pinkki peruna. Tykkään siis tavallisesta perunasta enemmän kuin tästä pinkistä. Tämä pinkki peruna ei ole mielestäni samalla tavalla neutraali lisäke kuin tavallinen peruna, mutta tällä lailla uunijuuressekoituksessa se menee ihan ok. Tämän perusteella en kuitenkaan ostaisi pinkkiä perunaa toiste. Voisin pelastaa, jos muuten menisi hävikkiin, mutta mieluiten kuitenkin ostan perunani keltaisina.

Juuripersilja maistui minun suussani palsternakan ja sellerin välimuodolta, jonka maussa häivähdys persiljaa. Palsternakan näköisenä juureksena kuitenkin minulla tulee tästä juuripersiljasta mieleen, että mieluummin oikeasti söisin ihan vain sitä palsternakkaa. Pidän juureksissa yleensä nimenomaan makeudesta, jota palsternakassa selvästi on, mutta tässä juuripersiljassa ei mielestäni juurikaan. Juuripersiljakin tällaisessa uunikasvissekoituksessa menee, mutta en sitä erikseen jäisi kaipaamaan.

Valkojuuri, keltajuuri ja raitajuuri maistuivat kaikki minun suussani punajuurelta, mutta kaikki vähemmän kuin punajuuri itse. Raitajuuri voimakkaimmin, valkojuuri miedoiten. Keltajuuressa maistui mielestäni punajuurimaun lisäksi sellainen kiva raikkaus, joten keltajuuri taitaa olla nyt suosikkini näistä kaikista punajuuren makuisista juureksista. Olisi tosi kiva, jos keltajuurta saisi ympäri vuoden yhtä halvalla kuin punajuurta.

Kuulematta minun kommenttejani ekaluokkalainen lapseni sanoi valkojuuresta, keltajuuresta ja raitajuuresta, että maistuvat punajuurelta. Juuripersiljasta hän ei osannut sanoa, miltä se maistuu. Pinkki peruna maistui hänenkin mielestään perunoita. Hän ei pyytänyt mitään niistä lisää. Pinkistä perunasta hän ihmetteli, miksi sitä sanotaan pinkiksi, vaikka se on oikeasti violetti.

Seuraavana päivänä mies teki lisää uunijuureksia, kun kerran aineksia vielä riitti.

Tällä kertaa, kun otin lautaselleni myös paljon paistolientä, kokeilin muusata pinkit perunat paistolientä imemään. Hyvin imivät – ehkä jopa paremmin kuin tavallinen peruna. Muusaamalla löytyi sieltä sisältä ihan nättiä pinkkiäkin väriä:

Silti, edelleen pidän tavallisesta perunasta enemmän kuin pinkistä. Koen pinkin perunan olevan vain jotenkin epäraikkaamman makuinen kuin tavallinen peruna.

Nakki-makaronilaatikkoa pakkasesta sekä eilisiä herneitä ja vesimelonia

Tämän päiväistä lounastakaan ei sitten huvittanut kokata, joten söin mitä löytyi. Lämmitin mikrossa pakastimesta viimeiset nakki-makaronilaatikot, joista kirjoitin teon aikoihin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/19/nakki-makaronilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Lisäksi otin jääkaapista kylmänä eiliseltä jääneitä herneitä ja vesimelonia, jotka eilen söin kirjolohi-pastavuoan kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/31/kirjolohi-pastavuokaa-pakkasesta-seka-pakasteherneita-mustaherukoita-ja-vesimelonia/

Kyseisessä nakki-makaronilaatikossa oli seassa silloisten uunijuuresten loput, mutta enää niiden maku ei minua häirinnyt. Tuoreeltaan se lantun maku niissä häiritsi minua paljon, ensimmäisessä uudelleenlämmitykessä vain vähäsen ja nyt ei enää yhtään. Silti, lanttua tosiaan en toiste vaivaudu makaronilaatikkoon laittamaan. Parempaa uusiokäyttöä uunijuuresten tähteille olisi vaikkapa sosekeitto, jonka tähteestä taas tulee hyvät sämpylät ja lätyt, tai pienet määrät sosekeittotähteitä varmasti menisivät vaikka lihapullataikinassa. Tai vaikka juurespiirakka jossa kunnon voi-vehnäjauhokuori.

Nakkien käyttö makaronilaatikossa on kyllä idea, jota aion käyttää toistekin. Nakit sopivat makaronilaatikkoon mielestäni oikein hyvin. Kokonaisuudessaan tämä ateria oli minulle nyt tällä kertaa oikein maistuva, lantusta huolimatta.