Lihamureketta ja paistettuja perunoita nyhtöpossun tähteistä

Viime viikolla tein nyhtöpossua. Siitä oli kaikki lihat joko syöty tai pakastettu. Jääkaapissa siitä oli jäljellä vielä paistoliemi, jonka pinnalla oli kerros kovettunutta rasvaa:

Totesin jo tuoreeltaan sen olevan kovettuneen rasvan ansiosta ilmatiivis, koska kallistelemalla yhtään nestettä ei paennut. Ilmatiiviyden ansiosta käytin huoletta tuon koko liemen rasvoineen pelkäämättä pilaantumista, vaikka se olikin ollut jääkaapissa jo lähes viikon (6 päivää). Liu’utin veitsen rasvan reunoja pitkin, ja nostin rasvakannen veitsen avulla pois. Rasvaa oli noin 50 grammaa ja sen alla lientä noin 300 grammaa. Se oli juuri sopiva määrä lihamurekkeen nesteeksi, kun jauhelihaa käytetään 1.2 kiloa eli kolme 400 grammaan pakettia.

Lihamureketta varten silppusin kolme sipulia. Otin siitä nyhtöpossun kovettuneesta rasvasta ruokalusikallisen pannulle, ja kuullotin sipulisilput siinä. Kulhossa sekoitin liemeen suolaa ja kananmunaa, ja sitten korppujauhot turpoamaan. Joskus liemet ovat hyytelöisiä, jolloin sulatan ne mikrossa ensin, mutta tällä kertaa liemi oli jo valmiiksi juoksevaa, joten sulattamista ei tarvittu. Nyhtöpossun tapauksessa olen joskus huomannut sellaisen taipumuksen, että esiruskistetun kasslerin liemi ei hyytelöidy, mutta esiruskistamattoman hyytyy.

Korppujauhojen turvottua sekoitin mukaan sipulisilput ja jauhelihat, sekoitin käsin tasaiseksi taikinaksi, ja jaoin mureketaikinan kahteen voideltuun leipävuokaan. Paistoin 225-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Usein murekeohjeissa neuvotaan paistamaan alatasolla 175-200-asteisessa uunissa, mutta olen huomannut, että näissä minun vuoissani ja minun uunissani tarvitaan silloin yli tunti kypsennysaikaa, jotta pinnat ruskistuisivat. Niinpä kypsensin 225-asteisen uunin keskitasolla, jolloin pintojen ruskistumiseen riitti 40 minuuttia, ja silloin olivat sisältäkin kypsiä.

Sillä aikaa kuorin ja pilkoin perunoita, ja paistoin ne siinä nyhtöpossusta irronneessa rasvassa. Paistoin keskilämmöllä harvakseltaan käännellen n. 15 minuuttia, kunnes olivat pinnoiltaan ruskistuneita ja rapeita. Sekoitin mukaan suolaa.

Kokonaisuus oli oikein maukas. Sekä lihamureke että perunat olivat mielestäni täynnä umamia, joka tuli niistä nyhtöpossun tähdeliemistä ja -rasvoista. Suolaisuus minulla murekkeissa joskus on mennyt liialliseksi ja joskus liian vähäiseksi, mutta nyt tällä suolamäärällä se tuntui olevan juuri sopiva. Perunat koin olevan sekä maukkaampia että rapeampia kuin normaalisti. Jääkaappilämpötilassa kiinteytyvässä 100% rasvassa paistaminen kuulemma tuottaa rapeamman lopputuloksen kuin juoksevissa öljyissä tai voissa paistaminen.

Lihamureke ja paistetut perunat nyhtöpossun tähdeliemistä ja -rasvoista

Lihamureke

1.2 kg sika-nautajauhelihaa

300 g nyhtöpossun paistolientä ilman rasvaosaa (3 dl – voisi käyttää myös muuta nestettä mitä löytyy)

3 kananmunaa

3 sipulia + 1 rkl nyhtöpossun rasvaa paistamiseen (voisi käyttää myös muuta rasvaa mitä on)

3 tl suolaa (tai maun mukaan, vähemmän suolaista halutessa esim. 2-2½ tl)

Silppua sipulit. Kuullota ne läpikuultaviksi pannulla rasvassa. Siirrä jäähtymään. Sekoita kulhossa keskenään liemi, suola ja kananmunat (esim. kierrevispilällä). Vispaa joukoon korppujauhot. Anna turvota vähintään 5 minuuttia. Sekoita joukkoon sipulisilppu. Sekoita käsin joukkoon jauhelihat. Sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Jaa voideltuihin leipävuokiin (tai muunlaisiin vuokiin tai leivinpaperoidulle pellille). Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja sisältä kypsä (n. 40 min).

Paistetut perunat

perunoita (voi olla kiinteitä, yleisperunoita tai jauhoisia perunoita)

paistamiseen nyhtöpossun rasvat ja/tai muuta rasvaa

suolaa

Kuori perunat. Pilko ne kuutioiksi. Rapeuden saavuttamiseksi perunakuutioita kannattaa olla korkeintaan sen verran, että ne mahtuvat paistinpannuun/-pannuihin yhteen kerrokseen. Kuumenna paistinpannu(i)lla rasva. Kypsennä perunakuutioita keskilämmöllä n. 15 minuuttia, kunnes pinnat ovat ruskistuneet ja ovat sisältä kypsiä. Sekoita välillä, mutta ei missään nimessä koko ajan. Tarjoa lihamurekkeen kanssa, tosin sopii hyvin myös monen muun ruuan kanssa. Lisäksi sopii tarjota jotain raikkaita kasviksia – minulla oli nyt porkkanatikkuja ja kirsikkatomaatteja.

Kahdesta lihamurekevuoallisesta toisen pakastin ja toisen jätin jääkaappiin. Leikkasin toisen viipaleiksi ja pakastin uunivuoassa leivinpaperi-lihamurekeviipalekerroksina.

Lihamurekkeen vuokaan jäi rasvaa ja lientä. Ne siirsin kuppiin jääkaappiin odottamaan käyttöä. Niistä saisi suurustamalla hyvän kastikkeen lihamurekkeelle, mutta käyvät ne moneen muuhunkin ruokaan kuten vaikkapa laatikkoruokiin tai uunimunakkaaseen umamin antajaksi.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Jäiset lihamurekeviipaleet pakastuspussissa. Menivät takaisin pakastimeen säilytykseen.

Alla on kuvia mikrossalämmitetyistä aterioista, joita söin jääkaappiin jääneestä lihamurekkeesta ja tähteeksijääneestä keitetystä spagetista. Kaikki maistuivat hyvin. Spagetti ja munavoi ovat samaa satsia kuin tässä munapastakirjoituksessani.

Kolmannen kuvan aterialla halusin mukaan jotain makeaa kypsennettyä vihannesta, mutta sellaisia ei ollut valmiina, joten kypsensin mikrossa. Leikkasin kuoritun porkkanan ohuiksi viipaleiksi, ja laitoin samalle lautaselle spagetin ja lihamurekepalojen kanssa. Kuumensin mikrossa koko annoksen kuumaksi, ja siinä ajassa porkkanaviipaleet olivat kypsentyneet sopivan pehmeiksi. Kätevä idea, jota varmasti hyödynnän toistekin. Lihamurekkeen umamisuus teki porkkanan ihanan makean makuiseksi.

Spagetin loputtua lihamureketta oli vielä jääkaapissa jäljellä. Loput jääkaapin lihamurekkeet syötiin tortilloiden välissä. En viitsinyt nähdä isoa vaivaa, joten käytin kastikkeina ketsuppia, makeaa sinappia ja majoneesia, joita sattui olemaan. Täytteiksi tuli siten mikrossalämmitettyä lihamureketta, höylättyä Oltermanni-juustoa, jääsalaattia sekä ketsuppi, makea sinappi ja majoneesi. Toimi hyvin.

Kyseisessä tortillassa kuorena oli uusi Oat Goods -tortilla. Täytteiden kanssa en huomannut maussa enkä rakenteessa eroa tavallisiin tortilloihin. Sellaisenaan maistettuna huomaan kauraisuuden ja oudon makeuden, joita en osaa kuvitella kaipaavani juuri tortillan kuoriin. Miedon makuisten täytteiden kanssa en usko näiden tortillankuorien toimivan, mutta voimakkaan makuisten täytteiden kanssa menee siinä missä muutkin tortillankuoret. Kuitenkin jos vertaan muihin sellaisiin tortillankuoriin, joiden jauho ei ole pelkkää valkoista vehnäjauhoa, tämä pysyy hyvin koossa, kun taas graham- ja maissitortillat minulla ovat helpommin hajonneet/revenneet syödessäni.

Nyt kun kaikki lihamurekkeet jääkaapista on syöty, lihamurekkeesta on jäljellä vielä paistoliemiä rasvoineen. Ne todennäköisesti käytän johonkin uuniruokaan, johon sopii niistä tuleva umamilisä.

Neljän viljan leipäset ja uunimunia

Tänään teki mieli tehdä neljän viljan leipäsiä. Käytin siihen tätä reseptiä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/nopeat-neljan-viljan-leipaset

…mutta sekoitin taikinaan myös perunamuusin tähteet, joita oli 150 grammaa. Ne olivat jääneet silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Alkuperäisestä reseptistä korvasin myös fariinisokerin/hunajan valkoisella sokerilla, koska halusin nyt enemmän sellaista ”puhdasta” makeutta ilman muita lisämakuja.

Neljän viljan leipäset olivat heti tuoreeltaan kuumina mielestäni vähän tylsiä, mitäänsanomattoman makuisia, joista meinasin jo kirjoittaa, että ei kannata tehdä. Jäähdyttyään ne olivatkin muuttuneet hyvänmakuisiksi! Maku oli vähän niin kuin ruismyslimäinen. Ja niin oli kyllä rakennekin. Hiutaleiden osuus taikinassa oli niin suuri, että rakenne oli hyvin paljon karkeampi kuin miltään leivältä odottaisi. Reunissa oli myös samanlaista kovuutta kuin aiemmin liian ohuiksi tekemissäni ruisleipäsissä: https://ruokaideat.com/2019/08/12/itsetehdyt-ruisleipaset/

Odottamattomasta rakenteesta huolimatta tykkäsin näistä. Leiväksi olivat vähän erikoisia, mutta hyvällä tavalla. Myös lapset tykkäsivät. Lapsi tuumi myös, että maistuu joltain teeleivältä. Jos tarkkoja ollaan, niin en itsekään tiedä, mikä nämä erottaa teeleivistä, koska molemmat kohotetaan leivinjauheella ja muutenkin sisältävät samoja aineksia. Kirjoitan tähän ohjeen vastaisuuden varalle:

Neljän viljan leipäset

3½ dl neljän viljan hiutaleita (120 g)

1½ dl vehnäjauhoja (105 g)

2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 rkl sokeria (tai fariinisokeria tai hunajaa)

50 g voita sulatettuna

2½ dl täysmaitoa (250 g)

150 g tähteeksijäänyttä perunamuusia, jos on

(halutessa 2 porkkanaa raastettuna)

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita maitoon perunamuusi, jos on. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää voisula ja maito (ja porkkanaraaste, jos käytät sitä). Sekoita tasaiseksi. Nosta leivinpaperoiduille uunipelleille lusikalla nokareita, ja madalla ne leipäsiksi lusikalla tai kostutetulla kädellä. Samalla on hyvä myös tasoittaa reunoja tasaisemman pyöreiksi. Pistele leipäsiin haarukalla reikiä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Toinen pellillinen jäi niin vajaamiehitetyksi, että päätin hyödyntää jäljellejääneen tilan muulle ruualle. Oli jo pitemmän aikaa ollut tarkoitus testata uunimunia, joten tässä nyt testasin samalla niitäkin. Käytin ohjenuorana tätä ohjetta: https://www.eggs.ca/recipes/easy-baked-eggs

Ohjeessa neuvottiin kypsentämään munat muffinipellin koloissa, mutta minulla ei ollut sellaista. Sen sijaan käytin voideltuja uuninkestäviä kuppeja. Eli sellaisia, joiden pohjassa luki ”OVEN PROOF”. Voitelin ne hyvin, ja rikoin kuhunkin yhden munan. Ripottelin päälle suolaa, ja pilkotut kinkkupaketin loput, jossa oli 60 grammaa. Neljälle kananmunalle tämä sattuikin olemaan juuri ohjeen mukainen määrä sattumia eli 2 rkl sattumia per muna. Alkuperäisessä ohjeessa paistolämpötilaksi neuvottiin 175 astetta, mutta koska kypsensin nämä yhtä aikaa leipästen kanssa jotka tarvitsivat 225 astetta, nämä munatkin paistuivat 225 asteessa. Paistoin, kunnes valkuaiset näyttivät hyytyneiltä, missä kesti 15 min. Otin kupit pois uunista, ja laitoin leipäset sinne takaisin vielä viideksi minuutiksi.

Uunimunat olivat mielestäni oikein hyviä! Kaikista munankypsennystavoista tämä nousi nyt suosikkieni joukkoon. Samalle lautaselle päätyi nyt leipästen ja uunimunien lisäksi oman pihan omenaa ja loput paahdetut munakoisot silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Paahdettujen munakoisojen maku oli mielestäni voimistunut kolmen päivän aikana, mikä ei ollut huono asia. Itse uunimunien reseptin haluan heti kirjoittaa talteen:

Uunimunat

kananmunia 1-2 per syöjä

voita vuokien voiteluun

suolaa (ja pippuria, jos haluaa)

Sattumia noin 2 rkl per muna: esim. pilkottua kinkkua, kevätsipulia tai juustoraastetta

Voitele muffinipellin kolot tai uuninkestävät kupit hyvin koko sisäpinnoilta. Riko kuhunkin yksi muna. Ripottele päälle suolaa (ja halutessasi pippuria) ja sattumat. Paista 175-225 asteessa uunin keskitasolla 8-15 min, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet ja keltuaiset juoksevia tai kiinteitä maun mukaan. Irrota munat vuoista tai kupeista, tai kuppien tapauksessa voi myös syödä suoraan niistä.

Pyttipannua, paistettua kananmunaa ja ruisleipää

Suomalaisen ruoan päivänä tein tällaisen päivällisen suomalaisista aineksista. Suomalaisen ruoan päivän hengessä tämän aterian kaikki ainekset ovat joko 100% suomalaisia tai Hyvää Suomesta -merkittyjä – lukuunottamatta suolaa, jota ei tietääkeni ole saatavilla suomalaisena. Peruna, sipuli, suippopaprika, pakasteherneet ja kananmuna olivat 100% suomalaisia. Makkara, ruisleipä (Fazer ruispuikula) ja ruisleivän päällä oleva Oivariini olivat Hyvää Suomesta -merkittyjä, eli maatalouden tuotteet 100% suomalaisia ja tuotteen raaka-aineista vähintään 75% suomalaisia. Pakasteherneet lämmitin mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan, ja suippopaprikan viipaloin lautasille raakana.

Hyppää reseptiin: Pyttipannu

Niistä ruuista, jotka itse miellän perinteisiksi suomalaisiksi ruuiksi, pyttipannu on yksi suosikkejani. Se oli yksi lempiruokiani myös lapsena, jolloin tosin saatoin käyttää paljonkin aikaa siihen, että nypin pakastepyttipannusta sipulipalat pois. Paistetusta kananmunasta en tykännyt vielä silloin, mutta aloin pitämään siitä joskus aikuisena.

Lukuisista mahdollisista munanpaistotavoista minun suosikkini on sellainen, että paistetaan voissa niin, että valkuaiseen tulee ruskistumista molemmin puolin. Tiedän, että osalle ihmisistä tärkeää paistetuissa munissa on keltuaisten juoksevuus, mutta itse en pidä sitä tärkeänä, koska silloin yleensä valkuainen jää ilman paistopintaa, enkä sen mausta silloin niin välitä.

Perinteisesti pyttipannu tehdään tietääkseni keitetyistä tähteeksijääneistä perunoista. Minä kuitenkin teen pyttipannun useammin raa’oista kuin keitetyistä perunoista. Keitettyjä perunoitakin minulla välillä on tähteenä, mutta mielestäni niille on parempaakin käyttöä kuin juuri pyttipannu, jossa olen tottunut, että perunat ovat juuri kuution muotoisia. Keitetyt perunat paistan mieluummin ohuina viipaleina, jolloin paistopinnan osuus maksimoituu ja tunkkaisen makuisen jämäperunan maku minimoituu. Raakana paistetuissa perunoissa sen sijaan ei ole sitä tunkkaista kertaalleenjäähdytetyn perunan makua, vaan vain sellainen raikas makeahko maku, joten siksi tykkään enemmän raaoista kuin keitetyistä perunoista tehdystä pyttipannusta. Noin sentin levyisten raakojen perunakuutioiden kypsentämiseen pannulla kesti minulla nyt 15 minuuttia niin, että siinä ajassa oli jo ruskistuneet pinnatkin. Ruskistumispintojen kannalta tosin on myös olennaista, että pannu ei ole liian täysi, vaan perunoita on suunnilleen vain yhdessä kerroksessa:

Puoli kiloa perunaa kypsymässä pannulla voissa.

Itse käytin tähän ateriaan nyt viisi isoa perunaa, jotka kuorittuina painoivat puoli kiloa. Makkaraa irrotin tätä varten yhden Huilun Tuhti makkaran pakkasesta, ja se painoi 100 grammaa. Joissakin resepteissä perunaa ja makkaraa on grammamäärissä yhtä paljon, ja niiden suhdeluvut onkin makuasia. Itse en kaivannut tähän pyttipannuun enempää makkaraa, mutta joku enemmän makkaran ystävä voisi kaivatakin.

Pyttipannu raaoista perunoista

n. puoli kiloa perunaa kuorittuna (5 isoa)

makkaraa tai nakkeja maun mukaan, esim. 100-300 g *

1 sipuli

suolaa

kananmunia 1-2 kpl per syöjä

paistamiseen voita tai muuta rasvaa

Pilko perunat kuutioiksi. Kuutioiden koko on makuasia: Pienemmät kuutiot (n. ½ cm leveitä) tyypillisesti kypsyvät nopeammin, imevät enemmän rasvaa ja niihin on mahdollista saada suhteessa enemmän ruskistumispintaa. Pienempinä kuutioina perunaa myös mahtuu pannuun vähemmän kerralla yhteen kerrokseen kuin isompia (n. 1 cm leveitä) kuutioita.

Silppua sipuli, ja pilko makkara(t)/nakit* kuutioiksi.

Paras tulee, jos perunoita laittaa pannulle kerralla vain sen verran kuin niitä mahtuu yhteen kerrokseen. Tarvittaessa perunat voi myös jakaa useammalle pannulle. Kypsennä perunakuutiot voissa tai muussa rasvassa pannulla keskilämmöllä. Sekoita välillä, mutta ei missään nimessä koko ajan, koska koko ajan sekoitettaessa ruskistumista ei ehdi tapahtua. Hyvä aika sekoittaa on silloin, kun pannuun koskevat pinnat ovat ruskistuneet. Jatka kypsentämistä, kunnes kaikissa perunoissa on ruskistuspintaa. Kypsennys kestää noin 15 minuuttia. Siirrä kypsät, ruskistuspintaiset perunakuutiot pois pannulta ennen kuin ne palavat.

Ruskista pannulla makkara- tai nakkikuutiot*. Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää perunakuutiot takaisin pannulle, ripottele suolaa päälle maun mukaan ja sekoita hyvin. Siirrä pyttipannu tarjoiluastiaan, ja laita pannu(i)lle kananmunia paistumaan tarvittava määrä.

Paista kananmunat haluttuun kypsyysasteeseen ja molemmin puolin tai vain toiselta puolelta makusi mukaan. Itse paistan mieluiten ruskistuneeksi molemmin puolin. Lopussa ripottelen suolaa kananmunien päälle. Tiedän osan ihmisistä haluavan paistettujen kananmuniensa päälle myös valkopippuria, joten sitäkin voi ripotella lopussa munien päälle, jos tykkää.

* Pyttipannuun voi käyttää makkaran/nakkien sijaan myös tähteeksijäänyttä kypsää lihaa/kanaa/kalaa/lihapullia/jauhelihapihvejä/mureketta, jos on, tai leikkeleitä. Niitä käyttäisin tähän määrään perunoita korkeintaan 200 grammaa. Jos käyttää kypsää kalaa, se kannattaa jättää isoiksi paloiksi ja sekoittaa mahdollisimman vähän, koska se hajoaa helposti.

Suomalaisen ruoan päivän kunniaksi söin myös suomalaista jälkiruokaa:

Omenapiirakkaa, kermavaahtoa ja marja-aroniamehua.

Omenapiirakka ja kermavaahto olivat itsetehtyjä pakastettuja. Kyseisestä omenapiirakkasatsista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/30/omenapiirakkaa-ja-kotitekoista-vaniljajaateloa/

Kermavaahdon pakastamisesta olen kirjoittanut tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

Kyseessä on jo eri kermavaahtoerä kuin tuossa postauksessa, mutta pakastamistapa on sama.

Marja-aroniamehukin oli itsetehtyä. Sen tekemisestä kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/31/marja-aroniamehu-oman-pihan-marja-aronioista/

Kylmänä juotavalle marja-aroniamehulle olen kokeilemalla löytänyt sopivan laimennussuhteen 1 osa laimentamatonta mehua + 4 osaa vettä + sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua + sekoituksen jälkeen tasoittuminen jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli.

Marja-aroniamehu muuten ilman laimennusta maistuu mielestäni samalta kuin kokonaiset marja-aroniat sellaisenaan, mutta laimennettuna ja makeutettuna en tunnistaisi sitä marja-aroniamehuksi, jos en tietäisi. Lähimpänä maku on mielestäni mustaherukkamehua. Siinä on mukavaa aromikkuutta ja marjaisuutta, vaikka tuoksu keitettäessä oli vihannesmainen, josta tuli fiilis ”voi ei mitä oikein olen tekemässä”. Lapsi ensin luuli tätä laimennettua ja makeutettua versiota vadelmamehuksi, ja sitten päätti, että maistuu joltain muulta punaiselta mehulta.

Ruisleivitettyjä voissapaistettuja silakkafileitä, perunamuusia persiljalla ja paahdettua munakoisoa

Hyppää reseptiin

Suomalaisen ruoan päivänä päätin tehdä lounaaksi suomalaista ruokaa suomalaisista aineksista. Ensin ajattelin laittaa uuniin paahtumaan suomalaisia vihanneksia:

Kuvassa on suomalainen munakoiso ja suomalaisia palsternakkoja. Tarkoitus oli laittaa uuniin paahtumaan molempia. Palsternakat jätin kuitenkin odottamaan muuta käyttöä, koska uunipelti tulikin täyteen jo tuosta yhdestä munakoisosta:

Munakoisokuutioita menossa uuniin.

Munakoisoja varten sekoitin pikkukupissa ruokalusikallisen sulatettua voita ilman pohjaheraa ja teelusikallisen hunajaa. Sekä voi että hunaja ovat mielestäni huippuja suomalaisia tuotteita, jotka nostavat muiden tuotteiden makuja uudelle tasolle niin yhdessä kuin erikseen. Sekoitin voi-hunajaseoksen munakoisokuutioihin,ripottelin suolaa päälle ja laitoin munakoisopellin uuniin 40 minuutiksi. Silloin ne näyttivät tältä:

Paahdettuja munakoisokuutioita (40 min 200 asteessa)

Muun ruuan valmistumista odotellessani söin osan paahdetuista munakoisokuutioista sellaisenaan. Ne maistuivat mukavan paahteisilta ja hedelmäisiltä. En ollut ennen huomannutkaan, kuinka hedelmäinen maku munakoisossa on.

Silakkafileet olivat suomalaista pakastesilakkaa tämän näköisessä pussissa:

Sieltä otin sulamaan yksittäin pakastettuja silakkafileitä sen verran kuin arvelin minun ja 3-vuotiaani yhdellä aterialla syövän:

Jäisiä silakkafileitä.

Tuoreina myytäviin silakkafileisiin verrattuna nämä pakastesilakkafileet ovat paljon isompia. Tuoreina en ole koskaan nähnyt myytävänä noin isoja. Suuresta koosta tosin seuraa se, että Evira kehottaa rajoittamaan näiden syöntiä:

”Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta. ”

Evira

Linkki Eviran lainaukselle: https://aineisto.ruokavirasto.fi/evira20181231/www/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/index.html

Näiden pakastesilakkafileiden pakkauksessa luki, että jos ne haluaa leivittää, niiden pitää ensin antaa sulaa huoneenlämmössä niin kauan, että pinnat näyttävät kosteilta. Siinä kesti minulla nyt jotain puolesta tunnista tuntiin:

Silakkafileitä sulaneina niin paljon, että pinnat ovat kosteita ja leivitys voi tarttua.

Leivitykseksi sekoitin lautasella 1 dl ruisjauhoja ja 1 tl suolaa. En enää muista, mistä olen niiden suhdeluvun oppinut, mutta tuolla suhdeluvulla olen kuitenkin tehnyt jo vuosia. 1900-luvun alun Kotiruoka-kirjassa tosin samaan jauhomäärään tuli suolaa 1 rkl, mutta ehkä siihen aikaan oltiin totuttukin suolaisempaan ruokaan.

1 dl ruisjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl suolaa. Kierittelin silakkafileet tässä seoksessa ennen paistamista.

Ruisjauho-suolaseoksessa molemmin puolin kieritellyt silakkafileet paistoin voissa. Lisäksi tein perunamuusin, jota varten keitin jauhoisia perunoita, survoin ne ja sekoitin näppi- ja suutuntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa. Niiden määrät suhteessa perunan määrään ovat minulla nyt ja yleensäkin maistelun perusteella samaa luokkaa kuin silloin, kun olen noudattanut ainesosien suhteissa tätä Valion ohjetta: https://www.valio.fi/reseptit/perunamuusi/

Niinpä, jos haluaisin kirjoittaa tästä koko ateriasta ihan reseptin auki, kirjoittaisin sen näin:

Ruisleivitettyjä silakkafileitä, perunamuusia ja paahdettua munakoisoa

Silakkafileet:

200-400 g silakkafileitä

1 dl ruisjauhoja

1 tl suolaa

voita paistamiseen

Jos silakkafileet ovat pakastettuja, ota ne sulamaan huoneenlämpöön noin tunti ennen ruuanvalmistusta. Sekoita keskenään ruisjauhot ja suola. Kierittele silakkafileet (jos pakastettuja, on oltava tässä vaiheessa vähintään niin paljon sulanut, että pinnat ovat kostuneet) ruisjauho-suolaseoksessa. Paista silakkafileet voissa molemmin puolin ruskeiksi.

Perunamuusi:

700 g jauhoisia perunoita

vettä keittämiseen niin, että perunat peittyvät

n. 2½ dl täysmaitoa

25 g voita

1 tl suolaa

(halutessa ja jos on: tuoretta persiljaa)

Kuori perunat. Keitä ne kypsiksi vedessä joko kokonaisina tai paloiteltuina. Kaada keitinvesi pois. Survo perunat perunasurvimella. Sekoita mukaan maito, voi ja suola. (Tässä vaiheessa voi vatkata sähkövatkaimella tasaiseksi jos haluaa, mutta itse en pidä sitä tarpeellisena.) Lisää halutessasi perunamuusiin persiljaa.

Paahdetut munakoisot

1 munakoiso

1-2 rkl voita

1 tl hunajaa

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi esim. mikrossa tai kattilassa hellalla. Kuutioi munakoiso. Levitä munakoisokuutiot leivinpaperoidulle uunipellille. Nyppäise voisulan pinnasta lusikalla pois valkoiset herapalaset. Kaada voisulaa varovasti toiseen kuppiin niin, että pohjalla oleva hera ei tule mukaan, koska hera herkästi aiheuttaa palaneen maun paahdettaviin ruokiin. (Heran voi säästää ja laittaa jääkaappiin muuta tarkoitusta varten.) Sekoita herattomaan voisulaan hunaja. Kaada seos munakoisokuutioiden päälle, ja sekoita tasaiseksi. Ripottele suolaa päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes munakoisokuutiot näyttävät paahtuneilta (n. 40 min).