Minestrone-tyylinen keitto ylijääneestä riisistä ja ylijääneistä lihoista

Jääkaapissani oli tällaisia tähteitä: grillatun naudan pihvin jämät, kypsä broilerin koipi eiliseltä ja keitettyä riisiä. Nyt teki mieli käyttää ne kaikki keittoon. Tomaattisessa liemessä minun kokemukseni mukaan maistuu hyvin moni tähde. Yleensä laitan tomaattisiin liemiin joko pastaa tai linssejä, mutta nyt kokeilin laittaa kypsää riisiä, kun sitä nyt oli ylimääräisenä. Riisikin osoittautui sopivan hyvin tällaiseen minestrone-tapaiseen keittoon. Tästä keitosta tuli syvän umamisen tomaattikeiton makuinen, jossa erinäisiä sattumia. Naudan lihan ominaismaku voimistui tässä keitossa, broilerin ja riisin makuja taas en tästä huomaa. Tämä keitto maistui meillä koko perheelle ilman väistelyjä.

Minestrone-tyylinen keitto tähderiisistä ja tähdelihoista

400 g keitettyä riisiä (5 dl – raakana vastaisi n. 1 2/3 dl riisiä)

1 kypsä broilerin koipi

n. ½-1 grillattua naudan entrecotepihviä

1 porkkana pilkottuna

1 suippopaprika pilkottuna

1 sipuli silppuna + 3 rkl voita paistamiseen

1 valkosipulin kynsi silppuna

1 tl savupaprikajauhetta

½ tl oreganoa

½ tl basilikaa

1/4 tl timjamia

1 laakerinlehti

1½ litraa lihalientä

1 purkki tomaattimurskaa

1 tölkki valkoisia papuja

suolaa vähitellen lisäten, kunnes maistuu ruualta

2 tl sokeria

Poista broilerin koivesta nahka. Irrota broilerin lihat luusta. Pilko lihat. (Säästä nahka ja luu pakkaseen kanalientä varten, jos broileri on suhteellisen tuoretta.) Pilko pihvistä lihaosat. (Sitkeät ja valkoiset osat voi myös laittaa pakkaseen lihalientä varten, jos liha on suhteellisen tuoretta.)

Mittaa valmiiksi kippoon savupaprika, oregano, basilika ja timjami. Kuullota kattilan (vähintään 3 litran vetoisen) pohjalla sipulisilppua voissa muutama minuutti. Lisää valkosipulisilppu ja ne mausteet siitä kiposta. Kuullota vielä noin minuutti. Lisää kaikki muut ainekset paitsi pavut, suola ja sokeri. Kiehauta.

Huuhtele tölkkipavut siivilässä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Lisää huuhdellut pavut kiehuvaan liemeen. Laske lämpö matalimmalle ei-nollalle. Anna hautua ilman kantta puolisen tuntia. Poista laakerinlehti.

Lisää suolaa maun mukaan vähitellen (½-1 tl kerrallaan) maistellen, kunnes maistuu ruualta, eikä kuumalta vedeltä. Lisää sokeria pyöristämään makua. Voi tarjota heti. (Annoksen pinnalle voi halutessa ripotella esim. parmesaaniraastetta ja/tai tuoretta basilikaa, mutta itse en tällä kertaa kaivannut.)

Vinkkejä:

* Tässä mainittujen lihojen sijaan voi käyttää myös muuta lihaa, joka voi olla kypsää tai raakaa (kunhan se on sellaista lihaa, joka ehtii mureutua puolessa tunnissa). Raa’at jauhelihat, broilerisuikaleet ja pekoni kannattaa paistaa ensin. Kinkkua/nakkia/makkaraa voi laittaa tähän keittoon paistamatta. Toisaalta voi myös jättää lihan kokonaan pois ja korvata sienillä, joista tulee tomaattisiin keittoon hyvin samankaltainen maku kuin lihasta.

* Kypsän riisin sijaan voi käyttää myös kypsää pastaa. Toisaalta voi käyttää myös raakaa riisiä/pastaa, sillä ne ehtivät kyllä kypsyä tässä ajassa. Raakana käytä niitä keittoon varovaisia määriä, sillä ne imevät keitosta paljon nestettä ja siten turpoavat paljon.

* Vihanneksina voi käyttää mitä tykkää ja mitä löytyy. Voi käyttää myös ylijääneitä kypsiä vihanneksia tai ylijääneitä vihannesraasteita.

Spelttispagettia pihvinjämien ja pannunhuuhdeliemien kanssa sekä paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä

Tämä oli vähän tällainen jämienkeruuateria. Löysin kaapin perukoilta vajaan pussin spelttispagettia, jolla oli parasta ennen -päiväys mennyt yli kaksi vuotta sitten eli helmikuussa 2017:

Keitin sen kypsäksi. Sekoitin sen joukkoon pilkotut mikrossalämmitetyt pihvinjämät (naudan entrecote) ja pihvienpaistosta säästetyt mikrolämmitetyt pannunhuuhdeliemet. Kylkeen tuli mikrolämmitettyä edellispäivän paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä.

Spelttispagetin iäkkyydestä huolimatta maistui oikein hyvin. En ainakaan näin syötynä huomannut spagetissa mitään vikaa, ja lapsetkin söivät. Ruokamyrkytysbakteerit ja homeethan eivät edes elä kuivassa tuotteessa, mutta maku voi heikentyä, mitä en nyt tällä kertaa huomannut. Edellisestä spelttispagetin syömisestäni oli jo varmaan kaksi vuotta aikaa, joten en muista enää tarkalleen, miltä se silloin alun perin maistui.

Spelttispagetin olin joskus yli kaksi vuotta sitten ostanut, mutta oli jäänyt käyttämättä loppuun. Käyttämättömyys ei ainakaan johtunut siitä, että maistuisi pahalta. Täysjyväspagettien kategoriassa mielestäni täysjyväspelttispagetti on paremman makuista kuin täysjyvävehnäspagetti. Kumpikin mielestäni toimii lihaisten ja tomaattisten ruokien kanssa, mutta kummastakaan en niin välitä vaaleiden tuotteiden kanssa, kuten juustokastikkeet ja makaronilaatikko, joihin haluan pastan olevan ehdottomasti vaaleaa.

Punakaalipalaset oli paahdettu edellisenä päivänä 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperin päällä 40 minuuttia. Sitä ennen niiden päälle oli valeltu rasvaa ja suolaa. Olikin ehkä ensimmäinen kerta, kun söin kypsennettyä punakaalia. Aiemmin olen tehnyt siitä vain salaattia, joka ei silloin kummoisen makuista ollut.

Odotin kypsennetyn punakaalin maistuvan suurin piirtein samalta kuin kypsennetty valkokaali, mutta ei ollut sinne päinkään. Paahdettu punakaali maistui minun mielestäni aivan parsakaalilta. Oikeasti, jos olisin sokkona saanut sitä suuhuni, olisin voinut vaikka vannoa, että se on parsakaalia. Parsakaalinen maku sinänsä ei ole huono asia, mutta mieluiten sekoitan sitä isoon määrään miedomman makuisia makeampia kasviksia, kuten tässä tapauksessa pakasteherneet. Joka tapauksessa, jos valkokaaliin vertaa, paahdettu punakaali on mielestäni paljon parempaa kuin paahdettu valkokaali.