Pinkkiä perunaa, juuripersiljaa ja patty pan kurpitsaa uunissa sekä hirven jauhelihaa

Kuvassa vasemmalta oikealle: paahdettua juuripersiljaa, paahdettua patty pan kurpitsaa, pinkkiä perunaa voin kanssa ja paistettua hirven jauhelihaa.

Jääkaappiini oli unohtunut pinkkejä perunoita (lajike Mulberry Beauty) ja juuripersiljaa. Niitä oli käytetty viimeksi reilu viikko sitten tällä aterialla: https://ruokaideat.com/2019/10/13/savustettua-nyhtopossua-ja-uunijuureksia/

Nyt päätin käyttää jääkaapista pois ruokia vanhemmasta päästä. Laitoin pinkit perunat kattilaan keittymään ja juuripersiljat uuniin. Juuripersiljoja oli jäljellä kaksi kappaletta, joten ne kuorittuani ja pilkottuani uunipellille jäi vielä paljon tilaa. Täytin sen jäljellejääneen tilan pilkotuilla patty pan kurpitsa -kuutioilla. Edellisen kerran olin paahtanut patty pan kurpitsa -kuutioita uunissa tätä kurpitsa-halloumipastaa varten, joka oli tosi hyvää: https://ruokaideat.com/2019/08/31/kurpitsa-halloumipasta-ja-paahdetut-kurpitsa-ja-halloumikuutiot/

Pinkit perunat keitin kuorittuina kypsiksi samalla lailla kuin tavallisetkin perunat. Juuripersilja- ja patty pan kurpitsa -paloja paahdoin leivinpaperoidulla uunipellillä 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Kasvispalojen päälle olin valutellut ennen paistoa voisulaa ja ripottellut suolaa päälle. Hirven jauhelihan vain paistoin voissa ja maustoin. Mausteeksi laitoin nyt 500 grammaan hirven jauhelihaa ½ tl sipulijauhetta ja 1 tl suolaa, jolloin mausta tuli just hyvä.

Uunikasviksista eli uunijuuripersiljasta ja uunipattypankurpitsasta tuli nyt tosi hyvän makuisia. Juuripersiljan oma (sellerimäinen) maku jotenkin katosi kurpitsan kanssa kypsennettäessä, ja juuripersiljakin maistui lopulta kurpitsalta. Patty pan kurpitsa oli uunissa paahdettuna tosi hyvää niin kuin edelliselläkin kerralla, eli makeahkoa pehmeän hedelmäisen makuista.

Mutta tällä kertaa patty pan kurpitsan kuoret eivät tulleet paahdettuna yhtä mureiksi kuin edellisellä kerralla. Kyllä hampaat saivat ne hienonnettua, mutta kuitenkin oli vähän sillä rajoilla, olisiko kuitenkin parempi ilman kuoria. Juuri tässä yksilössä huomasin kovemman kuoren jo leikkaamisvaiheessa, kun veitsen oli vaikeampi mennä kuoresta läpi. Edellisellä kerralla en muista veitsen olleen niin vaikea mennä kuoren läpi. Seuraavan patty pan kurpitsan kanssa pitäisi ilmeisesti vain todeta, että jos kuoresta ei mene terävä veitsi helpolla läpi, kuoret on parempi ottaa pois ennen kypsennystä. Ellei sitten kypsennä kokonaisena kuorineen ja sitten kypsänä lusikoi pehmeitä sisuksia kuoresta talteen ja sitten vasta kuoret roskiin. Kuorien kanssa kypsennettäessä kuoresta siirtyi maltoon kaunista väriä, mikä olisi sääli menettää.

Kasvisten uunikypsentämisestä tuli muuten jännät tuoksut. Alussa tuoksui selleriltä ja kurpitsalta. Lopussa tuoksuikin joltain joulumausteilta, vaikken ollut niitä mihinkään viime aikoina käyttänyt. Siitä tulikin mieleeni, että yksi perinteinen herkku on kurpitsapiirakka, jossa käytetään jouluisia mausteita. Voisinkin koittaa jossakin vaiheessa tehdä sellaisen patty pan kurpitsasta.

Pinkistä perunasta totesin siinä aiemmassa postauksessa, että tykkään enemmän tavallisesta perunasta kuin pinkistä. Siinä postauksessa pinkki peruna oli uunissa paahdettu ja tällä kertaa keitetty. Keitettynäkin olen edelleen samaa mieltä, että tavallinen peruna on paremman makuista kuin pinkki peruna. Kuitenkin keitetty pinkki peruna voin kanssa oli mielestäni ihan ok, mutta jäi puuttumaan se hyvä perunan ja voin yhdistelmämaku, jonka halusin. Tavallisen perunan tapauksessa siis tykkään paljon tällaisesta simppelistä keitetty peruna + voi + liha/kana/kala -yhdistelmästä.

Pinkissä perunassa vaikuttaisi olevan voimakkaammin niitä perunan huonoja makuja, ja vähemmän niitä perunan hyviä makuja. Silmät kiinni syötynä tunnistaisin maun perunaksi, mutta sanoisin, että tavallista huonompman makuinen peruna. Tämä pinkki peruna tuntui olevan myös jokseenkin jauhoinen, joten muusina olisi ehkä ollut parempaa kuin kokonaisina. Joka tapauksessa, nyt kun nämä pinkit perunat on syöty, en koe halua ostaa niitä enempää, muuten kuin hävikinvälttämis-/ruuanpelastusmielessä. Jos niitä ilmaiseksi saisin, voi olla, että tekisin ne sipseiksi.

Tältä ateria ainoa, mille haluan ihan reseptin kirjoittaa talteen, on ne uunikasvikset eli juuripersilja ja patty pan kurpitsa uunissa. Hirven jauheliha oli niin helppo, että se ei tarvitse reseptiä, ja niitä pinkkejä perunoita en keittäisi uudelleen.

Juuripersiljaa ja patty pan kurpitsaa uunissa

2 juuripersiljaa

1½ patty pan kurpitsaa tai sen verran kuin uunipellille mahtuu yhteen kerrokseen

n. 30 g voita sulatettuna

suolaa

Kuori juuripersiljat. Pilko ne ja laita palat leivinpaperoidulle uunipellille. Jos kurpitsan kuoret tuntuvat kovilta ja sitkeiltä joista veitsi ei meinaa mennä läpi, kannattaa kurpitsa kuoria ja vasta sitten pilkkoa kuutioiksi. Jos kuorestakin menee veitsi helposti läpi, kurpitsan voi leikata kuutioiksi kuorineen. Poista siemenet. (Kurpitsan siemenetkin ovat syömäkelpoisia, mutta minulla on vielä löytämättä, miten niistä saa hyvänmakuisia, joten tällä erää heitin vielä siemenet pois.)

Asettele kasvispalat leivinpaperoidulle uunipellille niin, että ne mielellään eivät koske toisiinsa, mutta pääasia, että eivät ole päällekkäin. Ripottele kasvispalojen päälle suolaa. Valuttele voisula kasvispalojen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes kasvispalat ovat saaneet väriä ja tuntuvat haarukalla kokeiltaessa pehmeiltä. Minulla ne olivat uunissa 40 minuuttia.

Seuraavana päivänä tein tähteeksi jääneistä pinkeistä perunoista itselleni tällaisen pikalounaan:

Pinkkiä perunaa, kinkkua, kermaa, suolaa ja pippuria mikrossa lämmitettynä. Päällä persiljaa.

Pilkoin lautaselleni loput pinkit perunat. Revin käsin päälle kinkkua. Kaadoin päälle kermaa sen verran, että kaikki kastuvat. Lisäsin mukaan säästelemättä suolaa ja pippuria. Lämmitin mikrossa, sekoitin tasaiseksi ja ripottelin persiljaa päälle, kun sitäkin sattui olemaan, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Annoksen maku ihan ok. Mutta tämäkin ruoka on kokemukseni mukaan parempi tavallisista keltaisista jämäperunoista kuin pinkeistä perunoista tehtynä, joskin tälläkin nälkä lähti.

Spelttispagettia pihvinjämien ja pannunhuuhdeliemien kanssa sekä paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä

Tämä oli vähän tällainen jämienkeruuateria. Löysin kaapin perukoilta vajaan pussin spelttispagettia, jolla oli parasta ennen -päiväys mennyt yli kaksi vuotta sitten eli helmikuussa 2017:

Keitin sen kypsäksi. Sekoitin sen joukkoon pilkotut mikrossalämmitetyt pihvinjämät (naudan entrecote) ja pihvienpaistosta säästetyt mikrolämmitetyt pannunhuuhdeliemet. Kylkeen tuli mikrolämmitettyä edellispäivän paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä.

Spelttispagetin iäkkyydestä huolimatta maistui oikein hyvin. En ainakaan näin syötynä huomannut spagetissa mitään vikaa, ja lapsetkin söivät. Ruokamyrkytysbakteerit ja homeethan eivät edes elä kuivassa tuotteessa, mutta maku voi heikentyä, mitä en nyt tällä kertaa huomannut. Edellisestä spelttispagetin syömisestäni oli jo varmaan kaksi vuotta aikaa, joten en muista enää tarkalleen, miltä se silloin alun perin maistui.

Spelttispagetin olin joskus yli kaksi vuotta sitten ostanut, mutta oli jäänyt käyttämättä loppuun. Käyttämättömyys ei ainakaan johtunut siitä, että maistuisi pahalta. Täysjyväspagettien kategoriassa mielestäni täysjyväspelttispagetti on paremman makuista kuin täysjyvävehnäspagetti. Kumpikin mielestäni toimii lihaisten ja tomaattisten ruokien kanssa, mutta kummastakaan en niin välitä vaaleiden tuotteiden kanssa, kuten juustokastikkeet ja makaronilaatikko, joihin haluan pastan olevan ehdottomasti vaaleaa.

Punakaalipalaset oli paahdettu edellisenä päivänä 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperin päällä 40 minuuttia. Sitä ennen niiden päälle oli valeltu rasvaa ja suolaa. Olikin ehkä ensimmäinen kerta, kun söin kypsennettyä punakaalia. Aiemmin olen tehnyt siitä vain salaattia, joka ei silloin kummoisen makuista ollut.

Odotin kypsennetyn punakaalin maistuvan suurin piirtein samalta kuin kypsennetty valkokaali, mutta ei ollut sinne päinkään. Paahdettu punakaali maistui minun mielestäni aivan parsakaalilta. Oikeasti, jos olisin sokkona saanut sitä suuhuni, olisin voinut vaikka vannoa, että se on parsakaalia. Parsakaalinen maku sinänsä ei ole huono asia, mutta mieluiten sekoitan sitä isoon määrään miedomman makuisia makeampia kasviksia, kuten tässä tapauksessa pakasteherneet. Joka tapauksessa, jos valkokaaliin vertaa, paahdettu punakaali on mielestäni paljon parempaa kuin paahdettu valkokaali.

Broilerin jauhelihapihvejä, farfallepastaa, uunikasviksia ja kastikkeena pannunhuuhdelientä

Sattui olemaan paketti viimeisen käyttöpäivän broilerin jauhelihaa, joten tein siitä pihvejä. Yleensä olen tehnyt broilerinjauhelihapihvit taikinasta, jonka nesteenä on kanalientä, jolloin tulee oikein maukkaita kananmakuisia pihvejä, mutta nyt en viitsinyt alkaa taikinaa sekoittamaan.

Muotoilin sitten vain jauhelihat suoraan pihveiksi, paistoin voissa ruskeiksi molemmin puolin, haudutin vielä hetken kypsäksi, ja ripottelin molemmille puolille mausteseosta. Mausteseokseksi sekoitin 1 tl suolaa, 1 tl sokeria, 1 tl paprikajauhetta, 1 tl sipulijauhetta, ½ tl currya ja 1/4 tl valkosipulijauhetta. Sekoitin mausteseoksen kupissa, ja ripottelin sitä pihveille molemmin puolin. Mausteseosta jäi vielä paljon myöhempää käyttöä varten.

Uunikasviksina oli nyt parsakaalia ja palsternakkaa, jotka pilkottiin paloiksi ja paistettiin voisulaan sekoitettuina ja suolattuina 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla pellillä 40 minuuttia.

Kastikkeeksi tuli nyt pannunhuuhdelientä, joka oli oikein maukasta. Kun pihvit olivat kypsiä, nostin ne pois pannulta, ja laitoin pannuun kylmää vettä tilalle. Kiehautin, ja annoin kiehua vähemmäksi hetken aikaa. Lopulta siivilöin tämän nesteen, ja kaadoin sen kuppiin, josta sitä saa kukin syöjä kaataa ruokansa päälle sen verran kuin haluaa. Suurustaakin olisi voinut, mutta en viitsinyt, koska lautasella olevat pastat sitovat nesteet joka tapauksessa.

Kokonaisuus oli oikein maukas. Broilerinjauhelihapihvit itsessään olivat nyt miedon makuisia, koska mausteseosta oli vain pinnoissa. Suutuntuma niissä oli kuitenkin sellainen miellyttävä, josta tykkään. Pannunhuuhdeliemessä oli enemmän mausteiden makua kuin itse pihveissä, ja lisäksi pannunhuuhdeliemi maistui umamilta, joka teki kokonaisuudesta oikein maukkaan. Kokonaisuus oli hyvin yksinkertainen, helppo, nopea ja maukas, jota aion kyllä hyödyntää jatkossakin.

Paistettua lohta, voi-siiderikastiketta, riisiä ja uunikasviksia

Tämä oli oikein loisteliaan hyvää. Lohet on paistettu pannulla voissa, riisit ovat pikariisiä ja kasvispalat on kypsennetty uunissa voisula-hunajaseoksella siveltyinä 40 minuuttia. Tässä ateriassa se kaikista kirkkain tähti on kuitenkin se kastike, joka tehtiin näin:

Voi-siiderikastike

1 sipuli

2 dl kuivaa siideriä (tai sama määrä valkoviiniä, jolloin nimeksi vaihtuu voi-valkoviinikastike)

1 dl vettä

½ dl smetanaa (50 g)

150 g voita

ripaukset suolaa ja valkopippuria

Kuori sipuli, hienonna se. Kiehauta siideri, lisää sipulisilppu ja vesi. Keitä kasaan, kunnes jäljellä on noin puoli desilitraa. Siivilöi. Kaada siivilän läpi mennyt neste sipulittomaan kattilaan. Lisää smetana ja kiehauta. Ota kattila pois levyltä. Vatkaa kierrevispilällä kylmä voi pieninä kuutioina vähän kerrallaan joukkoon niin, että voita lisätään vasta silloin, kun edellisiä voikuutioita ei enää näy. Mausta.

Tämän kastikkeen ohje oli alun perin nimellä Voi-valkoviinikastike Yhteishyvän sivuilla reseptissä Lohiperhoset ja voi-valkoviinikastike: https://yhteishyva.fi/reseptit/lohiperhoset-ja-voi-valkoviinikastike/recipe-4629

Tekemisen myötä olen muokannut reseptin oman makuni mukaiseksi. Alkuperäisen reseptin ½ dl etikkaa antaa minun makuuni liian etikkaisen maun, joten olen korvannut sen lisämäärällä siideriä tai valkoviiniä, kumpaa nyt sattuu olemaan. Kerman olen korvannut smetanalla siksi, koska smetanalla tulee paksumpaa ja sitä jääkaapissani on aina, toisin kuin kermaa. Tämä resepti on todettu toimivaksi sekä siiderillä että valkoviinillä, enkä itse huomaa lopputuloksen mausta eroa, kumpaa tähän on käytetty. Lopputulos maistuu mielestäni sellaiselta mukavalta ja ylelliseltä voiemulsiokastikkeelta, jossa on vähän jotain hapokkuutta mukana, enkä tunnista sen hapokkuuden lähdettä mausta.

Ruisleivitettyjä voissapaistettuja silakkafileitä, perunamuusia persiljalla ja paahdettua munakoisoa

Hyppää reseptiin

Suomalaisen ruoan päivänä päätin tehdä lounaaksi suomalaista ruokaa suomalaisista aineksista. Ensin ajattelin laittaa uuniin paahtumaan suomalaisia vihanneksia:

Kuvassa on suomalainen munakoiso ja suomalaisia palsternakkoja. Tarkoitus oli laittaa uuniin paahtumaan molempia. Palsternakat jätin kuitenkin odottamaan muuta käyttöä, koska uunipelti tulikin täyteen jo tuosta yhdestä munakoisosta:

Munakoisokuutioita menossa uuniin.

Munakoisoja varten sekoitin pikkukupissa ruokalusikallisen sulatettua voita ilman pohjaheraa ja teelusikallisen hunajaa. Sekä voi että hunaja ovat mielestäni huippuja suomalaisia tuotteita, jotka nostavat muiden tuotteiden makuja uudelle tasolle niin yhdessä kuin erikseen. Sekoitin voi-hunajaseoksen munakoisokuutioihin,ripottelin suolaa päälle ja laitoin munakoisopellin uuniin 40 minuutiksi. Silloin ne näyttivät tältä:

Paahdettuja munakoisokuutioita (40 min 200 asteessa)

Muun ruuan valmistumista odotellessani söin osan paahdetuista munakoisokuutioista sellaisenaan. Ne maistuivat mukavan paahteisilta ja hedelmäisiltä. En ollut ennen huomannutkaan, kuinka hedelmäinen maku munakoisossa on.

Silakkafileet olivat suomalaista pakastesilakkaa tämän näköisessä pussissa:

Sieltä otin sulamaan yksittäin pakastettuja silakkafileitä sen verran kuin arvelin minun ja 3-vuotiaani yhdellä aterialla syövän:

Jäisiä silakkafileitä.

Tuoreina myytäviin silakkafileisiin verrattuna nämä pakastesilakkafileet ovat paljon isompia. Tuoreina en ole koskaan nähnyt myytävänä noin isoja. Suuresta koosta tosin seuraa se, että Evira kehottaa rajoittamaan näiden syöntiä:

”Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta. ”

Evira

Linkki Eviran lainaukselle: https://aineisto.ruokavirasto.fi/evira20181231/www/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/index.html

Näiden pakastesilakkafileiden pakkauksessa luki, että jos ne haluaa leivittää, niiden pitää ensin antaa sulaa huoneenlämmössä niin kauan, että pinnat näyttävät kosteilta. Siinä kesti minulla nyt jotain puolesta tunnista tuntiin:

Silakkafileitä sulaneina niin paljon, että pinnat ovat kosteita ja leivitys voi tarttua.

Leivitykseksi sekoitin lautasella 1 dl ruisjauhoja ja 1 tl suolaa. En enää muista, mistä olen niiden suhdeluvun oppinut, mutta tuolla suhdeluvulla olen kuitenkin tehnyt jo vuosia. 1900-luvun alun Kotiruoka-kirjassa tosin samaan jauhomäärään tuli suolaa 1 rkl, mutta ehkä siihen aikaan oltiin totuttukin suolaisempaan ruokaan.

1 dl ruisjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl suolaa. Kierittelin silakkafileet tässä seoksessa ennen paistamista.

Ruisjauho-suolaseoksessa molemmin puolin kieritellyt silakkafileet paistoin voissa. Lisäksi tein perunamuusin, jota varten keitin jauhoisia perunoita, survoin ne ja sekoitin näppi- ja suutuntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa. Niiden määrät suhteessa perunan määrään ovat minulla nyt ja yleensäkin maistelun perusteella samaa luokkaa kuin silloin, kun olen noudattanut ainesosien suhteissa tätä Valion ohjetta: https://www.valio.fi/reseptit/perunamuusi/

Niinpä, jos haluaisin kirjoittaa tästä koko ateriasta ihan reseptin auki, kirjoittaisin sen näin:

Ruisleivitettyjä silakkafileitä, perunamuusia ja paahdettua munakoisoa

Silakkafileet:

200-400 g silakkafileitä

1 dl ruisjauhoja

1 tl suolaa

voita paistamiseen

Jos silakkafileet ovat pakastettuja, ota ne sulamaan huoneenlämpöön noin tunti ennen ruuanvalmistusta. Sekoita keskenään ruisjauhot ja suola. Kierittele silakkafileet (jos pakastettuja, on oltava tässä vaiheessa vähintään niin paljon sulanut, että pinnat ovat kostuneet) ruisjauho-suolaseoksessa. Paista silakkafileet voissa molemmin puolin ruskeiksi.

Perunamuusi:

700 g jauhoisia perunoita

vettä keittämiseen niin, että perunat peittyvät

n. 2½ dl täysmaitoa

25 g voita

1 tl suolaa

(halutessa ja jos on: tuoretta persiljaa)

Kuori perunat. Keitä ne kypsiksi vedessä joko kokonaisina tai paloiteltuina. Kaada keitinvesi pois. Survo perunat perunasurvimella. Sekoita mukaan maito, voi ja suola. (Tässä vaiheessa voi vatkata sähkövatkaimella tasaiseksi jos haluaa, mutta itse en pidä sitä tarpeellisena.) Lisää halutessasi perunamuusiin persiljaa.

Paahdetut munakoisot

1 munakoiso

1-2 rkl voita

1 tl hunajaa

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi esim. mikrossa tai kattilassa hellalla. Kuutioi munakoiso. Levitä munakoisokuutiot leivinpaperoidulle uunipellille. Nyppäise voisulan pinnasta lusikalla pois valkoiset herapalaset. Kaada voisulaa varovasti toiseen kuppiin niin, että pohjalla oleva hera ei tule mukaan, koska hera herkästi aiheuttaa palaneen maun paahdettaviin ruokiin. (Heran voi säästää ja laittaa jääkaappiin muuta tarkoitusta varten.) Sekoita herattomaan voisulaan hunaja. Kaada seos munakoisokuutioiden päälle, ja sekoita tasaiseksi. Ripottele suolaa päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes munakoisokuutiot näyttävät paahtuneilta (n. 40 min).