Kurpitsa-halloumipasta ja paahdetut kurpitsa- ja halloumikuutiot

Tuli vastaan blogin Jotain maukasta kiinnostava kurpitsa-halloumipasta: http://www.jotainmaukasta.fi/2019/08/25/kurpitsa-halloumipasta/

Minulla jää usein kiintoisat uudet reseptit testaamatta siksi, koska minulla ei ole niihin aineksia. Tässä oli nyt kerrankin sellainen, mihin katsoin minulla olevan ainekset. Kesken tekemisen tosin huomasin, että alkuperäisessä reseptissä luki myskikurpitsa, mutta minun kurpitsani oli patty pan, mutta päätin vain silti jatkaa ja korvata vain myskikurpitsan suoraan patty pan kurpitsalla.

Ja kylläpä olen tyytyväinen että jatkoin ja tein loppuun asti! Tästä tuli tosi hyvää. En vieläkään käsitä, miten näin yksinkertainen voi olla näin hyvää. Patty pan kurpitsat maistuivat makeahkoilta ja pehmeiltä. Vähän niinkuin kesäkurpitsalta, mutta vähemmän vihannesmaiselta ja selvästi makeammalta. Patty pan kurpitsan, suolaisen halloumin ja neutraalin pastan maut sopivat tosi hyvin yhteen, ja nälkäkin lähti hyvin.

Tästä sain nyt useammankin idean, mitä kokeilla jatkossa. Ensinnäkin, tuo että samalla uunipellillä paahdetaan kasvis- ja halloumikuutioita, on aivan huippu idea. En olisi itse sitä keksinyt. Olen yleensä paistanut halloumit pannulla, mutta uunipaahdettuna niiden mausta tuli tiiviimpi, paahteisempi ja vähemmän rasvapintainen. Jatkossa voisin kokeilla paahtaa muitakin makeahkoja kasviksia halloumikuutioiden kanssa samalla pellillä. Nyt ensimmäisenä tulee mieleen makeahkoista kasviksista ainakin porkkana, punajuuri, palsternakka ja bataatti. Syntyvä kasvis-halloumisekoitus sopisi varmasti paitsi pastan kanssa, mutta myös esimerkiksi risoton kanssa, perunoiden ja kastikkeen kanssa tai vaikkapa tortillan välissä. Tai voisi tehdä myös sellaisen herkkuruuan, jossa olisi yksinkertaisesti peruna- ja halloumikuutioita paahdettuna samalla pellillä, jolloin olisi paikallaan lisukkeeksi raikas salaatti. Joka tapauksessa, nämä uunipaahdetut halloumikuutiot ovat nyt sellainen juttu, mistä tosissaan innostuin! Miksi en ole ennen niitä löytänyt?

Uunissa paahdettaessa halloumikuutiot tarttuivat toisiinsa ja niihin kurpitsapaloihin, joihin ne koskevat, mutta makua se ei haitannut. Jos pellillä olisi vähemmän tavaraa kerralla niin, että niiden ei tarvitsisi koskea toisiinsa, eivät varmaan tarttuisi kiinni toisiinsa. Toisaalta taas pidän ajatuksesta tehdä pellillä maksimimäärän ruokaa kerralla, joten ehkä kuitenkin jatkossakin tekisin näin täydellä pellillä huolimatta siitä, että toisiinsa tarttumista tapahtuu.

Uunissa paahdetut kurpitsa- ja halloumikuutiot

700 gramman painoinen keltainen tai oranssi kurpitsa, joka voi olla ainakin patty pan tai myskikurpitsa (vihreää kesäkurpitsaa en käyttäisi tähän, koska se ei ole yhtä makea)

2 pakettia halloumia (alkuperäisessä ohjeessa ei ollut paketin kokoa, mutta minulla ne olivat 250 gramman paketteja)

½ dl oliiviöljyä tai muuta öljyä mitä sattuu olemaan (oliiviöljyn omaa makua en erota lopputuloksesta)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pilko kurpitsa (jos myskikurpitsa, kuori se ensin) ja halloumit kuutioiksi. Levitä ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele öljyä päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes halloumipaloissa on väriä ja kurpitsapalat ovat pehmeitä. (Minulla kesti siinä 45 minuuttia.)

Kurpitsa-halloumipasta (4 annosta)

pellillinen paahdettuja kurpitsa- ja halloumikuutioita ylläolevan ohjeen mukaan

400 g vaaleaa tagliatellepastaa tai spagettia

Keitä pasta kypsäksi. (Itse keitän pastat mieluiten sellaisessa vedessä, jossa on 1% merisuolaa eli tälle määrälle pastaa kiehautan 2 litraa vettä, sekoitan siihen 20 grammaa merisuolaa, sitten lisään pastat ja keitän ohjeen mukaisen ajan.)

Valuta kypsä pasta. Sekoita siihen pelliltä kurpitsa- ja halloumipalat ja öljyt, jos niitä pellillä vielä on. (Minun tapauksessani niitä ei nyt ollut jäljellä, mutta jollain muulla kerralla voisi ollakin.) Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa (itse en kokenut tarpeelliseksi.)

Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän voisi lisätä myös yrttejä kuten salviaa tai timjamia pastan joukkoon, tai kurpitsapaloihin ennen uunia valkosipulia ja/tai mustapippuria, mutta minulle tämä oli nyt niin hyvää näinkin, että en osannut muuta tähän kaivata.

Kurpitsasta otin talteen siemenet:

Koitin paahtaa ne pannulla rapeiksi. Ei tullut rapeita, vaan olivat sisältä pehmeitä vielä silloinkin, kun pinnat ehtivät palaa. Laitoin kuitenkin suolaa päälle ja söin ne pois. Ne maistuivat kurpitsalta, hedelmäiseltä ja auringonkukansiemenmäiseltä. Seuraavalla kerralla voisin ehkä laittaa nekin paahtumaan samalle uunipellille kurpitsapalojen kanssa, josko ne silloin ehtisivät rapeutua mukavan rouskuviksi.

Porsaan loin ribs, keitettyjä perunoita, feta-minttutahnaa ja paahdettuja avomaankurkkuja

Tämä oli tosi hyvä ateria. Kolme päivää sitten tekemäni feta-minttutahna sopi oikein mainiosti yhteen perunoiden ja porsaanlihan kanssa. Makuyhdistelmä muistutti Rossossa joskus syömiäni pestoperunoita. Feta-minttutahnasta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/16/feta-minttupasta-ja-feta-minttutahna/

Porsaan loin ribsit oli alun perin tarkoitus grillata, mutta sade vesitti suunnitelmat. Mies sitten kypsensi ribsit uunissa pakkauksen ohjeen mukaan eli olikohan se 190 asteessa 1½ tuntia, ja sen jälkeen ribsit olivat vielä 100 asteessa uunin alimmalla tasolla 2-3 tuntia. Mausteena oli vain suolaa ripoteltuna molemmin puolin. Oli tosi maukasta ja ei ollenkaan kuivaa <3

Avomaankurkut paahdoin eilen. Niistä kirjoitin eilen tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/17/perunamuusia-lihamureketta-ja-paahdettuja-avomaankurkkuja/

Perunamuusia, lihamureketta ja paahdettuja avomaankurkkuja

Jääkaapissani oli kesäkurpitsoita ja avomaankurkkuja. Ensin ajattelin tehdä paahdettuja kesäkurpitsoita, mutta sitten katsoin avomaankurkkujen olevan vanhemman näköisiä, joten päätin kokeilla paahtaa ne. Leikkasin avomaan kurkut lohkoiksi, levitin ne leivinpaperin päälle pellille, ja laitoin päälle öljyä ja suolaa. Paistoin 225-asteisessa uunissa tilannetta seuraten.

45 minuutin paahtamisen jälkeen totesin, että alapinnat meinaavat palaa, joten otin pois. Yläpinnat eivät olleet vielä ruskistuneet, ja olivat pehmeitä helpostimuusaantuvia. Maku oli mielestäni hyvin samankaltainen kuin paahdetulla kesäkurpitsalla, mutta ehkä miedompi. Ruskistuneet alapinnat maistuivat aika lailla lohkoperunoiden paistopinnoilta. Lihamurekkeen ja perunamuusin kanssa samassa haarukallisessa syödessä maistui hyvin paljon suolakurkulta hyvällä tavalla. Vaikka alapinnat eivät ruskistuneetkaan, sanoisin silti näistä paahdetuista avomaan kurkuista että JATKOON 🙂

Perunamuusin tein kurkkujen ollessa uunissa. Keitin kuoritut perunat vedessä kypsiksi, kaadoin veden pois, survoin perunat. Lisäsin näppituntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa, sekoitin tasaiseksi, ja maistoin, tuliko sopivaa. Tuli, joten oli valmista. Lihamurekkeet lämmitin mikrossa pakastimesta. Kyseisestä lihamurekesatsista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Mielenkiintoista, että sama lihamureke, joka tuoreeltaan maistui liian suolaiselta, ei nyt maistunut enää edes suolaiselta. Nyt perunamuusin kanssa syödessäni jopa koin tarpeelliseksi lisätä siihen suolaa lautasellani. Jännää, miten maut elää pakkasessakin…

Lohiperhonen voi-valkoviinikastikkeella, paistettu maissintähkä ja uunikasviksia

IMG_8749

Tänään oli päivälliseksi tällainen ateria. Lohifile leikattiin perhosiksi ja paistettiin pannulla voissa. Sen kaveriksi tehtiin voi-valkoviinikastike tällä ohjeella: https://yhteishyva.fi/reseptit/lohiperhoset-ja-voi-valkoviinikastike/recipe-4629

Lisäksi paistettiin pannulla voissa niitä vakuumipakattuja maissintähkiä, joita kesäsesonkina myydään. Pakastepusseista laitettiin uunipellille parsakaalia, paprikaviipaleita ja pikkuporkkanoita, sekaan voita ja paistettiin uunissa 200 asteessa kypsiksi.

Voi-valkoviinikastike lohiperhosten kanssa toimii maun puolesta aina, vaikka se paksuudeltaan yleensä jääkin ohuemmaksi kuin moni muu kastike. Nyt sitä jäi tähteeksi ehkä 2 dl. Mitähän sille lopulle tekisin? Uudelleenlämmitystä se kestää huonosti, koska kuumuus helposti rikkoo siitä emulsion, jolloin erkanee toisistaan suuri määrä rasvaa ja pieni määrä nestettä. Jääkaappikylmänä siitä erottuu kova rasvakerros päälle ja pieni nestekerros alle.

Ensimmäisenä nyt tulee mieleen käyttää loput kastikkeet kana- tai kalamurekkeen nesteenä. Maun ja rakenteen puolesta varmaan sopisi niihin hyvin, ja korppujauhot ja kananmuna taikinassa estävät sitä erottumisongelmaa.

Tältä aterialta jäi tähteeksi myös uunikasviksia. Aiemmin olen tähteeksi jääneistä uunikasviksista tehnyt sosekeiton, mutta nyt en aio, koska edellisestä sosekeiton tekemisestä on niin vähän aikaa. Jonkin sortin kasvispihvit voisivat nyt maistua. Voisinkin selvitellä, löytyisikö jokin kasvispihviresepti, johon voisi laittaa sekä nuo loput uunikasvikset että loput kastikkeet.