Nyhtöpossua, perunoita, paistinkastiketta ja salaattia

Kassleria eli sian niskaa oli tarjouksessa 5.99 euroa per kilo. Sitä päätyi keittiööni tällainen melkein kolmen kilon kimpale:

Suosikkitapani käyttää tuollainen monen kilon kasslerkimpale on kypsentää se uunissa ylikypsäksi, jolloin lopputulosta yleisesti kutsutaan nyhtöpossuksi (engl. pulled pork). Muitakin tapoja tietysti on. Yksi hyvä tapa myös on lihakimpaleesta esim. suikaleita tai pihvejä, ruskistaa niiden pinnat, hauduttaa mureaksi, tehdä paistoliemestä kastike ja tarjota perunan/perunamuusin/riisin/pastan kanssa. Jäljellejäävää lihaa voi pakastaa raakana tai kypsänä – leikattuna tai kokonaisena. Monen kilon kokonaisen lihan pakastamisessa tosin kannattaa huomioida pitkä sulamisaika.

Mutta takaisin nyhtöpossuun. Olen tehnyt nyhtöpossua sekä pelkällä pitkällä (vähintään yön yli) uunikypsennyksellä sekä sillä tavalla, että pinnat ensin ruskistetaan pannulla ja sitten siirretään yöksi uuniin. Minun kokemukseni mukaan maku on paljon parempi, jos pinnat on ruskistettu ennen uunikypsentämistä. Molemmilla tavoilla tulee kyllä hyvää, mutta mielestäni pintaruskistetulla tulee paremman makuista. Ei siis pelkästään pinnoista paremman makuista, vaan myös kauttaaltaan sisältä. Lisäksi olen huomannut, että paistolientä tulee paljon enemmän silloin, jos ei ole ensin ruskistettu. Niinpä nytkin päätin ensin ruskistaa ja sitten vasta kypsentää uunissa. Kuitenkin jos minua laiskottaisi ruskistaa ja haluaisin kuitenkin saada lihan jo kypsymään, en epäröisi laittaa lihaa suoraan uuniin ilman esiruskistamista.

Olen tehnyt ruskistamisen yleensä paistinpannulla. Nyt oli kuitenkin niin iso lihakimpale, että se ei mahtunut pannuun. Kokeilin sitten tehdä esiruskistamisen uunissa grillitoiminnolla. Levitin puhtaalle pellille vähän öljyä sille alueelle, jolle liha tulee. Laitoin kylmän lihakimpaleen siihen, ja laitoin sen lihapellin uunin toiseksi ylimmälle tasolle grillitoiminnolle 10 minuutiksi. Tarkkailin koko ajan tilannetta, jottei pala. 10 minuutin jälkeen otin pois varovasti. Rasvaa räiskyi, mitä sai tosissaan varoa. Käänsin lihan ympäri niin, että alapuoli tuli ylöspäin. Alapuoli oli vielä täysin ruskistamattoman näköinen. Laitoin lihapellin takaisin uuniin, ja tilannetta tarkkaillen annoin olla toiseksi ylimmällä tasolla grillitoiminnolla 8 minuuttia, ja sitten otin pois. Hieroin lihan kaikille pinnoille suolaa. Käytän lihaan yleensä suolaa 1 teelusikallinen per puoli kiloa lihaa, joten tähän 3 kilon lihamäärään mittasin kippoon 6 tl suolaa, ja hieroin ne kaikki lihan pintoihin.

Uunikypsentämisen tein savipadassa, joka minulla on iso Römertopf-merkkinen. Liotin sitä ensin kylmässä vedessä 15 minuuttia, niin kuin valmistajan ohjeen mukaan kuuluu tehdä. Liottamista varten pesin ensin lavuaarin, ja liotin siinä. Liotettuun savipataan laitoin sen ruskistetun lihakimpaleen, ja siinä vuoassa hieroin suolat pintoihin. Laitoin savipadan kylmään uuniin, niin kuin savipadan valmistajan ohjeessa neuvotaan tekemään. Kun savipata oli puhtaalla pellillä uunin alimmalla tasolla, säädin uunin lämpötilan 100 asteeseen, ja lähdin nukkumaan. Porukan ruoka-aika tuli 13 tuntia myöhemmin, jolloin otin lihan ulos uunista. Liha oli jo hyvin helposti haarukallanyhdettävä, joten varmasti olisi riittänyt useampi tunti vähemmänkin. Mutta näin matalalla lämmöllä ei ole palamisen riskiä, joten näinkään pitkä uuniaika ei haittaa.

Yläpinnat ruskistettuna uunissa grillitoiminnolla 10 minuuttia.

Suolattu pinnoiltaan ruskistettu liha menossa uuniin.

Haarukalla on helppo nostaa lihaa keskeltä pois, joten on ylikypsää niin kuin oli tarkoituskin.

Kastikkeen tein paistoliemestä. Kaadoin vuoasta 2 dl paistolientä pieneen kattilaan. Kokeeksi sekoitin mukaan mausteeksi vähän kotitekoista omenahilloa (30 g, kaksi kukkuraista pikkulusikallista), jota nyt sattui olemaan. Kiehautin seoksen kattilassa. Sekoitin pikkulasissa keskenään 1 rkl maizenaa ja tilkka kylmää vettä, lisäsin kiehuvaan seokseen. Kypsensin miedolla lämmöllä (levy pienimmällä ei-nollalla) koko ajan sekoittaen 3 minuuttia. Maistoin, tarvitseeko lisätä suolaa ja/tai muita mausteita. Ei tarvinnut. Maku oli hyvin umaminen ja possulieminen. Omenahillon makua erotin vähän taustalta, mutta en paljon. Annosta syödessäni en huomannut omenahillon makua aluksi, mutta lopussa, kun kastike oli seisonut pidemmän aikaa, huomasinkin lautasen pohjimmaisissa kastikkeissa sellaisen kivan makean ja umamin yhdistelmämaun, johon olen ihastunut kiinalaisissa ravintoloissa. Yön yli seisoessa oletan sen maun voimistuvan. Ruuasta tuli niin hyvää, että kirjoitan reseptin tänne talteen.

Nyhtöpossua ja paistinkastiketta
Nyhtöpossu:
sian niskaa eli kassleria esim. 800 g – 3 kg
suolaa maun mukaan (itse laitan 2 tl per kilo lihaa)
(halutessa muita mausteita)
Tähän on olemassa ainakin kaksi tapaa. Tapa 1: Hiero lihan pintoihin suolaa (ja halutessa muita mausteita). Laita liha uuninkestävään kannelliseen astiaan. Vuokaan voi lisätä vähän vettä, jos astia sen vaatii. Savipataa käytettäessä ei tarvitse lisätä nestettä, mutta savipata voi olla hyvä ensin liottaa valmistajan ohjeen mukaan (esim. Römertopf 15 min kylmässä vedessä). Lihaa voi kypsentää ensin 200-asteisen uunin keskitasolla ilman kantta, kunnes pinta on ruskistunut. Tai voi myös laittaa heti kannen päälle ja kypsentää 100 asteessa useita tunteja esim. yön yli, kunnes liha on niin pehmeää, että siitä voi nostaa säikeitä pois haarukalla. Jos käyttää lihalämpömittaria, ylikypsäksi tarkoitetun nyhtöpossun sisälämmön on noustava vähintään 93 asteeseen, mutta mielellään yli. Römertopf-savipataa käytettäessä on syytä huomioida, että valmistaja suosittelee laittamaan padan kylmään uuniin ja säätämään lämmön päälle vasta sitten.
Tapa 2: Ruskista lihan pinnat ensin esim. paistinpannulla tai uunipellillä grillitoiminnolla. Uunipellille kannattaa ensin hieroa öljyä tai rasvaa siihen kohtaan, mihin liha on tulossa. Mutta koko peltiä ei kannata rasvata, koska grillitoiminnolla kaikesta ylimääräisestä rasvasta tulee ylimääräistä käryä. Kun liha on pellillä, käryn vähentämiseksi kannattaa lihan ympäriltä pyyhkiä mahdolliset ylimääräiset rasvat pois. Kun pinnat on ruskistettu, hiero lihan pintoihin suola ja halutessa muita mausteita. Jos liha on kuuma, kannattaa antaa sen jäähtyä ennen hieromista. Loppu tehdään ylläolevan tavan 1 mukaisesti, mutta ilman 200-asteisessa uunissa ruskistamista, eli ruskistamisen jälkeen 100-asteisessa uunissa, kunnes on ylikypsä.
Paistinkastike (voi halutessa tuplata tai esim. triplata)
2 dl paistolientä (n. 200 g)
1 rkl maizenaa (tai muuta suurustajaa pakkauksen ohjeen mukaan)
halutessa makuaineita: esim. omenahilloa tai omenasosetta 30 g TAI sinappia maun mukaan TAI 1 valkosipulin kynsi JA/TAI 1 sipuli JA/TAI yrttejä tuoreina tai kuivattuina esim. salvia, timjami, basilika, persilja, rosmariini JA/TAI pippuria
(suolaa, jos tarpeen)
(halutessa esim. kermaa, smetanaa tai tuorejuustoa esim. ½-2 dl – silloin suurustetta voi tarvita enemmän)
Jos käytät sipulia tai valkosipulia, kuullota ne ensin kattilan pohjalla oman maun mukaisessa rasvassa. Lisää kattilaan paistoliemi ja vapaavalintaiset makuainekset (ja halutessa valkoiset tuotteet) paitsi tuoreyrtit vasta lopussa. Kiehauta. Sillä aikaa sekoita maizena esim. juomalasissa kylmään vesitilkkaan. Sekoita kiehuvaan nesteeseen koko ajan sekoittaen. Käännä hellan levy pienimmälle ei-nollalle, ja keitä koko ajan sekoittaen 3 minuuttia. Tarvittaessa voi suurustaa lisää sekoittamalla lisää maizenaa kylmään vesitilkkaan, lisäämällä sen taas kiehuvaan nesteeseen, ja keittämällä taas miedolla lämmöllä 3 minuuttia. Jos taas tuli liian paksua, siihen voi sekoittaa lisää paistolientä (tai muuta ohutta sopivan makuista nestettä). Maista, tarvitseeko lisätä suolaa ja/tai makuaineita – ja lisää niitä varovasti maistellen. Pitkään haudutetun lihan paistoliemessä on tyypillisesti paljon umamia voimistamassa makuja, joten voimakkaita makuja kannattaa lisätä vain varoen.
Tämä paistinkastike sopii tarjottavaksi nyhtöpossun ja esim. perunoiden/pastan/riisin/couscousin/vihannesten kanssa.
Seuraavana päivänä kastikkeen maku on yleensä voimakkaampi. Ylimääräiset paistinkastikkeet sopivat hyvin esimerkiksi lihapulla-/lihamureke/jauhelihapihvi-/kebakkotaikinan nesteeksi. Niissä paistinkastike antaa paljon umamia, joten lisäksi ei välttämättä kannata samaan taikinaan käyttää muita voimakasumamisia tuotteita kuten esim. sipulikeittopussia, soijakastiketta, lihaliemikuutiota tai tomaattitiivisteitä.

Kolmen kilon lihakimpale on niin iso määrä, että laitoin ison osan siitä heti valmistuspäivänään jäähtymisen jälkeen pakastimeen. Otin ison uunivuoan, ja laitoin siihen kerroksittain leivinpaperia, haarukalla nyhdettyjä lihapaloja, leivinpaperia, lihapaloja jne. kunnes enempää ei mahtunut. Kelmutin koko homman, pakastin yön yli.

Seuraavana päivänä irrotin lihat leivinpapereista ja siirsin pakastuspussiin. Pakastaminen onnistui hyvin. Lihat pakastuivat irtonaisina, ja irtosivat hyvin leivinpapereista. Nyt minulla on pakastimessa noin 900 grammaa kypsää nyhtöpossua pakastuspussissa. Sitä voi ottaa sieltä sitten tarvittaessa sen verran kuin kerralla haluaa ilman, että tarvitsee sulattaa koko määrää kerralla. Voin käyttää pakkasesta nyhtöpossua esim. tortilloihin, tacoihin, voileipiin, hampurilaisiin, pyttipannuun, wokkiin, makaronilaatikkoon, paimenen paistokseen, lasagneen tai lasagnetteen, pastavuokaan, pastakastikkeisiin, riisivuokaan, possucurryyn, couscousiin jne. Voin myös vain sulattaa sieltä annoksen nyhtöpossua, keittää lisäkkeeksi perunaa/perunamuusia/riisiä/pastaa ja lisäksi kastiketta/kostuketta mitä löytyy esim. majoneesia/voisulaa/öljyä/pestoa jne.

Nyhtöpossua menossa pakkaseen, ensimmäinen leivinpaperi-lihakerros.

Neljäs leivinpaperi-lihakerros. Vieressä näkyy poisleikattua ylimääräistä leivinpaperia.

Ylimääräisen paistoliemen annoin jäähtyä yön yli jääkaapissa. Päällimmäiseksi kiinteytyi kova rasvakerros, jonka alta ei päässyt nestettä liikkumaan vapaaksi. Liemestä tuli siis ilmatiivis, millainen se on niin kauan, kuin rasvakansi on suojana päällä. En siis koe tarvetta pakastaa lientä, vaan säilytän sitä jääkaapissa niin kauan, että se joko tulee käytettyä tai rasvat siitä pinnalta käytetään. Kokemukseni mukaan se rasva on erinomaista esim. perunoiden, pyttipannun tai wokin paistorasvana. Niihin se sopii erityisen hyvin siksi, koska siinä on paljon umamia, ja 100% rasvana se kestää korkeat lämpötilat, mitkä molemmat asiat edesauttavat herkullista ruskistumista. Miinuspuolena paistamisessa on voimakas räiskyminen. Rasvakannen alla olevan paistoliemen todennäköisesti käytän jossakin vaiheessa lihapullataikinan tai lihamurekkeen nesteeksi, mikä tarkoittaisi isoa satsia, josta osa menisi pakkaseen. Lihapullat ja jauhelihapihvitkin voi paistaa siinä paistoliemen pinnalle kovettuneessa rasvassa, mutta jos taikinassa on jo nesteenä sitä paistolientä (joka on todella umamipitoista), en itse kaipaa lopputulokseen niin paljon lisää umamia, mikä tulisi sianrasvassa paistamalla.

Jääkaapissakovettunut ylimääräinen paistoliemi.

Kaikki paistoliemet eivät aina tule ilmatiiviiksi jääkaapissa. Sellaiset liemet yleensä säilön pakastamalla, jos en käytä niitä muutaman päivän sisällä.

Päivitys 3.10.2019:

Söin seuraavana päivänä tähteeksijäänyttä nyhtöpossua, keitettyjä perunoita ja paistinkastiketta lounaaksi. Pilkoin perunat ja nyhtöpossun, ja lämmitin annoksen mikrossa. Annos näytti tältä:

Olipas tosi herkullista. Oli vielä parempaa kuin tuoreeltaan. Kastikkeessa omenahillon maku ei ollut voimistunut, vaan se oli kadonnut huomaamattomiin. Umamisuus ja possunliemen maku olivat voimistuneet, ja tykkäsin kokonaisuudesta nyt todella todella paljon.

Kesäkurpitsa-jauhelihavuoka

Jääkaapissani oli kolme kesäkurpitsaa, joista en muista enää, milloin ne oli ostettu. Ei se ainakaan tällä viikolla ollut, eikä ne priimakuntoisilta enää näyttäneetkään. Halusin käyttää ne kaikki kesäkurpitsat kerralla johonkin hyvänmakuiseen ruokaan, johon olisi jo ainekset kotona, ja josta voisi helposti pakastaa ylimääräiset. Muuten onnistui, mutta pakastettavaksi ei riittänytkään. Aterialta jäi jäljelle vain yksi annos, ja sen haluan ehdottomasti syödä tänään. Tuli nimittäin tosi hyvää. Kesäkurpitsa on mielestäni parhaimmillaan tällaisissä tomaattisissa juustoisissa ruuissa. Koen kesäkurpitsan maun makeammaksi tässä ruuassa kuin sellaisenaan kypsennettynä.

Olen tehnyt kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa yleensä kerran vuodessa silloin, kun suomalaisella kesäkurpitsalla on satokausi. Haasteena siinä on ollut se, että usein siitä tulee enemmän tai vähemmän uiva ruoka. Uivuutta vähentääkseni paahdoin nyt ensin uunissa kesäkurpitsaviipaleista kosteutta pois, annoin bolognesekastikkeesta haihtua nestettä pois ilman kantta, ja sidoin juustokerroksen kananmunalla. Päälliskerrokseen käytin mozzarellaa enkä raastettavaa juustoa, koska raastettavasta juustosta tuppaa tihkumaan paljon rasvaa alempiin kerroksiin, mikä ei tässä tapauksessa ollut toivottavaa, koska rasvassauivaa olisi riskinä tulla muutenkin.

Onnistuin mielestäni hyvin. Heti uunistaoton jälkeen ruuassa näkyi selvästi ylimääräistä imeytymätöntä rasvaa, mutta vetäytymisen jälkeen sitä ei ollutkaan enää mitenkään häiritsevästi liikaa. Varmuuden vuoksi kuitenkin keitin pastaa lisukkeeksi, ja söin tätä pastan kanssa. Pasta imi lautaselta ylimääräisiä rasvoja, mutta niitä ei kuitenkaan ollut lammikoksi asti, joten olisi mennyt ilmankin. Mieheni söikin tätä ruokaa sellaisenaan, ja sanoi sen olevan hyvää ja onnistunutta. Alla resepti, joka on nyt oma sovellukseni niillä aineksilla, mitä sattui olemaan.

Kesäkurpitsa-jauhelihavuoka
Kesäkurpitsat:
1 kg kesäkurpitsaa (nyt 3, mutta riippuu kesäkurpitsojen koosta)
oliiviöljyä (tai muuta öljyä mitä löytyy) ja suolaa päälle
Bolognesekastike:
400 g sika-nautajauhelihaa (kävisi mikä tahansa jauheliha, mutta tätä nyt sattui olemaan)
400 g tomaattimurska
1 sipuli silputtuna
1 tl suolaa
1 tl sokeria
½ tl oreganoa
1/4 tl timjamia
(olisin laittanut myös 1 valkosipulin kynnen ja ½ tl basilikaa, mutta olivat loppu)
Juustoseos:
200 g tuorejuustoa
100 g parmesaania raastettuna (kävisi mikä tahansa raastettava juusto mistä tykkää)
1 kananmuna
1 maustemitta suolaa
Päälle:
1 paketti mozzarellaa revittynä (mahtuisi toinenkin, mutta minulla ei nyt ollut)
Leikkaa kesäkurpitsat pitkiksi ohuiksi viipaleiksi. Levitä ne kahdelle leivinpaperoidulle pellille. Levitä päälle vähän oliiviöljyä, ja ripottele päälle suolaa. Paahda 150-asteisessa uunissa puolisen tuntia (itse vaihdoin peltien paikkoja keskenään puolivälissä, koska minulla ei ole kiertoilmauuni).
Sillä aikaa tee bolognesekastike. Paista jauheliha sipulisilpun kanssa. (Tässä vaiheessa voi paistaa myös valkosipulin kynnen silputtuna, jos on ja tykkää.) Lisää tomaattimurska, kiehauta. Anna hautua miedolla lämmöllä ilman kantta puoli tuntia. Sekoita mukaan mausteet, ja siirrä pois levyltä.
Sekoita tuorejuustoon suola ja kananmuna (esim. kierrevispilällä). Sekoita mukaan juustoraaste. Seoksesta tulee paksua.
Lado voidellun uunivuoan pohjalle puolet kesäkurpitsaviipaleista niin, että vuoan pohja peittyy. Levitä päälle bolognesekastike. Lado lusikalla päälle juustoseos, ja levitä lusikalla tasaisemmaksi sen verran kuin pystyt. Lado päälle loput kesäkurpitsaviipaleista niin, että alemmat kerrokset peittyvät. Jos osa kesäkurpitsaviipaleista on ohuempia ja tummuneempia kuin muut, taita tummuneet osat vaaleampien alle, jotta valmiiksitummuneet eivät pala uunissa.
Laita päällimmäiseksi revittyä mozzarellaa. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (minulla kesti siinä 45 min). Uunistaoton jälkeen anna vetäytyä vähintään 15 min. Voi syödä sellaisenaan tai pastan/riisin/couscousin/leivän kanssa.

Uunissa paahdettuja kesäkurpitsasiivuja.

Seos, jossa on tuorejuustoa, suolaa, kananmuna ja parmesaaniraaste.

Mozzarellaa päällä. Valmis menemään uuniin.

Annokseni farfallepastaa ja kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa.

Päivitys 27.9.2019:

Tämä oli vielä parempaa seuraavana päivänä! Lämmitin annoksen mikrossa, jolloin osa jäi kylmäksi ja osa kuumaksi. Sekä kylmät että kuumat osat maistuivat tosi hyvältä. Harmi, että se jo loppui…

Kanakeittoa pakkasesta ja lämpimiä voileipiä

Pakastettu kanakeitto ja lämpimät voileivät maistuivat todella hyvin. Kyseisestä kanakeittosatsista kirjoitin tarkemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/06/kanakeittoa-grillatun-broilerin-jamista/

Kanakeitto maistui pakastamisen jälkeen paljon paremmalta kuin alun perin. Tuoreeltaan siinä maistui ja haisi sellainen liiallinen savuisuus hiiligrillatuista broilerin luista, mutta nyt pakastamisen jäljiltä sitä makua ja hajua en enää havainnut, vaan nyt maistui siltä kanakeittomaulta, jolta halusinkin sen maistuvan. Hyvä tietää siis, että liian savunmakuisilla keitoilla on vielä toivoa tasoittua paremmiksi, saattaa vain vaatia vähän aikaa. Kuitenkin voimakkaansavuisia hiiligrillattuja luita liemissä saatan ehkä rajoittaa jatkossa, jos haluan keiton olevan hyvää jo tekopäivänä.

Lämpimät voileivät tein tällä kertaa pakastetuista ruispuikuloista. Levitin suoraan jäisten ruispuikulan puolikkaiden päälle voita, juustoa, kinkkukuutioita ja ohuita punasipuliviipaleita. Lämmitin 250-asteisessa uunissa 10 minuuttia, jolloin juusto oli sulanut. Jotkut tykkäävät odottaa niin kauan, että juusto ruskistuu, mutta itse tykkään mieluummin vain sulaneesta ei-ruskistuneesta juustosta. Usein teen lämpimiä voileipiä myös mikrossa, mikä on hyvin nopeaa, jos niitä tarvitsee tehdä vain pieni määrä.

Neljän viljan leipäset ja uunimunia

Tänään teki mieli tehdä neljän viljan leipäsiä. Käytin siihen tätä reseptiä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/nopeat-neljan-viljan-leipaset

…mutta sekoitin taikinaan myös perunamuusin tähteet, joita oli 150 grammaa. Ne olivat jääneet silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Alkuperäisestä reseptistä korvasin myös fariinisokerin/hunajan valkoisella sokerilla, koska halusin nyt enemmän sellaista ”puhdasta” makeutta ilman muita lisämakuja.

Neljän viljan leipäset olivat heti tuoreeltaan kuumina mielestäni vähän tylsiä, mitäänsanomattoman makuisia, joista meinasin jo kirjoittaa, että ei kannata tehdä. Jäähdyttyään ne olivatkin muuttuneet hyvänmakuisiksi! Maku oli vähän niin kuin ruismyslimäinen. Ja niin oli kyllä rakennekin. Hiutaleiden osuus taikinassa oli niin suuri, että rakenne oli hyvin paljon karkeampi kuin miltään leivältä odottaisi. Reunissa oli myös samanlaista kovuutta kuin aiemmin liian ohuiksi tekemissäni ruisleipäsissä: https://ruokaideat.com/2019/08/12/itsetehdyt-ruisleipaset/

Odottamattomasta rakenteesta huolimatta tykkäsin näistä. Leiväksi olivat vähän erikoisia, mutta hyvällä tavalla. Myös lapset tykkäsivät. Lapsi tuumi myös, että maistuu joltain teeleivältä. Jos tarkkoja ollaan, niin en itsekään tiedä, mikä nämä erottaa teeleivistä, koska molemmat kohotetaan leivinjauheella ja muutenkin sisältävät samoja aineksia. Kirjoitan tähän ohjeen vastaisuuden varalle:

Neljän viljan leipäset
3½ dl neljän viljan hiutaleita (120 g)
1½ dl vehnäjauhoja (105 g)
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl sokeria (tai fariinisokeria tai hunajaa)
50 g voita sulatettuna
2½ dl täysmaitoa (250 g)
150 g tähteeksijäänyttä perunamuusia, jos on
(halutessa 2 porkkanaa raastettuna)
Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita maitoon perunamuusi, jos on. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää voisula ja maito (ja porkkanaraaste, jos käytät sitä). Sekoita tasaiseksi. Nosta leivinpaperoiduille uunipelleille lusikalla nokareita, ja madalla ne leipäsiksi lusikalla tai kostutetulla kädellä. Samalla on hyvä myös tasoittaa reunoja tasaisemman pyöreiksi. Pistele leipäsiin haarukalla reikiä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Pieni määrä tähteeksijäänyttä perunamuusia.

Kuivat ja märät aineet sekoitettuna tasaiseksi taikinaksi.

Toinen pellillinen jäi niin vajaamiehitetyksi, että päätin hyödyntää jäljellejääneen tilan muulle ruualle. Oli jo pitemmän aikaa ollut tarkoitus testata uunimunia, joten tässä nyt testasin samalla niitäkin. Käytin ohjenuorana tätä ohjetta: https://www.eggs.ca/recipes/easy-baked-eggs

Ohjeessa neuvottiin kypsentämään munat muffinipellin koloissa, mutta minulla ei ollut sellaista. Sen sijaan käytin voideltuja uuninkestäviä kuppeja. Eli sellaisia, joiden pohjassa luki ”OVEN PROOF”. Voitelin ne hyvin, ja rikoin kuhunkin yhden munan. Ripottelin päälle suolaa, ja pilkotut kinkkupaketin loput, jossa oli 60 grammaa. Neljälle kananmunalle tämä sattuikin olemaan juuri ohjeen mukainen määrä sattumia eli 2 rkl sattumia per muna. Alkuperäisessä ohjeessa paistolämpötilaksi neuvottiin 175 astetta, mutta koska kypsensin nämä yhtä aikaa leipästen kanssa jotka tarvitsivat 225 astetta, nämä munatkin paistuivat 225 asteessa. Paistoin, kunnes valkuaiset näyttivät hyytyneiltä, missä kesti 15 min. Otin kupit pois uunista, ja laitoin leipäset sinne takaisin vielä viideksi minuutiksi.

Uunimunat olivat mielestäni oikein hyviä! Kaikista munankypsennystavoista tämä nousi nyt suosikkieni joukkoon. Samalle lautaselle päätyi nyt leipästen ja uunimunien lisäksi oman pihan omenaa ja loput paahdetut munakoisot silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Paahdettujen munakoisojen maku oli mielestäni voimistunut kolmen päivän aikana, mikä ei ollut huono asia. Itse uunimunien reseptin haluan heti kirjoittaa talteen:

Uunimunat
kananmunia 1-2 per syöjä
voita vuokien voiteluun
suolaa (ja pippuria, jos haluaa)
Sattumia noin 2 rkl per muna: esim. pilkottua kinkkua, kevätsipulia tai juustoraastetta
Voitele muffinipellin kolot tai uuninkestävät kupit hyvin koko sisäpinnoilta. Riko kuhunkin yksi muna. Ripottele päälle suolaa (ja halutessasi pippuria) ja sattumat. Paista 175-225 asteessa uunin keskitasolla 8-15 min, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet ja keltuaiset juoksevia tai kiinteitä maun mukaan. Irrota munat vuoista tai kupeista, tai kuppien tapauksessa voi myös syödä suoraan niistä.