Lihamurekkeella täytettyjä sämpylöitä ja mansikka-mustaherukkasalaattia

Eilen tein ison satsin lihamureketta, koska halusin saada käytettyä johonkin kaikki possun ribsien paistoliemet: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Tänään sitten teki mieli tehdä siitä lihamurekkeesta hampurilaisia. Pakastimessani oli jäljellä yksi hampurilaissämpylä, jonka olin leiponut kaksi kuukautta sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/16/hampurilaisateria-itse-tehden/

Halusin kuitenkin nyt syödä kaksi hampurilaista, joten otin toiseksi hampurilaissämpyläksi pakkasesta varhaisperunasämpylän, jonka olin leiponut vajaa kuukausi sitten: https://ruokaideat.com/2019/06/24/tuoretomaattikeittoa-mozzarellan-ja-tuoreen-basilikan-kanssa-seka-varhaisperunasampyloita/

Lämmitin molemmat mikrossa, kuten myös kaksi viipaletta lihamureketta ja loput eiliseltä jääneet karamellisoidut sipulit. Lihamurekeviipaleiden päälle jauhoin mustapippuria, kun oli nyt sellainen fiilis. Sämpylät halkaisin, ja levitin majoneesia kaikille puolikkaille. Sitten lihamurekeviipaleet ja karamellisoidut sipulit alemmille puolikkaille ja ”hatut” päälle. Lisäksi tuli salaatti, jossa oli nyt tammenlehväsalaattia, kurkkua, tuoreita mansikoita ja tuoreita mustaherukoita. Mansikat ja mustaherukat tuli tänään poimittua omalta pihalta.

Mustaherukoita testasin nyt salaatissa ensimmäistä kertaa. Toimi oikein hyvin! Salaatissa niistä tuli juuri sopivasti aromikkuutta, raikkautta ja hapokkuutta. Sanoisin, että minun makuuni parasta käyttöä, mitä tuoreille mustaherukoille voin keksiä! Jälkiruuissa olen aina kokenut mustaherukat liian happamina, mutta salaatissa se hapokkuus ei haitannut ollenkaan.

Samalla tulin testanneeksi, pidänkö hampurilaissämpylänä enemmän Valion hampurilaissämpyläohjeella tehdystä hampurilaissämpylästä vai omasta päästä sävelletystä sämpyläohjeesta, jonka taikinaan on upotettu ylimääräiset keitetyt varhaisperunat. Kuvissa se kiiltäväpintaisempi on se Valion hampurilaissämpyläohjeella tehty. Kiiltävyys tulee siitä, että se voideltiin kananmunalla ohjeen mukaan.

Lopputulokseni oli, että hampurilaissämpylänä pidin enemmän varhaisperunasämpylästä kuin varsinaisesta suositulla ohjeella varta vasten hampurilaisia varten tehdystä sämpylästä. Varhaisperunasämpylä oli suutuntumaltaan paljon vähemmän kuiva. Aluksi ajattelin, että se voisi johtua siitä, että se on tuoreempi, mutta nyt kun näen tekopäivät rinnakkain (16.5. vs. 24.6.), en enää uskokaan sillä olevan tässä suurta vaikutusta. Todennäköisempi syy on yksinkertaisesti se, että keitetty peruna leivässä tunnetusti lisää leivän kosteudensitomiskykyä. Kaikista mehevimmät sämpyläni ovatkin olleet perunamuusista tehtyjä sämpylöitä, joissa perunamuusin osuus suhteessa vehnäjauhoihin on ollut niin suuri, että sämpylät jäävät aika litteiksi (mutta sitäkin herkullisemmiksi, koska vehnäjauho + perunamuusi + kypsennys = makeaa).

Jatkossa en taidakaan enää tehdä hampurilaissämpylöitä erikseen sillä Valion ohjeella. Sillä ohjeella tekeminen onkin aika pitkä prosessi, koska sitä taikinaa pitää kohottaa 2 h kulhossa ja 2 h pellillä. Varhaisperunasämpylöitä kohotin puoli tuntia taikinassa ja 15-30 min pellillä, joten selvästikin hitaus ei nyt tehnyt minun makuuni parempaa. Pitääkin varmaan tehdä jatkossa perunasämpylöitä hampurilaissämpylöiksi, kun ne nyt olivat minun makuuni tavallisia hampurilaissämpylöitä parempia <3

Kasvissosekeittoa tuoreen mintun kanssa ja itsetehtyä leipää pakkasesta

Jääkaapissani oli lantun palanen, joka oli ostettu 13.5. eli jotain 1½ kuukautta sitten. Se oli nyt tämän näköinen:

Tuli sitten mieleeni, että josko vihdoin tekisin tuolle jotain. Päätin sitten tehdä sosekeiton, ja käyttää siihen nämä jääkaapistani löytyvät ainekset:

Ylläolevassa kuvassa porkkanapussin loput eli viisi porkkanaa, paketti tuorejuustoa ja se nahistunut lanttu. Aloitin käsittelemällä lanttua. Leikkasin lantusta kuoret ja huonoksimenneet reunat pois, ja pilkoin lantun palasiksi kattilan pohjalle:

Punnitsin, että lanttua tuli nyt 45 grammaa. Sitten kuorin ja pilkoin porkkanat, ja laitoin ne kattilaan lantun päälle. Laskin hanasta kylmä vettää juurespalojen päälle niin, että ne juuri peittyvät. Punnitsin, että vettä tuli 666 grammaa. Pakastimessani on kotitekoista lihaliemitiivistettä, jota laitoin tähän 6 grammaa. Kyseinen lihaliemitiiviste on kokoonkeitettyä naudan kielen keitinlientä, ja sillä on sellainen kätevä ominaisuus, etä se ei jäädy, joten sitä voi yksinkertaisesti lusikoida suoraan pakkasesta tarvittavan määrän. Sitten heitin päälle koko purkin tuorejuustoa:

Kiehautin seoksen, ja madalsin lämmön pienimmälle ei-nollalle. Jätin hautumaan siksi aikaa, kun tein muita juttuja. Tulin takaisin keittiöön 45 minuuttia myöhemmin. Kokeilin haarukalla juuresten kypsyyttä, ja kypsiähän ne olivat. Soseutin keiton kattilassa sauvasekoittimella, ja lisäsin suolaa ja sokeria. Suolaa lisäsin nyt 3/4 teelusikallista ja sokeria yhden teelusikallisen. Maistoin, ja totesin maun juuri sopivaksi. Valmis keitto oli kattilassa tämän näköistä:

Lisäksi hain takapihaltani tuoretta minttua, koska muistin, että sen maku sopii tällaisiin, ja niin se toden totta sopikin. Pakastimesta otin lisäksi leipää. Itselleni otin pakastimesta viimeisen viipaleen risottoleipää, jonka olin leiponut mm. risoton tähteistä ja pakastanut 8. toukokuuta: https://ruokaideat.com/2019/05/08/tahteista-savelletyt-sosekeitto-ja-tuore-leipa/

Lisäksi söin yhden varhaisperunasämpylän, joka oli vielä eilen ollut pakkasessa. Lapsi pyysiä niitä eilen iltapalaksi, mutta ei jaksanutkaan syödä tätä viimeistä, joten se jäi minun syötäväkseni. Kirjoitin kyseisestä varhaisperunasämpyläsatsista tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/24/tuoretomaattikeittoa-mozzarellan-ja-tuoreen-basilikan-kanssa-seka-varhaisperunasampyloita/

Kokonaisuus oli mielestäni nyt oikein maistuva. Se nahistunut lanttu ei maistunut lopputuloksessa niin hyvässä eikä pahassakaan. Maistui pehmeältä ja makealta porkkanasosekeitolta, jota raikas mintun maku täydensi juuri kivasti. Lantun osuus oli ilmeisesti niin pieni, että sitä ei huomannut maussa, mutta enpä toisaalta tähän lantun makua kaivannutkaan, vaan halusin vain sen johonkin saada käytettyä. Leivätkin olivat hyviä, ja jäi vähän harmittamaan, että nyt loppui se risottoleipä, joka ei vielä tuoreeltaan ollut niin hyvää, mutta pakastimesta paahdettuna oikein hyvää. Itse sosekeiton teosta opin tällä kertaa sen, että yksi tuorejuustopurkki noin 7 desilitraan nestettä onkin juuri hyvä. Aiemmin olen laittanut tuorejuustopurkin yhteen litraan tai enempäänkin nestemäärään, mutta nyt tuo korkeampi tuorejuuston osuus teki mausta ja suutuntumasta oikein kivan. Aionpa toistekin käyttää sosekeittoon tuorejuustoa yksi purkki per 7 desilitraa nestettä.

Päivitys seuraavana päivänä:

Söimme lounaalla loput tästä sosekeitosta (ja lisäksi kinkkuvoileipiä). Lämmitin sosekeiton uudelleen kattilassa hellan levyllä. Maku oli nyt erilainen kuin eilen. Lapseni sanoi nyt heti ensimaistamisella ”maistuu pikkulantulta”. Sama lapsi on ihastunut erääseen lastenlauluun, jossa lauletaan ”kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu kellarin pimeässä nurkassa”. Tosiaan nyt tämä maistui selvästi enemmän lantulta kuin eilen. Eilen ei maistunut mielestäni yhtään lantulta, vaan vain porkkanalta. Nyt maistui sellaiselta mukavan makealta lanttu-porkkanayhdistelmämaulta. Ei siis maistunut kitkerältä lantulta, vaan kivan makealta lantulta <3

Olin jo miettinyt tälle sosekeitolle jatkojalostussuunnitelmatkin siltä varalta, että tätä jää. Aiemmin olen tehnyt sosekeitosta sämpylöitä, lättyjä ja pastavuokaa, jotka kaikki olivat niin hyviä, että tekisin uudestaankin. Nyt olisi huvittanut tehdä sämpylöitä, joita olisin kutsunut juuressämpylöiksi. Tällä kertaa kuitenkin meni jo kaikki.