Risottoa ja uunijuureksia oli eiliseltä vielä jäljellä, mutta ei huvittanut syödä niitä sen näköisinä enempää. Katselin jo arancini-reseptejä, eli jotain italialaisia friteerattuja risottopalleroita, mutta ei sitten innostanut alkaa niitä tekemään eikä syömään. Mainoslehteä katsoessani sen sijaan näin kuvan jostakin Lombardia-leivästä vai mikä se nyt olikaan, ja tajusin haluavani tuoretta sen muotoista leipää. Siitä sain sitten idean kokeilla käyttää loput risotot leipätaikinaan. Aiemmin olen leipätaikinoihin käyttänyt tähteistä ainakin keitettyä riisiä, sosekeittoa, perunamuusia, puuroa ja keitettyjä perunoita, mutta risottoa en. Innostuin tästä kokeilusta sen verran paljon, että kävin heti tuumasta toimeen.
Otin leivän lähtökohdaksi Googlella löytyvän leivän perusreseptin: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/62781/Leip%C3%A4/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/ Siitä sitten aloin säveltämään niin, että taikinaan meni kaikki loput 5 dl risotosta, 8 dl maitoa, 2 tl suolaa, 2 rkl sokeria, 1 pussi kuivahiivaa, 100 g sulatettua voita ja 1080 g vehnäjauhoja eli 15,4 dl. Taikinasti tuli lapsuusmuistot mieleen, sillä se tuoksui aivan Rice Krispies -annokselta maidon kanssa. Taikina myös tuntui käsiin aika hauskalta, kun oli huomattavia ryynejä seassa.
Kohotin taikinaa kulhossa puoli tuntia, sitten leivoin ne kahdelle pellille leivinpaperien päälle neljäksi pötköksi, viiltelin niitä ja jätin kohoamaan puoleksi tunniksi. Sitten paistoin kutakin pellillistä 200 asteessa uunin alatasossa puoli tuntia, kunnes näyttivät ruskistuneilta ja kumisivat pohjasta. Tuoksut olivat aivan mahtavat, paremmat kuin muistan leivänleivonnasta koskaan aiemmin tulleen. Odotukseni maunkin suhteen nousivat samoin tein korkealle.
Ennen uunia:
Leipien ollessa uunissa aloin tehdä niiden kaveriksi sosekeittoa, johon halusin upottaa muut tähteet. Eilisiä uunijuureksia oli jäljellä 70 g, joten keittoon menivät. Lisäkasviksiksi pilkoin jääkaapista tuoreita porkkanoita sen verran, kuin silmämääräisesti näytti sopivalta litraan lihalientä (joka oli itsetehtyä pakkasesta), eli olisikohan niitä mennyt ehkä 5 tai 6. Kippasin mukaan myös toissapäivältä (vai mikä päivä se nyt olikaan) jääneet kylmät, broilerinsuikaleita varten tehdyt smetanapohjaiset kastikkeet, joita oli jäljellä 150 g. Purkin tuorejuustoa myös heitin mukaan, kun sellainenkin sattui jääkaapissa majailemaan. Alussa kattilaan 2 rkl voita ja 2 rkl vehnäjauhoja niin kuin yleensäkin sosekeitot aloitan, koska en välitä perunalla suurustettujen sosekeittojen mausta.
Mutta enpä sitten loppujen lopuksi hirveästi välittänyt tämänkään sosekeiton mausta. Vaikka siinä oli punajuurta vain pieni osuus, minun suussani se maistui vain punajuurisosekeitolta. Parempi varmaan jatkossa, että pidän punajuuret erossa sosekeitoista, sillä en vain oikein innostu punajuuren mausta sosekeitoissa. Silti, nälkääni nyt sitä kuitenkin söin yksi ja puoli lautasellista, mutta samaa en taida syödä samassa muodossa enää huomenna.
Leivät uunin jälkeen:
Leipä yllättäen maistui enemmän risotolta kuin risotto itse. Maku oli aivan eri kuin mitä se uunista tuleva hyvän leivän tuoksu oli. Maussa nyt huomasin selvästi ne salottisipulin ja kotiomenasiiderin, joita siihen risottoon tuli, mutta jossa niiden makuja aistin paljon vähemmän. Ei tämä risottoleipä nyt missään nimessä pahaa ollut ja kyllä kaikki varmasti syödyksi vielä pakkasesta tulee, mutta paljon parempiakin leipiä olen tehnyt. Tämä ei nyt ollut niitä leipiä, jotka tuottavat suurta nautintoa pelkän voin kanssa syötynä, vaan tämä tuntuu olevan enemmän sellainen leikkeleen kanssa syötävä leipä. Voin ja kinkun kanssa syötynä voitti perus kaupan leivät mennen tullen. Sitten kun ovat jäähtyneet, viipaloin leivät ja laitan ne pakkaseen. Sieltä ne varmaan kuluvat vähitellen leikkeleiden kanssa. Kuitenkin, jos jatkossa tulen vielä tehneeksi risottoa, taidan käyttää tähteet johonkin muuhun.
Nyt minulla ei ole enää jäljellä tähderisottoa, mutta jos sellainen hetki tulee vielä joskus, arancini voisi ehkä olla kokeilemisen arvoinen idea. Ennen leivän tekoa mielessäni pyöri myös pellillinen lihapiirakkaa ja lihapasteijat, joissa vain korvaisin keitetyn riisin tähderisotolla, mutta nyt ei tällä kertaa innostanut niitä alkaa väsäämään. Ehkä joskus toiste. Munakkaat ja pannukakut taas ovat minulle hyvin tavallisia tapoja käyttää tähteitä, mutta tällä hetkellä niitä on vielä edellisiäkin pakastimessani.
Sosekeittoa jäi jäljelle arviolta puoli litraa. Aiemmin olen käyttänyt tähteeksi jäänyttä sosekeittoa lättytaikinaan (jolloin tuli oikein hyviä juureslättyjä), sämpylätaikinaan (juuressämpylöitä onkin ehkä jo ikävä) ja pastavuokaan (googlasin pasta bake ja korvasin maitokastikkeen sosekeitolla). Olen aiemmin myös pakastanut sosekeittoa suoraan syvissä lautasissa, ja syödyiksi nekin ovat tulleet. Nyt en vielä tiedä, mitä teen tämänkertaisille sosekeiton jämille. Ehkä huomenna tiedän, ehkä en. Nyt on joka tapauksessa kylläinen olo ja hyvä niin.
Risottoleipä (4 limppua)
5 dl tähteeksi jäänyttä risottoa
8 dl täysmaitoa
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
1 pussi kuivahiivaa
100 g sulatettua voita
15½ dl vehnäjauhoja (1080 g)
Sekoita keskenään maito ja risotto. Lämmitä seos hieman kädenlämpöä kuumemmaksi eli kuivahiivalle sopivaksi 42-asteiseksi. Sekoita joukkoon suola ja sokeri. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoista. Sekoita kuivahiiva-jauhoseos taikinaan. Alusta loput jauhot taikinaan vähitellen. Lopussa sekoita taikinaan voisula. Anna kohota kulhossaan peitettynä puoli tuntia.
Ota kohonneesta taikinasta kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille yhteensä neljä limppua muistuttavaa pötköä. Tee niihin veitsellä viiltoja. Jätä kohoamaan puoleksi tunniksi. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paista kohonneita leipiä 200-asteisen uunin alatasolla noin puoli tuntia, kunnes pinnat ovat ruskistuneet ja leivät kumisevat, kun niiden pohjaa koputtaa.
Päivitys myöhemmin:
Tässä leivässä tuoreeltaan vähän vieroksuin salottisipulin ja kotiomenasiiderin makua, mutta vanhetessaan tämä leipä alkoikin maistua tosi hyvältä. Lapset tykkäsivät tosi paljon jo tuoreeltaan. Lopputulema on, että kyllä ehdottomasti kannattaa tehdä.