Eiliseltä jäi sosekeittoa juuri näppärästi yhteen syvään lautaseen sopiva määrä, joten lämmitin sen mikrossa ja söin pois kinkkuvoileipien kanssa niin kuin eilen. Vaikka se sosekeitto eilen tuntui sellaiselta, että en välittäisi sitä enää tänään syödä, lounasaikaan oli kuitenkin nälkä, mutta ei haluja alkaa uutta kokkaamaan, joten alas meni. Maku oli muuttunut nyt parempaan suuntaan. Maku oli tasoittunut eilisestä niin, että punajuuren maku ei ollut enää niin hallitseva kuin eilen, ja nyt maussa jopa huomasin porkkanaakin. Nyt maku oli ihan ok, mutta ei mitään sellaista, mitä jäisin kaipaamaan.
Olin jo miettinyt sosekeiton lopuille jatkojalostusideoitakin, mutta ei sitten inspannutkaan alkaa toteuttamaan niitä tällä erää. Sellaisen uudean idean sain, että laittaisin sosekeiton loput jauhelihapihvitaikinan nesteeksi. Siinä muodossa olen jo monet muut ruuanlaitosta jäävät ylimääräiset nesteet hyödyntänyt, ja hyvin on toiminut. Ehkä kokeilen sellaista joku toinen kerta, jos pitää päästä jostain sosekeiton lopuista eroon.
Eilisistä risottoleivistä pakastin kaikki muut paitsi yhden, jonka jätin pöytätasolle odottamaan käyttöä. Muutaman siivun siitä söinkin voin ja kinkun kanssa tuon sosekeiton lopun kaverina. Hyvinhän se toimi, vaikkei kaikista parhain leipäni olekaan. Tuli mieleeni, että vähän kuivuttuaan tuosta voisi tulla hyvät krutongit. Korppujauhonakin tuo varmaan toimisi, erityisesti lihapullataikinoissa, koska tuossa leivässä on salottisipulia siitä risotosta ja sen huomaa mausta.
Kuivettuneiden leipien jatkojalostuksiin en ole tähän mennessä kovin paljon tutustunut, koska olen yleensä pakastanut leivät ennen kuin ne kuivuvat. Mutta nyt kun pakkaseen tuli jo paljon tuota samaa leipää, taitaa olla hyvä tilaisuus tutkia, mitä kaikkea hyvää tuosta leivästä voi vielä jalostaa. Ideoita, joista muistan kuulleeni, on ainakin panzanella, strata ja french toast. Ehkä tutustun niihin vielä tarkemmin, jos tuo leipä ei muuten tuosta pöytätasolta kulu.