Kasvissosekeittoa tuoreen mintun kanssa ja itsetehtyä leipää pakkasesta

Jääkaapissani oli lantun palanen, joka oli ostettu 13.5. eli jotain 1½ kuukautta sitten. Se oli nyt tämän näköinen:

Tuli sitten mieleeni, että josko vihdoin tekisin tuolle jotain. Päätin sitten tehdä sosekeiton, ja käyttää siihen nämä jääkaapistani löytyvät ainekset:

Ylläolevassa kuvassa porkkanapussin loput eli viisi porkkanaa, paketti tuorejuustoa ja se nahistunut lanttu. Aloitin käsittelemällä lanttua. Leikkasin lantusta kuoret ja huonoksimenneet reunat pois, ja pilkoin lantun palasiksi kattilan pohjalle:

Punnitsin, että lanttua tuli nyt 45 grammaa. Sitten kuorin ja pilkoin porkkanat, ja laitoin ne kattilaan lantun päälle. Laskin hanasta kylmä vettää juurespalojen päälle niin, että ne juuri peittyvät. Punnitsin, että vettä tuli 666 grammaa. Pakastimessani on kotitekoista lihaliemitiivistettä, jota laitoin tähän 6 grammaa. Kyseinen lihaliemitiiviste on kokoonkeitettyä naudan kielen keitinlientä, ja sillä on sellainen kätevä ominaisuus, etä se ei jäädy, joten sitä voi yksinkertaisesti lusikoida suoraan pakkasesta tarvittavan määrän. Sitten heitin päälle koko purkin tuorejuustoa:

Kiehautin seoksen, ja madalsin lämmön pienimmälle ei-nollalle. Jätin hautumaan siksi aikaa, kun tein muita juttuja. Tulin takaisin keittiöön 45 minuuttia myöhemmin. Kokeilin haarukalla juuresten kypsyyttä, ja kypsiähän ne olivat. Soseutin keiton kattilassa sauvasekoittimella, ja lisäsin suolaa ja sokeria. Suolaa lisäsin nyt 3/4 teelusikallista ja sokeria yhden teelusikallisen. Maistoin, ja totesin maun juuri sopivaksi. Valmis keitto oli kattilassa tämän näköistä:

Lisäksi hain takapihaltani tuoretta minttua, koska muistin, että sen maku sopii tällaisiin, ja niin se toden totta sopikin. Pakastimesta otin lisäksi leipää. Itselleni otin pakastimesta viimeisen viipaleen risottoleipää, jonka olin leiponut mm. risoton tähteistä ja pakastanut 8. toukokuuta: https://ruokaideat.com/2019/05/08/tahteista-savelletyt-sosekeitto-ja-tuore-leipa/

Lisäksi söin yhden varhaisperunasämpylän, joka oli vielä eilen ollut pakkasessa. Lapsi pyysiä niitä eilen iltapalaksi, mutta ei jaksanutkaan syödä tätä viimeistä, joten se jäi minun syötäväkseni. Kirjoitin kyseisestä varhaisperunasämpyläsatsista tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/24/tuoretomaattikeittoa-mozzarellan-ja-tuoreen-basilikan-kanssa-seka-varhaisperunasampyloita/

Kokonaisuus oli mielestäni nyt oikein maistuva. Se nahistunut lanttu ei maistunut lopputuloksessa niin hyvässä eikä pahassakaan. Maistui pehmeältä ja makealta porkkanasosekeitolta, jota raikas mintun maku täydensi juuri kivasti. Lantun osuus oli ilmeisesti niin pieni, että sitä ei huomannut maussa, mutta enpä toisaalta tähän lantun makua kaivannutkaan, vaan halusin vain sen johonkin saada käytettyä. Leivätkin olivat hyviä, ja jäi vähän harmittamaan, että nyt loppui se risottoleipä, joka ei vielä tuoreeltaan ollut niin hyvää, mutta pakastimesta paahdettuna oikein hyvää. Itse sosekeiton teosta opin tällä kertaa sen, että yksi tuorejuustopurkki noin 7 desilitraan nestettä onkin juuri hyvä. Aiemmin olen laittanut tuorejuustopurkin yhteen litraan tai enempäänkin nestemäärään, mutta nyt tuo korkeampi tuorejuuston osuus teki mausta ja suutuntumasta oikein kivan. Aionpa toistekin käyttää sosekeittoon tuorejuustoa yksi purkki per 7 desilitraa nestettä.

Päivitys seuraavana päivänä:

Söimme lounaalla loput tästä sosekeitosta (ja lisäksi kinkkuvoileipiä). Lämmitin sosekeiton uudelleen kattilassa hellan levyllä. Maku oli nyt erilainen kuin eilen. Lapseni sanoi nyt heti ensimaistamisella ”maistuu pikkulantulta”. Sama lapsi on ihastunut erääseen lastenlauluun, jossa lauletaan ”kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu kellarin pimeässä nurkassa”. Tosiaan nyt tämä maistui selvästi enemmän lantulta kuin eilen. Eilen ei maistunut mielestäni yhtään lantulta, vaan vain porkkanalta. Nyt maistui sellaiselta mukavan makealta lanttu-porkkanayhdistelmämaulta. Ei siis maistunut kitkerältä lantulta, vaan kivan makealta lantulta <3

Olin jo miettinyt tälle sosekeitolle jatkojalostussuunnitelmatkin siltä varalta, että tätä jää. Aiemmin olen tehnyt sosekeitosta sämpylöitä, lättyjä ja pastavuokaa, jotka kaikki olivat niin hyviä, että tekisin uudestaankin. Nyt olisi huvittanut tehdä sämpylöitä, joita olisin kutsunut juuressämpylöiksi. Tällä kertaa kuitenkin meni jo kaikki.

Halloumisalaattia ja itseleivottua leipää pakkasesta

Tänään oli helteinen päivä. Ei huvittanut seisoa pitkiä aikoja hellan ääressä, kuumottaa taloa entisestään pitkillä uunisessioilla eikä syödä mitään kuumia nesteitä, jotka kuumottaisivat kroppaa entisestään. Toimiva ratkaisu tähän päivään oli halloumisalaatti. Salaattiaineksia oli vielä vähäsen jäljellä, ja halloumia meillä on jääkaapissa aina. Lisäksi pakastimesta leivänpaahtimeen itseleivottua leipää, ja ateria oli valmis. Tämä leipä sattui olemaan risoton tähteistä tehtyä leipää, josta kirjoitin alun perin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/08/tahteista-savelletyt-sosekeitto-ja-tuore-leipa/

Kyseistä leipää olen syönyt pakastimesta paahdettuna usein, ja kovasti siitä pitänyt, vaikka se tuoreeltaan ei erityistä ollutkaan. Nyt kuitenkin alkaa jo tuntua kyllästyminen juuri tähän leipään, ja ehkä leipiin yleensäkin. Saapas nähdä, mitä sen tilalle sitten alkaa tehdä mieli.

Nyt ei enää ollut avattua sitruunaa jääkaapissa, joten nyt päätin käyttää salaatinkastikkeeseen jotain muuta hapokasta. Kokeilin käyttää nyt etikoitunutta kombuchaa. Tuli kokeiltua, mutta yhteen kokeiluun jääköön. Maistui samalta kuin etikkaa käyttäessä, eli sellaiselta epäraikkaalta. Varsinkin nyt hellepäivänä raikkaus tuntuu olevan se, mitä haluan. Tuore ei-etikoitunut kombucha taas on ollut salaatinkastikkeessa oikein kiva raikas hapon antaja sitruunamehun tapaan. Siinä taidan pitäytyä jatkossakin ja sitä meillä yleensä onkin kotona. Tuo etikoitunut kombucha jääköön tuohon pöydälle vain varakombuchaksi siltä varalta, että tuo iso kombuchasieni jostakin syystä satuttaisiin joskus menettämään.

Kebakkoja ja itsetehtyä leipää pakkasesta sekä salaattia

Tänään en jaksanut alkaa isommin kokkailemaan. Lämmitin sitten pakastimesta kebakkoja ja paahdoin leipää paahtimessa. Salaatin ja salaatinkastikkeen viitsin tehdä lisäksi. Salaatinkastikkeeseen päätin nyt käyttää sitruunamehua, koska huomasin jääkaapissani kelmutetun sitruunanpuolikkaan, josta en muista, kauanko se oli puolitettuna jääkaapissa ollut. Salaatinkastikkeen tein nyt näin: 1 rkl oliiviöljyä, 1 tl sitruunamehua, 1 tl sokeria, 2 tl makeaa sinappia, ripaukset suolaa ja pippuria. Haarukalla kaikki sekaisin pikkumukissa ja sekoitus oman salaattiannokseni sekaan lautasella. Kylläpä oli kokonaisuus nyt ihana! Aiemmin laittamani yhden teelusikallisen makeaa sinappia sijaan 2 tl olikin vielä parempi, ja teki kastikkeesta paksumman. Tällä sinappimäärällä taidan mennä jatkossakin. Kebakkoa samaan haarukalliseen salaatin kanssa oli nyt tosi hyvää. Samoin se paahdettu risottoleipä voin kanssa, johon dippailin lautaselta ylimääräiset kastikkeet. Wau!

Tästä kyseisestä risottoleipäsatsista kirjoitin aiemman postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/08/tahteista-savelletyt-sosekeitto-ja-tuore-leipa/

Samasta kebakkosatsista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/11/kebakkoja-kurkkuviipaleita-ja-paahdettua-leipaa/

Pähkinäsalaattia, naudan entrecotepihvi ja paahdettua risottoleipää

Tänään nautin päivälliseksi cashewpähkinäsalaattia, naudan entrecotepihvin ja paahdettua risottoleipää. Kaikista eniten nautin tällä kertaa siitä salaatista (salaattipohjana salaatinlehtiä, galiamelonia, paprikaa ja kurkkua), jossa paahdetut suolatut cashewpähkinät ja vinaigrette-tyylinen kastike kruunasivat kokonaisuuden oikein mahtavan nautinnolliseksi. Kastikkeeksi sekoitin nyt kipossa haarukalla yhden ruokalusikallisen oliiviöljyä, yhden teelusikallisen sokeria, yhden teelusikallisen makeaa sinappia, kaksi teelusikkaa kombuchaa sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Vaikka etikkakin tässä kombinaatiossa toimii, mielestäni etikan korvaaminen kombuchalla tekee kokonaisuudesta vieläkin parempaa. Kombuchassa on happoa niin kuin etikassakin, mutta myös mukavaa raikkautta ja hedelmäisyyttä, ja todennäköisesti myös umamia johtuen käymisprosessista. (Itse juon kombuchaa päivittäin ruokajuomana vedellä runsaasti laimennettuna, jolloin lopputulos on, että on kuin joisi vettä, mutta paljon paljon raikkaamman makuisena. Sokeroimalla ja sopivasti vedellä laimennettuna kombucha taas maistuu mukavalta hedelmämehulta. Juuresraasteiden mehevöittämiseen ja herkullistamiseen käytän kombucha/sokeri 50/50 -seosta. Meillä oleva kombucha maistui alussa omenaiselta, nykyään taas persikkaiselta.)

Naudan entrecotepihvikin meni alas siinä sivussa. Yleensä ostamme naudan entrecoten isona kimpaleena, josta voi itse leikata haluamansa paksuisia pihvejä. Tällä kertaa kuitenkin pihvit ostettiin valmiiksi leikattuna kahden kappaleen pakkauksena, jolloin pihvien paksuus oli isompi kuin mitä olisin itse halunnut. Itse olen oikeasti enemmän lehtipihvi-ihmisiä kuin paksupihvi-ihmisiä, mutta meni nyt se sentin paksuinenkin pihvi.

Risottoleipää heitin nyt leivänpaahtimeen pakkasesta. Alun perin risoton tähteiden jatkojalostustarkoituksessa tehty ja tuoreeltaan ei-mitenkään-spesiaali leipä tuntuu parantuneen pakkasessa sellaiseksi, mitä minun oikeasti tekee mieli syödä aina välillä. Paahtaminen ja kuivattaminen auttavat asiassa todella paljon. Nyt tuostakin leivästä on jo tullut minulle sellainen, että harmittaa sitten, kun se loppuu.

Tähteistä sävelletyt sosekeitto ja tuore leipä

Risottoa ja uunijuureksia oli eiliseltä vielä jäljellä, mutta ei huvittanut syödä niitä sen näköisinä enempää. Katselin jo arancini-reseptejä, eli jotain italialaisia friteerattuja risottopalleroita, mutta ei sitten innostanut alkaa niitä tekemään eikä syömään. Mainoslehteä katsoessani sen sijaan näin kuvan jostakin Lombardia-leivästä vai mikä se nyt olikaan, ja tajusin haluavani tuoretta sen muotoista leipää. Siitä sain sitten idean kokeilla käyttää loput risotot leipätaikinaan. Aiemmin olen leipätaikinoihin käyttänyt tähteistä ainakin keitettyä riisiä, sosekeittoa, perunamuusia, puuroa ja keitettyjä perunoita, mutta risottoa en. Innostuin tästä kokeilusta sen verran paljon, että kävin heti tuumasta toimeen.

Otin leivän lähtökohdaksi Googlella löytyvän leivän perusreseptin: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/62781/Leip%C3%A4/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/ Siitä sitten aloin säveltämään niin, että taikinaan meni kaikki loput 5 dl risotosta, 8 dl maitoa, 2 tl suolaa, 2 rkl sokeria, 1 pussi kuivahiivaa, 100 g sulatettua voita ja 1080 g vehnäjauhoja eli 15,4 dl. Taikinasti tuli lapsuusmuistot mieleen, sillä se tuoksui aivan Rice Krispies -annokselta maidon kanssa. Taikina myös tuntui käsiin aika hauskalta, kun oli huomattavia ryynejä seassa.

Kohotin taikinaa kulhossa puoli tuntia, sitten leivoin ne kahdelle pellille leivinpaperien päälle neljäksi pötköksi, viiltelin niitä ja jätin kohoamaan puoleksi tunniksi. Sitten paistoin kutakin pellillistä 200 asteessa uunin alatasossa puoli tuntia, kunnes näyttivät ruskistuneilta ja kumisivat pohjasta. Tuoksut olivat aivan mahtavat, paremmat kuin muistan leivänleivonnasta koskaan aiemmin tulleen. Odotukseni maunkin suhteen nousivat samoin tein korkealle.

Ennen uunia:

Leipien ollessa uunissa aloin tehdä niiden kaveriksi sosekeittoa, johon halusin upottaa muut tähteet. Eilisiä uunijuureksia oli jäljellä 70 g, joten keittoon menivät. Lisäkasviksiksi pilkoin jääkaapista tuoreita porkkanoita sen verran, kuin silmämääräisesti näytti sopivalta litraan lihalientä (joka oli itsetehtyä pakkasesta), eli olisikohan niitä mennyt ehkä 5 tai 6. Kippasin mukaan myös toissapäivältä (vai mikä päivä se nyt olikaan) jääneet kylmät, broilerinsuikaleita varten tehdyt smetanapohjaiset kastikkeet, joita oli jäljellä 150 g. Purkin tuorejuustoa myös heitin mukaan, kun sellainenkin sattui jääkaapissa majailemaan. Alussa kattilaan 2 rkl voita ja 2 rkl vehnäjauhoja niin kuin yleensäkin sosekeitot aloitan, koska en välitä perunalla suurustettujen sosekeittojen mausta.

Mutta enpä sitten loppujen lopuksi hirveästi välittänyt tämänkään sosekeiton mausta. Vaikka siinä oli punajuurta vain pieni osuus, minun suussani se maistui vain punajuurisosekeitolta. Parempi varmaan jatkossa, että pidän punajuuret erossa sosekeitoista, sillä en vain oikein innostu punajuuren mausta sosekeitoissa. Silti, nälkääni nyt sitä kuitenkin söin yksi ja puoli lautasellista, mutta samaa en taida syödä samassa muodossa enää huomenna.

Leivät uunin jälkeen:

Leipä yllättäen maistui enemmän risotolta kuin risotto itse. Maku oli aivan eri kuin mitä se uunista tuleva hyvän leivän tuoksu oli. Maussa nyt huomasin selvästi ne salottisipulin ja kotiomenasiiderin, joita siihen risottoon tuli, mutta jossa niiden makuja aistin paljon vähemmän. Ei tämä risottoleipä nyt missään nimessä pahaa ollut ja kyllä kaikki varmasti syödyksi vielä pakkasesta tulee, mutta paljon parempiakin leipiä olen tehnyt. Tämä ei nyt ollut niitä leipiä, jotka tuottavat suurta nautintoa pelkän voin kanssa syötynä, vaan tämä tuntuu olevan enemmän sellainen leikkeleen kanssa syötävä leipä. Voin ja kinkun kanssa syötynä voitti perus kaupan leivät mennen tullen. Sitten kun ovat jäähtyneet, viipaloin leivät ja laitan ne pakkaseen. Sieltä ne varmaan kuluvat vähitellen leikkeleiden kanssa. Kuitenkin, jos jatkossa tulen vielä tehneeksi risottoa, taidan käyttää tähteet johonkin muuhun.

Nyt minulla ei ole enää jäljellä tähderisottoa, mutta jos sellainen hetki tulee vielä joskus, arancini voisi ehkä olla kokeilemisen arvoinen idea. Ennen leivän tekoa mielessäni pyöri myös pellillinen lihapiirakkaa ja lihapasteijat, joissa vain korvaisin keitetyn riisin tähderisotolla, mutta nyt ei tällä kertaa innostanut niitä alkaa väsäämään. Ehkä joskus toiste. Munakkaat ja pannukakut taas ovat minulle hyvin tavallisia tapoja käyttää tähteitä, mutta tällä hetkellä niitä on vielä edellisiäkin pakastimessani.

Sosekeittoa jäi jäljelle arviolta puoli litraa. Aiemmin olen käyttänyt tähteeksi jäänyttä sosekeittoa lättytaikinaan (jolloin tuli oikein hyviä juureslättyjä), sämpylätaikinaan (juuressämpylöitä onkin ehkä jo ikävä) ja pastavuokaan (googlasin pasta bake ja korvasin maitokastikkeen sosekeitolla). Olen aiemmin myös pakastanut sosekeittoa suoraan syvissä lautasissa, ja syödyiksi nekin ovat tulleet. Nyt en vielä tiedä, mitä teen tämänkertaisille sosekeiton jämille. Ehkä huomenna tiedän, ehkä en. Nyt on joka tapauksessa kylläinen olo ja hyvä niin.

Risottoleipä (4 limppua)

5 dl tähteeksi jäänyttä risottoa

8 dl täysmaitoa

2 tl suolaa

2 rkl sokeria

1 pussi kuivahiivaa

100 g sulatettua voita

15½ dl vehnäjauhoja (1080 g)

Sekoita keskenään maito ja risotto. Lämmitä seos hieman kädenlämpöä kuumemmaksi eli kuivahiivalle sopivaksi 42-asteiseksi. Sekoita joukkoon suola ja sokeri. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoista. Sekoita kuivahiiva-jauhoseos taikinaan. Alusta loput jauhot taikinaan vähitellen. Lopussa sekoita taikinaan voisula. Anna kohota kulhossaan peitettynä puoli tuntia.

Ota kohonneesta taikinasta kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille yhteensä neljä limppua muistuttavaa pötköä. Tee niihin veitsellä viiltoja. Jätä kohoamaan puoleksi tunniksi. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paista kohonneita leipiä 200-asteisen uunin alatasolla noin puoli tuntia, kunnes pinnat ovat ruskistuneet ja leivät kumisevat, kun niiden pohjaa koputtaa.

Päivitys myöhemmin:

Tässä leivässä tuoreeltaan vähän vieroksuin salottisipulin ja kotiomenasiiderin makua, mutta vanhetessaan tämä leipä alkoikin maistua tosi hyvältä. Lapset tykkäsivät tosi paljon jo tuoreeltaan. Lopputulema on, että kyllä ehdottomasti kannattaa tehdä.