Perunateeleivät keitetyistä perunoista

Eiliseltä savulohiaterialta jäi kolme keitettyä perunaa, jotka halusin käyttää johonkin nopeaan leivontaan. Muuten olisin tehnyt näistä ylijääneistä keitetyistä perunoista perunarieskoja, mutta kananmunat oli loppu. Olen kerran kokeillut jättää vain perunarieskareseptistä kananmunan pois, mutta silloin rakenne jäi mielestäni keskeltä liian löysäksi, joten aloin mieluummin miettiä kokonaan eri reseptiä. Tuli mieleeni perunateeleivät perunamuusista, sillä siihen munaa ei tarvita. Sitä reseptiä soveltaen sain tehtyä hyvät teeleivät keitetyistä perunoista ilman kananmunaa. Myöskään hiivaa ei näihin perunateeleipiin tarvita, sillä nämä kohotetaan leivinjauheella, niin kuin teeleivät yleensäkin. Yksinkertaisesti muusasin kuorettomat keitetyt perunat, mittasin paljonko muusia tuli, suhteutin reseptin muut ainekset muusimäärän mukaan ja jatkoin samaan tapaan kuin muusista tehtäessä. Nämä perunateeleivät maistuvat mielestäni ennen kaikkea hyvältä teeleivältä, jossa mukana perunarieskan makua ja suutuntumaa.

Perunateeleivät keitetyistä perunoista (2 isoa teeleipää)

n. 300 g keitettyjä perunoita ilman kuoria (n. 3-6 perunaa riippuen perunoiden koosta – keskikokoisia n. 5 kpl, isoja keitinperunoita n. 3 kpl, isojen uuniperunoiden kokoisia riittää 2 kpl)

n. 3 dl täysmaitoa (n. 300 g)

75 g voita sulatettuna

5 dl vehnäjauhoja (325 g)

3 tl leivinjauhetta

2 tl suolaa (tai 3 tl, jos tykkää voimakassuolaisesta teeleivästä)

Muusaa kuorettomat perunat (esim. nyrkeillä, haarukalla tai perunasurvimella). Sekoita niihin maitoa vähintään sen verran, että seos on kuin perunamuusia.

Eri astiassa sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita perunaseokseen voisula. Sekoita vehnäjauhoseokseen perunaseos. Tarvittaessa lisää myös maitoa sen verran, kuin tarvitaan, että taikinan saa sekoitettua tasaiseksi taikinaksi. Sekoita taikina (lusikalla) juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Tarkoitus on tulla lusikoitava suhteellisen tasainen taikina, joka ei leviä itsestään ennen paistoa.

Vuoraa leivinpaperilla kaksi uunipeltiä. Lusikoi kullekin pellille puolet taikinasta keoksi. Ripottele kummankin keon päälle jauhoja. Taputtele käsillä taikinakeot matalahkoiksi. Ripottele tarvittaessa lisää jauhoja, jos taikina alkaa tarttua käsiin. Tasoita käsillä reunoista rosot pois sen verran kuin jaksat (rosot palavat nopeasti, mutta toisaalta palaneet rosot on helppo leikata pois). Pistele kukin teeleipä haarukalla ennen paistamista.

Paista kutakin isoa teeleipää 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut väriä ja teeleipä on kypsä. Leikkaa valmiit teeleivät paloiksi. Hyvää tuoreeltaan voin kanssa, mutta säilyy myös huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Ylimääräiset voi pakastaa.

Vinkkejä:

* Perunan määrän kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kunhan taikinan saa sekoitettua lusikalla tasaiseksi ja se ei leviä itsestään ennen paistoa, lopputulos on todennäköisesti hyvä. Samalla periaatteella voi käyttää perunan sijaan tähän muitakin kypsiä aineksia, mitä on tarvetta käyttää pois. Sekaan voi laittaa myös vähän juusto- tai porkkanaraastetta, jos haluaa. Päälle voi ripotella halutessa esimerkiksi juustoraastetta, kaurahiutaleita tai siemeniä.

* Tällä reseptillä voi tehdä kaksi isoa perunateeleipää ylijääneestä perunamuusista korvaamalla 300 g perunaa ja 1 dl maitoa 4 desilitralla perunamuusia.

* Samalla reseptillä voi tehdä halutessa myös pienempiä teeleipiä. Paista niitäkin 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa ja sisältä kypsä. Pienemmät kärähtävät herkemmin, joten ota pois uunista mieluiten ennen kuin teeleivissä on mustaa.

* Kokeile samaa reseptiä myös ylijääneillä uuniperunoilla. Reseptissä olevat 300 g keitettyjä perunoita voi korvata kahdella kypsällä (Rosamundan kokoisella) uuniperunalla. Muusaa uuniperunat ilman kuoria, lisää maitoa niin paljon, että seos on perunamuusin paksuista, ja kuiva-aineisiin sekoitettaessa lisää niin paljon maitoa, kuin tarvitaan tasaisen taikinan aikaansaamiseksi.

Tämä perunateeleivän resepti on käytännössä perunamuusiteeleivän ohje 1.5-kertaistettuna. Vehnäjauhojen määrän pyöristin alaspäin, koska perunan osuus tuli vähän isommaksi kuin perunamuusiteeleivän ohjeessa. Leivinjauheen ja voin määrät on suoraan 1.5-kertaistettu alkuperäisestä ohjeesta. Maidon määrän katsoin silmätuntumalla sellaiseksi, että taikinan rakenne on sopiva. Suolan määrän jätin 1.5-kertaistamatta, koska alkuperäisen ohjeen 2 tl suolaa 3½ dl jauhomäärää kohden tuotti voimakassuolaisen lopputuloksen, millaiselle on paikkansa ja usein teeleipiin sopiikin voimakassuolaisuus, mutta tällä kertaa minun ei tehnyt mieli voimakassuolaista. Kyseisen perunamuusiteeleivän ohjeen olen itse alun perin katsonut täältä: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html , josta olen vain korvannut grahamjauhot vehnäjauhoilla makusyistä. Kyseisessä blogissa kerrotaan ohjeen pohjan olevan alun perin Valion Lämpimäisiä-keittokirjasta, jollaista minulla itselläni ei ole, mutta voisi olla hyvä idea hankkia.

Ylijääneet teeleivän palat pakastuspussissa menossa pakkaseen.

Näitä teeleipiä tehdessäni tulin miettineeksi, mikä ero oikeastaan on teeleivällä ja rieskalla. Minun käyttämäni reseptit perunateeleiville ja perunarieskoille eroavat toisistaan ennen kaikkea kolmella tavalla: 1) perunarieskoissa perunasoseen osuus on korkeampi 2) perunarieskoissa käytän kananmunaa ja 3) perunarieskoissa en käytä leivinjauhetta. Maku näissä perunateeleivissä on mielestäni selvästi enemmän teeleivän kuin perunarieskan maku. Moni käyttämäni rieskaresepti (esim. puurorieskat, riisirieskat ja spagettirieskat) sisältää samat perusraaka-aineet kuin teeleivät ja valmistetaan samalla tavalla kuin teeleivät, mutta erottavana tekijänä teeleivän ja rieskan välillä näyttäisi olevan selvästi suurempi leivinjauheen määrä teeleivässä kuin rieskassa. Rieskaresepteissä näyttää olevan 1 tl leivinjauhetta 3 dl jauhoja kohden, teeleivissä taas suunnilleen samaa jauhomäärää kohden 2 tl leivinjauhetta. Rieskoissa käytän usein myös kananmunaa, jota ei vaikuta tarvittavan teeleipiin. Rieskat joissakin resepteissä myös kohotetaan hiivalla, mutta teeleivät ilmeisesti kohotetaan aina leivinjauheella.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jääneet keitetyt perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Tätä kirjoitettaessa tämän blogin suosituimmat tähdereseptit keitetyistä perunoista ovat Lohkoperunat keitetyistä perunoista uunissa, Liha-perunalaatikko keitetyistä perunoista ja Röstiperunat keitetyistä perunoista.

Perunarieskat keitetyistä perunoista

Perunarieskat ylijääneistä keitetyistä perunoista.

Söimme lounaaksi lohikyljyksiä, keitettyjä perunoita ja voisulaa. Keitin silloin perunoita kerralla koko kattilallisen. Tähteeksi jääneistä keitetyistä perunoista huvitti nyt tehdä perunarieskoja. Yleensä teen perunarieskat perunamuusista, mutta nyt tein rieskat ylijäämä keitetyistä perunoista, kun niitä nyt oli. Nyt kun samasta taikinasta riitti kahdelle pellille, testasin samalla, miten vaikuttaa lopputulokseen se, paistanko uunin keskitasolla vai ylätasolla. Molemmpia paistoin uunissa, kunnes oli sopivasti väriä pinnassa, mihin keskitasolla kesti nyt 20 minuuttia ja ylätasolla 15 minuuttia. Lopputulema oli, että ylätasolla tuli pehmeämpiä ja kuohkeampia rieskoja. Ylätasolla paistetut olivat kauttaaltaan pehmeitä, kun taas keskitasolla paistetut olivat sisältä pehmeitä, reunasta ja pohjasta rapeita. Ylätasolla paistetut maistuivat enemmän perunarieskalta kuin keskitasolla paistetut, jotka maistuivat enemmän hyviltä teeleiviltä kuin perunarieskalta. Keskitasolla paistetuista hädin tuskin edes huomasin perunan läsnäoloa. Molemmat olivat hyviä, ja molemmat maistuivat myös selvästi vähemmän perunarieskalta kuin perunamuusista tehdyt perunarieskat. Siihen syynä oli todennäköisesti eri perunalajike: keitetyt perunat olivat nyt kiinteää perunalajiketta, kun taas muusiin käytän jauhoista perunaa tai yleisperunaa.

Päivitys 13.5.2020: Jos haluaa leipoa keitetyistä perunoista jotain nopeaa ilman kananmunaa, silloin suosittelen perunateeleipää keitetyistä perunoista.

Perunarieskat keitetyistä perunoista

300 g keitettyä perunaa jäähtyneenä ja ilman kuoria (n. 6 kpl pientä-keskikokoista)

3 dl vehnäjauhoja (195 g)

1 kananmuna

1 tl suolaa

2 dl täysmaitoa (200 g)

2 rkl voita sulatettuna

Muusaa perunat. Itse muusaan kylmät perunat mieluiten nyrkillä.

Sekoita kananmuna tasaiseksi pikkukipossa. Sekoita perunamuusiin kananmuna, suola ja maito. Sekoita mukaan voisula. Lisää vehnäjauho, ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Nostele taikinasta kahden lusikan avulla kasoja kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Ripottele kasojen päälle jauhoja, ja taputtele kasat käsillä mataliksi. Pistele haarukalla reikiä kaikkiin rieskoihin.

Paista 250-asteisessa uunissa, kunnes pinnassa on sopivasti väriä. Jos haluat enemmän perunarieskamaisen kuin teeleipämäisen lopputuloksen, paista uunin ylätasolla (n. 15 min). Jos taas haluat enemmän teeleipämäisen kuin perunarieskamaisen lopputuloksen, paista uunin keskitasolla (n. 20 min).

Näitä perunarieskoja söimme päivälliseksi lohisalaatin kanssa. Lohisalaatin tein lounaalta tähteeksi jääneestä lohesta ja ylijääneestä salaatista samalla periaattella kuin tämän lohisalaatin, eli salaattia, hedelmää, lohta, öljyä, sitruunamehua.

Muita rieskoja tähteistä:

Muita tapoja käyttää tähteeksi jääneet keitetyt perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Siellä on mm. reseptit Aurajuustoperunat keitetyistä perunoista uunissa, Uuniperunat keitetyistä perunoista ja Lohkoperunat keitetyistä perunoista uunissa.

Riisirieska keitetystä riisistä – pellillinen ja pienet riisirieskat

Kolme päivää sitten tein kanakastiketta ja riisiä. Keitin riisiä tarkoituksella ison määrän kerralla, jotta jää myös jotain, mitä jatkojalostaa. Sen satsin keitetystä riisistä tein aiemmin savusiika-riisisalaattia ja paistettua riisiä pyttipannun tapaan. Kaikki se ylijäänyt riisi, mitä oli jäljellä vielä tänään, meni näihin rieskoihin. Tein riisirieskaa pellillisen, josta on tarkoitus pakastaa ylimääräiset, sekä pieniä riisirieskoja, jotka oli tarkoitettu tuoreeltaan syötäviksi. Tämä uusiokäyttö oli hyvin onnistunut: molemmanlaiset riisirieskat olivat hyvänmakuisia, mutta keskenään erimakuisia, vaikka ne olikin tehty samoista raaka-aineista: keitetty riisi, vehnäjauho, täysmaito, kananmuna, voi, leivinjauhe, suola. Jos kiinnostaa jauhoton tai gluteeniton riisirieska (joka on myös hiivaton ja leivinjauheeton), silloin suosittelen tätä reseptiä: Kaura-riisirieska. Siinä olevat kaurahiutaleet voi tarvittaessa kokeilla korvata muilla hiutaleilla.

Päivitys 13.5.2020: Jos haluaa leipoa riisin jämistä jotain nopeaa ilman kananmunaa, silloin suosittelen riisiteeleipää.

Riisirieska keitetystä riisistä, pellillinen

3 dl jäähtynyttä keitettyä riisiä (240 g)

3 dl vehnäjauhoja (195 g)

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2 kananmunaa

3 dl täysmaitoa (300 g)

2-3 rkl voita sulatettuna

Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Eri astiassa sekoita keskenään kananmunat ja maito. Sekoita mukaan riisi ja sen jälkeen voisula. Sekoita mukaan kuiva-aineseos. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Levitä taikina lusikalla tai nuolijalla tasaiseksi. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 17 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä. (Itse paistoin ensin 15 min, sitten katsoin tilanteen ja totesin, että toinen pääty on vielä vaalea, joten laitoin takaisin se vaaleampi pääty toiseen suuntaan kuin alun perin, ja paistoin vielä 2 minuuttia, jolloin vaaleampikin pääty oli saanut väriä.) Leikkaa valmis pellillinen riisirieskaa paloiksi. Sopii pakastettavaksi.

Riisirieskat keitetystä riisisistä, pienet

2 dl keitettyä jäähtynyttä riisiä (160 g)

3 dl vehnäjauhoja (195 g)

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 dl täysmaitoa (200 g)

1 kananmuna

n. 2 rkl sulatettua voita (n. 30 g)

Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Sekoita keskenään kananmuna ja maito. Sekoita mukaan riisi ja sitten sulatettu voi. Sekoita mukaan kuiva-aineseos. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista.

Nosta lusikalla taikinasta kasoja leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä leviämisvaraa, jos mahdollista. Taputtele kasat mataliksi jauhojen avulla. Pistele rieskat haarukalla.

Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla noin 17 minuuttia tai kunnes pinnassa on väriä. (Itse paistoin ensin 15 min, sitten katsoin tilanteen ja totesin, että toinen pääty on vielä vaalea, joten laitoin takaisin se vaaleampi pääty toiseen suuntaan kuin alun perin, ja paistoin vielä 2 minuuttia, jolloin vaaleampikin pääty oli saanut väriä. Jos muuten jakaisin saman taikinamäärän kahdelle pellille, silloin paistaisin uunin ylätason sijaan keskitasolla, ja tarkistaisin tilanteen ensimmäistä kertaa 13 minuutin paistamisen jälkeen.)

Näitä reseptejä minulla ei ollut valmiina, joten käytin pellilliseen puurorieskapellillisen reseptiä. Korvasin vain puuron samalla desilitramäärällä riisiä, ja taikina tuli sopivan näköiseksi sillä. Paistoaika oli 2 minuuttia pitempi kuin puurorieskalla. Näin ollen arvioisin, että pellillisen riisirieskaa voisi tehdä myös ylijääneestä riisipuurosta korvaamalla keitetyn riisin samalla desilitramäärällä riisipuuroa.

Pieniin riisirieskoihin sovelsin spagettirieskojen reseptiä. Jauhoja tarvittiin 1 dl enemmän kuin spagettirieskoihin, ja paistoaika oli 2 minuuttia pitempi. Spagetti ja riisi käyttäytyivät rieskoissa vähän eri tavalla: spagetti maistui pikkurieskoissa jo heti kuumanakin mutta kylmänä vähemmän, riisi taas ei maistunut pikkurieskoissa kuumana, mutta kylmänä maistui selvästi.

Kuten aiemmin totesin, pellillinen riisirieskaa maistui aivan eriltä kuin pienet riisirieskat. Pienet rieskat maistuivat ennen kaikkea paahteisilta rieskoilta. Riisin makua ja suutuntumaa en huomannut niissä kuumina, mutta jäähtyneinä kyllä. Pellillinen riisirieskaa maistui ennen kaikkea karjalanpiirakoilta ilman ruiskuorta. Sekä pellilinen että pikkuiset riisirieskat siis olivat hyviä. Oma suosikkini näistä oli ne pienet riisirieskat. Lapsi taas sanoi tykkäävänsä molemmista, mutta ihan vähäsen enemmän pellillisestä, koska se on pehmeämpää. Pellillinen siis oli kauttaaltaan pehmeä, kun taas pikkurieskat olivat reunoista rapeita ja sisältä pehmeitä.

Karjalanpiirakkamielleyhtymästä tuli mieleeni, että joskus voisin kokeilla tehdä riisirieskaa, jossa olisi ruistakin mukana. Minulla on jo mielessä resepti, jota voisin siihen soveltaa, nimittäin tämä kaura-riisirieska kaurahiutaleista ja keitetystä riisistä: https://ruokaideat.com/2019/10/19/ruokaa-tahteista-riisi/#riisirieska Tuosta reseptistä kokeilisin korvata kaurahiutaleet ruishiutaleilla tai neljän viljan hiutaleilla, riippuen sitä, mitä sattuu olemaan (tällä hetkellä neljän viljan, mutta ei ruishiutaleita). Neljän viljan hiutaleista tehtynä kutsuisin tuota silloin nimellä viiden viljan rieska.

Näiden rieskojen tekemisen jälkeen oli jo päivällisaika. Rieskojen lisäksi nostin pöytään lohilounaalta jäänyttä salaattia, ja lisäksi revin tarjolle kinkkua ja pilkoin juuston kannikoita, sekä lisäksi tarjolle öljyä. Niistä aineksista koottu kinkku-juustosalaatti ja riisirieskat olivat oikein maistuva ja täyttävä päivällinen, ja lapset kehuivat, että onpas ollut viime aikoina tosi hyvää ruokaa.

Olen tehnyt aiemmin myös keskikokoisen pyöreän riisirieskan keitetystä riisistä: https://ruokaideat.com/2019/06/04/savusiikasalaattia-ja-itsetehtya-riisirieskaa-keitetyn-riisin-tahteista/ Se jäi päältä paljon vaaleammaksi kuin nämä tämänpäiväiset riisirieskat. Syynä vaaleuteen oli luultavasti liian pieni määrä leivinjauhetta, minkä tajusin siitä, että esimerkiksi keskikokoisissa puurorieskoissa käytän samaan taikinamäärään paljon enemmän leivinjauhetta.

Ylijääneitä riisirieskan palasia pakastuspussissa menossa pakkaseen.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Siellä on reseptejä sekä linkkejä, kuten esimerkiksi Kiinalainen paistettu riisi, Appelsiiniriisi keitetyn riisin tähteistä ja Riisipuuro keitetystä riisistä mikrossa.

Muita leipiä tähteistä:

Päivitys 28.3.2020:

Tämän riisirieskapellillisen pakastettuja palasia on aina välillä lämmitetty mikrossa pakastimesta ja syöty. Pakastimesta mikrotettuina ne ovat selvästi makeutuneet maultaan, eli vehnäjauhon amylaasientsyymejä todennäköisesti jäi eloon paistamisesta huolimatta. Pakastamisen jälkeen mikrossa lämmitettyinä suutuntuma oli myös aavistuksen kuivempi kuin tuoreeltaan, ja vähän sellainen, josta tulee mieleen, että olisi kiva olla munavoita päällä.

Rieskat ylijääneestä spagetista

Rieskat spagetin jämistä.

Tein kolme päivää sitten tomaattista linssikastiketta ja spagettia. Spagetista oli nyt jäljellä vain jämät. Tällä kertaa teki mieli tehdä spagetin tähteistä rieskoja. Sovelsin niihin riisirieskan ja puurorieskan reseptejä ja niistä oppimiani asioita. Spagettirieskat onnistuivat oikein hyvin. Maistuu hyvältä, ja suutuntuma on pehmeä. Maistuu hyvältä vehnärieskalta, jossa on siellä täällä sattumina hyvänmakuisia spagetin paloja. Spagetin palaset maistuvat mielestäni näissä rieskoissa selvästi paremmalta kuin se tähteeksi jäänyt spagetti sellaisenaan, joten näitä spagettirieskoja kannattaa mielestäni ehdottomasti tehdä, jos on tarvetta hyödyntää ylimääräinen spagetti. Tähän käy esim. eilinen spagetti, toissapäiväinen tai kolme päivää sitten keitetty jääkaapissa säilytetty spagetti, mutta sitä vanhemmaksi mieluiten en päästä spagettia.

Spagettirieskat ylijäämä spagetista

2 dl keitettyä jäähtynyttä spagettia (painoi minulla nyt 156 g)

2 dl vehnäjauhoja (130 g)

2 dl täysmaitoa (200 g)

1 kananmuna

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 rkl sulatettua voita (n. 30 g)

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.

Pilko spagetit pieniksi. Hyvä pyrkimys tässä on pilkkoa spagetit riisin kokoisiksi. Jos spagetit ovat jäähtyessä tarttuneet yhteen, niitä on hyvä myös vähän irrotella toisistaan.

Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe ja suola.

Eri astiassa sekoita pilkottu spagetti maitoon. Riko kananmuna kuppiin, ja sekoita sen rakenne tasaiseksi haarukalla. Sekoita spagettiin kananmuna ja voisula. Lisää vehnäjauhoseos, ja sekoita tasaiseksi. Ylimääräistä sekoittamista kannattaa välttää, jottei muodostu sitkoa, joka tekisi rieskoista kovia. Sekoittaminen riittää heti, kun on tasaista.

Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla. Nosta taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Jätä leviämisvaraa, jos mahdollista. Taputtele rieskat mataliksi jauhojen avulla. Pistele rieskoihin reikiä (haarukalla).

Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 15 minuuttia, tai kunnes pinnassa on ruskistumista. Voi nauttia heti tai säilyttää huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Sopii myös pakastettavaksi.

Vinkki: Tähän voi käyttää myös spagetin sijaan muuta ylijäänyttä pastaa, kunhan vain pilkkoo hienoksi. Nyt käytin tähän vaaleaa spagettia, mutta tähän sopisi myös täysjyväspagetti.

Nämä rieskat maistuivat hyvältä sekä tuoreeltaan lämpiminä että tunteja myöhemmin huoneenlämpöisinä. Rakenne oli sekä tuoreeltaan että jäähtyneenä pehmeä, paitsi tummuneissa reunoissa oli vähän rapeutta. Lämpiminä näissä maistui spagetti, mutta parempi spagetin maku kuin spagetissa sellaisenaan. Huoneenlämpöisiksi jäähtyneissä spagettirieskoissa en enää huomannut spagetin makua.

Spagetti maistui paremmalta rieskoissa kuin sellaisenaan todennäköisesti samasta syystä, miksi moni muukin tähde maistuu paremmalta rieskassa kuin sellaisenaan. Raa’an vehnäjauhon sisältämät amylaasientsyymit luultavasti rikkovat kypsennettyä tärkkelystä sokereiksi. Mausta päätellen sama asia tapahtuu myös esimerkiksi perunarieskassa, puurorieskassa ja riisirieskassa, ja juuri siksi epäilen niiden olevan niin hyvänmakuisia.

Nämä spagettirieskat oli alun perin tarkoitus tehdä samalla reseptillä kuin aiemmin tekemäni riisirieska keitetyn riisin tähteistä, mutta riisin sijaan spagettia. Kyseistä blogipostaustani katsoessani kuitenkin näin siinä parantamisen varaa: kuvan perusteella leivinjauhetta voisi laittaa enemmän, ja tekstin perusteella suolaa riittäisi vähemmänkin. Niinpä katsoin leivinjauheen ja suolat määrät hyväksihavaitsemastani puurorieskan reseptistä. Muutokset olivat onnistuneita, ja aion tehdä samat muutokset myös sitten, kun seuraavan kerran teen riisin jämistä rieskaa.

Yleensä ottaen, silloin kun teen rieskoja, jotkut rieskoista paistan uunin ylimmällä tasolla, jotkut keskitasolla. Olen rieskan teosta oppinut kokemuksen perusteella tämän: Jos pelti on täynnä tai melkein täynnä, paistan ylimmällä tasolla. Jos taas pellillä on ylimääräistä tilaa tehdä vaikka enemmänkin rieskoja, paistan keskitasolla. Jos kuitenkin pelti on täynnä, mutta koko rieskapellillinen sisältää kaksi kananmunaa yhden sijaan, paistan keskitasolla.

Tätä tämänkertaista spagettirieskan reseptiä voisin jatkossa viilata sen verran, että tekisin taikinasta hiukkasen pienemmän. Tätä taikinamäärää oli vaikea saada mahtumaan pikkurieskoina yhdelle pellille, ja kuten kuvasta näkyy, osa levisikin yhteen. Helpommin yhdelle pellille mahtuva määrä pikkurieskoina voisi olla 1½ dl spagettia + 1½ dl vehnäjauhoja + 1½ dl täysmaitoa + 3/4 tl leivinjauhetta + 3/4 tl suolaa + 1 kananmuna + 1½ rkl sulatettua voita. Kananmunan maun on mahdollista tulla silloin huomattavammaksi, mutta tuskin häiritsevässä määrin. Toinen kelpo vaihtoehto voisi olla tehdä pienet spagettirieskat suosiolla kahdelle pellille, jolloin sopiva taikinamäärä voisi olla 3 dl spagettia + 3 dl vehnäjauhoja + 1½ tl leivinjauhetta + 1½ tl suolaa + 1 kananmuna + 3 rkl sulatettua voita.

Muita tapoja hyödyntää tähteeksi jäänyt spagetti tai muu pasta on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta. Siellä on reseptejä ja linkkejä, kuten esimerkiksi paistettu spagetti kiinalaiseen tapaan.

Muita rieskoja:

Perunalimppu muusista

Makeaa rukiista ja pehmeää leipää perunamuusista.

Minulla oli vielä tähteenä perunamuusia, jota olin tehnyt ison määrän hirvipullien kanssa syötäväksi. Senkertaisen perunamuusin jämistä olin tehnyt jo perunapannukakkua savusiikatäytteellä, duchesse-perunoita ja talonpojan munakasta. Nyt teki mieli tehdä perinteistä makeaa rukiista perunalimppua. Aiemmin en ollut tehnyt perunalimppua ylijääneestä perunamuusista, enkä ollut löytänyt Googlella perunamuusista tehtävän rukiisen perunalimpun ohjetta. Päätin vain sitten googlata tavallisen perunalimpun ohjeen ja vain korvata siinä olevat perunat perunamuusilla. Onnistui oikein hyvin. Tuli kaksi pehmeää perunalimppua, jotka maistuvat rukiisilta, siirappisen makeilta ja siltä, mitä maistan Uotilan perunalimpussa. Uotilan perunalimppu onkin minulla juuri se tavoite, jonka makuun pyrin, kun teen perunalimppua itse. Tällä reseptillä tosin perunalimpusta tuli makeamman makuista kuin siitä Uotilan perunalimpusta, joten vähemmän makeasta pitävät voivat ehkä haluta vähän vähentää siirappimäärää.

Perunalimppu perunamuusista (2 kpl)

200 g perunamuusia (n. 2 dl)

5 dl piimää (500 g)

50 g hiivaa

1 rkl suolaa

1 dl tummaa siirappia (140 g)

8 dl ruisjauhoja (440 g)

5 dl vehnäjauhoja (325 g)

50 g voita sulatettuna

Voiteluun:

½ dl tummaa siirappia (70 g)

½ dl vettä (50 g)

Sekoita keskenään piimä ja perunamuusi (esim. kierrevispilällä). Lämmitä seos kädenlämpöiseksi (esim. kattilassa hellan levyllä). Liuota hiiva kädenlämpöiseen seokseen. Sekoita mukaan suola ja siirappi.

Sekoita taikinaan ensin ruisjauhot (käsin). Alusta taikinaan vehnäjauhot ja lopuksi voisula. Anna kohota peitettynä noin puoli tuntia, tai kunnes taikina on selvästi kohonnut.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Leivo kohonneesta taikinasta leivinpaperin päälle kaksi pyöreähköä limppua (tässä vaiheessa taikina oli sellaista, että sen muotoiluun en tarvinnut jauhoja avuksi). Anna limppujen kohota pellillä puoli tuntia.

Leikkaa kohonneisiin limppuihin ristiviillot. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 45-50 minuuttia. Sekoita keskenään vesi ja siirappi, ja voitele juuri uunista otetut limput vesi-siirappiseoksella. Anna jäähtyä peittämättä.

Ylläoleva resepti perustuu tähän Valion perunalimppuohjeeseen: https://www.valio.fi/reseptit/perunalimppu/ Ohjeessa olleet 3 keskikokoista perunaa korvasin 200 grammalla perunamuusia, koska 3 keskikokoista keitettyä perunaa painavat keskimäärin 180 grammaa, ja koska perunamuusissa on muutakin kuin perunaa, heitin arvioksi, että 200 grammaa perunamuusia voisi sisältää 3 perunaa. Valion ohjeessa oli myös ruissihtijauhoja, joita minulla ei ollut, joten korvasin ne tavallisilla ruisjauhoilla. Tavalliset ruisjauhot siis ovat täysjyväruisjauhoja ja ruissihtijauhot ei-täysjyvää. Lopputuloksen maun ja rakenteen perusteella korvaukset olivat toimivia.

Olen tehnyt aiemminkin itse perunalimppua, mutta silloin varta vasten keitetyistä perunoista: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/ Sillä ohjeella en halunnut tehdä perunalimppua uudestaan, koska mielestäni perunalimpun kuuluu maistua makeammalta kuin mitä sillä ohjeella tuli. Tänään tekemästäni perunalimpusta tuli juuri niin makeaa kuin perunalimpun mielestäni kuuluu ollakin, joten tämänpäiväisellä ohjeella mieluiten teen jatkossakin.

Tämän päiväinen perunalimppu on maultaan samankaltainen kuin tämä piimälimppu: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/ Eroina on, että tämänpäiväinen perunalimppu maistuu makeammalta ja rukiisemmalta kuin tuo piimälimppu. Piimälimpussa taas maistuu mausteet (pomeranssinkuori, kumina, anis, fenkoli), joita tässä perunalimpussa ei ole. Molemmat ovat suutuntumaltaan pehmeitä limppuja.

Tämänkertainen perunalimppu on myös samankaltaista maultaan kuin nämä tummat saaristolaissämpylät: https://ruokaideat.com/2019/11/08/tummat-saaristolaissampylat-siirappisen-maltaiset-rouheiset-ruissampylat-ilman-piimaa-puolukkaa-ja-leseita/ Eroina on, että saaristolaissämpylöissä maistuu maltaat ja ne ovat rouheisempia. Perunalimppu on ehkä saaristolaissämpylöitä makeampi, mutta makeusero ei ole suuri.

Muita tapoja uusiokäyttää tähteeksi jäänyt perunamuusi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi.