Tänään lounasaikaan hyödynsin taas pakastimeni antimia. Nyt otin sieltä annoksen amerikkalaista jauhelihakeittoa sekä pari viipaletta perunalimppua.
Amerikkalaisen jauhelihakeiton eli sanasta sanaan käännettynä juustohampurilaiskeiton (cheeseburger soup) olin tehnyt joskus ehkä pari kuukautta sitten tällä reseptillä: https://www.tasteofhome.com/recipes/cheeseburger-soup/
Sivustollani https://convertrecipe.com/ oleva laskuri käänsi aineksien määrät amerikkalaisista eurooppalaisiin näin:
230 g ground beef
4 tablespoons butter, divided
1 ¾ dl chopped onion
1 ¾ dl shredded carrots
1 ¾ dl diced celery
1 teaspoon dried basil
1 teaspoon dried parsley flakes
790 g (about 9 ½ dl) cubed peeled potatoes
7 ⅛ dl chicken broth
⅔ dl (32 g) all-purpose flour
4 ¾ dl to 9 ½ dl shredded Velveeta process cheese
3 ½ dl (367 g) whole milk
3/4 teaspoon salt
1/4 to 1/2 teaspoon pepper
⅔ dl (60 g) sour cream
Suomalaisesta jauhelihakeitosta tuon siis erottaa erityisesti se, että keitossa on juustoa, maitoa ja jauho-voisuurus. Amerikkalaisen Velveeta-sulatejuuston korvasin raastetulla Arla Tolkuton Cheddar -juustolla, koska joissakin resepteissä sanottiin, että Velveetan voi korvata raastetulla cheddarjuustolla. Kuivatut persiljahiutaleet jätin pois, koska niitä minulla ei ollut. Sour creamina käytin smetanaa. Muuten menin ohjeen mukaan.
Lopputuloksen maku on minun mielestäni ihan ok, mutta ei sellainen, mitä tekisin toiste. Kun nimenä on juustohampurilaiskeitto, odotin parempaa makua. Selleriä en normaalisti osta, joten ostin sen vain tätä kokeilua varten ja loput meni myöhemmin hernekeittoon. Tässä juustohampurilaiskeitossa selleriä on ehkä minun makuuni liikaa, minkä huomaan jo tuoksustakin. En koe selleriä sellaisena makuna, mitä kaipaisin ruokiini.
Moni sanoo, että peruna ei kestä pakastamista, mutta pakastin silti loput tästä keitosta, koska sitä yksinkertaisesti oli liikaa samalla viikolla syötäväksi. Nyt pari kuukautta myöhemmin kun sulatin annoksen tätä keittoa, perunan maku oli mielestäni parempi kuin alun perin. Alun perin siinä maistui se perunan kitkeryys, mikä keitetyssä perunassa usein on, mutta nyt pakastamisen jälkeen perunat maistuivat miellyttävästi imeltyneiltä. Suoraan syviin lautasiin pakastettuina kerta-annoksina keittoa oli helppo ottaa sopiva määrä pakkasesta ja lämmittää mikrossa. Muovirasioissa en ole uskaltanut lämmittää jäisiä keittoja enää sen jälkeen, kun kerran niin tehdessäni muovirasia muutti pysyvästi muotoaan.
Tämän keiton kaveriksi sulatin nyt pakkasesta perunalimppua, jonka leivoin joitakin viikkoja sitten. Tein silloin tällä reseptillä, koska se oli ensimmäinen Googlella löytyvä perunalimpun ohje, johon minulla sattui olemaan ainekset kotona: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/143221/Perunalimppu/
Perunalimppu oli mielestäni oikein hyvää. Parempaa kuin tuo keitto, joka sekin meni alas. Perunalimppu maistuu selvästi imeltyneeltä perunalta ja suutuntuma on jännän tahmean tarttuvainen ja pehmeä. Tuo oli myös ensimmäinen leipäkokeiluni, johon laitoin kaljamallasta. Siitä tuli mukavat tuoksut, joten taidan laittaa sitä toistekin. Itse perunalimppua minulla on nyt pakastimessa viipaloituna useissa pakastepusseissa, ja ne kyllä kuluvat sieltä ajan myötä pois.