Eiliseltä jäi jonkin verran uunikasviksia. Nukkumaan mennessäni aloin haaveilla tekeväni niiden lopuista kasvispastaa, jonka päälle ripotellaan raastettua parmesaania. Olisin käyttänyt siihen inspiraationa tätä reseptiä, johon olisin käyttänyt kerman sijaan eiliseltä jäänyttä voi-valkoviinikastiketta ja pastan keitinvettä emulgoimaan sitä: https://naturallyella.com/summer-vegetable-pasta/
Tajusin kuitenkin aamulla, että on äitienpäivä. Vielä kaupassakäyntipäivänä en ollut ajatellut haluavani kakkua äitienpäivänä, mutta nyt sitten halusin kuitenkin. Kaupassakäydessä ei ollut varauduttu kakun leipomiseen, joten mitään erityisiä aineksia sitä varten ei ollut ostettu. Yleensä käytän kakkuihin kermaa, mutta nyt sitä ei kotona ollut, ja kauppa on sen verran kaukana, etten viitsinyt lähteä sinne. Etsin sitten netistä hyvältä vaikuttavan kakkureseptin, johon ainekset oli jo kotona: https://kulinaari.blogspot.com/2016/05/elamani-upein-suklaakakku.html?m=1
Alkuperäisessä kakkuohjeessa tarvittiin 2 kpl 20 cm kakkuvuokia, mutta minulla on vain yksi. Koska noin isolle kakkumäärälle ei ollut edes nyt tarvetta, päätin puolittaa reseptin. Puolituksen tuloksena ainesmääristä tuli tällaiset, jos laskin oikein:
150 g voita
100 g tummaa suklaata (70 %)
200 g sokeria
30 g kaakaojauhetta (100%)
1.5 dl kuumaa vahvaa kahvia tai espressoa
0.5 tl jauhettua vaniljatankoa
2 kananmunaa
145 g vehnäjauhoja
0.5 tl leivinjauhetta ja 0.75 tl soodaa
0.25 tl suolaa
kuorrutus:
65 g smetanaa
50 g sokeria
75 g tummaa siirappia
0.25 tl jauhettua vaniljatankoa
170 g voita huoneenlämpöisenä
50 g kaakaojauhetta (100 %)
225 g tomusokeria
Näillä ainesmäärillä kuorrutetta ei aivan riittänyt peittämään koko kakun pintaa, mutta ei se haitannut:
Nykyään onkin kuulemma muotia “nakukakut”, joissa kakun pintaa ei peitetä kokonaan. Tällä kertaa otin alkuperäisestä ohjeesta vinkin, että vuoan voitelun sijaan laitetaan vuokaan rypistetty leivinpaperi. Hyvin irtosi kakku vuoasta, mutta kakkujen reunoista ei tullut niin siistin näköisiä kuin ilman ryppyistä leivinpaperia. No, ei se mitään.
Kakun tekemiseen meni nyt niin paljon aikaa ja tiskiä, että en jaksanutkaan alkaa pääruokaa väsäämään. Niinpä otin taas pakkasesta suolaisen pannukakun palasia ja lämmitin mikrossa loput uunikasvikset. Kaipasin niihin nyt jotain terästystä, joten ennen mikroon laittamista ripottelin niiden päälle sokeria, suolaa, pippuria ja sipulijauhetta. Mikrotuksen jälkeen sekoitin kasvikset tasaisiksi, jolloin parsakaalit hajoilivat ja alkoivat näyttää melkein parsakaalimuusilta, mutta ei se makua haitannut. Makujen terästys onnistui hyvin.
Itse kakusta tuli jostakin syystä tummempi kuin alkuperäisen reseptin kuvissa. Kaakaojauhe meni kakun taikinaan ja kuorrutteeseen kaikki, mitä kotona nyt oli, joten päälle ripoteltavaksi ei riittänyt yhtään, mutta mitäs pienistä. Maku kakussa oli ihana ja jotenkin jenkkityylinen. Perinteistä kakkua enemmän maistui sellaiselta leivokselta, missä on tomusokerinen kuorrute. Korkeasokerinen ja -rasvainen kuorrute toimi tuossa kakussa mahtavasti. Haluan ehdottomasti syödä tuota toistekin ja syönkin.
Loput kakut leikkasin paloiksi ja siirsin kahteen vuokaan leivinpaperien päälle pakastamista varten:
Vuoat vuorasin vielä kelmulla ja vein ne täysille säädettyyn pakastimeen. Sitten joku päivä kun ne ovat jäätyneet ja satun muistamaan, siirrän ne pakastuspusseihin pakastimeen, jotta saan nuo vuoat vapautettua muuhun käyttöön. Yksi irtonainen kakkupala kerrallaan on sitten myöhemmin kiva sulatella ja syödä.