Pestolla ja paistetuilla munilla päällystetyt paahtoleivät ja pakastevihanneksia

Tämä oli helppo päivällinen. Pestoa oli jo valmiina, koska olin tehnyt sitä jo aiemmin pestopastaa varten: https://ruokaideat.com/2019/08/11/itsetehtya-minttupestoa-ja-pestopastaa/

Mikrossa kypsennettyjä pakastevihanneksiakin oli jo valmiina. Vihreät pavut olin mikrottanut edellispäivän lounaalle, ja niitä oli vielä jäljellä: https://ruokaideat.com/2019/08/11/paimenen-paistos-tyylista-ruokaa-ja-vihreita-papuja-voin-ja-suolan-kanssa/

Pakastepikkuporkkanoitakin oli jo valmiina jääkaapissa sulana, koska olin niitä aiemmin lämmittänyt mikrossa lapsia varten. Kaupassa oli vielä käymättä, joten pakastevihannekset kelpasivat hyvin.

Tätä ateriaa varten sitten vain otin pakastimesta paahtoleipiä ja paahdoin ne leivänpaahtimen asetuksella 3. Kananmunat paistoin pannulla voissa molemmin puolin ruskeiksi, ja ripottelin suolaa päälle. Paahdettujen leipien päälle sitten vain runsaasti pestoa ja paistetut munat taiteltuna niin, että ovat kokonaan leivän päällä eivätkä roiku sieltä ulos. Sillä valmis, ja ei kun syömään vain. Tosi hyvää oli!

Lihamurekkeella täytettyjä sämpylöitä ja mansikka-mustaherukkasalaattia

Eilen tein ison satsin lihamureketta, koska halusin saada käytettyä johonkin kaikki possun ribsien paistoliemet: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Tänään sitten teki mieli tehdä siitä lihamurekkeesta hampurilaisia. Pakastimessani oli jäljellä yksi hampurilaissämpylä, jonka olin leiponut kaksi kuukautta sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/16/hampurilaisateria-itse-tehden/

Halusin kuitenkin nyt syödä kaksi hampurilaista, joten otin toiseksi hampurilaissämpyläksi pakkasesta varhaisperunasämpylän, jonka olin leiponut vajaa kuukausi sitten: https://ruokaideat.com/2019/06/24/tuoretomaattikeittoa-mozzarellan-ja-tuoreen-basilikan-kanssa-seka-varhaisperunasampyloita/

Lämmitin molemmat mikrossa, kuten myös kaksi viipaletta lihamureketta ja loput eiliseltä jääneet karamellisoidut sipulit. Lihamurekeviipaleiden päälle jauhoin mustapippuria, kun oli nyt sellainen fiilis. Sämpylät halkaisin, ja levitin majoneesia kaikille puolikkaille. Sitten lihamurekeviipaleet ja karamellisoidut sipulit alemmille puolikkaille ja ”hatut” päälle. Lisäksi tuli salaatti, jossa oli nyt tammenlehväsalaattia, kurkkua, tuoreita mansikoita ja tuoreita mustaherukoita. Mansikat ja mustaherukat tuli tänään poimittua omalta pihalta.

Mustaherukoita testasin nyt salaatissa ensimmäistä kertaa. Toimi oikein hyvin! Salaatissa niistä tuli juuri sopivasti aromikkuutta, raikkautta ja hapokkuutta. Sanoisin, että minun makuuni parasta käyttöä, mitä tuoreille mustaherukoille voin keksiä! Jälkiruuissa olen aina kokenut mustaherukat liian happamina, mutta salaatissa se hapokkuus ei haitannut ollenkaan.

Samalla tulin testanneeksi, pidänkö hampurilaissämpylänä enemmän Valion hampurilaissämpyläohjeella tehdystä hampurilaissämpylästä vai omasta päästä sävelletystä sämpyläohjeesta, jonka taikinaan on upotettu ylimääräiset keitetyt varhaisperunat. Kuvissa se kiiltäväpintaisempi on se Valion hampurilaissämpyläohjeella tehty. Kiiltävyys tulee siitä, että se voideltiin kananmunalla ohjeen mukaan.

Lopputulokseni oli, että hampurilaissämpylänä pidin enemmän varhaisperunasämpylästä kuin varsinaisesta suositulla ohjeella varta vasten hampurilaisia varten tehdystä sämpylästä. Varhaisperunasämpylä oli suutuntumaltaan paljon vähemmän kuiva. Aluksi ajattelin, että se voisi johtua siitä, että se on tuoreempi, mutta nyt kun näen tekopäivät rinnakkain (16.5. vs. 24.6.), en enää uskokaan sillä olevan tässä suurta vaikutusta. Todennäköisempi syy on yksinkertaisesti se, että keitetty peruna leivässä tunnetusti lisää leivän kosteudensitomiskykyä. Kaikista mehevimmät sämpyläni ovatkin olleet perunamuusista tehtyjä sämpylöitä, joissa perunamuusin osuus suhteessa vehnäjauhoihin on ollut niin suuri, että sämpylät jäävät aika litteiksi (mutta sitäkin herkullisemmiksi, koska vehnäjauho + perunamuusi + kypsennys = makeaa).

Jatkossa en taidakaan enää tehdä hampurilaissämpylöitä erikseen sillä Valion ohjeella. Sillä ohjeella tekeminen onkin aika pitkä prosessi, koska sitä taikinaa pitää kohottaa 2 h kulhossa ja 2 h pellillä. Varhaisperunasämpylöitä kohotin puoli tuntia taikinassa ja 15-30 min pellillä, joten selvästikin hitaus ei nyt tehnyt minun makuuni parempaa. Pitääkin varmaan tehdä jatkossa perunasämpylöitä hampurilaissämpylöiksi, kun ne nyt olivat minun makuuni tavallisia hampurilaissämpylöitä parempia <3

Kasvissosekeittoa tuoreen mintun kanssa ja itsetehtyä leipää pakkasesta

Jääkaapissani oli lantun palanen, joka oli ostettu 13.5. eli jotain 1½ kuukautta sitten. Se oli nyt tämän näköinen:

Tuli sitten mieleeni, että josko vihdoin tekisin tuolle jotain. Päätin sitten tehdä sosekeiton, ja käyttää siihen nämä jääkaapistani löytyvät ainekset:

Ylläolevassa kuvassa porkkanapussin loput eli viisi porkkanaa, paketti tuorejuustoa ja se nahistunut lanttu. Aloitin käsittelemällä lanttua. Leikkasin lantusta kuoret ja huonoksimenneet reunat pois, ja pilkoin lantun palasiksi kattilan pohjalle:

Punnitsin, että lanttua tuli nyt 45 grammaa. Sitten kuorin ja pilkoin porkkanat, ja laitoin ne kattilaan lantun päälle. Laskin hanasta kylmä vettää juurespalojen päälle niin, että ne juuri peittyvät. Punnitsin, että vettä tuli 666 grammaa. Pakastimessani on kotitekoista lihaliemitiivistettä, jota laitoin tähän 6 grammaa. Kyseinen lihaliemitiiviste on kokoonkeitettyä naudan kielen keitinlientä, ja sillä on sellainen kätevä ominaisuus, etä se ei jäädy, joten sitä voi yksinkertaisesti lusikoida suoraan pakkasesta tarvittavan määrän. Sitten heitin päälle koko purkin tuorejuustoa:

Kiehautin seoksen, ja madalsin lämmön pienimmälle ei-nollalle. Jätin hautumaan siksi aikaa, kun tein muita juttuja. Tulin takaisin keittiöön 45 minuuttia myöhemmin. Kokeilin haarukalla juuresten kypsyyttä, ja kypsiähän ne olivat. Soseutin keiton kattilassa sauvasekoittimella, ja lisäsin suolaa ja sokeria. Suolaa lisäsin nyt 3/4 teelusikallista ja sokeria yhden teelusikallisen. Maistoin, ja totesin maun juuri sopivaksi. Valmis keitto oli kattilassa tämän näköistä:

Lisäksi hain takapihaltani tuoretta minttua, koska muistin, että sen maku sopii tällaisiin, ja niin se toden totta sopikin. Pakastimesta otin lisäksi leipää. Itselleni otin pakastimesta viimeisen viipaleen risottoleipää, jonka olin leiponut mm. risoton tähteistä ja pakastanut 8. toukokuuta: https://ruokaideat.com/2019/05/08/tahteista-savelletyt-sosekeitto-ja-tuore-leipa/

Lisäksi söin yhden varhaisperunasämpylän, joka oli vielä eilen ollut pakkasessa. Lapsi pyysiä niitä eilen iltapalaksi, mutta ei jaksanutkaan syödä tätä viimeistä, joten se jäi minun syötäväkseni. Kirjoitin kyseisestä varhaisperunasämpyläsatsista tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/24/tuoretomaattikeittoa-mozzarellan-ja-tuoreen-basilikan-kanssa-seka-varhaisperunasampyloita/

Kokonaisuus oli mielestäni nyt oikein maistuva. Se nahistunut lanttu ei maistunut lopputuloksessa niin hyvässä eikä pahassakaan. Maistui pehmeältä ja makealta porkkanasosekeitolta, jota raikas mintun maku täydensi juuri kivasti. Lantun osuus oli ilmeisesti niin pieni, että sitä ei huomannut maussa, mutta enpä toisaalta tähän lantun makua kaivannutkaan, vaan halusin vain sen johonkin saada käytettyä. Leivätkin olivat hyviä, ja jäi vähän harmittamaan, että nyt loppui se risottoleipä, joka ei vielä tuoreeltaan ollut niin hyvää, mutta pakastimesta paahdettuna oikein hyvää. Itse sosekeiton teosta opin tällä kertaa sen, että yksi tuorejuustopurkki noin 7 desilitraan nestettä onkin juuri hyvä. Aiemmin olen laittanut tuorejuustopurkin yhteen litraan tai enempäänkin nestemäärään, mutta nyt tuo korkeampi tuorejuuston osuus teki mausta ja suutuntumasta oikein kivan. Aionpa toistekin käyttää sosekeittoon tuorejuustoa yksi purkki per 7 desilitraa nestettä.

Päivitys seuraavana päivänä:

Söimme lounaalla loput tästä sosekeitosta (ja lisäksi kinkkuvoileipiä). Lämmitin sosekeiton uudelleen kattilassa hellan levyllä. Maku oli nyt erilainen kuin eilen. Lapseni sanoi nyt heti ensimaistamisella ”maistuu pikkulantulta”. Sama lapsi on ihastunut erääseen lastenlauluun, jossa lauletaan ”kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu kellarin pimeässä nurkassa”. Tosiaan nyt tämä maistui selvästi enemmän lantulta kuin eilen. Eilen ei maistunut mielestäni yhtään lantulta, vaan vain porkkanalta. Nyt maistui sellaiselta mukavan makealta lanttu-porkkanayhdistelmämaulta. Ei siis maistunut kitkerältä lantulta, vaan kivan makealta lantulta <3

Olin jo miettinyt tälle sosekeitolle jatkojalostussuunnitelmatkin siltä varalta, että tätä jää. Aiemmin olen tehnyt sosekeitosta sämpylöitä, lättyjä ja pastavuokaa, jotka kaikki olivat niin hyviä, että tekisin uudestaankin. Nyt olisi huvittanut tehdä sämpylöitä, joita olisin kutsunut juuressämpylöiksi. Tällä kertaa kuitenkin meni jo kaikki.

Pekonia, paistettuja munia, paahtoleipää ja kombuchaa

Jääkaapissamme oli paketti pekonia, jolla on viimeinen käyttöpäivä huomenna. Puolisoni päätti paistaa sen tänään aamiaiseksi, jottei se unohdu pilaantumaan. Lisäksi hän paistoi pekoninpaistosta jääneessä rasvassa kananmunia, joiden parasta ennen -päiväys on huomenna. Niitä sinänsä ei ollut kiirettä käyttää, sillä ne säilyvät yleensä viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen, mutta yli kuukauden vanhoja olen joutunut joskus heittämään pois kellutustestin jälkeen.

Tällaisella aamiaisella tykkään syödä lisäksi paahtoleipää, jota säilytän pakastimessa niin kauan kunnes loppuu. Nykyisessä paahtoleipäpussissa lukee parasta ennen 27.2, joten se on varmaan ostettu joskus tammi- tai helmikuussa ja pakastettu silloin. Nyt heitin suoraan pakastimesta paahtimeen ja paahdoin leivänpaahtimeni asetuksella 4, jolloin tuli minun makuuni sopiva paahtotulos.

Maistuipa nyt hyvin pitkästä aikaa pekoni, paistettu kananmuna ja paahtoleipä. Varsinkin, kun ei tarvinnut itse tehdä muuta kuin paahtaa leipä ja voidella se 🙂

Ruokajuomaksi join nyt, niin kuin kaikilla muillakin aterioilla, joilla olen viime vuosina syönyt kotona, vedellä laimennettua kombuchaa. Nyt tuli mieleen ottaa siitä kuvakin, kun puoliso laittoi juuri uuden sokeroidun tee-erän hautumaan seuraavaa kombuchasatsia varten:

Yllä vasemmassa kuvassa tee hautumassa kombuchaa varten. Oikeanpuoleisessa kuvassa kombuchajuomani, jonka olen laimentanut vedellä omaan makuuni sopivaksi. Kuten kuvasta näkyy, laimennan kombuchaa todella paljon vedellä, ja juuri niin se on minun mielestäni hyvä. Kuvassa näkyvässä laimennussuhteessa juon kombuchaa sekä ruokajuomana että janojuomana. Tuollainen maistuu mielestäni paremmalta kuin vesi sellaisenaan, ja koen sen myös sammuttavan janon vettä paremmin. Maun voisin kuvailla olevan vesi raikastettuna, jossa mukana aavistus hedelmäisyyttä. Jos taas laitan enemmän kombuchaa suhteessa veteen kuin normaalisti, happamuustaso nousee jo sellaiseksi, mistä en pidä, minkä voi tasapainottaa sokeroimalla, mutta minun ei tee mieli juoda jatkuvasti makeita juomia.

Silloin tällöin kuitenkin olen tehnyt ”kombuchamehua” sekoittamalla kombuchaa veteen ehkä tuplasti sen verran kuin normaalisti ja sokeroimalla. Tällöin olen laittanut 1 osa kombuchaa, 4-5 osaa vettä ja sokeria 10 grammaa per desilitra, ja antanut tasoittua jääkaapissa yön yli. Tuoreesta kombuchasta tehtynä kyseinen ”mehu” maistuu tasoittuneena säilykepersikalta, ja etikoituneesta kombuchasta tehtynä monipuolisen hedelmäiseltä ja raikkaalta. Etikoituneille kombuchoille en itse asiassa olekaan keksinyt muuta hyvää nautintokäyttöä kuin ”mehuksi” tekeminen eli sopivasti laimentaminen ja sokeroiminen (samassa suhteessa laimennan ja sokeroin muuten myös monia kotitekoisia marjamehuja, joita teen silloin, kun on ylimääräisiä marjoja). Hyvää käyttöä etikoituneelle kombuchalle on myös vessanpöntön pesu ja kalkkeumien liuotus, joihin se toimii kuin etikka, mutta ei löyhkää.

Meillä on ollut kombucha ehkä jotain 5 vuotta. Silloin ostettiin jostakin ekokaupasta Karma Kombucha -niminen pakkaus, jolla kombucha lähti alkuun. Nykyään kombuchamme on jo aika iso, ja siitä on välillä leikattu paloja irti ja tehty siitä karkkeja Art of Fermentation -kirjan ohjeen mukaan. Kyseiset karkit maistuvat omenaisilta. Itse kombuchajuoman maku oli alussa omenainen, mutta nykyään persikkainen.

Itsetehty kombucha oli minulle sellainen, johon ihastuin heti ensimaistamisella. Silloin kombucha oli vielä tosi pieni ja nestemäärä suhteessa kombuchasienen määrään todella suuri, joten silloin kombuchaa ei tarvinnut laimentaa ollenkaan, vaan se oli sellaisenaan hyvää juotavaa, joka silloin mielestäni maistui raikkaalta jääteeltä. Kombuchan kasvaessa aloin kaivata vähitellen enemmän laimennusta, ja nyt viime vuosina olen pitäytynyt suurin piirtein laimennussuhteessa 1:10. Päällimmäinen syy, miksi pidän ja pidin heti alusta alken kotitekoisesta kombuchasta, on se, että se tyydyttää minulla raikkaiden juomien kaipuun. Silloin kun en ole kotona ja kombuchaa ei ole saatavilla, tulen tyydyttäneeksi sen raikkaan juoman kaipuun hedelmä- ja marjamehuilla. Kotona, kun kombuchaa on saatavilla, kombucha täyttää sen saman himon, joka minulla on mehuihin, enkä yleensä silloin kaipaa mehuja erikseen. Jos taas sekä kotikombuchaa että hyvää mehua on yhtä aikaa saatavilla, juon yleensä ruokajuomaksi mieluummin kombuchaa ja makeat mehut sitten aterian jälkeen, jos tekee mieli.

Kaupasta ostetut valmiit kombuchat eivät ole olleet minun makuuni. Niissä on sellainen ärhäkkä liian vahva maku, josta en pidä. En ole tosin kokeillut laimentaa niitä yhtä paljon kuin kotikombuchaa. Joka tapauksessa, kodin ulkopuolella en osta niitä kaupan kombuchapulloja, koska niissä tilanteissa laimentaminen ei yleensä ole käytännöllistä.

Tästä ateriasta muuten jäi yksi tähde, jonka aion hyötykäyttää myöhemmin: pekonista irronnut rasva. Kaikki se ei imeytynyt kananmuniin. Kaadoin pekoninpaistorasvan tiheän siivilän läpi mukiin, ja siirsin sen jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä. Pekoninrasvasta saa hyvää umamia, joka sopii moneen ruokaan. Pekoninrasvassa on kokemukseni mukaan selvästi enemmän umamia kuin voissa ja vielä paljon merkittävämmin enemmän kuin öljyissä.

Ruishampurilainen ja porkkanatikkuja

Teki hirveästi mieli ruishampurilaista. Pakastimessani oli itsetehtyjä varta vasten hampurilaisia varten tehtyjä hyviä vaaleita hampurilaissämpylöitä, mutta nyt ei tehnyt mieli niitä. Nyt tuntui, että pakko saada juuri ruishampurilainen täysrukiisesta leivästä.

Pakastimessani onneksi oli ruisleipää. Oli paketti ruisreikäleipää, jossa oli -30%-lappu. Lämmitin paahtimessa sellaisen parin, ja mikrossa lämmitin yhden eilen tehdyn jauhelihapihvin, joiden tekemisestä kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/31/makaronia-jauhelihapihveja-tomaattia-ja-kurkkua/

Nyt ei tehnyt mieli tuohon laittaa majoneesia, suolakurkkua eikä sipulia (vaikka olisin aika vähällä vaivalla voinut). Nyt teki mieli laittaa vain voita, kurkkua, paprikaa ja pihvi ruisleipien väliin. Niin sitten tein. Tuli uskomattoman hyvää! Jauhelihapihvissä oli nyt niin hyvät umamit, että se toi ruisleivästäkin paremmat maut esiin kuin koskaan aikaisemmin. Wau! Tällaisia lisää kiitos!

Lapsille olin pilkkonut aiemmin samana päivänä porkkanatikkuja, joita näytti jääneen minullekin. Pistelin nekin poskeeni siinä sivussa. Mutta tämän aterian ehdoton tähti oli se ruishampurilainen. En vieläkään usko, miten se olikaan nyt niin nautintoa aiheuttava.