Amerikkalaista jauhelihakeittoa ja piimäsämpylä

Tänään lounaaksi lämmitin mikrossa itselleni pakastimesta annoksen amerikkalaista jauhelihakeittoa ja piimäsämpylän.

Amerikkalaisesta jauhelihakeitosta kirjoitin postauksen aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Piimäsämpylöiden tekemiseen olen käyttänyt pohjana tätä ohjetta: https://anna.fi/mukana-maku/blogit/piimasampylat/

Alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna olen tuplannut sokerin määrään kahdesta ruokalusikallisesta neljään ruokalusikalliseen, koska en ole halunnut happamia sämpylöitä, vaikka olenkin piimäpurkin loput halunnut niihin käyttää. Alkuperäisessä ohjeessa sanotaan myös ”juoksevaa rasvaa”, joka minulla on tarkoittanut sulatettua voita. Leipätaikinoihin yleensäkin käytän rasvana sulatettua voita, jos mahdollista, koska voista tulee selvästi enemmän umamia kuin öljyistä tai muista kasvirasvatuotteista. Alkuperäisestä ohjeesta olen poikennut myös siten, että piimällä sivelyt olen jättänyt tekemättä, koska olen kaikki loput piimät jo käyttänyt tähän sämpylätaikinaan ja olen säätänyt aina ohjeen määrät sellaisiksi, että kaikki jäljelläoleva piimä kuluu tarkalleen. Viimeksi piimäsämpylöitä tehdessäni tuplasin alkuperäisen ohjeen, joten ainesten määrät olivat silloin tällaiset:

Piimäsämpylät

5 dl lämmintä piimää eli 500 g (n. 42 astetta)

1 pussi kuivahiivaa

8 rkl sokeria

3 tl suolaa

n. 12 dl vehnäjauhoja eli 840 g

100 g sulatettua voita

Lämpimään piimään sekoitetaan hiiva ja sokeri, seisotetaan 10 min. Lisätään suola ja sulatettu voi, sekä jauhot vähitellen. Vaivataan käsin, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Kohotetaan 1 tunti. Otetaan taikinasta kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille sämpylää muistuttavia muotoja ja annetaan kohota 20 min. Paistetaan 200-asteisessa uunissa 15 min.

Kuten ohjeesta näkyy, tässä ohjeessa on perussämpylää selvästi enemmän voita, sokeria ja suolaa suhteessa jauhoihin. Ja se maistuu lopputuloksessa. Lopputulos maistuu loisteliaalta luksussämpylältä. Eräänlaiselta sämpylän ja leivonnaisen välimuodolta. Tykkään. Alun perin tämä oli minulle yksi tapa käyttää pois loput piimät, mutta sittemmin olen ostanut piimää varta vastenkin näiden sämpylöiden tekemistä varten. Muita hyväksi havaitsemiani käyttötapoja piimälle tähän mennessä ovat olleet joululimppu, perunalimppu ja piimäkakku. Ehkä joskus löytyy muitakin.

Kebakkoja ja itsetehtyä leipää pakkasesta sekä salaattia

Tänään en jaksanut alkaa isommin kokkailemaan. Lämmitin sitten pakastimesta kebakkoja ja paahdoin leipää paahtimessa. Salaatin ja salaatinkastikkeen viitsin tehdä lisäksi. Salaatinkastikkeeseen päätin nyt käyttää sitruunamehua, koska huomasin jääkaapissani kelmutetun sitruunanpuolikkaan, josta en muista, kauanko se oli puolitettuna jääkaapissa ollut. Salaatinkastikkeen tein nyt näin: 1 rkl oliiviöljyä, 1 tl sitruunamehua, 1 tl sokeria, 2 tl makeaa sinappia, ripaukset suolaa ja pippuria. Haarukalla kaikki sekaisin pikkumukissa ja sekoitus oman salaattiannokseni sekaan lautasella. Kylläpä oli kokonaisuus nyt ihana! Aiemmin laittamani yhden teelusikallisen makeaa sinappia sijaan 2 tl olikin vielä parempi, ja teki kastikkeesta paksumman. Tällä sinappimäärällä taidan mennä jatkossakin. Kebakkoa samaan haarukalliseen salaatin kanssa oli nyt tosi hyvää. Samoin se paahdettu risottoleipä voin kanssa, johon dippailin lautaselta ylimääräiset kastikkeet. Wau!

Tästä kyseisestä risottoleipäsatsista kirjoitin aiemman postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/08/tahteista-savelletyt-sosekeitto-ja-tuore-leipa/

Samasta kebakkosatsista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/11/kebakkoja-kurkkuviipaleita-ja-paahdettua-leipaa/

Savukirjolohikeittoa ja itsetehtyä sitkeää ruisleipää

Tänään jääkaapissani oli sellainen tilanne, että tähteinä oli kaksi desilitraa kalalientä (uunikirjolohen päistä yms) ja vähän savukirjolohta. Päätin, että haluan tehdä niistä kalakeiton. Kuorin ja pilkoin jääkaapista sen kaikista pahimman näköisen porkkanan sekä yhden ison perunan. Laitoin ne kaikki pieneen kattilaan, kaadoin liemet päälle, kiehautin ja keitin kypsäksi miedolla lämmöllä. Nestettä oli aivan liian vähän suhteessa kiinteisiin aineksiin, joten kaadoin perään lisäksi vielä maitopurkin loput, jossa oli neljä desilitraa. Sitten olikin jo nestettä sopivasti. Jääkaapissani oli vielä perjantaisista Hasselbackan perunoista jääneet perunoihin imeytymättömät voit (20 g), joten sulatin nekin tämän keiton joukkoon. Huomasin haluavani suurustaakin keiton, joten suurustin puolella ruokalusikallisella vehnäjauhoja. Suolaa lisäsin lopulta yhden teelusikallisen, joka tuntui nyt tähän määrään sopivalta. Kypsää savukirjolohta en halunnut sekoittaa koko kuuman keiton sekaan, koska se olisi hajonnut rumasti. Niinpä vain lisäsin kirjolohen palaset vasta lautasella. Jääkaapissani oli myös persiljaa, joten viimeistelin annokseni sillä.

Lopputulos oli oikein maistuva, vaikka porkkanan suhde perunaan jäikin nyt tarpeettoman korkeaksi. Savukirjolohi toimi keitossa oikein hyvin, vaikka se ei enää aivan tuoretta ollutkaan (avattu neljä päivää sitten). Oli oikein uppoava tapa saada kulumaan loput kalaliemet ja savukirjolohet, jotka nyt keitossa maistuivat paremmalta kuin sellaisenaan.

Lisäksi heitin pakkasesta paahtimeen itseleivottuja ruisleipäsiä. Kovuutta ja sitkeyttä niissä oli enemmän kuin olisi optimaalista, mutta maku oli nyt erittäin hyvä ja suutuntuma kuitenkin riittävän syötävä. Aiemmin en ole näitä kovia ruisleipäsiä uskaltanut paahtaa, mutta nyt huomasin, että niistä tulikin paahdettuina tosi hyviä, eikä se sitkeys ja kovuus pahentunut alkuperäisestä. Nyt tuntuu, että pitää jo kirjata tänne se reseptikin, jolla nämä leipäset tein joskus viimekuukausina. Ohje on Myllärin ruisjauhopussin kyljestä.

Myllärin ruisleipäset

Taikinan juuri:

5 dl kädenlämpöistä vettä

4 dl Myllärin Ruisjauhoja

30 g hiivaa

Sekoita aineet. Anna juuren tekeytyä ½ tuntia.

Taikina:

2 tl suolaa

1 rkl siirappia (tai sokeria)

3 dl Myllärin Ruisjauhoja

2 dl Myllärin Vehnäjauhoja

Alusta taikina vähitellen taikinajuureen. Leivo taikinasta pyöreitä paloja. Litistä ja pistele niihin reiät jauhotetulla pöydällä. Kohota leipäset liinan alla. Kostuta niiden pinta ja paista n. ½ tuntia 240 C.

Itse muokkasin tuota reseptiä sillä kertaa siten, että käytin tuoreen hiivan sijaan kuivahiivaa ja sokeria laitoin 4 rkl, koska sillä kertaa halusin makeaa ruisleipää. Uunin lämpötila oli alussa 240 astetta niin kuin ohjeessa, mutta laskin sitä kesken paistamisen alemmaksi ja peltiäkin alemmaksi, koska leipäset uhkasivat palaa. Silti, kaikista mustimmat kohdat maistuivat kaikista parhaimmalta näissä leivissä. Sama ruisjauhopussi ei ole taloudessani vielä kulunut loppuun, vaan sitä on näiden leipästen lisäksi kulunut tähän mennessä vain joululimppuun sekä muikkujen ja silakoiden leivittämiseen (oioi pitäisipä tehdä niitäkin taas joku päivä…)

Pähkinäsalaattia, naudan entrecotepihvi ja paahdettua risottoleipää

Tänään nautin päivälliseksi cashewpähkinäsalaattia, naudan entrecotepihvin ja paahdettua risottoleipää. Kaikista eniten nautin tällä kertaa siitä salaatista (salaattipohjana salaatinlehtiä, galiamelonia, paprikaa ja kurkkua), jossa paahdetut suolatut cashewpähkinät ja vinaigrette-tyylinen kastike kruunasivat kokonaisuuden oikein mahtavan nautinnolliseksi. Kastikkeeksi sekoitin nyt kipossa haarukalla yhden ruokalusikallisen oliiviöljyä, yhden teelusikallisen sokeria, yhden teelusikallisen makeaa sinappia, kaksi teelusikkaa kombuchaa sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Vaikka etikkakin tässä kombinaatiossa toimii, mielestäni etikan korvaaminen kombuchalla tekee kokonaisuudesta vieläkin parempaa. Kombuchassa on happoa niin kuin etikassakin, mutta myös mukavaa raikkautta ja hedelmäisyyttä, ja todennäköisesti myös umamia johtuen käymisprosessista. (Itse juon kombuchaa päivittäin ruokajuomana vedellä runsaasti laimennettuna, jolloin lopputulos on, että on kuin joisi vettä, mutta paljon paljon raikkaamman makuisena. Sokeroimalla ja sopivasti vedellä laimennettuna kombucha taas maistuu mukavalta hedelmämehulta. Juuresraasteiden mehevöittämiseen ja herkullistamiseen käytän kombucha/sokeri 50/50 -seosta. Meillä oleva kombucha maistui alussa omenaiselta, nykyään taas persikkaiselta.)

Naudan entrecotepihvikin meni alas siinä sivussa. Yleensä ostamme naudan entrecoten isona kimpaleena, josta voi itse leikata haluamansa paksuisia pihvejä. Tällä kertaa kuitenkin pihvit ostettiin valmiiksi leikattuna kahden kappaleen pakkauksena, jolloin pihvien paksuus oli isompi kuin mitä olisin itse halunnut. Itse olen oikeasti enemmän lehtipihvi-ihmisiä kuin paksupihvi-ihmisiä, mutta meni nyt se sentin paksuinenkin pihvi.

Risottoleipää heitin nyt leivänpaahtimeen pakkasesta. Alun perin risoton tähteiden jatkojalostustarkoituksessa tehty ja tuoreeltaan ei-mitenkään-spesiaali leipä tuntuu parantuneen pakkasessa sellaiseksi, mitä minun oikeasti tekee mieli syödä aina välillä. Paahtaminen ja kuivattaminen auttavat asiassa todella paljon. Nyt tuostakin leivästä on jo tullut minulle sellainen, että harmittaa sitten, kun se loppuu.

Amerikkalainen jauhelihakeitto ja suomalainen perunalimppu

img_8760.jpg

Tänään lounasaikaan hyödynsin taas pakastimeni antimia. Nyt otin sieltä annoksen amerikkalaista jauhelihakeittoa sekä pari viipaletta perunalimppua.

Amerikkalaisen jauhelihakeiton eli sanasta sanaan käännettynä juustohampurilaiskeiton (cheeseburger soup) olin tehnyt joskus ehkä pari kuukautta sitten tällä reseptillä: https://www.tasteofhome.com/recipes/cheeseburger-soup/

Sivustollani https://convertrecipe.com/ oleva laskuri käänsi aineksien määrät amerikkalaisista eurooppalaisiin näin:

230 g ground beef
4 tablespoons butter, divided
1 ¾ dl chopped onion
1 ¾ dl shredded carrots
1 ¾ dl diced celery
1 teaspoon dried basil
1 teaspoon dried parsley flakes
790 g (about 9 ½ dl) cubed peeled potatoes
7 ⅛ dl chicken broth
⅔ dl (32 g) all-purpose flour
4 ¾ dl to 9 ½ dl shredded Velveeta process cheese
3 ½ dl (367 g) whole milk
3/4 teaspoon salt
1/4 to 1/2 teaspoon pepper
⅔ dl (60 g) sour cream

Suomalaisesta jauhelihakeitosta tuon siis erottaa erityisesti se, että keitossa on juustoa, maitoa ja jauho-voisuurus. Amerikkalaisen Velveeta-sulatejuuston korvasin raastetulla Arla Tolkuton Cheddar -juustolla, koska joissakin resepteissä sanottiin, että Velveetan voi korvata raastetulla cheddarjuustolla. Kuivatut persiljahiutaleet jätin pois, koska niitä minulla ei ollut. Sour creamina käytin smetanaa. Muuten menin ohjeen mukaan.

Lopputuloksen maku on minun mielestäni ihan ok, mutta ei sellainen, mitä tekisin toiste. Kun nimenä on juustohampurilaiskeitto, odotin parempaa makua. Selleriä en normaalisti osta, joten ostin sen vain tätä kokeilua varten ja loput meni myöhemmin hernekeittoon. Tässä juustohampurilaiskeitossa selleriä on ehkä minun makuuni liikaa, minkä huomaan jo tuoksustakin. En koe selleriä sellaisena makuna, mitä kaipaisin ruokiini.

Moni sanoo, että peruna ei kestä pakastamista, mutta pakastin silti loput tästä keitosta, koska sitä yksinkertaisesti oli liikaa samalla viikolla syötäväksi. Nyt pari kuukautta myöhemmin kun sulatin annoksen tätä keittoa, perunan maku oli mielestäni parempi kuin alun perin. Alun perin siinä maistui se perunan kitkeryys, mikä keitetyssä perunassa usein on, mutta nyt pakastamisen jälkeen perunat maistuivat miellyttävästi imeltyneiltä. Suoraan syviin lautasiin pakastettuina kerta-annoksina keittoa oli helppo ottaa sopiva määrä pakkasesta ja lämmittää mikrossa. Muovirasioissa en ole uskaltanut lämmittää jäisiä keittoja enää sen jälkeen, kun kerran niin tehdessäni muovirasia muutti pysyvästi muotoaan.

Tämän keiton kaveriksi sulatin nyt pakkasesta perunalimppua, jonka leivoin joitakin viikkoja sitten. Tein silloin tällä reseptillä, koska se oli ensimmäinen Googlella löytyvä perunalimpun ohje, johon minulla sattui olemaan ainekset kotona: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/143221/Perunalimppu/

Perunalimppu oli mielestäni oikein hyvää. Parempaa kuin tuo keitto, joka sekin meni alas. Perunalimppu maistuu selvästi imeltyneeltä perunalta ja suutuntuma on jännän tahmean tarttuvainen ja pehmeä. Tuo oli myös ensimmäinen leipäkokeiluni, johon laitoin kaljamallasta. Siitä tuli mukavat tuoksut, joten taidan laittaa sitä toistekin. Itse perunalimppua minulla on nyt pakastimessa viipaloituna useissa pakastepusseissa, ja ne kyllä kuluvat sieltä ajan myötä pois.