Porsaan palapaisti, keitetyt perunat, sinappikastike ja pakastevihannekset

Tämä oli tosi hyvänmakuinen ateria. Aloitin aterian tekemisen joskus aamupäivällä. Ruskistin valurautapannulla voissa 800 grammaa porsaan palapaistia, jotka tuli ostettua, koska olivat tarjouksessa. Siirsin ruskistuneet palapaistit kattilaan, ja sekoitin niihin 2 tl suolaa. Pannulle lisäsin 6 dl vettä (koska pakkauksen ohjeessa neuvottiin laittamaan nestettä 3 dl per 400 gramman paketti), kiehautin sen ja samalla kaavin lastalla pannun pohjaan hyytyneitä lihanesteitä mukaan. Kun tunsin kaapineeni tarpeeksi, kaadoin ne pannunhuuhdevedet sinne kattilaan lihapalojen päälle, ja sekoitin näppituntumalta ½ tl suolaa mukaan. Kiehautin, madalsin lämmön pienimmälle ei-nollalle, kansi päälle ja jätin hautumaan 1½ tunniksi niin kuin pakkauksen ohjeessa neuvottiin. Ei kuitenkaan ollut vielä siinä vaiheessa nälkä, joten laitoin kattilan ja levyn väliin sellaisen metalliritilikön, pidin hellan säädön ennallaan eli pienimmällä ei-nollalla, ja jätin siihen neljäksi tunniksi. Nälän tullessa keitin perunat, tein mikrossa pakastevihannekset pakkauksen ohjeen mukaan, viipaloin suolakurkkuja ja tein kastikkeen.

Hyppää reseptiin

Kastikkeen pohjaksi kaadoin lihat nesteineen siivilän läpi toiseen (pienempään) kattilaan. Punnitsin, että nestettä oli jäljellä enää 300 grammaa, vaikka 600 grammaa siihen alun perin laitoin. Lisäsin nesteeseen 200 grammaa smetanaa (eli melkein kaksi purkillista – toisesta purkista mies oli pikkumäärän käyttänyt johonkin) ja ruokalusikallisen makeaa sinappia. Kiehautin, ja kiehumista odotellessa sekoitin kylmään vesitilkkaan pienessä lasissa 1½ rkl Maizenaa. Sekoitin Maizenan kiehuvaan nesteeseen, madalsin lämmön pienimmälle ei-nollalle ja keitin koko ajan sekoittaen 3 minuuttia. Kastiketta ei olisi haitannut enempikin paksuus, mutta en jaksanut alkaa enää lisäämään enempää Maizenaa, koska halusin jo päästä syömään.

Ja kylläpä tyytyväisenä söinkin! Oli tosi maukasta ja juuri sopivan suolaista. Usein minulla on tullut ali- tai ylisuolaista, mutta nyt kerrankin tuli juuri sopivan suolaista <3 Suolakurkut eivät loppujen lopuksi sopineetkaan tähän niin hyvin kuin kuvittelin, vaan tykkäsinkin enemmän ilman suolakurkkuja. Niinpä santsatessani en santsannut suolakurkkuja ollenkaan, vaan vain perunoita, lihaa ja kastiketta. Kastiketta santsailin itse asiassa tosi monta kertaa.

Minulla on näitä samoja tarjouksesta ostettuja porsaan palapaisteja myös pakastimessa ja haluan ehdottomasti syödä samanlaista ruokaa toistekin, joten kirjoitan tähän selkeämmin auki ohjeen:

Porsaan palapaisti ja sinappikastike

800 g porsaan palapaistia

voita ruskistamiseen

6 dl vettä

2½ tl suolaa (tai maun mukaan)

Kastike:

paistoliemi (n. 3 dl)

200 g smetanaa (n. 2 purkkia à 120 g – kävisi myös kerma jos sitä sattuisi olemaan)

1 rkl makeaa sinappia (tai muuta sinappia tai enemmän sinappia maun mukaan)

1½-2 rkl Maizenaa

Ota porsaan palapaistit mielellään puoli tuntia ennen valmistamisen aloitusta huoneenlämpöön. Ruskista palapaistit isolla valurautapannulla yhdessä kerroksessa voissa. Siirrä ruskistuneet palapaistit kattilaan (tai pataan). Sekoita niihin 2 tl suolaa. Lisää pesemättömälle samalle pannulle 6 dl vettä. Kiehauta, ja kaavi lastalla hyytyneitä lihanesteitä mukaan nesteeseen. Kun enempää ei irtoa, kaada pannun sisältö kattilaan (tai pataan) lihapalojen päälle, ja sekoita mukaan ½ tl suolaa. Kiehauta. Madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle. Laita kansi päälle. Jätä 1½ tunniksi. 1½ tunnin jälkeen laita kattilan (tai padan) ja hellan levyn väliin metalliritilikkö, ja jätä muhimaan n. neljäksi tunniksi.

Ota pieni puhdas kattila ja siihen sopiva siivilä. Kaada lihapalat siivilään niin, että liemet valuvat puhtaaseen kattilaan. Lisää liemeen smetanat (tai kermat) ja (makea) sinappi. Kiehauta. Kiehumista odotellessasi sekoita Maizena kylmään vesitilkkaseen. Sekoita Maizena-vesiseos kiehuvaan liemeen koko ajan sekoittaen. Madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle, ja keitä koko ajan sekoittaen 3 minuuttia. Maista, ja lisää sinappia tai muuta maustetta tarvittaessa. Tarjoa palapaisti ja kastike mielellään perunoiden ja vihannesten kanssa.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Vielä kaksi lounasta tämän jälkeen söin tämän aterian tähteitä. Pilkoin lautaselle keitettyjä perunoita, lihaa ja kastiketta, lämmitin mikrossa ja sekoitin tasaiseksi:

Oli oikein hyvää. Kastikkeessa voimistui jääkaappisäilytyksen aikana makean sinapin maku, mutta ei liialliseksi. Kertaalleen jäähdytetyt uudelleenlämmitetyt keitinperunat usein maistuvat vähän ei-hyviltä, mutta nyt en sitä ei-hyvää makua näissä huomannut, vaan maistui vain hyvältä.

Pizzaa gluteenittoman suolaisen pannukakun pohjalla

Lapsi toivoi kinkku-ananaspizzaa. Meillä oli siihen muuten ainekset, mutta vehnäjauho oli loppu. Tuli sitten mieleeni gluteeniton pannukakkupohja, joka on osoittautunut aiemmin hyväksi ja sopivaksi suolaisten täytteiden kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/15/gluteenitonta-pannukakkua-suolaisilla-ja-makealla-taytteella/

Kokeeksi tein sitten pizzapohjan tuolla ohjeella. Maito tosin meillä oli loppu, joten sen korvasin tällä kertaa vedellä (seuraavalla kerralla käyttäisin maitoa, jos sitä olisi). Pizzapohja ei nyt ollut kaikista paras tekemäni pizzapohja (vaan tämä vehnäjauhoista tehty edelleen on: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/ )

… mutta tämä ei ollut missään nimessä myöskään huonoin koskaan tekemäni pizzapohja. Tätä riisi- ja maissijauhoista tehtyä pizzapohjaa huonompia maultaan ovat mielestäni olleet minun kokeilemistani pizzapohjista erityisesti grahamjauhoista ja/tai hiivaleipäjauhoista tehdyt pizzapohjat. Täysjyväspelttijauhoista tehdyn pizzapohjan kanssa tämä on ehkä samalla viivalla, sanoisin. Mutta tosiaan, edelleen suosikkipizzapohjani on vehnäjauhoista tehty, jossa on voita taikinassa.

Kuitenkin, vehnäjauhojen puuttuessa tämäkin pizzapohja nyt kelpasi. Se oli mielestäni maultaan neutraali, mutta paistaessa tuoksui nachoilta. Ne ruskistuneet reunat, joiden päällä ei ollut täytettä, maistuivat jostakin syystä joltakin jäätelötötteröltä, jota olen joskus syönyt jossain. Ei välttämättä huono asia, mutta pizzapohjassa vähän epätavallinen kyllä. Tähän pohjaan tuli sokeria 2 rkl (alkuperäisen Virtasalmen viljatuotteen ohjeen mukaan eli lettutaikinan ohje tuplattuna uunipannukakuksi), mikä ei maistunut liian makealta täytteiden alla, mutta ruskistuneet reunat maistuivat makeammilta kuin pizzapohjalta odottaisi. Seuraavalla kerralla siis, jos sellainen tulee, olisi varmaan hyvä vähentää sokerin määrää.

Suutuntuma tällä pizzapohjalla oli aika erilainen kuin pizzapohjilla yleensä. Suutuntumassa oli jonkinlaista puuromaisuutta, kun pizzapohjilta yleensä odottaisi leipämäisyyttä. Mutta se nyt ei ollut iso asia. Joka tapauksessa, tämäkin nyt ajoi asiansa pizzapohjana. Ei maistunut pahalta, ei ollut liian kovaa, sitkeää eikä haurasta, täytti pizzanhimon ja pystyi syömään käsin. Voin tehdä tätä toistekin joskus, jos on pizzanhimo, eikä voi käyttää vehnäjauhoja. Kuitenkin silloin, kun vehnäjauhoja on, käytän pizzapohjaan mieluiten niitä.

Vastaisuuden varalle kirjoitan tähän auki koko ohjeen:

Gluteeniton pizza pannukakkupohjalla

Pohja:

3 dl (180 grammaa) riisijauhoa
2 dl (100 grammaa) maissijauhoa
2 tl suolaa
2 rkl sokeria (tai vähemmän esim. 1 rkl, jos ei halua makeita reunoja)
4 kananmunaa
6 dl vettä tai maitoa
50 grammaa voita sulatettuna

(Kannattaa tehdä tomaattikastike ensin, jos sitä ei ole valmiina. Löytyy alempaa.) Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vispaa käsivispilällä sekaisin kananmunat ja neste. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Sekoita mukaan jauhot ja vispaa niin kauan, että on tasaista, eikä ole möykkyjä. Vispaa sekaan sulatettu voi. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes pinta on kiinteä ja osittain ruskistunut.

Tomaattikastike (tästä riittää kahteen pellilliseen – ylimääräiset voi esim. pakastaa):
400 g tomaattimurskaa
1 laakerinlehti
½ tl suolaa riippuen täytteiden suolaisuudesta
1 tl sokeria
½ tl oreganoa
½ tl basilikaa
1/4 tl timjamia
Laita kattilaan tomaattimurska, laakerinlehti, suola ja sokeri. Kiehauta. Madalla lämpöä matalimmalle ei-nollalle ja hauduta ilman kantta tunti. Poista laakerinlehti. Lisää oregano, basilika ja timjami. Sekoita tasaiseksi, ja siirrä kastike jäähtymään.

Kinkku-ananaspizzan täytteet:

100 g kinkkusiivuja pilkottuna

1 tölkki ananaspaloja (mehut viemäriin tai talteen muuta käyttöä varten)

350 g raastettua juustoa

Pizzan kokoaminen:

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Levitä kypsän pohjan päälle tomaattikastiketta. Ripottele päälle juustoraaste ja sitten täytteet. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 15 min, kunnes juusto on sulanut.

Söin tämän pizzan kanssa tähteeksi jääneitä paahdettuja avomaankurkkuja, joista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/17/perunamuusia-lihamureketta-ja-paahdettuja-avomaankurkkuja/

Loput tomaattikastikket pakastin rasiassa:

Kesäkurpitsasosekeittoa ja perunateeleipää

Jääkaapissani oli kesäkurpitsoita, jotka olivat parhaat päivänsä jo nähneet:

Tuumasin, että voisin tehdä niistä sosekeiton. Siitä tuli oikein hyvää lempeän ja pehmeän makuista. Annoksen viimeistelyssä tuore basilika kruunasi annoksen loistavasti. Tein keiton näin:

Kesäkurpitsasosekeitto

700 g kesäkurpitsaa (3 keskikokoista)

umamipitoista lientä niin, että kesäkurpitsapalat peittyvät (eli n. 1 litra kasvis-, kana- tai lihalientä)

2 tl suolaa, jos liemi on suolatonta

1 paketti tuorejuustoa (200 grammaa)

2 tl sokeria

Annoksen viimeistelyyn:

tuoretta basilikaa tai muuta maukasta yrttiä esim. minttua

Pilko kesäkurpitsat ja laita ne kattilaan. Lisää lientä (tai vettä ja liemitiivistettä ja tarvittaessa suolaa) niin, että kesäkurpitsapalat peittyvät. Lisää tuorejuusto. Kiehauta. Madalla lämpöä pienimmälle ei-nollalle, ja laita kansi päälle. Keitä kypsäksi (n. 20-30 min). Soseuta keitto kattilassaan sauvasekoittimella. Lisää sokeri. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria tai muuta haluamaasi maustetta. Tarjoa tuoreiden yrttien ja mielellään hyvän leivän kanssa.

Tästä kesäkurpitsasosekeitosta ei tullut yhtä paksua kuin mitä sosekeitot usein ovat, mutta maku oli niin hyvä, että se ohuus ei nyt haitannut. Paksuuteen auttaisi suurustaminen alussa (2 rkl vehnäjauhoja ja 2 rkl voita kiehautetaan kattilassa ennen liemen lisäämistä) tai lopussa, mutta itse en nyt viitsinyt/kokenut sitä tarpeelliseksi. Sattumiakin tämän keiton kanssa voi halutessaan tarjota esim. paistettua pekonia, krutonkeja, paahdettuja siemeniä, paistettuja kikherneitä tai raejuustoa. Itse en kuitenkaan tällä kertaa niitä kaivannut.

Keiton lisäksi tein nyt perunateeleipää. Aiempana päivänä söimme perunamuusia: https://ruokaideat.com/2019/08/17/perunamuusia-lihamureketta-ja-paahdettuja-avomaankurkkuja/

Perunamuusia oli jäljellä reilu 1 dl:

Juuri tällaisesta perunamuusimäärästä olen yleensä tehnyt perunateeleipiä. Olen käyttänyt perunateeleipiin alun perin tätä reseptiä: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html

Alkuperäisestä reseptistä olen yleensä korvannut grahamjauhot vehnäjauhoilla, koska en pidä grahamjauhojen mausta, enkä siksi niitä ole tullut ostaneeksi. Tällä kertaa kuitenkin oli vehnäjauhot loppu. Hiivaleipäjauhoja vielä oli, joten kokeilin korvata vehnäjauhot niillä. En välitä hiivaleipäjauhojen antamasta mausta sämpylöissä ja limpuissa, mutta perunarieskoissa olen käyttänyt hiivaleipäjauhoja ainoana jauhona niin, että lopputulos maistuu hyvältä. Perunamuusi ja hiivaleipäjauho ovat vaikuttaneet toimivan jotenkin maagisesti hyvin yhdessä niin, että kumpikin poistavat toisistaan huonoja (kitkeriä) makuja.

Hiivaleipäjauhot näissä perunateeleivissä toimivat nyt maun puolesta hyvin, mutta suutuntuma oli nyt selvästi kuivempi kuin vehnäjauhoversiossa. Tällä kertaa raaka-aineissa oli myös se ero, että käytin teeleipien muotoiluun riisijauhoja enkä vehnäjauhoja (koska vehnäjauhot olivat loppu), mutta en usko sen vaikuttaneen merkittävästi lopputuloksen kuivaan suutuntumaan. Riisijauhot olivat vain pinnassa, ja normaalia kuivempi suutuntuma tuntui sisällä. Joka tapauksessa, jatkossa käyttäisin näissä teeleivissä vehnäjauhoja, jos mahdollista. Ero suutuntumassa ei ole suuri, mutta kuitenkin sellainen, jonka itse huomaan. Lapseni eivät sitä huomanneet, vaan he tykkäsivät kovasti.

Tässä omaan makuuni muokattu ohje perunateeleiville:

Perunateeleivät

reilu 1 dl perunamuusia

2 dl täysmaitoa (200 g)

3½ dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja, jos ei haittaa mahdollinen vähän kuivempi suutuntuma)

1-1½ tl suolaa (alkuperäisessä reseptissä 1-2 tl, mutta minun makuuni 2 tl on turhan paljon)

2 tl leivinjauhetta

50 g voita sulatettuna

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita erikseen keskenään perunamuusi, täysmaito ja voisula. (Itse tiskiä säästääkseni sekoitan ensin kuivat aineet sekoituskulhossa, sitten siirrän kuivat aineet keittolautaseen ja sekoitan sitten märät aineet siinä samassa sekoituskulhossa. Tällöin ei tarvitse sotkea kahta sekoituskulhoa, jotka jo yksinään täyttäisivät lähes koko tiskikoneen.)

Sekoita keskenään kuiva-aineseos ja märkäaineseos. Liikaa ei kannata sekoittaa, jottei sitkisty, vaan sekoita vain sen verran, että seos on tasainen. Ota taikinasta lusikalla neljä kasaa voidellulle tai leivinpaperoidulle uunipellille. Ripottele kasojen päälle jauhoja, ja taputtele ne käsillä mataliksi. Muotoile pyöreähköiksi ja litteähköiksi, ja lisää tarvittaessa jauhoja muotoilun avuksi. Pistele teeleipiin haarukalla reikiä. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 12 minuuttia.

Valmis perunateeleipä voin kanssa.
Loput perunateeleivät leikattuna paloiksi.

Päivitys 20.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Söin tänään tätä samaa kesäkurpitsasosekeittoa lounaaksi:

Maku oli nyt vielä parempi kuin eilen! Maistui hyvin paljon samankaltaiselta kuin pinaattikeitto. Lisäksi otin nyt pakkasesta pari paahtoleipää. Yhden päälle laitoin loput feta-minttutahnat, jotka olin tehnyt viisi päivää sitten: https://ruokaideat.com/2019/08/16/feta-minttupasta-ja-feta-minttutahna/

Toisen päälle laitoin voita ja juustoa (Oltermanni). Molemmat maistuivat hyvin. Feta-minttutahnan maku oli säilynyt hyvin viisi päivää jääkaapissa. Väri oli muuttunut vihreästä harmaampaan suuntaan, mutta minua se ei haitannut.

Myöhempi päivitys:

Söin tätä keittoa vielä yhtenä päivänä, jonka jälkeen se loppui:

Jännästi kaksi päivää valmistamisen jälkeen maistui enemmän kesäkurpitsalta kuin edellisenä päivänä, eikä enää yhtä paljon pinaattikeitolta kuin edellisenä päivänä. Lisänä oli kaupan saaristolaisleipää, jonka olisin pakastanut, mutta vasta ostamisen jälkeen huomasin siinä tekstin ”säilytetty pakasteena. Ei saa pakastaa uudelleen.”

Porsaan loin ribs, keitettyjä perunoita, feta-minttutahnaa ja paahdettuja avomaankurkkuja

Tämä oli tosi hyvä ateria. Kolme päivää sitten tekemäni feta-minttutahna sopi oikein mainiosti yhteen perunoiden ja porsaanlihan kanssa. Makuyhdistelmä muistutti Rossossa joskus syömiäni pestoperunoita. Feta-minttutahnasta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/16/feta-minttupasta-ja-feta-minttutahna/

Porsaan loin ribsit oli alun perin tarkoitus grillata, mutta sade vesitti suunnitelmat. Mies sitten kypsensi ribsit uunissa pakkauksen ohjeen mukaan eli olikohan se 190 asteessa 1½ tuntia, ja sen jälkeen ribsit olivat vielä 100 asteessa uunin alimmalla tasolla 2-3 tuntia. Mausteena oli vain suolaa ripoteltuna molemmin puolin. Oli tosi maukasta ja ei ollenkaan kuivaa <3

Avomaankurkut paahdoin eilen. Niistä kirjoitin eilen tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/17/perunamuusia-lihamureketta-ja-paahdettuja-avomaankurkkuja/

Perunamuusia, lihamureketta ja paahdettuja avomaankurkkuja

Jääkaapissani oli kesäkurpitsoita ja avomaankurkkuja. Ensin ajattelin tehdä paahdettuja kesäkurpitsoita, mutta sitten katsoin avomaankurkkujen olevan vanhemman näköisiä, joten päätin kokeilla paahtaa ne. Leikkasin avomaan kurkut lohkoiksi, levitin ne leivinpaperin päälle pellille, ja laitoin päälle öljyä ja suolaa. Paistoin 225-asteisessa uunissa tilannetta seuraten.

45 minuutin paahtamisen jälkeen totesin, että alapinnat meinaavat palaa, joten otin pois. Yläpinnat eivät olleet vielä ruskistuneet, ja olivat pehmeitä helpostimuusaantuvia. Maku oli mielestäni hyvin samankaltainen kuin paahdetulla kesäkurpitsalla, mutta ehkä miedompi. Ruskistuneet alapinnat maistuivat aika lailla lohkoperunoiden paistopinnoilta. Lihamurekkeen ja perunamuusin kanssa samassa haarukallisessa syödessä maistui hyvin paljon suolakurkulta hyvällä tavalla. Vaikka alapinnat eivät ruskistuneetkaan, sanoisin silti näistä paahdetuista avomaan kurkuista että JATKOON 🙂

Perunamuusin tein kurkkujen ollessa uunissa. Keitin kuoritut perunat vedessä kypsiksi, kaadoin veden pois, survoin perunat. Lisäsin näppituntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa, sekoitin tasaiseksi, ja maistoin, tuliko sopivaa. Tuli, joten oli valmista. Lihamurekkeet lämmitin mikrossa pakastimesta. Kyseisestä lihamurekesatsista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Mielenkiintoista, että sama lihamureke, joka tuoreeltaan maistui liian suolaiselta, ei nyt maistunut enää edes suolaiselta. Nyt perunamuusin kanssa syödessäni jopa koin tarpeelliseksi lisätä siihen suolaa lautasellani. Jännää, miten maut elää pakkasessakin…