Spelttispagettia pihvinjämien ja pannunhuuhdeliemien kanssa sekä paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä

Tämä oli vähän tällainen jämienkeruuateria. Löysin kaapin perukoilta vajaan pussin spelttispagettia, jolla oli parasta ennen -päiväys mennyt yli kaksi vuotta sitten eli helmikuussa 2017:

Keitin sen kypsäksi. Sekoitin sen joukkoon pilkotut mikrossalämmitetyt pihvinjämät (naudan entrecote) ja pihvienpaistosta säästetyt mikrolämmitetyt pannunhuuhdeliemet. Kylkeen tuli mikrolämmitettyä edellispäivän paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä.

Spelttispagetin iäkkyydestä huolimatta maistui oikein hyvin. En ainakaan näin syötynä huomannut spagetissa mitään vikaa, ja lapsetkin söivät. Ruokamyrkytysbakteerit ja homeethan eivät edes elä kuivassa tuotteessa, mutta maku voi heikentyä, mitä en nyt tällä kertaa huomannut. Edellisestä spelttispagetin syömisestäni oli jo varmaan kaksi vuotta aikaa, joten en muista enää tarkalleen, miltä se silloin alun perin maistui.

Spelttispagetin olin joskus yli kaksi vuotta sitten ostanut, mutta oli jäänyt käyttämättä loppuun. Käyttämättömyys ei ainakaan johtunut siitä, että maistuisi pahalta. Täysjyväspagettien kategoriassa mielestäni täysjyväspelttispagetti on paremman makuista kuin täysjyvävehnäspagetti. Kumpikin mielestäni toimii lihaisten ja tomaattisten ruokien kanssa, mutta kummastakaan en niin välitä vaaleiden tuotteiden kanssa, kuten juustokastikkeet ja makaronilaatikko, joihin haluan pastan olevan ehdottomasti vaaleaa.

Punakaalipalaset oli paahdettu edellisenä päivänä 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperin päällä 40 minuuttia. Sitä ennen niiden päälle oli valeltu rasvaa ja suolaa. Olikin ehkä ensimmäinen kerta, kun söin kypsennettyä punakaalia. Aiemmin olen tehnyt siitä vain salaattia, joka ei silloin kummoisen makuista ollut.

Odotin kypsennetyn punakaalin maistuvan suurin piirtein samalta kuin kypsennetty valkokaali, mutta ei ollut sinne päinkään. Paahdettu punakaali maistui minun mielestäni aivan parsakaalilta. Oikeasti, jos olisin sokkona saanut sitä suuhuni, olisin voinut vaikka vannoa, että se on parsakaalia. Parsakaalinen maku sinänsä ei ole huono asia, mutta mieluiten sekoitan sitä isoon määrään miedomman makuisia makeampia kasviksia, kuten tässä tapauksessa pakasteherneet. Joka tapauksessa, jos valkokaaliin vertaa, paahdettu punakaali on mielestäni paljon parempaa kuin paahdettu valkokaali.

Varhaisperunoita, persilja-voikastiketta, marinoitua punasipulia ja naudan entrecotepihvi

Mieheni paistoi tänään naudan entrecotepihvejä. Keitin siihen kaveriksi varhaisperunoita, ja tekaisin persilja-voikastikkeen (eli siis vain voisulaa johon sekoitettu persiljaa) pihalta haetusta persiljasta. Lisäksi kokeilin tähän nyt marinoitua punasipulia, jonka tein eilen: https://ruokaideat.com/2019/07/08/savusiikaleipa-pikamarinoidulla-punasipulilla/

Marinoitu punasipuli oli tässä kombinaatiossa minun makuuni liian etikkainen, mutta meni alas kuitenkin. En tiedä, oliko etikkaisuus voimistunut yön aikana marinoituessa, vai oliko se eilinen majoneesinen voileipä vain sellainen, että siinä etikkaisuus ei haitannut. Joka tapauksessa, tällaisena lisäkkeenä en taida näitä punasipuleja syödä toiste. Varmaan loput maistuisi hyvin jonkinlaisessa täytetyssä voileivässä.

Naudan entrecotepihvi, salaattia ja maissia

Eiliseltä jäi vielä entrecoteta, joten tänään paistettiin loput siitä leikatut pihvit. Nyt halusin syödä sen kanssa paljon salaattia ja erityisesti kahmia salaattikulhosta itselleni kaikki omenan ja päärynän palaset. Lisäksi hoksasin jääkaapissa maissia ja alkoi tehdä mieli niitä, joten paistelin ne pannulla voissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan niin hyvä ja maittava ateria ja jotenkin niin sopiva kesään ja juuri senhetkiseen nälkään.

Naudan entrecotepihvi, paahdettua tomaattia ja popcornia

Tänään puolisoni oli niin ihana, että teki ruokaa. Hän paistoi naudan entrecotepihvejä itseleikkaamastaan entrecote-kimpaleesta ja paahtoi uunissa tomaatteja. Minun teki mieli nyt lisäksi popcornia, joten tein poppareita kattilassa.

Kaapissani oli jo vuosikausia ollut popcorn-pussi. Olin tehnyt siitä vuosien aikana ehkä kaksi kertaa, joista edellinen kerta oli vappuna. Parasta ennen oli 2015 puolella, mutta kun kerran tuli vielä vappunakin samasta pussista vielä hyvää popcornia, en epäillyt, etteikö tulisi vielä nytkin. Ja niin tulikin. Nyt sain viimeinkin käytettyä sen vuosikausia pussin loppuun… ja taidan ostaa uuden seuraavalla kaupassakäynnillä.

Pähkinäsalaattia, naudan entrecotepihvi ja paahdettua risottoleipää

Tänään nautin päivälliseksi cashewpähkinäsalaattia, naudan entrecotepihvin ja paahdettua risottoleipää. Kaikista eniten nautin tällä kertaa siitä salaatista (salaattipohjana salaatinlehtiä, galiamelonia, paprikaa ja kurkkua), jossa paahdetut suolatut cashewpähkinät ja vinaigrette-tyylinen kastike kruunasivat kokonaisuuden oikein mahtavan nautinnolliseksi. Kastikkeeksi sekoitin nyt kipossa haarukalla yhden ruokalusikallisen oliiviöljyä, yhden teelusikallisen sokeria, yhden teelusikallisen makeaa sinappia, kaksi teelusikkaa kombuchaa sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Vaikka etikkakin tässä kombinaatiossa toimii, mielestäni etikan korvaaminen kombuchalla tekee kokonaisuudesta vieläkin parempaa. Kombuchassa on happoa niin kuin etikassakin, mutta myös mukavaa raikkautta ja hedelmäisyyttä, ja todennäköisesti myös umamia johtuen käymisprosessista. (Itse juon kombuchaa päivittäin ruokajuomana vedellä runsaasti laimennettuna, jolloin lopputulos on, että on kuin joisi vettä, mutta paljon paljon raikkaamman makuisena. Sokeroimalla ja sopivasti vedellä laimennettuna kombucha taas maistuu mukavalta hedelmämehulta. Juuresraasteiden mehevöittämiseen ja herkullistamiseen käytän kombucha/sokeri 50/50 -seosta. Meillä oleva kombucha maistui alussa omenaiselta, nykyään taas persikkaiselta.)

Naudan entrecotepihvikin meni alas siinä sivussa. Yleensä ostamme naudan entrecoten isona kimpaleena, josta voi itse leikata haluamansa paksuisia pihvejä. Tällä kertaa kuitenkin pihvit ostettiin valmiiksi leikattuna kahden kappaleen pakkauksena, jolloin pihvien paksuus oli isompi kuin mitä olisin itse halunnut. Itse olen oikeasti enemmän lehtipihvi-ihmisiä kuin paksupihvi-ihmisiä, mutta meni nyt se sentin paksuinenkin pihvi.

Risottoleipää heitin nyt leivänpaahtimeen pakkasesta. Alun perin risoton tähteiden jatkojalostustarkoituksessa tehty ja tuoreeltaan ei-mitenkään-spesiaali leipä tuntuu parantuneen pakkasessa sellaiseksi, mitä minun oikeasti tekee mieli syödä aina välillä. Paahtaminen ja kuivattaminen auttavat asiassa todella paljon. Nyt tuostakin leivästä on jo tullut minulle sellainen, että harmittaa sitten, kun se loppuu.