Hyvä paistettu riisi kiinalaiseen tapaan

Paistettu riisi kiinalaisittain.

Minulla oli vielä tähteenä kattilan pohjat ylijäänyttä keitettyä riisiä. Nyt halusin tehdä siitä kiinalaista paistettua riisiä. Edellisen kerran, kun tein paistettua riisiä kiinalaisen ohjeen mukaan, tuli vain pliisun makuista, joten tällä kerralla käytin enemmän aikaa siihen, että luin useita nettisivuja siitä, miten tehdään hyvä kiinalainen paistettu riisi. Ohjeita luettuani ja niistä opittuani sainkin tehtyä hyvää kiinalaisen makuista paistettua riisiä. Molemmilla kerroilla mausteiksi tuli soijakastike, seesamiöljy ja valkosipuli, joiden lisäksi laitoin nyt myös sokeria, niin kuin vinkattiin Wikipedian Cookbook:Fried Rice -sivulla. Sokerin lisääminen oli tässä nyt hyvä juttu, koska se pyöristi seesamiöljyn makua, joka tässä selvästi maistuu. Mutta kaikista olennaisin muutos tällä kertaa oli se, mitä neuvottiin useilla googlaamillani sivuilla: En vain lämmittänyt riisiä pannulla, vaan ihan kunnolla paistoin sitä pannulla niin pitkään, että oli ruskistumista vähän joka puolella. Syödessäni tajusin, että jep, tässä se juju oli. Kunnolla paistettu riisi imi itseensä seesamiöljyn ja soijakastikkeen makuja aivan eri tavalla kuin ilman ruskistumista paistettu riisi. Minulle tämä riisin ruskistaminen oli ehdottomasti tässä se avainjuttu, joka sai paistetun riisin maistumaan pääruualta eikä vain joltain tylsältä vetelältä yritelmältä. Nyt kun katson tuota reseptiä, jolla edellisellä kerralla yritin tehdä kiinalaisen paistetun riisin, näen, että siinäkin tavoitellaan ruskistunutta riisiä, mutta minulla sitä ruskistumista ei vain ehtinyt tulla sen ohjeen mukaisilla paistoajoilla. Tänään tein tämän paistetun riisin ilman yhtä tiettyä ohjetta ja ruskistin niin kauan, että ruskistuminen näytti riittävältä.

Kiinalainen paistettu riisi (n. 2 annosta)

300 g jäähtynyttä keitettyä riisiä (3 ¾ dl)

neutraalin makuista öljyä paistamiseen, säästelemättä

1 keskikokoinen porkkana

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

50 g pakasteherneitä

2 kananmunaa

2 tl soijakastiketta

1 tl seesamiöljyä

1 tl sokeria

suolaa ja pippuria maun mukaan

(Pinnalle: kevätsipulia ohuina renkaina, jos on)

Jos riisit ovat jäähtyessään tarttuneet yhteen, irrottele ne toisistaan käsillä sellaisiksi, että ne on helppo levittää pannun leveydelle (pikkupaakkuja saa jäädä). Jos riisin keittämisvaiheessa jo tietää haluavansa lopuista paistettua riisiä, on hyvä idea huuhdella riisit siivilässä ennen keittämistä, jolloin irtotärkkelys vähenee, mikä puolestaan vähentään riisien tarttumista yhteen.

Kuori porkkana. Pilko se pieniksi kuutioiksi. Ota pakasteherneet sulamaan. Kuori sipuli. Pilko se mieluisan kokoisiksi. Itse tykkään tässä ruuassa sipulista renkaina, mutta silppukin käy. Kuori valkosipuli ja silppua se.

Riko kananmunat lasiin. Sekoita haarukalla tasaiseksi seokseksi.

Kuumenna isolla paistinpannulla 1-2 rkl öljyä. Paista siinä porkkanaa ja sipulia muutama minuutti. Lisää valkosipuli, ja paista sekoitellen vielä 1 minuutti. Siirrä kaikki pois pannulta.

Lisää pannulle öljyä sen verran, että pannun pohja peittyy, ja voi olla vähän ylikin. Kuumenna öljy 180-asteiseksi. Lisää pannulle riisit ja levitä riisit koko pannun leveydelle. Paista vähän keskilämpöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3) sekoittamatta muutama minuutti tai kunnes pohjimmaisissa riiseissä on ruskistumista, mutta ei palamista. Sitten sekoita ja levitä taas koko pannun leveydelle. Paista taas sekoittamatta muutama minuutti tai kunnes pohjimmaisissa riiseissä on ruskistumista, mutta ei palamista. Sitten taas sekoita ja levitä. Jatka samalla tavalla, kunnes riiseissä on ruskistumista suurin piirtein joka puolella, mutta mikään ei ole vielä palanut.

Kun riisit ovat riittävän ruskistuneet, siirrä puolet riiseistä muiden riisien päälle niin, että puoli pannullista jää tyhjäksi. Lisää tyhjälle puolikkaalle vähän öljyä ja kananmunaseos. Paista sekoittamatta 30 sekuntia. Lisää munien päälle paistetut kasvikset, ja sekoita munat tasaisesti riisin joukkoon. Lisää pakasteherneet, soijakastike, seesamiöljy, sokeri sekä suolaa ja pippuria. Sekoita tasaiseksi. Kun pakasteherneet ovat sulaneet, ota pannu pois levyltä ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria. Tarjoa heti joko pääruokana tai (lihan tai kanan) lisäkkeenä. (Jos löytyy kevätsipulia, voi leikata ohuiksi renkaiksi ja ripotella päälle lopuksi.)

Muunnoksia

Kananmunat ja/tai kasvikset voi halutessa jättää pois. Niiden tilalla tai lisäksi voi halutessa käyttää esimerkiksi:

* muita kasviksia kuutioina tai ohuina suikaleina (lisää samaan aikaan kuin porkkana ja sipuli)

* mureaa lihaa tai kanaa suupaloina. Raa’at paista kypsäksi alussa, siirrä pois pannulta ja lisää lopussa. Valmiiksi kypsät lisää lopussa ja kääntele, kunnes ovat kuumia. (Voi myös tarjota kypsät lihat tai kanat erikseen)

* katkarapuja – lisää lopussa

* pekonia. Paista kypsäksi alussa. Siirrä pois pannulta, mutta jätä rasvat pannuun ja paista siinä muut ainekset. Lisää paistettu pekoni lopussa suupaloina.

* kinkkua. Pilko kuutioiksi ja lisää lopussa.

* pähkinöitä. Ne voivat olla paahdettuja, paahtamattomia, suolattuja tai suolaamattomia. Lisää ne samaan aikaan valkosipulin kanssa.

* mausteita esim. chili ja inkivääri hienonnettuna. Lisää samaan aikaan valkosipulin kanssa.

* maustekastikkeita esim. osterikastike, kalakastike, sweet chili sauce – lisää lopussa maun mukaan (osterikastike esiintyy monissa kiinalaisen paistetun riisin resepteissä)

Raaka-aineet keitetty riisi, öljy, porkkana, herneet, sipuli, valkosipuli, kananmuna, soijakastike ja seesamiöljy ovat hyvin tyypilliset kiinalaisen paistetun riisin valmistusaineet sen perusteella, mitä löytyy, kun googlaa ”Chinese fried rice”. Yleensä kiinalainen paistettu riisi sisältää myös kevätsipulia, mutta sitä minulla ei ollut, joten jätin pois. Hyvää tuli silti. Joissakin kiinalaisen paistetun riisin resepteissä on myös osterikastiketta, jota sitäkään minulla ei ollut, mutta moni resepti onkin ilman sitä. Siitä tulisi kuulemma makeahko maku, joten sitä käytettäessä voisi ehkä jättää sokerin pois tai lisätä sitä vähemmän. Perinteisesti kiinalaiset tekevät paistetun riisin wokissa paistinpannun sijaan, mutta minulla ei ole wokkiakaan, joten paistinpannulla mentiin.

Muita tapoja uusiokäyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Siellä on reseptit Riisivuoka, Riisiletut ja Riisirieska. Siellä on myös linkkejä muihin resepteihin riisin jatkojalostuksesta, kuten riisipuuro keitetystä riisistä mikrossa, appelsiiniriisi keitetyn riisin jämistä ja savusiika-riisisalaatti.

Spelttispagettia pihvinjämien ja pannunhuuhdeliemien kanssa sekä paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä

Tämä oli vähän tällainen jämienkeruuateria. Löysin kaapin perukoilta vajaan pussin spelttispagettia, jolla oli parasta ennen -päiväys mennyt yli kaksi vuotta sitten eli helmikuussa 2017:

Keitin sen kypsäksi. Sekoitin sen joukkoon pilkotut mikrossalämmitetyt pihvinjämät (naudan entrecote) ja pihvienpaistosta säästetyt mikrolämmitetyt pannunhuuhdeliemet. Kylkeen tuli mikrolämmitettyä edellispäivän paahdettua punakaalia ja pakasteherneitä.

Spelttispagetin iäkkyydestä huolimatta maistui oikein hyvin. En ainakaan näin syötynä huomannut spagetissa mitään vikaa, ja lapsetkin söivät. Ruokamyrkytysbakteerit ja homeethan eivät edes elä kuivassa tuotteessa, mutta maku voi heikentyä, mitä en nyt tällä kertaa huomannut. Edellisestä spelttispagetin syömisestäni oli jo varmaan kaksi vuotta aikaa, joten en muista enää tarkalleen, miltä se silloin alun perin maistui.

Spelttispagetin olin joskus yli kaksi vuotta sitten ostanut, mutta oli jäänyt käyttämättä loppuun. Käyttämättömyys ei ainakaan johtunut siitä, että maistuisi pahalta. Täysjyväspagettien kategoriassa mielestäni täysjyväspelttispagetti on paremman makuista kuin täysjyvävehnäspagetti. Kumpikin mielestäni toimii lihaisten ja tomaattisten ruokien kanssa, mutta kummastakaan en niin välitä vaaleiden tuotteiden kanssa, kuten juustokastikkeet ja makaronilaatikko, joihin haluan pastan olevan ehdottomasti vaaleaa.

Punakaalipalaset oli paahdettu edellisenä päivänä 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperin päällä 40 minuuttia. Sitä ennen niiden päälle oli valeltu rasvaa ja suolaa. Olikin ehkä ensimmäinen kerta, kun söin kypsennettyä punakaalia. Aiemmin olen tehnyt siitä vain salaattia, joka ei silloin kummoisen makuista ollut.

Odotin kypsennetyn punakaalin maistuvan suurin piirtein samalta kuin kypsennetty valkokaali, mutta ei ollut sinne päinkään. Paahdettu punakaali maistui minun mielestäni aivan parsakaalilta. Oikeasti, jos olisin sokkona saanut sitä suuhuni, olisin voinut vaikka vannoa, että se on parsakaalia. Parsakaalinen maku sinänsä ei ole huono asia, mutta mieluiten sekoitan sitä isoon määrään miedomman makuisia makeampia kasviksia, kuten tässä tapauksessa pakasteherneet. Joka tapauksessa, jos valkokaaliin vertaa, paahdettu punakaali on mielestäni paljon parempaa kuin paahdettu valkokaali.

Pyttipannua, paistettua kananmunaa ja ruisleipää

Suomalaisen ruoan päivänä tein tällaisen päivällisen suomalaisista aineksista. Suomalaisen ruoan päivän hengessä tämän aterian kaikki ainekset ovat joko 100% suomalaisia tai Hyvää Suomesta -merkittyjä – lukuunottamatta suolaa, jota ei tietääkeni ole saatavilla suomalaisena. Peruna, sipuli, suippopaprika, pakasteherneet ja kananmuna olivat 100% suomalaisia. Makkara, ruisleipä (Fazer ruispuikula) ja ruisleivän päällä oleva Oivariini olivat Hyvää Suomesta -merkittyjä, eli maatalouden tuotteet 100% suomalaisia ja tuotteen raaka-aineista vähintään 75% suomalaisia. Pakasteherneet lämmitin mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan, ja suippopaprikan viipaloin lautasille raakana.

Hyppää reseptiin: Pyttipannu

Niistä ruuista, jotka itse miellän perinteisiksi suomalaisiksi ruuiksi, pyttipannu on yksi suosikkejani. Se oli yksi lempiruokiani myös lapsena, jolloin tosin saatoin käyttää paljonkin aikaa siihen, että nypin pakastepyttipannusta sipulipalat pois. Paistetusta kananmunasta en tykännyt vielä silloin, mutta aloin pitämään siitä joskus aikuisena.

Lukuisista mahdollisista munanpaistotavoista minun suosikkini on sellainen, että paistetaan voissa niin, että valkuaiseen tulee ruskistumista molemmin puolin. Tiedän, että osalle ihmisistä tärkeää paistetuissa munissa on keltuaisten juoksevuus, mutta itse en pidä sitä tärkeänä, koska silloin yleensä valkuainen jää ilman paistopintaa, enkä sen mausta silloin niin välitä.

Perinteisesti pyttipannu tehdään tietääkseni keitetyistä tähteeksijääneistä perunoista. Minä kuitenkin teen pyttipannun useammin raa’oista kuin keitetyistä perunoista. Keitettyjä perunoitakin minulla välillä on tähteenä, mutta mielestäni niille on parempaakin käyttöä kuin juuri pyttipannu, jossa olen tottunut, että perunat ovat juuri kuution muotoisia. Keitetyt perunat paistan mieluummin ohuina viipaleina, jolloin paistopinnan osuus maksimoituu ja tunkkaisen makuisen jämäperunan maku minimoituu. Raakana paistetuissa perunoissa sen sijaan ei ole sitä tunkkaista kertaalleenjäähdytetyn perunan makua, vaan vain sellainen raikas makeahko maku, joten siksi tykkään enemmän raaoista kuin keitetyistä perunoista tehdystä pyttipannusta. Noin sentin levyisten raakojen perunakuutioiden kypsentämiseen pannulla kesti minulla nyt 15 minuuttia niin, että siinä ajassa oli jo ruskistuneet pinnatkin. Ruskistumispintojen kannalta tosin on myös olennaista, että pannu ei ole liian täysi, vaan perunoita on suunnilleen vain yhdessä kerroksessa:

Puoli kiloa perunaa kypsymässä pannulla voissa.

Itse käytin tähän ateriaan nyt viisi isoa perunaa, jotka kuorittuina painoivat puoli kiloa. Makkaraa irrotin tätä varten yhden Huilun Tuhti makkaran pakkasesta, ja se painoi 100 grammaa. Joissakin resepteissä perunaa ja makkaraa on grammamäärissä yhtä paljon, ja niiden suhdeluvut onkin makuasia. Itse en kaivannut tähän pyttipannuun enempää makkaraa, mutta joku enemmän makkaran ystävä voisi kaivatakin.

Pyttipannu raaoista perunoista

n. puoli kiloa perunaa kuorittuna (5 isoa)

makkaraa tai nakkeja maun mukaan, esim. 100-300 g *

1 sipuli

suolaa

kananmunia 1-2 kpl per syöjä

paistamiseen voita tai muuta rasvaa

Pilko perunat kuutioiksi. Kuutioiden koko on makuasia: Pienemmät kuutiot (n. ½ cm leveitä) tyypillisesti kypsyvät nopeammin, imevät enemmän rasvaa ja niihin on mahdollista saada suhteessa enemmän ruskistumispintaa. Pienempinä kuutioina perunaa myös mahtuu pannuun vähemmän kerralla yhteen kerrokseen kuin isompia (n. 1 cm leveitä) kuutioita.

Silppua sipuli, ja pilko makkara(t)/nakit* kuutioiksi.

Paras tulee, jos perunoita laittaa pannulle kerralla vain sen verran kuin niitä mahtuu yhteen kerrokseen. Tarvittaessa perunat voi myös jakaa useammalle pannulle. Kypsennä perunakuutiot voissa tai muussa rasvassa pannulla keskilämmöllä. Sekoita välillä, mutta ei missään nimessä koko ajan, koska koko ajan sekoitettaessa ruskistumista ei ehdi tapahtua. Hyvä aika sekoittaa on silloin, kun pannuun koskevat pinnat ovat ruskistuneet. Jatka kypsentämistä, kunnes kaikissa perunoissa on ruskistuspintaa. Kypsennys kestää noin 15 minuuttia. Siirrä kypsät, ruskistuspintaiset perunakuutiot pois pannulta ennen kuin ne palavat.

Ruskista pannulla makkara- tai nakkikuutiot*. Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää perunakuutiot takaisin pannulle, ripottele suolaa päälle maun mukaan ja sekoita hyvin. Siirrä pyttipannu tarjoiluastiaan, ja laita pannu(i)lle kananmunia paistumaan tarvittava määrä.

Paista kananmunat haluttuun kypsyysasteeseen ja molemmin puolin tai vain toiselta puolelta makusi mukaan. Itse paistan mieluiten ruskistuneeksi molemmin puolin. Lopussa ripottelen suolaa kananmunien päälle. Tiedän osan ihmisistä haluavan paistettujen kananmuniensa päälle myös valkopippuria, joten sitäkin voi ripotella lopussa munien päälle, jos tykkää.

* Pyttipannuun voi käyttää makkaran/nakkien sijaan myös tähteeksijäänyttä kypsää lihaa/kanaa/kalaa/lihapullia/jauhelihapihvejä/mureketta, jos on, tai leikkeleitä. Niitä käyttäisin tähän määrään perunoita korkeintaan 200 grammaa. Jos käyttää kypsää kalaa, se kannattaa jättää isoiksi paloiksi ja sekoittaa mahdollisimman vähän, koska se hajoaa helposti.

Suomalaisen ruoan päivän kunniaksi söin myös suomalaista jälkiruokaa:

Omenapiirakkaa, kermavaahtoa ja marja-aroniamehua.

Omenapiirakka ja kermavaahto olivat itsetehtyjä pakastettuja. Kyseisestä omenapiirakkasatsista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/30/omenapiirakkaa-ja-kotitekoista-vaniljajaateloa/

Kermavaahdon pakastamisesta olen kirjoittanut tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

Kyseessä on jo eri kermavaahtoerä kuin tuossa postauksessa, mutta pakastamistapa on sama.

Marja-aroniamehukin oli itsetehtyä. Sen tekemisestä kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/31/marja-aroniamehu-oman-pihan-marja-aronioista/

Kylmänä juotavalle marja-aroniamehulle olen kokeilemalla löytänyt sopivan laimennussuhteen 1 osa laimentamatonta mehua + 4 osaa vettä + sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua + sekoituksen jälkeen tasoittuminen jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli.

Marja-aroniamehu muuten ilman laimennusta maistuu mielestäni samalta kuin kokonaiset marja-aroniat sellaisenaan, mutta laimennettuna ja makeutettuna en tunnistaisi sitä marja-aroniamehuksi, jos en tietäisi. Lähimpänä maku on mielestäni mustaherukkamehua. Siinä on mukavaa aromikkuutta ja marjaisuutta, vaikka tuoksu keitettäessä oli vihannesmainen, josta tuli fiilis ”voi ei mitä oikein olen tekemässä”. Lapsi ensin luuli tätä laimennettua ja makeutettua versiota vadelmamehuksi, ja sitten päätti, että maistuu joltain muulta punaiselta mehulta.

Nakki-makaronilaatikkoa pakkasesta sekä eilisiä herneitä ja vesimelonia

Tämän päiväistä lounastakaan ei sitten huvittanut kokata, joten söin mitä löytyi. Lämmitin mikrossa pakastimesta viimeiset nakki-makaronilaatikot, joista kirjoitin teon aikoihin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/19/nakki-makaronilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Lisäksi otin jääkaapista kylmänä eiliseltä jääneitä herneitä ja vesimelonia, jotka eilen söin kirjolohi-pastavuoan kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/31/kirjolohi-pastavuokaa-pakkasesta-seka-pakasteherneita-mustaherukoita-ja-vesimelonia/

Kyseisessä nakki-makaronilaatikossa oli seassa silloisten uunijuuresten loput, mutta enää niiden maku ei minua häirinnyt. Tuoreeltaan se lantun maku niissä häiritsi minua paljon, ensimmäisessä uudelleenlämmitykessä vain vähäsen ja nyt ei enää yhtään. Silti, lanttua tosiaan en toiste vaivaudu makaronilaatikkoon laittamaan. Parempaa uusiokäyttöä uunijuuresten tähteille olisi vaikkapa sosekeitto, jonka tähteestä taas tulee hyvät sämpylät ja lätyt, tai pienet määrät sosekeittotähteitä varmasti menisivät vaikka lihapullataikinassa. Tai vaikka juurespiirakka jossa kunnon voi-vehnäjauhokuori.

Nakkien käyttö makaronilaatikossa on kyllä idea, jota aion käyttää toistekin. Nakit sopivat makaronilaatikkoon mielestäni oikein hyvin. Kokonaisuudessaan tämä ateria oli minulle nyt tällä kertaa oikein maistuva, lantusta huolimatta.

Kirjolohi-pastavuokaa pakkasesta sekä pakasteherneitä, mustaherukoita ja vesimelonia

Tästä päivästä tuli näköjään pakastepäivä, eikä huvittanut kokata uutta ruokaa. Tällä kertaa valitsin pakastimen valmiista ruuista kirjolohi-pastavuoan, jonka tekemisestä kirjoitin alun perin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/25/kirjolohi-pastavuokaa-tahteista-ja-kaalisalaattia/

Lisäksi lämmitin nyt mikrossa pakasteherneitä kolme minuuttia peitetyssä syvässä lautasessa täydellä teholla, ja kippasin lautaselle myös tuoreita oman pihan mustaherukoita sekä vesimelonia. Nämä kolme kasvista maistuivat oikein hyvältä samassa haarukallisessa. Kirjolohi-pastavuoka myös oli hyvää vielä näin parin kuukauden pakkasessaolon jälkeenkin. Tuntuu nyt, että huvittaisi tehdä muitakin kalaruokia pakkaseen, kun kerran pakkassäilytys ei vaikuta kalaruokia pilaavan. Tämän ruuan tapauksessa säilyvyyttä varmasti lisäsi se, että se sisältää paljon liivatetta kalaliemestä ja kovaa rasvaa voista, mitkä kylmänä kiinteytyvät kalapalojen ympärille kivasti suojaamaan ilman pilaavalta vaikutukselta.