Ruisleivitettyjä voissapaistettuja silakkafileitä, perunamuusia persiljalla ja paahdettua munakoisoa

Suomalaisen ruoan päivänä päätin tehdä lounaaksi suomalaista ruokaa suomalaisista aineksista. Ensin ajattelin laittaa uuniin paahtumaan suomalaisia vihanneksia:

Kuvassa on suomalainen munakoiso ja suomalaisia palsternakkoja. Tarkoitus oli laittaa uuniin paahtumaan molempia. Palsternakat jätin kuitenkin odottamaan muuta käyttöä, koska uunipelti tulikin täyteen jo tuosta yhdestä munakoisosta:

Munakoisoja varten sekoitin pikkukupissa ruokalusikallisen sulatettua voita ilman pohjaheraa ja teelusikallisen hunajaa. Sekä voi että hunaja ovat mielestäni huippuja suomalaisia tuotteita, jotka nostavat muiden tuotteiden makuja uudelle tasolle niin yhdessä kuin erikseen. Sekoitin voi-hunajaseoksen munakoisokuutioihin,ripottelin suolaa päälle ja laitoin munakoisopellin uuniin 40 minuutiksi. Silloin ne näyttivät tältä:

Paahdettuja munakoisokuutioita (40 min 200 asteessa)

Muun ruuan valmistumista odotellessani söin osan paahdetuista munakoisokuutioista sellaisenaan. Ne maistuivat mukavan paahteisilta ja hedelmäisiltä. En ollut ennen huomannutkaan, kuinka hedelmäinen maku munakoisossa on.

Silakkafileet olivat suomalaista pakastesilakkaa tämän näköisessä pussissa:

Sieltä otin sulamaan yksittäin pakastettuja silakkafileitä sen verran kuin arvelin minun ja 3-vuotiaani yhdellä aterialla syövän:

Tuoreina myytäviin silakkafileisiin verrattuna nämä pakastesilakkafileet ovat paljon isompia. Tuoreina en ole koskaan nähnyt myytävänä noin isoja. Suuresta koosta tosin seuraa se, että Evira kehottaa rajoittamaan näiden syöntiä:

”Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta. ”
Evira

Linkki Eviran lainaukselle: https://aineisto.ruokavirasto.fi/evira20181231/www/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/index.html

Näiden pakastesilakkafileiden pakkauksessa luki, että jos ne haluaa leivittää, niiden pitää ensin antaa sulaa huoneenlämmössä niin kauan, että pinnat näyttävät kosteilta. Siinä kesti minulla nyt jotain puolesta tunnista tuntiin:

Silakkafileitä sulaneina niin paljon, että pinnat ovat kosteita ja leivitys voi tarttua.

Leivitykseksi sekoitin lautasella 1 dl ruisjauhoja ja 1 tl suolaa. En enää muista, mistä olen niiden suhdeluvun oppinut, mutta tuolla suhdeluvulla olen kuitenkin tehnyt jo vuosia. 1900-luvun alun Kotiruoka-kirjassa tosin samaan jauhomäärään tuli suolaa 1 rkl, mutta ehkä siihen aikaan oltiin totuttukin suolaisempaan ruokaan.

1 dl ruisjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl suolaa. Kierittelin silakkafileet tässä seoksessa ennen paistamista.

Ruisjauho-suolaseoksessa molemmin puolin kieritellyt silakkafileet paistoin voissa. Lisäksi tein perunamuusin, jota varten keitin jauhoisia perunoita, survoin ne ja sekoitin näppi- ja suutuntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa. Niiden määrät suhteessa perunan määrään ovat minulla nyt ja yleensäkin maistelun perusteella samaa luokkaa kuin silloin, kun olen noudattanut ainesosien suhteissa tätä Valion ohjetta: https://www.valio.fi/reseptit/perunamuusi/

Niinpä, jos haluaisin kirjoittaa tästä koko ateriasta ihan reseptin auki, kirjoittaisin sen näin:

Ruisleivitettyjä silakkafileitä, perunamuusia ja paahdettua munakoisoa
Silakkafileet:
200-400 g silakkafileitä
1 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
voita paistamiseen
Jos silakkafileet ovat pakastettuja, ota ne sulamaan huoneenlämpöön noin tunti ennen ruuanvalmistusta. Sekoita keskenään ruisjauhot ja suola. Kierittele silakkafileet (jos pakastettuja, on oltava tässä vaiheessa vähintään niin paljon sulanut, että pinnat ovat kostuneet) ruisjauho-suolaseoksessa. Paista silakkafileet voissa molemmin puolin ruskeiksi.
Perunamuusi:
700 g jauhoisia perunoita
vettä keittämiseen niin, että perunat peittyvät
n. 2½ dl täysmaitoa
25 g voita
1 tl suolaa
(halutessa ja jos on: tuoretta persiljaa)
Kuori perunat. Keitä ne kypsiksi vedessä joko kokonaisina tai paloiteltuina. Kaada keitinvesi pois. Survo perunat perunasurvimella. Sekoita mukaan maito, voi ja suola. (Tässä vaiheessa voi vatkata sähkövatkaimella tasaiseksi jos haluaa, mutta itse en pidä sitä tarpeellisena.) Lisää halutessasi perunamuusiin persiljaa.
Paahdetut munakoisot
1 munakoiso
1-2 rkl voita
1 tl hunajaa
suolaa
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi esim. mikrossa tai kattilassa hellalla. Kuutioi munakoiso. Levitä munakoisokuutiot leivinpaperoidulle uunipellille. Nyppäise voisulan pinnasta lusikalla pois valkoiset herapalaset. Kaada voisulaa varovasti toiseen kuppiin niin, että pohjalla oleva hera ei tule mukaan, koska hera herkästi aiheuttaa palaneen maun paahdettaviin ruokiin. (Heran voi säästää ja laittaa jääkaappiin muuta tarkoitusta varten.) Sekoita herattomaan voisulaan hunaja. Kaada seos munakoisokuutioiden päälle, ja sekoita tasaiseksi. Ripottele suolaa päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes munakoisokuutiot näyttävät paahtuneilta (n. 40 min).

Tomaatti-mozzarellapannukakkua, kombuchaa, tuoreita karviaisia ja teetä hunajalla

Tällaista söin aamiaiseksi tänään. Tomaatti-mozzarellapannukakun palasia lämmitin mikrossa pakkasesta. Kyseisestä pannukakkusatsista kirjoitin teon jälkeen tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/27/suolaista-pannukakkua-tahteista-ja-paivaystuotteista/

Kombuchan juomistavoistani kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/15/pekonia-paistettuja-munia-paahtoleipaa-ja-kombuchaa/

Karviaiset oli eilen kerätty pihalta. Musta tee oli Lipton Yellow Label -pussiteetä, jota eilen haudutin suuren määrän, ja nyt vain lämmitin kupillisen mikrossa. Normaalisti lisään mustaan teehen maitoa, mutta nyt maito oli loppu, joten lisäsin hunajaa, mikä sekin toimii minulle hyvin.

Hyvin maistui nyt nämä kaikki. Tomaatti-mozzarellapannukakkua otin vielä pari palaa lisääkin, eli yhteensä söin neljä palaa. Vielä kuitenkin on yksi pussillinen näitä tomaatti-mozzarellapannukakkupaloja jäljellä pakastimessa. Tomaatin tuore maku on yllättävän hyvin säilynyt näissä pannukakkupaloissa pakastamisen jälkeenkin. Jäisenä nämä pannukakkupalat tuoksuvat samalla tavalla aromaattisilta kuin samanvuotiset pakastemarjatkin. Yhtä lailla varmaan se tomaatinkin maku/tuoksu hälvenisi, jos se yli vuoden olisi pakastimessa. Mutta nyt muutaman viikon pakastamisen jälkeen vaikuttaa vielä oikein hyvin säilyneeltä.

Munakoisopastaa fetajuuston ja tuoreen mintun kanssa

Eilen paistoin pannulla kolme kotimaista munakoisoa: https://ruokaideat.com/2019/07/17/possu-riisivuokaa-tahteista/

Nyt teki mieli tehdä paistetun munakoison tähteistä munakoisopastaa. Kasvispastat ovat minun mielestäni erityisen hyviä yleensä silloin, kuin niissä on suolaisen juustoista pastaa, makeaa kasvista ja päällä suolaista juustoa (hyviä tapoja olisi varmasti muitakin, mutta tällaiseen tapaan minä olen tykästynyt). Takapihallani kasvaa hyvin nyt kesällä tuoretta minttua, joka on vain kaupan mintturuukkuja istutettuna multaan. Tuore minttu sopii hyvin kasvisruokiin, joten laitoin sitä tähän päälle.

Eilisistä munakoisoista otin lautaselle sen verran kuin arvioin tällä aterialla kuluvan, ja valutin sen päälle anteliaasti hunajaa. Laitoin sen lautasen kylmään uuniin, ja sitten säädin uunin 200 asteeseen. Jätin lämpenemään siksi aikaa, kun pasta valmistuu.

Oli tarkoitus käyttää tähän pastaan pecorino- tai parmesaanijuustoa, mutta molemmat olivatkin loppu. Jääkaapistani löytyi sitten Grada Padanoa, jota monet suosittelevat parmesaanin tilalle, joten päätin kokeilla sillä. Keitin siis pastan kypsäksi, ja sillä aikaa raastoin Grada Padanoa hienoimmalla terällä sen verran, kuin tuntui sopivalta. Kun pasta oli kypsää, valutin sen ja säästin keitinveden. Sekoitin pastaan raastetun Grada Padanon ja jonkin verran keitinvettä niin, että pasta näyttää sopivan kostealta. Annostelin lautaselle, ja päälle sitä uunissa lämmitettyä hunajaista paistettua munakoisoa, murennettua fetajuustoa ja tuoretta minttua. Idean hunajan ja fetajuuston yhdistämiseen olen saanut kirjasta Roman Cookery.

Annos oli aika hyvä, mutta siitä puuttui vielä sellainen viimeinen silaus. Mielestäni asia oli nyt kiinni siitä, että itse pasta maistui alisuolaiselta eikä tarpeeksi juustoiselta. En ole varma, eikö Grada Padano sitten ollutkaan tarpeeksi voimakas juusto tähän käyttöön, vai laitoinko sitä vain liian vähän. Todennäköisesti laitoin sitä liian vähän. Olisi varmasti kannattanut mitata pastan ja juuston määrät ja katsoa niiden suhteet vaikkapa tästä hyväksihavaitusta reseptistä https://www.soppa365.fi/reseptit/kasvis-arjen-nopeat-alkuruuat-pastat-ja-risotot-lisukkeet/cacio-e-pepe , mutta eipä sitä aina jaksa punnita ja mittailla. Nyt kun ihan katson tuota reseptiä, siinä on 400 grammaa spagettia ja 200 grammaa pecorino-juustoa, joten jep, liian vähän juustoa suhteessa spagettiin selvästikin laitoin. Noh, muistanpahan sitten punnita ensi kerralla. Käytännössä, tuo pasta cacio e pepe, jonka päällä hunajaista paistettua munakoisoa, fetaa ja tuoretta minttua, olisi varmasti ollut minun makuuni täydellinen annos.

Suolaa laitoin nyt keitinveteen tavallista vähemmän siksi, koska olen aiemmin Pasta Cacio e Pepeä tehdessäni onnistunut tekemään liian suolaista. Nyt kun tämä pasta jäikin alisuolaiseksi, aloin tutkia juustojen suolapitoisuuksia: Grada Padano 1.5%, parmesaani Parmiggiano Reggiano 1.6%, Pecorino Romano 5.2%. Oho, näköjään se liikasuolaisuuden riski olikin vain Pecorinossa, eikä Grada Padanossa ja parmesaanissa, joiden luulin olevan kaikkien suunnilleen yhtäsuolaisia. Ilmeisesti Grada Padanoa ja parmesaania käytettäessä voisin kuitenkin suolata pastan keitinveden samalla tavalla kuin normaalistikin (eli yksi kukkurainen keittolusikallinen noin yhteen ja puoleen litraan vettä), ja varovammin suolata vain Pecorinoa käytettäessä. Noh, opinpahas taas uutta.

Joka tapauksessa, vaikka annos ei nyt ollutkaan täydellinen, se oli silti sellainen, jollaisen söisin mielelläni toistekin. Lapset tykkäsivät nyt kovasti tällaisesta miedon makuisesta spagetista, jossa juustoisuus, suolaisuus ja rasvaisuus eivät olleet heidän makuunsa liiallisia, mutta suutuntuma oli kuitenkin sellainen, että oli pelkkää spagettia mehevämpi. Kyseistä spagettia jäi vielä jääkaappiin, joten sitä varmasti syödään jossakin muodossa vielä tulevina päivinä.

Päivitys 20.7.2019 eli kaksi päivää myöhemmin:

Söin munakoisopastaa fetajuustolla vielä kahtena lounaana tuon ensimmäisen kerran jälkeenkin, kun kerran alkuviikosta paistamistani kolmesta munakoisosta, kypsästä spagetista ja fetajuustosta riitti niin moneen lounaaseen, enkä ehtinyt kyllästyä. Toisella ja kolmannella lounaalla en enää lisännyt munakoisoon hunajaa ollenkaan, koska en tuntenut haluavani sitä enää niillä kerroilla. Toisella ja kolmannella syömiskerralla muutin syömistapaa niin, että lisäsin mikrossa lämmitettyyn annokseen paljon enemmän fetaa, ja sekoitin fetat tasaisesti spagetti-munakoisoseoksen joukkoon. Ensimmäisellä kerralla siis fetaa oli vain vähän pintaripotteluja, mutta toisella ja kolmannella kerralla syötäessä ruoka oli ennen kaikkea fetapasta, jossa vähän munakoisopalasia seassa. Silloin annokseni näytti tältä:

Ylläolevissa kuvissa feta-munakoisopasta-annokseni kolmannella syömiskerralla. Vasemmassa kuvassa annos ennen tuoreen mintun lisäämistä. Oikeanpuoleisessa kuvassa mintun lisäämisen jälkeen. Annos maistui kyllä ilmankin minttua, mutta hain sitä pihalta, kun kerran sitä siellä nyt niin hyvin kasvaa, ja tähän annokseen se hyvin sopii.

Tällä tavalla syötynä tämä ruoka olikin tosi hyvää – sekä mintun kanssa että ilman. Hunaja munakoisoissa ei ollutkaan tässä olennaista, vaan vain se, että ruoka kaipasi enemmän suolaista juustoa ja ihan sekoitettuna koko hommaan, eikä vain pintaripotteluja. Tästä tulikin mieleeni, että voisin tykätä ihan sellaisesta simppelitekoisemmastakin feta-kasvispastasta, että keitetään vain spagetit, sekoitetaan mukaan jotain rasvaa mitä sattuu olemaan ja kypsiä kasviksia mitä sattuu olemaan, ja sitten lautasella sekoitetaan mukaan paljon fetajuustoa tai muuta suolaista vahvaa juustoa. Munakoisopastat tekisin jatkossa näin:

Munakoisopasta
kypsennettyä munakoisoa pilkottuna
keitettyä vaaleaa pastaa
fetajuustoa
(lisäksi öljyä ja tuoreita yrttejä halutessa)
Sekoita kaikkia aineksia keskenään niin, että fetajuustoa on niin paljon, että sitä riittää joka haarukalliseen.

Makaronia ja halloumia hunajaisen parsakaalin ja tuoreen mintun kanssa

Jääkaappi alkoi näyttää aika tyhjältä. Eiliseltä siellä oli jäljellä vielä paistettua halloumia (jota silloin söin salaatin kanssa: https://ruokaideat.com/2019/06/06/halloumisalaattia-ja-itseleivottua-leipaa-pakkasesta/) ja joltain super aiemmalta päivältä (en muista montako päivää siitä on, mutta nolon monta kuitenkin) keitettyä makaronia, jota lapset olivat silloin toivoneet. Katselin, että noista tähteistähän saisi aterian aikaiseksi, mutta kaipaisin siihen jotain vihreää lisäksi. Piha oli vihreää täynnä, ja maistelin sieltä voikukan lehtiä. Kaikki nuorimmatkin ja sileälaitaisimmat voikukan lehdet maistuivat aivan liian kitkeriltä minun suuhuni, joten jätin ne pihalle. Huomasin kuitenkin pihalla miehen istuttaman mintturuukun, joka oli kasvanut hyvin. Maistoin sitäkin ja se oli hyvää, joten sitä otin mukaan keittiöön.

Kuitenkin se pelkkä minttu ei minulle nyt riittänyt tähän ruokaan vihreäksi, joten kaivelin sitten pakastinta. Sieltä käteni tarttui parsakaaliin. Kaadoin pussista vähän parsakaaleja kuumalle paistinpannulle, jossa oli nokare voita. Annoin niiden sekoittamatta olla levy täysillä, kunnes alapuoli oli ruskistunut, ja sitten vasta sekoitin. Kun parsakaalit olivat kypsiä, maustoin parsakaalit suolalla, mustapippurilla ja hunajalla. Hunajaa tuli nyt sellainen kukkurallinen jälkiruokalusikallinen per kuvassa näkyvä annos.

Kylmät eilen kypsennetyt halloumit pilkoin kuutioiksi ja sekoitin lautasella kypsän makaronin kanssa, ja lämmitin annoksen mikrossa. Siihen päälle sitten kaadoin ne ihanan hunajaiset parsakaalit ja revin tuoreita mintun lehtiä päälle.

Kokonaisuus oli yksinkertainen ja maukas, ennen kaikkea hunajan ansiosta, mutta oli se tuore minttukin kiva raikas piriste kokonaisuudessa. Kesken syömisen kaavin vielä pannulta loputkin hunaja-voiliejut annoksen päälle, koska siitä tuli niin ihanaa makua. Oli oikein mukava yksinkertainen, nopea ja maistuva ateria tähän hellepäivään.

Tällä aterialla vahvistui käsitykseni siitä, että hunajaiset kasvikset + suolainen juusto = hyvää ruokaa. Makaronikin meni kivasti siinä seassa neutraalina imijänä ja ruokaisuuden lisääjänä.

Tuoretta minttua meillä tosiaan kasvaa takapihalla, mutta tulen käyttäneeksi sitä aika harvoin. Tiedän sen sopivan vain kasvisruokiin, jälkiruokiin ja lammasruokiin. Lammasta minulla kuitenkaan harvoin edes on, ja kasvisruokiin ja jälkiruokiin en ole vain muistanut sitä pihalta hakea. Olipa hyvä, että tällä kertaa satuin ne huomaamaan, koska tällaiseen ruokaan ne sopivat oikein hyvin ja antoivat sellaista kaivattua tuoretta raikasta makua. Muitakin kaupan yrtti- ja salaattiruukkuja pihallemme on istutettu, mutta tähän mennessä vain minttu on menestynyt ilman yrittämistä.